Uutta kohti

Ei ole paljon hyvää sanottavaa tästä vuodesta, ei ainakaan eläinpuolelta. Iskuja iskujen perään, harrastuskoomailua, näyttelyahdistusta...Tuorein menetys on vielä liian tuskallisena mielessä, että siitä tekisi mieli puhua. Suuntaan katseen siis seuraavaan vuoteen ja rukoilen, että se olisi parempi kuin tämä epäreiluna ja julmana mieleen jäävä 2016.

Me ei aseteta sen kummempia tavoitteita kun nauttia yhdessä harrastamisesta ja elämästä niin Noxin kuin frettienkin kanssa <3 Kaikki muu on toissijaista. Toivottavasti ensi vuo tuo mukanaan paljon positiivisia juttuja. Odotukset tiettyjen juttujen suhteen ovat ainakin korkealla :) 

Hyvää uutta vuotta siis kaikille! :*

Kuulumisia

Kiirettä kiirettä. Loppuvuosi näyttää hullulta enkä jaksa odottaa joulua ja hengähdystaukoa. Ensi vuotta ajatellessa tuntuu muutenkin perhosia mahanpohjassa...Tulossa hirmusti kaikkea hauskaa!

Kevättä odotetaan erityisesti jännityksellä nyt kun Lisa julkaisi pentuesuunnitelmat. Toiveissa olisi nimittäin kiukkupussisisaruksia Aville! Olen järjettömän innoissani vaikka nyt, kun tunnen Avin paremmin, hieman jännittää millaisia tapauksia sieltä olisi tulossa. Se on kuitenkin minun ihmelapseni, kunnon mammantyttö vaikka helppoa ei ole ollut. Hieman hävetti kun Avi valioitui muutama viikko sitten ja Emilia 22v purskahti itkuun. Näyttelymenestyksellä ei ole miään väliä minulle, mutta tuntuu aika uskomattomalta, että hieman yli vuosi sitten oli kovin epävarmaa tulisiko pentu edes selviämään ja nyt siitä on kasvanut kaunis pikkupiru. Mutta kunhan pennuille löytyy kokeneet ja osaavat kodit, tulee niistä varmasti yhtä mainioita tapauksia kun isosiskonsa!

Mun pallopääni <3 

Tällä hetkellä talo tuntuu kovin tyhjältä vaikka nykyinen laumakin aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Nova on viettänyt enemmän ja enemmän aikaa vanhempieni luona Rafin kaverina. Se on viimeisen vuoden aikana tullut kokoajan herkemmäksi ja herkemmäksi ja luulen, että muutto Espooseen oli viimeinen niitti...Se piileskeli ilman mitään syytä tunti kausia, saattoi säikähtää pienimpiäkin ääniä ja Veelan kanssa saavutettu rauha tuntui säröilevän. Ulkona asuessaan se on kuitenkin "normaali" fretti. Se putputtaa ja leikkii ja on kerännyt lihasmassaa. Nova jää näyttelytauolle alkuvuoden jälkeen ja sitten en tiedä...minun on vain myönnettävä, että täällä sillä ei ole hyvä olla.

Mom to be

Noxin kanssa elämä tuntuu vihdoin ja viimein tasoittuvan! Se ei ole enää niin häiriöherkkä eikä minulla ole oloa, että olen sille yhdentekevä. Agissa ollaan palattu oikeasti tosi perusteisiin, niin tylsältä kun se tuntuukin. Eniten harmittaa, että me ei alussa panostettu pohjiin ja nyt vasta, kun ymmärränkin lajista jotain, joudutaan korjaamaan niitä virheitä. Mutta kaikenkaikkiaan agi sujuu hyvin :) Keppejä olen ottanut hiljalleen osaksi rataa ja pääasiassa menee oikein hyvin. Kiihtyessä saattaa jäädä vielä toinen keppiväli herkästi välistä mutta muuten ei ongelmia!

SyysNova

Olen myös supertyytyväinen löydettyäni Noxille vihdoin sopivan ruoan. Mehän ollaan kokeiltu vähän kaikkea ja mikään ei tuntunut sopivan nokinokalle täydellisesti. Milloin oli maha pehmeä tai närästelyä jne...Mutta kaverin suosituksesta koitettiin Barking Headsin Tender Loving Care - ruokaa, joka oli sopinut myös hänen närästelevälle koirallaan ja hitsi, sehän toimii! Vaihdoin ruoan kerralla eikä maha mennyt sekaisin, närästelyä ei ole esiintynyt ja nyt vasta huomasin, että sehän on oikeasti ollut aika turvonnut edellisellä ruoalla...Plussana vielä, että Nox rakastaa tuota nappulaa niin, että nakit ja muut herkut jää kakkoseksi :D Lihaa annan vielä 50/50 nappulan kanssa (tai enemmänkin suhteessa "kun jaksan sulattaa") ja tämä tuntuu ainakin nyt toimivan erinomaisesti.

Innolla täällä kyttäilen, koska ensi kauden ryhmähaut aukeaa ja päästään taas ohjattuihin. Kivaa!

Lisää lääkärireissuja

Ja mitäs meidän syksyyn kuuluu:

Ensin näädät...
Tytöille turvallistettiin terassi mun uudelta asunnoltani joten ne asuvat jälleen pihalla ja valmistautuvat talveen. Kaikilta puskee uutta karvaa ja mä ootan virnuillen niiden pehmoisia turkkeja. Ei enää pitkään! Pari lääkärireissuakin on ollut näiden kanssa viimeisen viikon aikana. Yhdelle laitettiin rokotukset kuntoon ulkomaanreissuja varten ja sitten toi yksi...

MuiMuin jälkeen olen neuroottisesti kopeloinut näätiä läpi. Ensimmäiset sydämentykytykset aiheutti Veelan perna joka on selkeästi kasvanut. Lisa kopeloi sen läpi ja sanoi, että jotain siellä tuntuu, mutta toistaiseksi seuraillaan. Pernan turpoaminen kun vanhemmalla fretillä ei ole tavatonta, mutta toivottavasti homma ei etene mitenkään tai sitten kiikutan sen äkkiä poistatettavaksi...

Seuraavan kerran sydän jätti lyönnin välistä muutamaa päivää ennen joukkorokotusta. Silittelin Veelaa ja yhtäkkiä sormet osuivat johonkin leuassa. Tarkempi kopelointi osoitti sieltä löytyvän herneen kokoisen patin ja suuhun kurkatessa löytyi saman puolen ikenistä pari pientä pahkuraa vierekkäin. Soitin itku kurkussa äidilleni, että nyt ei enää jaksa. Ihan varmasti kyseessä oli kasvaimia ja Veelakin jäisi leikkauspöydälle...Rauhoituttuani ja vilkuiltuani suuhun tarkemmin aloin epäillä ongelman olevan pari poskihammasta sillä ne näyttivät hieman heikoilta ja suoraan yläpuolella oleviin hampaisiin oli kertynyt hammaskiveä eli ien oli selkeästi kipeä ja Veela varoi sillä puolella syömistä. Joukkiksessa annoin Gislen ja Lisan katsoa vielä suuhun ja epäilys olikin paha ientulehdus. Heti seuraavaksi keskiviikoksi varattiin aika hampaidenpoistoon.

Vaikka järki ja eläinlääkäri vakuuttivat minuille, että kyseessä oli täysin eri tilanne ja rauhoitus, minua pelotti järjettömästi. Sanoin Gislelle, että jäisin varmuuden vuoksi paikalle odottelemaan ja sanoin heipat Veelalle. Onneksi ei tarvinnut odotella kuin 45 minuuttia ja hoitaja tuli kertomaan, että albiinoprinsessani oli parhaillaan heräämässä. HUH.

Noxille kuuluu hyvää. Nokinokka pääsi kesän aikana selkeästi pyöristymään ja nyt ollaankin oltu tiukalla dieetillä. Onneksi lisälenkit ja rasvattomampi ruokavalio ovat tuoneet selkeitä tuloksia ja tuskin menee enää kauaa, että Nox on oma sorja itsensä!

Ollaan treenattu taas ahkerasti rallya ja nyt unohdettu ALO ja oikeasti lähdetty tekemään töitä ylempien luokkien, lähinnä voittajan ja mestarin, liikkeiden kanssa. Aksaamassa ollaan käyty pari kertaa viikossa ja treenattu erityisesti niitä keppejä ja kontakteja. Puomin lopussa Nox on alkanut hiippailemaan ja joo, kyllä se pysähtyy, mutta ei 2on2offiin :P Huomattavaa parannusta on kyllä tapahtunut kuten myös kepeissä! Aikaisemmin Nox ei ole kestänyt etupalkkaa vaan ollut asenteella "Eikö se nyt oo ihan sama miten mä pujottelen?", mutta nyt kestää senkin. Hiljalleen siis jatketaan :) Tavoitteena saada nyt kontaktit ja kepit kuntoon ja osaksi rataa jotta alkuvuodesta päästäis taas treenaamaan ryhmään, etsimään jonkilaista flowta ja sitten vihdoin ja viimein kisaamaan!

Olisipa tää otettu hieman aikaisemmin...rakkaat <3

Mulla alkaa huomenna työharjoittelu Mustissa ja Mirrissä joten jouluun asti ainakin oma arki tulee olemaan harjoittelua, lukiota, treenejä, näyttelyjuttuja jne...KÄÄK.

Elämä voittaa

Kaiken tapahtuneen jälkeen ei ole tehnyt hirveästi mieli kirjoitella. Enkä halua nytkään niistä puhua...Sanotaan vaan että tämä on ollut ihan hirveä loppukesä ja syksy. Se on saanut minut monta kertaa miettimään onko lemmikkiharrastaminen ylipäätään kaiken tämän tuskan arvoista. Haluaako ja uskaltaako sitä enää ottaa yhtään lemmikkiä, kun lopussa joutuu vain kärsimään? En puhu vain omasta menetyksestäni vaan melkein pahempaa on seurata sinulle rakkaiden surua. Mutta elämä voittaa ja pitää muistaa miten paljon nuo karvaotukset tuovat elämään. En minä halua tätä tunnetta unohtaakaan. Tietää kokoajan miten paljon yksi pieni otus on merkinnyt <3

Hirmusti on ehtinyt tapahtua tässä välissä! Käyty näyttelyissä, osallistuttu Onnidogiin ja aloitettu agin treenaaminen uusiksi. Harmi vaan, että ilman ryhmää en jotenkin osaa edetä. Ennen oli helppo aina ohjattujen jälkeen treenailla sen kerran vaikeita juttuja, mutta nyt ei tunnu mielikuvitus riittävän millään ratojen tekemiseen joten tehdään vaan pieniä pätkiä ja treenataan kontakteja ja keppejä. Jotka sentään sujuvat hyvin! Yritän nyt vaan olla kiirehtimättä, koska olen jo monta kertaa ryssinyt kepit etenemällä liian nopsaa niiden kanssa. Nox saattaa meinaan hieman kuumua agissa ja vielä joitain viikkoja sitten kepit osana rataa oli aika katastrofaaliset :D Hiljaa hyvä tulee..

Hetki ennen kaatumista :D

Rallyn kanssa olen ollut vähän laiska...en ole vaatinut tarkkaa työskentelyä ja se on kostautunut. Nyt sitten korjataan vinoja perusasentoja yms yms. Oikeastaan aika hauskaa! Musta on ihana hinkata pikkutarkkoja juttuja ja oon vähän innoissani kun ajattelen, että seuraavan koiran kanssa treenataan sitä tokoa sitten tosissaan! Noxilla on jo tarpeeksi tekemistä rallyn, agin ja nenäjuttujen kanssa :P

Eilen treeneissä se oli kyllä niin totaalisen pihalla. Toimi ihan hirvittävän hyvin kentän ulkopuolelle hajuista ja koirista huolimatta, mutta kun pääsi kentälle niin ei luoja...Ihan kun olisi vetänyt jotain vettä väkevämpää :D Kun yritin sitä saada eteeni istumaan yhdellä kyltillä niin nokinokka vain tuijotti silmiini ihan kun ei olisi koskaan käskyä kuullutkaan. Tuli kyllä perässä aina kun otin askelia taaksepäin, mutta pylly ei vaan mennyt maahan. Mirakin ihmetteli mitä oli meneillään, mutta lohdutti kyllä, että Noxhan on teknisesti ihan huikea. Se on vaan nyt kokenut miehisen taantuman tässä...Lopetettiin pieneen onnistumiseen ja heti kun astuttiin aitojen ulkopuolelle niin oltiin niin taitavaa niin taitavaa. Öö mitä?

Lisää kuvateksti

Pari viikkoa sitten Onnidogissa nieleskelin itkua jo ekan koulutuksen jälkeen ja olin valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja lähtemään kotiin. Hävetti ihan järjettömästi sen käytös etenkin kun sisko teki vieressä upeasti töitä. Mutta onneks paikalla oli niitä kanssaWirnistelijöitä ja loppu viikonloppu oli pelastettu :* Mun äitini muistutti myös, että pari kuukautta sitten Noxin tuomista tuollaiseen tapahtumaan ei olisi voinut ajatellakaan. Joten hurja muutos lyhyessä ajassa vaikka hommia on vielä ihan sikana edessä!

Yhdessä ain <3 

Onnidogissa Eija ja Jenny saivat minut vielä kunnolla taas innostumaan tulevista perheenlisäyssuunnitelmista ja saatoin jopa ostaa jotain pinkkiä ja pehmeää tulevaa varten <3

Särkynyt sydän

MuiMuilta löytyi noin kuukausi sitten pernasta kasvain joka oli tarkoitus leikata pois tiistaina. Leikkaus meni hyvin ja eläinlääkäri oli sulkemassa mummoa, kun hengitys lakkasi...Ilman mitään järkevää syytä, ensimmäinen frettini, minun rakas puikkonokkani, oli poissa...

Istuttiin autossa kun puhelin alkoi hälyttää tuntematonta numeroa. Tiesin mitä kuulisin toisesta päästä enkä voinut vastata siihen, joten äitini teki sen...Se hetki ei tuntunut todelliselta. Itkin koko matkan Porvoosta eläinklinikalle, mutta en ollut oikeastaan surullinen. En tuntenut mitään. Rinnassa tuntui ammottavan tyhjä aukko ja ajatus kävi päässäni "Näin vähänkö välitän?"

En itkenyt kun Gisle selitti mitä oli käynyt tai kun otin vastaan pahvilaatikon jossa rakkaani nukkui ikiunta. Pystyin kyselemään mitä mahasta löytyi ja olemaan järkevä. Autolla halusin kuitenkin nähdä MuiMuin ja silloin romahdin...en pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta. Heijasin pikkuista sylissäni ja kerroin uudestaan ja uudestaan miten paljon rakastan sitä.

MuiMui haudattiin vanhempieni pihaan lähelle näätäaitausta, jotta se saisi aina olla lähelle ystäviään. Tänään käydään ostamassa omenapuu haudalle. Sitten joskus, toivottavasti vasta vuosien päästä, Veela pääsee parhaan ystävänsä viereen ikuisesti.

Oma olo on niin tyhjä. Ikävä iskee aaltoina ja silloin tuntuu ettei sitä kestä. Olisi vain oma suru, mutta koko perheeni on tapahtuman murtuma. Ainut mistä saan lohtua on, että MuiMui nukahti rauhallisesti, ilman kipuja ja saan muistaa sen loppuun asti juuri sellaisena kun se oli. Iloinen pomppurotta joka vielä viimeisenä aamunaan minun pelätessä lopputulosta, nuoli kyyneleeni pois <3

Kaunita unia rakas MuiMui, sanoilla ei pysty kuvailemaan miten paljon ikävöin sinua <3

Pickpocket's Biscuit "MuiMui"

24.3.2011 - 2.8.2016

Nips naps

Noxilla on ollut elämä taas viime aikoina niin stressaavaa ja kurjaa, että muutama viikko sitten eräiden pahanmielen treenien jälkeen soitin eläinlääkärille ja varasin ajan kastraatioon. Olin jo päättänyt odottavani vielä, mutta juteltuani muutamien ihmisten kanssa Noxin käytöksestä, totesin tämän olevan paras ratkaisu sen oman hyvinvoinnin kannalta.

Eilen siis koitti pitkään pohditun leikkauksen aika. Mentiin hieman ennen kymmentä eläinlääkärille jossa Nox pääsi vaa'alle ensimmäistä kertaa sitten luustokuvien ja tulokseksi saatiin miehekkäät 23kg! Heti perään pistettiinkin rauhoituspiikki pyllyyn ja vaikka väsy alkoi painaa, yritti nokinokka kovasti vielä rakastaa kaikkia ja kaikkea. Erityisen vaikea paikka oli, kun Nox näki äitini saapuvan vastaanotolle, mutta vain häntä liikkui enää. Yllättävää. Not. :D Itkuhan siinä sitten tuli, mutta hetken päästä taju olikin poissa.

Noxin leikkauksen ja heräämisen ajan hoidin muita juttuja ja hieman ennen kahtatoista saavuttiin taas klinikalle jossa Nox olikin jo hereillä. Se näytti iloiselta nähdessään meidät, mutta kroppa ei tietenkään totellut ja päässäkin taisi heittää. Hirveää vauhtia se kipitti autolle ja kieltäytyi sen jälkeen liikkumasta metriäkään.

Nox oli lääkkeistä loppupäivän ihan pihalla ja piippaili lähes taukoamatta. Se pystyi ottamaan vain muutaman askeleen ennenkuin alkoi tuntua ikävältä ja piti lykätä pylly maahan. Paimennusvietti tuntui lääketokkurassa voimistuvan, kun edes pissalla ei voitu käydä ilman koko porukkaa ja suljetut ovet olivat hirveintä ikinä. Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja illalla Nox sai jopa pienen hepulin, kun sai päälleen t-paidasta kokoon ommellun haalarin estämään haavan nuolemista. Yö taas oli kovin levoton. Hyvää asentoa ei tuntunut löytyvän ja itketti, mutta aamuyöllä vihdoin nukahti mun jalkoihini. Ja tänään meno vaikuttaa jo lähes normaalilta eikä Nox voi ymmärtää miksei saa remuta kuten yleensä :D

Nyt jäädään siis odottamaan ja seuraavaan miten kastrointi vaikuttaa. Peukut pystyssä...

Kiss Like This

Blogihiljaisuus on hyvä päättää suloisiin uutisiin. Tiistaina nimittäin matkasimme siskoni ja äitini kanssa Kuopioon ja takaisin. Paitsi, että takaisin tullessa meitä olikin kolmen sijaan kuusi.

Pickpocket's Kiss Like This

Jokin aika sitten Lisa (Pickpocket's Ferrets) kyseli kasvattisivuillaan olisiko ketään kiinnostunut ottamaan luokseen kolmea kodinvaihtajaa joista yksi, 3-vuotias musta soopeli uros Rafi, oli hänen kasvattinsa. Minähän olen painostanut perhettäni ottamaan oman fretin siitä lähtien kun pari vuotta sitten muutin laumani kanssa pois. Joitain mahdollisuuksia onkin tullut vastaan, mutta ne ovat kaatuneet syystä tai toisesta. Yllätyin kuitenkin kovasti, kun äitini oli se joka ensin sanoi olevansa kiinnostunut Rafista. Laitoin heti Lisalle viestiä, että jos kolmikolle ei löytyisi yhteistä kotia, olisi Rafille paikka täältä. Ihan kolmea näätää ei queen bee Veela kestäisi laumansa satunaiseksi lisäksi ;) 

Melkein jo unohdettiin koko juttu, mutta lopulta asiat etenivät nopeasti. Ihan ilman mutkia ei tätäkään matkaa tehty, mutta olipa ihana fiilis ajaa kotiin, kun koko kolmikko oli vihdoin messissä. Rafin kaverit jatkoivatkin heti seuraavana päivänä matkaa, toivottavasti niiden lopulliseen kotiinsa. 

Rafi on osoittautunut näissä parissa päivässä jo ihan mahtavaksi tapaukseksi! Tänään on päästy alkujännityksestäkin yli ja se on hepuloinut ihan kunnolla. Ruoka maistuu ja näyttää tarttuvan nopeasti sen laihaan kroppaan. Tyttöihin on päästy tutustumaan tarhassa ja ne olivat vähän jänniä :D Erityisesti Nera, joka rakastui ensisilmäyksellä ja voisi viettää tunteja kirputtamassa näätäpolon niskaa ja korvia. Avia jännitti uusi kaveri todella paljon, mutta tänään nuuhki Rafia jo uteliaana. Veelan pitää tietenkin näyttää kuka on pomo ja loput ovat välinpitämättömiä. Hyvä tästä tulee! 

Parasta on nähdä miten onnellinen siskoni on saadessaan viimein itselleen oman fretin. Vilma on haaveillut omasta pojasta siitä lähtien, kun muutama vuosi sitten tapasi Veelan Eeli - veljen ja Rafi on kyllä täydellinen sohvapötköttelykaveri. Veikkaan että noista kahdesta tulee erottamattomat <3 

"Meri, se on tullut takaisin!"

Ihan ensiksi: Paljon onnea 2 - vuotiaat J - penskat! <3 Pari vuotta sitten sitä jännättiin syntyikö sieltä juuri minulle pieni aussienpentu. Ihan hurjaa miten nopeasti aika menee. Kohtahan se on aikuinen (toivottavasti).

Noxilla oli oikein hauskat synttärit. Se sai lahjaksi pehmon, jolta irtosi raajat jo pakettia avatessa sekä ihanan pinkin vesilelun joka piti käydä heti testaamassa. Nox nimittäin löysi tässä viikko sitten uimisen riemun ja hyppelee nyt melkoisia pommeja laiturilta veteen. Rannalta ei uskalla ihan vielä lähteä uimaan. Hassu koira.

Uimisen jälkeen suunnattiin agihallille. Nox ei ole hallilla käynyt ehkä kuukauteen ja arvasihan sen, että herra oli pikkaisen innoissaan kun näki minne ollaan menossa. Yllättävän hyvin se kuitenkin malttoi tassutella vierellä vaikka luuli, että ollaan menossa agittamaan.

Nox ja Melli (W. Jännitysmomentti) 7vko

Mutta meilläpä alkoi koiratanssikurssi! Aluksi saatiin vähän infoa lajista itsestään ja sitten alettiinkin treenaamaan. Ekalla kerralla teemana oli pyörähdykset ja jalkojen välistä pujottelu. Molemmat olivat tuttuja Noxille, mutta nyt yhdisteltiin niitä vähän oman mielen mukaan musiikin tahtiin. Ja kylläpä molemmilla oli hauskaa! Nautitaan temppuilusta muutenkin ja nyt vielä rytmikkään musiikin tahtiin. Iski kyllä kovaa. Ei auttanut yhtään mun "liikaa lajeja, liian vähän aikaa" ahdistukseen. jota olen viime päivinä potenut. Noxille nyt tuskin olisi väliä jos jätettäisiin x lajit pois, mutta kun mä en osaa päättää! Toinen koira jakamaan treenitaakkaa olisi kyllä hyvä...Ei kyllä ihan vielä :D

Se mikä teki tunnista erityisen hauskan, oli Noxin käytös. Yksi päivä jaoinkin rally-tokon jälkeen facebookissa omia fiiliksiäni vertaamalla Noxin kehitystä Muumipeikko ja pyrstötähti - elokuvan lopussa olevaan kohtaukseen jossa muumipeikko huutaa "Meri, se on tullut takaisin!" Nimittäin nyt tuntuu siltä, että olen saanut oman nokinokkani takaisin. Sen pienen mustan otuksen joka teki kaikkensa miellyttääksen minua ja joka kuunteli jokaista sanaani kuin ne olisivat olleen kiinnostavin asia koko maailmassa. Tietenkin silläkin on huonoja päiviä vielä, mutta pääasiassa eläminen ja treenaaminen Noxin kanssa on vaan hirmu hauskaa.

Vuosi sitten

Meidän kouluttaja sanoikin viikko sitten rallyssa, että nyt Nox on koulutettavuudeltaan aussie :D Rallyn lisäksi ollaan käyty ahkerasti myös arkitokossa, joka on varmasti auttanut hurjasti häiriönsietoon. Nox turtuu yleensä tuttujen koirien seuraan treenikertojen myötä, mutta tuolla on joka kerta vähän eri porukka ja Nox on viimein tajunnut, että mä olen kivempi kun uudet kaverit. Tänään oli uudet koirat, uusi laji ja ihana, tuttu agihalli, mutta pystyin huoletta pitää herraa vapaana. Lopussa väsyn iskiessä vähän hiippaili yhden bortsun (Noxin heikko kohta...) perään, mutta lopetti käskystä sekä kävi moikkaamassa kouluttajaa, mutta muuten. Hieno Nox! Aikuistumista havaittavissa. Myös ulkoisesti, ainakin Noxin emän omistajan Evan mukaan :D

Laiskan kuvaajan ja synttärien vuoksi vauvakuvia piristämässä tekstiä <3 Monia juttuja odottaa myös julkaisuaan..
Hymiö hearNoxin luonne on tasaantunut viimeisen neljän kuukauden aikana ihan älyttömästi ja nyt treenaaminen ja eläminen sen kanssa on vaan järjettömän hauskaa. En ois uskonut vaikka kaikki sanoikin, että kyllä se siitä 

Teoriaa ja käytäntöä

Paimennus on vaikeaa. En tiedä miten toimia missäkin tilanteessa ja toimin järjettömästi joten ei ihmekään jos koira on totaalisen pihalla tehtävästään. Siksipä olin heti käsi ojossa, kun Noxin kasvattaja kysyi ketkä olisivat kiinnostuneita istumaan iltaa paimennusteorian merkeissä. Ihanaa kun joku vääntää rautalangasta miten siellä lampailla pitäisi oikeasti toimia ja miksi niin. Joitain juttuja saattoi mennä ohi, kun jaloissa taapersi pikkuruisia paimenkoiria. Ja sitten ne neljä ihanaa, vähän isompaa, aussieta <3 

Paimennuksen lisäksi ollaan ehditty rallatella ja crossata vklp

Pakko myöntää, että teorialla ei ollut minuun toivottua vaikutusta. Enemmän tuli sellainen fiilis, että me ei pystytä tähän :D Opetus oli mainiota, mutta ajatus niden oppien toteuttamisesta...Mutta heti seuraavana aamuna (sen jälkeen kun eräs sika veti kasvattajalta saadun luun niin ahnaasti, että se tuli ylös ja lättäsin unissani paljaan jalkani oksennukseen) oli suunnattava auton nokka kohti Pukkilaa ja paimennustreenejä. Minua jännitti ihan hurjasti uusi kouluttaja ja paikka ja miltei toivoin etten olisi napannut vapautunutta paikkaa viime tingassa. 

Komea paimenpoika <3

Kerroin Kristiinalle heti Noxin ongelmasta eli sillä on minusta ollut tosi vaikeaa hakea tasapainoa ja se mielellään kaartaisi aina mun ja lampaiden vasemmalta kunnes päätyy eteeni ja jäätyy paikalleen. Oikealle se ei lähde oikeastaan ollenkaan. Kristiina neuvoi ennakoimaan näitä tilanteita ja kaartamaan aina lampaiden kanssa koiraa vastaan jolloin sen pitäisi vaihtaa suuntaa päästäkseen tasapainoon. Helpommin sanottu kuin tehty...Ensimmäinen kierros olikin todella kaoottinen. Nox oli ensimmäistä kertaa pihalla hommissa ja kenttäkin oli iso verrattuna aikaisempaan. Me oltiin molemmat täysin pihalla siitä mitä piti tehdä hyvistä ohjeista huolimatta ja Nox olisikin mieluummin hengaillut aidalla pentujen luona. Ekasta kierroksesta ei tarvitse tietää muuta kuin, että lopussa tuntui kun olisin ollut kunnon juoksulenkillä. Jalat oli miltei hapoilla ja housujen polvissa reiät, koska joku kaatui keskellä lampaita...

Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä alkoi ahdistaa ihan kunnolla enkä olisi halunnut takaisin aitaukseen. Vähän helpotti seurata Noxin ja ihanien L-tyttöjen Cavan ja Lorun touhuja ja rupatella uusien tuttavuuksien kanssa. Ihan liian pian oli kuitenkin taas meidän vuoro. Tällä kertaa yritin tosissani seurata Noxia ja noudattaa Kristiinan ohjeita. Ja voi vitsi miten hienosti meni! Noxilla ei ollut kiemuroistani huolimatta ongelmia hakea tasapainoa ja saatiin tehtyä nättiä kuljetustakin, jossa Nox pysyi lampaiden takana eikä pyrkinyt minun ohitseni. Se oli niin eri asenteella mukana kuin ekalla kiekalla ja mullakin oli hyvä fiilis. Kiva lopettaa onnistumiseen :) Ihan alkeitahan nää vasta ovat, mutta Kristiinan opetus sopi meille ja tarkoitus olisi käydä mahdollisimman pian uudestaan. Koukuttava laji!

Kehitystä tapahtuu?

Pari viikkoa sitten bongasin paikallisen koiraryhmän sivuilta koirahierojaopiskelijan kyselyn projketikoirista ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Tällä viikolla saatiin sovittua aika ja Nox pääsikin omiin silmiini oikein taitavaan käsittelyyn. Kuten arvasin, erityisesti takapää oli jumissa ja myös selästä löytyi pari kipeää kohtaa, mutta askel näytti jo oikein vetreältä heti hieronnan jälkeen. Muuten Nox sai kehuja sen lihaksistosta. Erityisesti etupäässä ja selässä oli kuulemma todella hyvin lihasta verrattuna moneen muuhun hänen hieromaansa urheilukoiraan. Uusi aika sovitaan varmaankin ensi kuulle ja hieronnat jatkuvat todennäköisesti koko loppuvuoden.

Vartin lepo ja jaksaa taas temppuilla siskoni kanssa ;) 

Noh, hieronnan takia päätin ettei mennä perjantain aksaan ollenkaan. Ilmoittauduin uudelle rally-kurssille (jälleen alo) joka sattuu ikävästi päällekkäin agin kanssa nyt huhtikuun ajan ja vaatii vähän sumplimista. Mentiin siis sinne agin sijaan vaikka pakko myöntää, että maanantain fiaskon jälkeen ei tehnyt mieli mennä lähellekään kenttää.

Oltiin jo ajoissa paikalla ja päätin, että ei nyt tehdäkään rauhoittumisharjoituksia vaan treenattiin muita odotellessa helppoja juttuja joista pidettiin sitten superbileet. Pikkuhiljaa alkoi koiria tulla paikalle ja toki Nox nuuskutti ilmaa nokka pystyssä ja yritti päästä tervehtimään, mutta se ei huutanut kurkku suorassa mistä oli enemmän kuin kiitollinen. Ensimmäiset seuraamispätkät olivat melkoista haahuilua, mutta sain ainakin suurimmaksi osaksi aikaa Noxin keskittymään itseeni. Ja loppua kohden se tsemppasi niin upeasti! Koiriin ei kiinnitetty enää huomiota kunhan se oli kokoajan käskyn alla töissä tai lepäämässä. Se kyttäsi minua herkeämättä odottaen uutta tehtävää ja vaikka loppua kohden alkoi väsy painaa niin silti yritti parastaan. Olin haljeta ylpeydestä, kun joku huikkasi sivusta, että mulla on käsissäni tosi kiva koira <3 Meidän rally-kouluttaja oli mukana myös maanantain arkitokossa ja sanoikin monta kertaa, että Nox oli aivan eri koira siihen verrattuna. Maanantain ryhmän kouluttajakin ilmestyi loppua kohden katsomaan joten kiva, että muutkin näki ettei Nox aina ole ihan niin sekopää :D

Eli ehkä tässä on toivoa! Ainakin lähdin superiloisena treeneistä kotiin ja kyllä sen näki Noxistakin :)

Nuuskuttelua

Pieni pätkä Noxin Nose Workkailusta. Olin juuri siirtänyt huonekalutassun toiseen paikkaan joten kaappiin oli vielä tainnut jäädä hajua. Sen takia yrittää sitä ilmaista toista kertaa :) Muuten meni aika hienosti! Nox alkaa jo nyt itse käydä huonetta läpi järjestelmällisesti ilman apuani. Niin hauskaa!

Nose Work

Laatua...

Ettei ihan masisteluksi menisi niin perjantaina oli tipahtanut vihdoin Nose Work hajut postilaatikkoon. Jihuu! Tilasin heti kaikki kolme kisahajua sillä luin jostain, että uusi haju kannattaa tutustuttaa melko nopeaan. Nyt ollaan hinkattu tietenkin vasta eukalyptusta, mutta sen verran nopeaan nokinokka edistyy, että pian varmaan voi tuoda uuden hajun mukaan :)

Aloitettiin siis samalla tavalla kuin hypokoirahommissakin. Imeytin pisaran hydrolaattia vanulappuun ja pistin sen lasipurkkiin. Noxille oli tuttu juttu tunkea nenä purkkiin joten nopeasti se tajusikin että oli uudesta hajusta kyse ja siirryttiin kahteen purkkiin. Tehtiin useampi lyhyt treeni päivässä ja vaihdoin joka kerta kohdetta jossa haju oli. Lasipurkkeja, pieniä pahvilaatikoita jne. Heti huomasi, että tämä oli tarpeen, koska Noxille tuntui olevan vaikea juttu ettei haju ollutkaan siinä tutussa lasikupissa. Homma lähti kuitenkin sujumaan kun Nox tajusi että haju olikin pelkästään se juttu, ei haju ja lasipurkki

Koska nälkä kasvaa syödessä ja kärsivällisyys ei ole hyveeni, koitettiin myös imeyttää hajua huonekalutassuun ja paikallistaa sitä esim eri kohdista tuolia, sänkyä jne ja saipa se jopa koittaa kokonaisen huoneen nuuskuttelua. Note to self: Vaikka hydrolaatti imeytetään omaan lappuseensa tai vastaavaan, jää sitä vielä selkeä hajujälki vaikka lähdettä siirrettäisiinkin toiseen paikkaan. Tämä osoittautui pieneksi ongelmaksi, kun Nox kovasti yritti ilmaista aina edellisen paikan. Tarkka nokka!

Sisätilaetsintä oli Noxin mielestä hurjan hauskaa ja hienosti se nuuskutteli vessan läpi ja löysi hyllyyn piilotetun huonekalutassun. Ilmaisuakaan ei näköjään tarvitse sen enempää miettiä, kun Nox automaattisesti painaa nenänsä oikeaan kohtaan ja pitää sitä siinä kunnes tippuu palkkaa. Välillä pyysin sitä tarkentamaan uudella "Haju" käskyllä ja sekin toimi.

Mä olen nyt aivan onnesta soikeena tän lajin kanssa! Nox on innoissaan, mutta ei sähellä yhtään ja lyhyidenkin treenien jälkeen se on taju pois. Hydrolaatit eivät olisi voineet saapua yhtään parempaan aikaan nimittäin itse olen pahassa flunssassa ja mieluusti hoidan aktivoinnin sisätiloissa nopeasti alta pois ennenkuin pujahdan taas peiton alle värisemään. Toivottavasti olo helpottaa pian. Viimeistään ennen ensi viikon MH-kuvausta, jaiks!

Epäonnistunut

Pakko tulla avautumaan heti tänne etten raivoa koiralle pää punaisena. Ilmoitin Noxin pari viikkoa sitten Nu-Pun arkitokoon sillä kenttä on ihan kävelymatkan päässä ja Nox tarvitsee paljon häiriöharjoitusta. Se oli ihan kivalla päällä kentälle käveltäessä ja sain sen jonkinlaiseen kontrolliin vaikka paikalle alkoi saapua muita koiria, mutta sitten viereemme ilmestyi ilmeisesti ekoja juoksujaan tekevä narttu ja tiineenä oleva labbis ja homma hajosi täysin. Nox nuuhkutti ilmaa silmät pyöreinä eikä kiinnittänyt mitään huomiota minuun. Se ei pystynyt syömään edes nakkeja vaikka niitä yritinkin väkisin tunkea sen suuhun. Se myös kiljui ja itki koko 45min putkeen. Että sellaista.

Kävelin kotiin itku kurkussa. Minua hävetti ihan järkyttävästi ja olin niin vihainen. Kaikki ne onnistumiset joita on viimeisen parin kuukauden aikana unohtuivat ja tekisi mieli vain luovuttaa. Noxkin huomasi tämän eikä edes yrittänyt tervehtiä vastaan käveleviä koiria vaan käveli kerrankin vauhkoamatta vierellä. Sen verran kurkotin kuopastani että viskasin Noxille narulelun palkaksi ja annoin sen kantaa sen kotiin asti. Mutta kyllä siitä huomasi, että koirakaan ei ollut kovin iloinen palkastaan. Löntysteli ilottomasti kotiovelle ja meni toiseen huoneeseen nukkumaan. Tiedän olevani epäreilu, mutta tällä hetkellä ei vaan pysty ja kykene kun on niin epäonnistunut olo. Pitää illalla pitää vielä pienet hyvänmielen treenit...

Vuoristorataa

Miten voikin olla käsissä niin erilainen koira yhden päivän aikana? Kunnon ylämäkeä ja alamäkeä. Koiran parhaat ja huonoimmat puolet saman päivän aikana.

Eilen aamulla suunnattiin pitkästä aikaa treenaamaan itsenäisesti agia. Kontaktien hinkkaaminen on itsestäni vaan ihan hirmu tylsää, mutta olin päättänyt, että nyt treenataan sitä juoksu A:ta sekä irtoamista eikä mitään kummallisempaa ja hauskempaa. Ollaankin aloitettu nyt perusteet kuntoon - projekti ja tarkoituksena olisi joka viikko ottaa yksi tekniikka kunnolla treeniin. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Ollaan treenattu A:ta nyt matolla, koska boksia ei kotoa löydy ja olen liian laiska raahautumaan hallille sitä varten. Noxilla on selkeä kuva maton tarkoituksesta, mutta naksuttelin sitä vielä muutaman kerran ennen A:lle siirtämistä. Hitto, kun ei tullut kuvamateriaalia, mutta Nox osui 90% ajasta todella nätisti kontaktille. Jihuu! Nyt pitää vain muistuttaa itseään ettei etene liian nopeasti sillä en usko A:n kestävän vielä osana rataa. Eli paljon vahvistusta ennen sitä!

A:n lisäksi treenattiin irtoamista, joka ei nyt sinällään ole Noxille hirveä ongelma, mutta hieman epävarmaa ehkä. Eipä sitä ole pahemmin treenattukaan... Ihan vain muutaman hypyn suora ja "Mene" käskyllä eteen. Vaihtelin rimojen korkeuksia 45-55 välillä. Matalat rimat tippuivat välillä, mutta korkeissa ei ongelmaa. Matalammatkin paranivat loppua kohden, mutta Nox selkeästi tarvii tälläistä treeniä, että oppisi lukemaan korkeuksia paremmin. Nokinokka hyppäsi muuten ekaa kertaa 55cm rimoja. Pikkuhiljaa kohti kisoja ;) Muutenkin Nox oli mielettömän kivalla päällä. Odotteli rauhassa käskyn alla, mutta teki hommia täysillä minun kanssani. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa haistelusta ja haahuilusta.

Illalla oli viides kerta rally-tokoa. Nox piippasi kovasti pihassa eikä poistuttu autosta ennen rauhoittumista. Oltiin ajoissa paikalla ja Nox rauhoittui hienosti omalle paikalleen odottamaan. Mutta sitten nokka kävi maassa ja homma hajosi. Joo, piippaaminen oli edelliseen kertaan vähentynyt huomattavasti vaikka hajut selkeästi olivat vieläkin paremmat kuin pari viikkoa sitten. Hirveää läähätystä ja leuan väpätystä. Lattiaa piti lipittääkin välillä. Tainnut joku ihana tyttö treenata samalla paikalla juuri meitä ennen...

Mutta vaikka hajut meinasivat viedä mennessään ja Nox väsähti tästä nopeasti, se suoritti hommat hienosti niitä saadessaan. Vähän oli epätoivoinen olo välillä, kun nokinokka itki vieressä, mutta kuten sanoin kouluttajallekin, vielä pari kuukautta sitten Nox olisi menettänyt toimintakykynsä täysin moisista hajuista. Liisakin sanoi, että Nox teki hienosti hommia kunhan nenä ei päässyt käymään maassa. Positiivista oli myös, että Nox ei ottanut muista koirista häiriötä. Eli hyvää ja huonoa! Kuten useimpina päivinä.

Liikkeet sujuivat siis hienosti, mutta ongelmaksi muodostui Noxin ennakointi. Se tarjosi kovasti aina edellistä treenattua asiaa erityisesti loppua kohden, kun väsymys alkoi painaa. Aamullakin agissa tein sen virheen, että heitin maton vain sivuun irtoamisharjoitusten ajaksi ja eikös Nox bongannut sen kesken treenin ja sinkosi hyppimään matolle :D "Tätähän me ollaan nyt treenattu monta päivää!" huusivat sen silmät. Nox vaatii runsaasti vaihtelua. Erityisesti, kun itse jumitun helposti hinkkaamaan aina samaa ja samalla tavalla.

Rallyn jälkeen käväistiin Lohjan kautta kurkkaamassa Lägin ulkokentän kuntoa ja olihan sitä pakko tehdä matalilla rimoilla ihan pienen pieni treeni. Maanittelin myös siskoani koittamaan jotain helppoa, sillä vanhempani toivovat omaa aussielasta porukan jatkoksi jossain vaiheessa. Vilma vastusteli, mutta lopulta suostui tekemään yksinkertaisia valssiharjoituksia Noxin kanssa. Ja kummasti "Mä en ainakaan ikinä harrasta agia!" muuttui "Sitten jos me harrastetaan agia" ajatukseksi ;) On se koukuttavaa! Ja Noxista oli sikahauskaa tehdä hommia myös siskoni kanssa. Hieno nokinokka.

Aprillipäivän agit

Eilen lähdin treeneistä hyvillä mielin. Ei olla treenattu agia pariin viikkoon ja vähän pelkäsin Noxin olevan radalla räjähdysherkkä...mutta mitä vielä! Jos jostain näki treenitauon, oli se odottelut. Noxista oli kovin vaikeaa makoilla käskyn alla kun sisko kiisi täysiä ihan vierestä ja se osoitti turhautumistaan piippaamalla. Olisi pitänyt viedä se vain ulos rauhoittumaan, mutta jotenkin taas unohdin hermostuksissani miten olen päättänyt suhtautua tälläiseen käytökseen...

Noh, joka tapauksessa. Perjantain agirata löytyy alta sellaisessa muodossa kun sen muistan :P Jo rataantutustumisessa päänvaivaa aiheutti 4-6 kohdat. En uskonut millään ehtiväni vaihtamaan ohjauspuolta enää A:n jälkeen ja persjättö putkellekin tuntui epätodennäköiseltä ellen juoksisi todella kovaa...Päätin kuitenkin pitäytyä suunnitelmassani. 2. esteelle meitä kehoitettiin koittamaan niistoa, mutta minä pyöräytin ensin Noxin sen yli ja pingoin sitten eteenpäin niin kovaa kuin pääsin. Eikä tullut edes kiire! Pussin jälkeen jäin vielä itsekin ihmettelemään miten sujuvasti se meni, joten Nox tiputti sen jälkeisen riman. Huuups :D

Päätettiin ettei hinkata sitä sen enempää, koska ei ollut mitään ongelmaa (KERRANKIN) ja koitettiin 11. putkikulmaa. Taaskaan ei mitään ongelmaa vaan sinne se upposi. Yllätävää. Not. A:lla Nox hyppäsi joka kerta kontakti yli, joten se pitäisi nyt laittaa tehotreeniin. Lopuksi koitettiin vielä niistoa alkuun. Olisihan se onnistunut, jos ohjaaja ei olisi taas jäänyt pällistelemään, että kappas, sehän tekee sen :D Mitenhän sitä oppisi luottamaan koiraan, kun se selkeästi osaa?

Mutta olipas hauskaa treenata, kun kertaakaan en jännittänyt sen karkaamista yleisöön vaikka siellä istui toinen koira! Noxin häiriönsieto on parantunut ihan huimasti viimeisen kuukauden aikana ja nyt ollaankin käyty tokoilemassa tuossa lähellä aina pahimpaan koiranulkoilutusaikaan. Noxia ei ole paljoa kiinnostanut muut koirat, kun ollaan tehty yhdessä hommia. Mahtia!

Kevät!

Ulkona paistaa aurinko ja lämpötila kohoaa liki kymmeneen asteeseen. Vuoden ensimmäinen, lyhyt ja hapuileva, jälki on tallattu metsään ja sekä koira, että omistaja nauttii suunnattomasti. Ihana kevät <3

Ei ehkä näitä katsomalla uskoisi, mutta Noxilla on meneillään järkyttävä karvanvaihto...Taitaa olla oikeasti ensimmäinen tälläinen laatuaan ja osuu mukavasti samaan syssyyn tyttöjen talvikarvan tiputuksen kanssa. Avi on valeraskaudestaan johtuen kynityn kanan näköinen ja Nova aloitttaa todennäköisesti kohta saman. Oh joy...

Supermaanantai!

Tänään oli oikeasti hyvä päivä. Pelkäsin aamulenkin jälkeen mitä siitä tulee sillä Noxilla oli mahdoton sähellys päällä ja vähän väliä piti muistutella mm ettei ilman lupaa ole pientareelle menemistä. Mutta pidin hermoni kurissa enkä rähissyt vaikka mieli teki ja aamun jälkeen suunta olikin vain ylöspäin!

Aamupäivällä treenattiin vähän tokoa ja vihdoin Nox on kokenut valaistumisen asennonvaihdoissa. Takajalat ei steppaa enää ollenkaan ja Nox tuntuu olevan paljon varmempi tehtävästään. Nyt pikkuhiljaa vauhtia ja matkaa lisää niin hyvä tulee! Hinkattiin myös perusasentoa joka on päässyt leviämään, kuten koko seuruu, kun olen käyttänyt samaa käskyä rallyssa mutten ole ollut yhtä mustavalkoinen sen kanssa. Miten niin ristiriitaista? Nyt sitten lähdetään rakentaa rallyyn ja tokoon omilla käskyillä seuraamista. Onneksi ei tarvii nollasta aloittaa ja toko-seuruu näyttää jo paljon paremmalta lähtötilanteeseen verrattuna.

Seuruusta voidaankin suht sujuvasti siirtyä ohjattuihin rally-treeneihin. Nox oli melko kivalla päällä jo paikalle mentäessä ja sain sähläyksestä huolimatta nokinokan huomioimaan minut ah niin ihanien tyttöjen sijaan. Tänään puhuttiin kylttien oikeasta suorituspaikasta (KIITOS) ja treenattiin peruskäännöksiä. 90 astetta molempiin suuntiin kuten myös 270 ja 360 käännökset. Koitettiin myös kylttiä 24. Ajattelin, että tästä ei nyt tule varmaan mitään, kun Nox alkaa säheltämään, mutta mitä vielä! Seurasi tosi nätistiä ja oli ilo huomata, että meidän pepun pyöritys treenit ovat tuottaneet tulosta. Nox kääntyi paaaaaljon paremmin. Puhuttiin myös eteentulon opettamisesta, joka onkin osoittautunut meidän murheenkryyniksi. Nox jää hirmu kauas ja vaatii voimakkaat vartaloavut tullakseen edes liki oikeaan paikkaan. Koitettiin siis kosketuskepin kanssa ja heti alkoi sujumaan! Noxille ei muutenkaan houkuttelu ole hyvä vaihtoehto. Koitin joskus imuttaa, mutta eihän toi tajunnut millään, että sitä namia voi seuratakin :D Sheippaus <3

Tauot meni paremmin kuin koskaan. Siellä se vaan makoili rauhassa ja odotti koska taas tapahtuu. Parissa viikossa on tapahtunut ihan hurjasti edistystä mikä tottakai motivoi entisestään treenaamaan. Kaverillani on juuri murkkuiän saavuttanut kovapäinen uroskoira ja kun kuuntelen niitä juttuja niin olen entistä onnellisempi näistä pienistä voitoista. Ei siitä ole kuin puoli vuotta, kun tulin treeneistä tai lenkiltä itku kurkussa kotiin ja mietin miten selviän tästä. Ei tämä tappelu ole vielä ohi, mutta ainakin tiedän, että siitä selvitään ja olen oppinut järjettömästi teinipellen kanssa painiessani!

Ainiin ja ennen rallya kevätaurinko ja sula hiekkatie houkuttelivat meidät koittamaan vetämistä. Joulun jälkeenhän me ehdittiin koittaa ehkä kaksi kertaa ennenkuin pakkaset alkoivat ja sen jälkeen tämä talvi-ihminen  on odottanut malttamattomana lumien sulamista. Juostiin vain muutama lyhyt pätkä. Tennispallo jäi palkaksi kauemmas ja kylläpä musta salama pinkoikin kovaa luvan saatuaan! Kertaakaan ei vilkaissut, että mitä se akka roikkuu perässä :D Ihan huippukivaa vaikka itseltä tuntui lähtevän jalat alta. Talvi, älä tule takaisin!

P.S Jospa sitä jaksaisi ottaa kuviakin näitä piristämään nyt kun valon määrä lisääntyy...

Maanantai rallattelua

Viime viikolla aloitettiin rally-tokon alo kurssi. Ensimmäisestä kerrasta ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Meidän kurssikavereina oli monenlaisia koiria joilla ei juuri harrastuskokemusta tainnut olla ja niiden kanssa aloitettiinkin ihan koulutuksen perusteiden ja kontaktin harjoittelu. Vähän hermostutti, että saadaanko kurssista mitää irti, kun Nox on "aavistuksen" edellä, mutta onneksi saatiin hyviä vinkkejä jatkoa varten ja saatiin ihan hyvää treeniä aikaiseksi. Hieman Nox piippaili odottaessa, mutta teki täysillä hommia kun niitä oli tarjolla. Lähdin ihan ok mielellä kotiin.

Eilen oli toinen kerta ja tällä kertaa koitettiin kylttejäkin. Spiraali oikealle ja pujottelu. Nox otti ekalla kierroksella (pujottelu) häiriötä muista koirista ja homma meni sähläämiseksi, mutta tokalla kierroksella laitoin aika lailla sarjatulena naksua tulemaan ja Noxkin pysyi hienosti kontaktissa. Pitäisi muistaa nyt vaan pitää kriteerit tarpeeksi alhaalla, kun taas on menossa vähän huonompi kausi ja keskittyminen on välillä todella vaikeaa. Tämä huonompi kausi on toisaalta (kop kop) mennyt paljon helpommin kuin edellinen, joten ehkä tässä alkaa tapahtumaan kypsymistä!

Muuten harjoiteltiin jälleen perusasentoa/kontaktia ja uutena juttuna takapään käyttöä rallya varten. Tehtiin samaista treeniä mitä ollaan tehty Noxin kanssa paljon ennenkin eli koira pyöri vadin päällä. Meidän kouluttaja tuli heti sanomaan, että kun meillä näyttää olevan perusasento ja oikealle pyöriminen jo hallussa, niin voitaisiin koittaa vasempaan pyörimistä. Ollaan treenattu tätä hapeällisen vähän, koska se on tuntunut niin vaikealta, mutta Nox tajusi homman nopeasti vaikka onhan pyöriminen paljon tahmeampaa oikeaan puoleen verrattuna.

Kiva kun meille ei opeteta vain kylttejä vaan myös rallyssa hyödyllisiä tekniikoita.. Joskus Noxin pentuaikoinahan käytiin rally-kurssi, mutta siellä ei osattu ottaa huomioon, että kyseessä oli nuori pentu, joka ei tosiaan osannut mm seuraamista vielä. Juostiin vaan rataa läpi sen kummemmin ohjeita saamatta. Tältä kurssilta lähdettiin hakemaan lähinnä häiriöharjoitusta ja mulle suoritusvinkkejä, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt miten meidän osaaminen on otettu kurssilla huomioon! Herätti myös siihen todellisuuteen, että tässä tilanteessa ei olla vielä valmiita kisoihin vaikka olin vähän silmäillyt kalenteria kevään osalta. Liikkeet kyllä on hallussa, mutta se häiriö...Onneksi ei ole mikään kiire :)

Jos jossain oli taas tapahtunut edistymistä niin rauhoittumisessa. Heti jos meinasi kierrokset nousta liian korkealle niin Nox käskyn alle makaamaan ja tilanne rauhoittui nopeasti. Muutenkin se odotteli hiljaa maassa kun ei tehty hommia ja tapitti silmiä herkeämättä odottaen uutta tehtävää. Nyt kun edistystä tapahtuu näin nopeasti eikä minun tarvitse jo valmiiksi stressata sen käytöstä niin treenaaminen alkaa taas olla oikeasti superhauskaa!

Paimentamassa

Koska paimentermit on mulle edelleen hepreaa ja omasta näkökulmasta tuntuu ettei mikään mene putkeen niin tästä tulee lyhyt päivitys. Oltiin siis Noxin kanssa paimentamassa kolmatta kertaa sitten meidän tauon ja olin kyllä hurjan tyytyväinen treenien jälkeen! Nox oli minusta saanut taas itsevarmuutta lisää, se reagoi paineeseen sopivasti ja yleisöstä kuultujen pätkien mukaan välillä meni tosi hienostikin vaikka itse olin pihalla kuin lumiukko :D Paimennuskuume siis vain pahenee!

It's all about zen

Ajoin eilen hallille jo miltei tunnin ennen treenejä harjoittelemaan käytöstapoja Noxin kanssa. Käppäiltiin pihalla, treenattiin kontaktia ja rauhoituttiin hallin ovella. Välillä pistin Noxin autoon tauolle ja sitten uusiksi. Viimeinen harjoitus ennen treenejä meni jo oikein hyvin. Nox makoili rauhassa ovella ja käveli nätisti vierellä takaisin autolle.  Ennen omaa vuoroaan Nox piippasi hieman, mutta kun sisään ei ollut tulemista ääniefektien kera ja poistuttiin ulos heti jos mokoma alkoi, tyytyi nokinokka makoilemaan rauhallisesti jaloissani sekä Maggie-siskon vuoron ajan, että omien treeniensä jälkeen. Kun Nox käyttäytyi hyvin, parani oma fiilikseni hurjasti ja pystyttiin keskittymään päivän kiemuroihin ilman huolta sekoilusta. Nox ei lähtenyt haahuilemaan ja jaksoi hyvin koko treenipätkänsä. Rauhoittuminen teki siis meille molemmille hyvää!

4.3.2016

Päätin ettei tehdä ollenkaan rataa, kun molemmat oltiin oikeassa mielentilassa ja pelkäsin homman lähtevän käsistä jos Nox pääsisi spurttaamaan kunnolla (lue: Nox menee kovaa, en ehdi ohjata, hermostun, Nox hermostuu, paska treeni). Me koitettiin 4-6 kohtaa ja Nox kääntyi todella nätisti kutoselle vaikka jäin kauas. Ekalla kerralla saatoin sanoa vahingossa "Mene putkeen!" ja hienostihan se irtosi ysille :D Huuups...

Toinen harjoitus tehtiin 10-12 kohdassa. Tarkoitus oli jäädä 12 hypyn siivekkeen taakse ja pelkästään rintamasuuntaa ja kättä vaihtamalla ohjata koira kepeille asti. Me saatiin hienosti tehtyä 10 ja 11 niin, että seisoin 12 ja 11 siivekkeiden välissä. Hirmu pienestä se on kyllä kiinni! Jos kutsuin Noxin heilauttamalla kättä kerran, menivät hypyt hienosti, mutta jos kutsuin sitä vähänkin voimakkaammin, tuli se vauhdilla luokseni. Viimeistä ei koitettu, koska huomasin, että Nox alkoi väsähtää ja halusin lopettaa kun meni vielä hyvin.

Menin treenien jälkeen kotiin hymyillen. Me ollaan nimittäin panostettu viime aikoina erityisesti zen-fiiliksen löytämiseen ja se tuntuu tuottavan tulosta. Teimme rauhoittumisharjoituksia paljon kun Nox oli nuorempi, mutta jossain vaiheessa ne unohtuivat ja minä aloin katsomaan Noxin käytöstä erityisesti agitreeneissä läpi sormien. En vaatinut siltä samoja asioita, kun omatoimitreeneissä ja Nox oppi tottakai tunnistamaan tilanteen. Parkkeeraan yleensä aina samalle paikalle, kun on ohjatut treenit kun taas omatoimitreeneissä ajan toiselle puolelle hallia, lähemmäs toisen kentän ovea. En tajunnut tätä hölmöä mokaa ennenkuin aloin tosissani miettiä miksi Nox kiihtyy niin valtavasti perjantaisin jo kun ajan hallin pihalle. Omatoimitreeneissä kun se taas osaa odotella rauhassa eikä kisko hallille vaikka onkin innoissaan. Ollaan siis ajeltu välillä hallin pihalle ihan vaan rauhoittumisharjoituksia ajatellen. Tai ollaan käyty tokoilemassa, jotta Nox ei joka kerta odottaisi agsaa. Jatketaan tätä, koska muutos lyhyessä ajassa on ollut valtava.

2015

Tokoa sivuten. Varma kevään merkki on allekirjoittaneen kasvava tokoinnostus. Ilmoitin Noxin jopa neljän kerran tokokurssille, josta toivon löytäväni motivaatiota jatkaa tokon säännöllistä treenaamista ja hakea ryhmiinkin. Kesäksi olen suunnitellut ohjattuja rallytreenejä ja siitäkin syystä olen tehnyt nyt hurjasti töitä meidän seuran kisoissa ja kerryttänyt talkoopisteitä. Plus tykkään hurjasti yhdistystoiminnasta :)  Agin suhteen en ole vielä 100% varma mitä tehdään. Todennäköisesti en hae ryhmäpaikkaa kesäksi vaan ostan vapaakortin seuraavaksi kaudeksi ja treenaan itsekseni/kavereiden kanssa. Olen kaavaillut meille molemmille kuukauden totaalitaukoa agista (sekä sitä kastrointia) tähän johonkin väliin joten tuntuisi hölmöltä ostaa ryhmäpaikkaa, kun siitä menisi iso osa lomaillessa. Mutta jos joku kaipaa treeniseuraa kesällä niin täällä on ;)

Nothing special

Sen kummempia selittelemättä lätkäistään perjantain rata tähä. Muutamia haastavia kulmia, mutta lähinnä ongelmana mun oma fiilis ja hosuminen. Nox oli aivan sekaisin omaa vuoroa odotellessa, joten ollaan käyty muutamia kertoja hallin pihalla treenaamassa ihan vaan rauhoittumista ja edistymistä tapahtuu. Rasittavaa kun omatoimitreenit menee niin hyvin, mutta ohjatuissa kierrokset vaan nousee ja nousee...Mua ahdistaa jo valmiiksi ja sekös lisää pökköä pesään. Pitäisi ottaa nyt tiukka kuri tähänkin. Hommia ei pääse tekemään ennekuin osataan olla. Se todistetusti toimii omissa treeneissä ja tänäänkin Nox osasi olla ihan rauhassa täydessä agihallissa, jossa kolmosen koirat kiljui melkein vieressä.

26.2.2016

Sen verran jäi harmittamaan perjantain treenit, että käytiin koittamassa 10-20 pyörittelyä tänään aamulla itseksemme. Meni tosi jees! Ja vaikka ohjaus ei ole kaunista niin olen mäkin vähän kehittynyt. Enää ei kädet huido ihan järkyttävästi vaan niissä on ehkä ajatustakin mukana :D Historiallinen hetki, mun first ever julkaistu treenivideo!

Onnistaiskohan?

Mulla on maailman huonoin arpaonni, mutta koitetaan nyt kuitenkin...Eli Hennan blogissa olisi kiva arvonta tarjolla niin fretti/kissa - kuin koiraihmisillekin. Menkää kurkkaamaan! :)

Oi ihana agility

Tällä viikolla ollaankin oltu ekstra-aktiivisena agin parissa. Perjantain ohjattujen lisäksi ollaan käyty nimittäin pari kerta omatoimitreenaamassa. Maanantaina oli tarkoitus vain koittaa 50cm hyppyjä, kun ollaan jumahdettu siihen 45cm...Edellisen illan ryhmiltä oli kuitenkin jäänyt kiva pieni rata jälkeen ja höntsäiltiin sitä. Pari valssia ja välistävetoja. Kaikki sujui jees 50cm hypyilläkin, joten nyt jatketaan niillä jonkin aikaa ennenkuin nostetaan taas. Välistävedoissa Nox valui vähän turhan pitkälle ekan hypyn jälkeen, joten käytiin treenaamassa niiden tekniikkaa erikseen. Hienosti sujui kunhan muistin kertoa ajoissa mitä oli tulossa. Keppejä ollaan tehty myös ahkerasti ja nyt kuusi keppiä menee hienosti enkä usko uusien keppiparien lisäämisen olevan iso juttu. Ainut ongelma on, että Nox tuntuu kuumuvan hurjasti keppejä tehdessä = keskittyminen ei ole parasta mahdollista ja Nox ei kamalasti mieti mistä välistä sinne kepeille pitikään mennä. Lelupalkkaa kepit eivät myöskään kestä vaan pakko palkata namilla, jotta nokinokka jaksaa keskittyä. Pitää naksutella ja vahvistaa sisäänmenoa vielä erikseen.

Perjantain ohjatuissa olikin kuin mulle tehtyjä harjoituksia! Yksi meidän isoimmista ongelmista on nimittäin mun jännittäminen. Ennen Nox meni lukkoon, mutta nyt se tuntuu vain kiihtyvän entisestään jos minua ahdistaa. Tarvittaisiin siis oikeasti treenejä joissa joiden poistumaan omalta mukavuusalueltaani. Meille oli suunniteltu kaksi pientä tekniikkaharjoitusta joista ensimmäisessä oli aseteltu kahdeksan hyppyä ympyrään. Tarkoituksena oli jättää koira kehän ulkopuolelle ja sisältä kutsua se liikkeelle. Koira heitettiin suoraan esteen yli, takaakiertona seuraava jolloin päästiin takaisin kehän sisälle ja sitten suunta vastapäätä olevalle hypylle ja homma toistettiin kääntymällä koko kierros aina oikeaan tai vasempaan kunnes palattiin lähtöpisteeseen. Olipas epäselvää :D Meillä meni kaikkea muuta kuin hyvin. Mua hermostutti enkä ollut tarpeeksi selkeä. Story of my life.

Seuraavaa pistettä jännitin ehkä vielä enemmän, mutta tykkäsin siitä kovasti! Meille oli laitettu viisi estettä hieman kaarevaan linjaan ja esteet oli numeroitu vasemmalta oikealle 1-6, niin, että putken toinen pää oli 3 ja toinen 4. Menimme koiran kanssa odottamaan selkä esteisiin päin ja kouluttaja antoi meille ensin kolme estettä jotka suorittaa. "Rataa" katsomatta piti itse suunnitella linjat ja ohjaukset ja jos selvisi ensimmäisestä kierroksesta, antoi kouluttaja neljä uutta estettä jne. Me päästiin kuusi estettä läpi ennenkuin aika loppui. Ennätys oli kuulemma seitsemän ja täytyy sanoa, että sitä kuuttakin piti hetki pähkäillä kun ei päässyt katsomaan esteitä :P Ihan hurjan kiva ja hyödyllinen harjoitus! Jouduin kerrankin miettimään itse ohjaukset ja yllätyin, että osasin tehdä niitä jopa suhteellisen sujuvasti :D

Täytyy taas kehua, että tykkään hirmusti meidän nykyisistä kouluttajista. Ei tehdä pelkkää rataa vaan hiotaan oikeasti tekniikkaakin ja saadaan hyödyllistä palautetta. Toivottavasti saadaan jatkaa kesäkausi samassa opissa!

Pari viikkoa sitten huomasin muuten jotain järkyttävää : Minun ihana pieni, 7kk ikäinen fretinpentuni oli aloittamassa kiiman. Suvulleen ominaiseen (tai ainakin äitinsä ja isoäitinsä) tapaan Avilla oli täysi kiima päällä muutamassa päivässä ja käytiinkin sitten viikon sisään hakemassa implantti, joka nyt jo tuntuu tasaavan tytön luonnetta. Kiima nimittäin oireili tekemällä aktiivisesta sähköjäniksestä vieläkin aktiivisemman ja täpäkämmän. Sain ihan kunnolla hammastakin pari kertaa! Muuten Avi tuntui purkavan kiima-aktiivisuutensa Novaan. Heräilin useita viikkoja keskellä yötä Novan sähinään ja kiljuntaan samalla kun Avi kotkotti sekopäisenä. Hullu vauva :D Nyt toivotaan ettei kukaan muu kuin MuiMui tarvitse lanttia tänä keväänä, joskin olen varautunut myös Muusaan ja Novaan. MuiMui saa lantin vaikkei kiima alkaisikaan. Sen verran riutuneen näköinen se oli viime kesänä, että uskon lisämunuaisten prakaavan. Onneksi lisämunuaissairaus ei ole fretille kuolemantuomio vaan vanheneville freteille melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Eläinlääkäriä sivuten, olen melko varma että Nox menettää kalleutensa viimeistään syksyllä. Sen verran stressaavaa tuntuu senkin elämä olevan jatkuvien hajujen ympäröimänä....

On se rankkaa

Viime viikko oli kaikkea muuta kuin hauska...Sunnuntain paimennuksessa kävi nimittäin pieni accident. Tallin piha oli ihanan jääkerroksen ja veden peitossa ja joku urpo oli unohtanut nastakengät kotiin...Nox saattoi vähän innostua nähdessään Lauran, minä astuin harhaan ja otin oikealla kädellä vastaan kun jalat pettivät alta. Auts. Ajattelin, että vaikka käsi jomottaakin niin eiköhän se parissa päivässä parane. Noh, olin käsipuolena koko viime viikon, kun vesipullon avaaminenkin teki kipeää. Se tarkoitti sunnuntain episten unohtamista ja treenien väliin jättämistä. Olin silti töissä kisoissa, mutta vähänkö oli tylsää kun ainut mihin pystyin oli käsiajan ottaminen.

Käden kipuilusta olisin selvinnyt, mutta Nox (tai naapurin nartut) olivat suunnitelleet lisäkivaa tähän treenittömään, laiskaan viikkoon. Nox on näyttänyt aika selkeästi, että joku lähistöllä on hedelmällisessä tilassa. Se on piippaillut, läähättänyt, kerjännyt ulos, lutkuttanut pissoja ja yleisesti ollut vaan ihan pirun rasittava. Mutta en ollut varautunut siihen sekoiluun mitä viime viikko oli. Nox valehtelematta itki tuntikausia, jopa kokonaisia öitä, putkeen, ei suostunut syömään, tekemään kunnolla asioitaan pihalle tai ylipäätään toimimaan millään tavalla. Oli ihan yhtä turhan kanssa yrittää aktivoida nokinokkaa sisälläkään, kun se ei reagoinut naksuun tai suostunut syömään edes maksanameja vaikka olisi väkisin yrittänyt tunkea niitä kurkusta alas. Ihanaa.

Paskinta tässä on etten tiennyt miten itse suhtautua. Nox ei voi hormoneilleen mitään, mutta silti tiuskin ja kiukuttelin sille...välillä oli pakko vaan poistua huoneesta etten hermostuisi. En ole pahemmin miettinyt Noxin pallien kohtaloa, mutta aihe nousi esille paimennuksessa ja tämän episodin jälkeen huomasin googlettelevani kokemuksia kastroinnista. Miinuksia ja plussia löytyy enkä osannut muodostaa järkevää kantaa asiaan. Noxin emän omistaja sanoi tilanteen kuulostavan siltä, että kulkuset vois kyllä poistaa. Ja jos elämä tulee olemaan näin hankalaa niin parempi se on uskoakseni Noxinkin kannalta. Meitä molempia kun tuntuu tämä tilanne stressaavan eikä kellään ole kivaa :/ Nyt tilanne on onneksi taas rauhoittunut, mutten odota innolla seuraavan naapurintytön juoksuja...

Treeniä

Yritän nyt päästä kiinni tämän vuoden treeneihin ja olla aktiivisempi bloggaaja...Tässä vain ohjatut. Sen lisäksi ollaan käyty pari kertaa viikossa hallilla treenaamassa milloin mitäkin. Lähinnä pieniä juttuja agia varten.

29.1.2016

Meiltä on jäänyt parit treenit välistä Fantasticin ja sairasteluni vuoksi, joten ei oltu vielä päästy Sarin treeneihin. Olen nähnyt Sarin koiran kuitenkin kisaamassa ja alkeiskurssilla Sari opetti meille jotain pätkiä, joten menin hyvillä mielin treeneihin enkä joutunut pettymään! Aikaisemmin ollan tehty lähinnä ratoja ja vaikka kivaa on ollut, olen kaivannut enemmän hinkkaamista. Teoriaa ja ohjeita siitä miten rytmittää liikkeitä jne. Itse olen ainakin hukassa kun minulle lyödään uusi ohjauskuvio ja miltei heti pitäisi liittää se radalle. Sari oli kuitenkin suunnitellut meille ihan muutaman esteen pätkän ja tarkoituksena oli harjoitella niistoa, pakkovalssia, saksalaista ja viskileikkausta, mitä nyt kukin tarvitsi.

Me tehtiin jälleen kahdessa pätkässä. Vuoroa odotellessa juttelin uusien ryhmäläisteni kanssa ja kaikki olivat ihanan ymmärtäväisiä meidän ongelmia, yleisöön karkailua ja haahuilua, kohtaan. Monella oli ollut samoja ongelmia alussa muttei nykyään joka valoi taas uskoa tuohon koiraan. Meillä on toivoa!

Noxin kanssa aloitettiin niistolla, helppoa. Kokeiltiin myös pakkovalssia, jonka epäilinkin sujuvan hienosti. Meille on istunut pakkovalssi todella hyvin alusta asti ja niin nytkin. Ei siis hinkattu sitä turhaan. Seuraavaksi vuorossa viskileikkaus. Vähän epäilin miten Nox irtoaisi hypylle sille hassussa kulmassa, mutta Nox osoitti taas olevansa oikeen pätevä agsakoira ja leikkaus sujui kuin vettä vaan. Haahuilua esiintyi jonkin verran, mutta ei tavallista pahemmin. Nox pääsi pitämään taukoa noin vartiksi ennen seuraava pätkää.

Toinen osa menikin sitten saksalaisen hinkkaamiseksi. Aluksi harjoiteltiin ihan vain koiran työntämistä hypyn taakse ja siitä viskattiin palkka olan yli. Seuraava askel oli "heittää" palkkaa taakse, pitää ohjaus yllä ja palkatakin koira käteen oikealle. Aluksi otin askeleen ennemmin poispäin esteestä kuin sen suuntaisesti ja Nox vilahti minun ja siivekkeen välistä. Toinen yritys ei ollut sen parempi. Tai itse olin paremmin linjassa, mutta Nox keksi silti tavan livahtaa väärästä välistä. Vaikka miten pähkäiltiin Sarin kanssa, ei keksitty miksei Nox suostunut tulla oikealta puoleltani. Palattiin siis alkuun ja viskoin palloa olkani yli.

Tuossa välissä käytiin treenaamassa itsekseen mm. saksalaista hallilla ja sehän onnistui kuin vettä vaan. Keppejäkin treenataan nyt säännöllisesti 2x2 tekniikalla ja edistystä tapahtuu. Jos Nox jaksaa keskittyä eikä sinkoile vaan välistä kuin välistä sisään :D

5.2.2016

Perjantain ohjatuissa Nox pääsi pitkästä aikaa tekemään pidempää radan pätkää, kun meidän keskeneräiset esteet (keinu ja kepit) eivät kerrankin pätkineet suoritusta liikaa. Ja hitto, että se meni kovaa :D Keinua koitettiin alussa erikseen ja sitä pitää vielä hinkata rauhassa ettei tule samalla tavalla takapakkia kuin loppusyksystä...Muuten tehtiin 4-14 esteet, jätettiin kepit välistä ja edettiin taas niiden jälkeen loppuun. Jopa A sujui osana rataa! Huippu Nox. Puomilla oli vaikea pysähtyä kontakteihin kun vauhti oli niin kova...Ja koettiin valaistuminen meidän murheenkryynissä välistävedoissa! Yleensähän Nox on valunut seuraavan esteen väärälle puolelle tai jos olen saanut vedettyä sen oikeaan paikkaan niin tiputtaa seuraavan riman. Nyt meni kyllä niin hyvin. Onneksi meillä nyt on ohjaaja joka ymmärtää maksikoirien liikkeitä.

5.2.2016 

7.2.2016

Sunnuntaina käytiin toista kertaa paimentamassa meidän vuoden tauon jälkeen. Taitavia koiria olivat jälleen kaikki ja vaikka meidän tekeminen oli aika tylsää muihin verrattuna, olin järjettömän ylpeä Noxista. Eka kierros tehtiin liinassa ja se oli aikamoista ryysäämistä kunnes Tuija käski ottaa kepin käteen...Ai sen pahan kepin jonka kanssa ollaan kyllä edistytty kotipihalla, mutta jonka epäilin saavan nokinokan täysin lukkoon? Noh keppi käteen, Nox lähti mukaan ja vaikka pari kertaa piti antaa painetta niin Nox pystyi jatkamaan hommia O.O Olihan se vielä kovin epävarmaa ja hämmentynyttä, mutta silti! Jäi taas hyvä fiilis ja tunne, että tästä tulee vielä hyvä. Että meillä on nyt oikeasti mahis edistyä. Ihanaa!

Otin sunnuntaina mukaan myös Neran, MuiMuin, Veelan ja Avin kasvattajan Lisan, joka on ihastunut ausseihin lähiaikoina. Kiva, että Lisa pääsi tutustumaan meidän mahtiporukkaan eivätkä mukana olleet kaksi 13 viikkoista L-pentua, jotka hyppivät syliin, pussaisilivat ja riehuivat, varmasti auttaneet kuumeeseen. Itseäkin oikein sydäntä kouraisi, mutta onneksi paimennuksen ohessa saatettiin tehdä pieniä perheenlisäyssuunnitelmia....<3

Suunta ylöspäin!

Meidän edellisestä paimennuskerrasta on aikaa miltei vuosi. Viimeisin kerta oli mulle ja Noxille tosi ikävä ja päätin, että nyt lopetan tai pidän vähintään tauon. Vuosi kypsyteltiin asiaa ja nyt oltiin taas Somerolla moikkaamassa lampaita. Tavoitteena hyvä fiilis molemmille ja se saavutettiin!

Aloitettiin ihan alusta Noxin kanssa. Koira liinaan ja kuljettiin lampaiden perässä. Ensin tein sen virheen, että jätin Noxin jälkeeni, mutta kun kuljimme yhdessä, se rohkaistui ja alkoi kuljettaa lampaita itsenäisemmin. Ensimmäinen kierros oli mielestäni jo oikein hyvä lähtökohdaksi. Toisella kierroksella tehtiin aikalailla samaa, mutta jestas olin tyytyväinen! Olin itse rauhallinen (okei vähän hermostunut alussa) ja kouluttajankin mielestä meno oli seesteistä! Oho. Pyysin Noxilta pysähdyksiä ja hitsi miten nätisti nokinokka totteli. Otti aina kontaktiakin ennen liikkeelle lähtöä O.O Käteen jäi siis paimennuskuume ja merkkasin jo kalenteriin seuraavat kerrat. Hyvä tästä vielä tulee!

Viime aikoina on ollut muutenkin nähtävissä merkkejä järkevämmästä Noxista. Se ei enää irtoa lenkeillä jumalattoman kauas vaan seuraa tarkasti menemisiäni ja pyytää lupaa pieneenkin etenemiseen. Hihnalenkit sujuvat pääasiassa vetämättä ja vaikka meillä on jääneet parit ohjatut agit välistä, eli noin kolme viikkoa treenitaukoa, Nox ei piippaillut yhtä pahasti odottaessaan vuoroaan. Ihana juoksuinen siskokin juoksi putkeen aidan toisella puolen, mutta Nox teki innokkaasti rallya mun kanssani...Okei, se pääsi moikkaamaan Evaa treenien alussa ja saattoi sen jälkeen kaksi kertaa karata mielistelemään väärälle puolelle aitaa. Silti! Tälläiset pikkujutut tuntuu järjettömän suurilta, kun on taas muutaman kuukauden tapellut jokaisesta asiasta.  Meillä on toivoa.