Mitä meille kuuluu

Luvassa pikainen päivitys meidän kuulumisista. Pitäisi ehkä päivittää useammin niin tämä olisi helpompaa...

Nox kasvaa ja kasvaa, tai ainakin jalat jos ei muuta. Pari viikkoa sitten sillä oli järjetön koipieläinvaihe, joka tasaantui hetkeksi ja nyt ne jalat taas venyy. Huvittavan näköistä. Rokotukset on käyty hakemassa ja sairastettu joku mahapöpö, josta selvittiin onneksi vähällä. 

Itse olen ollut erittäin huolestunut Noxin liikkumisesta. Poju on nimittäin ravannut joitain viikkoja oudosti. Se heittää jatkuvasti takajalkojaan keskemmälle kuin kuuluisi ja liikkuu siis "banaanina". Tätä ei tapahdu muuten kuin ravatessa. Se ei istu tai seiso vinossa tai nuku vain toisella kyljellään. Onnistuin itselleni ominaiseen tapaan käydä kaikki kauhuskenaariot läpi päässäni ja nyyhkytin jo ystävilleni, että jääkö meidän harrastukset nyt tähän. Eläinlääkäri uskoi kyseessä olevan normaali pentuvaihe, mutten uskonut sitä ennenkuin Noxin kasvattaja Laura vakuutti samaa. Huh!

Näillä jaloilla pääsee KOVAA

Komea koipieläin <3

Viime sunnuntaina käytiin Kausalassa paimentamassa Wirneen porukalla. Lähdettiin jälleen kimppakyydillä Jennan ja Hyrrän sekä Nooran ja Jipin kanssa. Tällä kertaa sisarukset saivat suosiolla matkustaa eri tiloissa, Tampereen reissusta viisastuneina :D Navigointi ongelmista huolimatta selvittiin perille eikä oltu edes viimeisinä paikalla! Odotettiin loppu porukkaa saapuvaksi ja sitten aloitettiinkin. Näin nuorien pentujen kanssa ei voi juuri muuta tehdä kuin ihmetellä eläimiä ja tehdä aitauksessa olosta superkivaa joten seurattiin muiden suorituksia ja täytyy sanoa että huhhu näytti vaikealta...Alkoi ihan omaa päätä särkeä sitä seuratessa :P 

Lopulta Nox ja Jippi pääsivät aitaukseen, ensin erikseen ja sitten yksinään. Laura toimi lammasmagneettina ja me kierrettiin aitausta hihnassa ja vapaana. Nox oli todella utelias ja valveutunut lampaista, mutta tervejärkisenä pentuna pysytteli kauempana. Seurattiin vielä aitauksenkin ulkopuolelta kokeneempien työskentelyä ja Nox piti silmät tarkasti kiinni hassuissa otuksissa.

Lampaiden tarkkailua

Rakastan...

Ruokailun jälkeen siirryttiin ankoille, jotka eivät hihnassa näyttäneet kiinnostavaan Noxia yhtään. Kakka sen sijaan olisi maistunut....Vapaaksi päästessään Nox kuitenkin näytti tajuavan paremmin homman nimen ja kouluttajan mukaan siellä joukossa oli jopa hyviä paimennuspätkiä! Ainut ongelma taisi olla jännittynyt omistaja, joka herkästi kutsui pentuaan pois vaikka toinen oli oikein pätevä, hmph. Olin kyllä hurjan ylpeä Noxista, kun huomasin miten hyvin se kuunteli minua, vaikka ankat kiinnostivatkin. Tietenkin tilanne oli jännittävä eikä pennuilla ole vielä niin suuria luuloja itsestään kuin vanhemmilla, mutta silti :P Kyllä siitä vielä paimen tehdään!

Näädät ovat jääneet nyt vähän vähemmälle huomiolle blogissa, mutta niille kuuluu oikein hyvää! Viimeisen viikon aikana olen huomannut kesäannosten katoavan vähän liian nopeaa tahtia lautasilta, joten annoskokoja ja rasvan määrää on nyt nostettu. Varma merkki talven tulosta :) 

Nerakin on sopeutunut meidän porukkaan todella hyvin, tosin en sitä hetkeäkään epäillyt. Ainut ongelma on oikeastaan ollut Hipun ja Neran tiivis side. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että seitsemän viikon erossa olon jälkeen ne yhä käyttäytyisivät kuin emo ja pentu, mutta sitä se on ollut alusta asti. Jopa siihen pisteeseen asti, että Nera yritti imeä Hipulta ja Hippuhan sitten aloitti maidontuotannon uudestaan...nyt tilanne on onneksi rauhoittumaan päin.

Mutta on se vaan täyden kympin tyttö! Nera ei ole hybridimäiseen tapaan ujo vaan erittäin rohkea ja sosiaalinen sekä kiltti pentu, joka käyttää hampaitaan vaan leikkiessä. Se on aina järjettömän iloinen ja kotkottaa ja pomppii melkein ärsytykseen asti :D Minähän toivoin Nerasta haastetta itselleni, mutta nyt olen erittäin tyytyväinen siihen millainen tytsystä tuli. En olisi voinut toivoa enempää.

Meillä on ollut keväästä asti hieman ongelmia lauman kokoonpanon kanssa, kun 4/5 tytöistä olivat samoihin aikoihin kiimassa. Tästähän ei hyvää seuraa. Varsinkin Veela osaa olla erittäin pirullinen halutessaan ja kun muut alkoivat kiimailla, se otti uusimman tulokkaan silmätikukseen. Nova parkaa kiusattiin välillä todella pahastikin, mutta lopulta muu porukka hyväksyi sen taas. Veela on ollut ainoa ongelma, mutta nyt äitini oli yllättänyt tytöt jopa nukkumasta yhdessä pinossa, JESH! Kyllä tämä tästä :)

Tälläiset pikapika kuulumiset. Nyt on pakko ryhdistäytyä ja päivittää ahkerammin!

Kaikki kuvat Jennyn ottamia, kiitos hurjasti! 

Maailman Voittaja 2014

Yhdelläkään koiraihmisellä on tuskin jäänyt huomaamatta suomessa järjestetty World Dog Show 2014, eli Maailman voittaja-näyttely. Itselläni oli tarkoituksena mennä ihmettelemään menoa yhtenä päivänä, mutta seurasin sekä Tokon MM kisoja, että muita näyttelytapahtumia livestreamin kautta jo keskiviikosta asti. Kummasti jäi kaikki tarpeellinen varsinkin toko päivinä tekemättä :D

Päätin siis käydä voittajassa vain lauantaina jolloin vuorossa olivat, jos oikein muistan, ryhmät 3,5,6 ja 10. Nämä ryhmät eivät niitä "omia" rotujani sisällä, mutta koska en juuri näyttelyistä perusta vaan olin lähinnä menossa fiilistelemään näin ison tapahtuman tunnelmaa sekä katsomaan oheisohjelmaa, päätin käydä kannustamassa ystäväni akitaa kehässä. Suurin osa kuvista tulikin napsittua ylväistä japanilaisista.

Hyvä ystäväni Manta saapui siis tänne Etelä-suomeen näyttämään upeaa akita narttuansa Mislaa näyttelyssä. Olen aivan rakastunut Mislaan ja ilmeisesti tunne on molemminpuolinen, sellaisen sekopäärakkaus kohtauksen Misla sai nähdessään minut pitkästä aikaa, ihana <3 Misla kävikin nappaamassa ERIn tuomarilta, muttei sijoittunut sen pidemmällä. Hienoa silti!

Manta ja Misla

Superkaunis

Misla <3

Narttujen arvostelupaperit olivat saatavilla vasta, kun kaikki nartut, kasvattajaryhmät, parikilpailut yms olivat käyty, joten kiertelimme jonkun aikaa näyttelyhalleja ihaillen/kauhistellen jalostuksen ihmeitä. Itseäni sykähdyttivät erityisesti huskyt, am.akitat sekä suloiset whippetit. Vielä joskus...Tässä vaiheessa aloin jo väsyä koko touhuun. Tuli kuultua sellaista juttua joidenkin rotukehien laidalla, että ihan oksetti. Minulla ei ole mitään näyttelyjä vastaan niin kauan kun ne eivät negatiivisesti vaikuta koirien elämään. Ikävä kyllä näitäkin on ja aivan liikaa.

Lopulta pääsimme lähtemään ja kävimme syömässä porukalla, jonka jälkeen Manta pääsi vihdoinkin tapaamaan Noxin! Olen odottanut tätä pitkään, sillä Manta oli ensimmäinen ihminen jolle kerroin pentuhaaveistani ja ollut tukenani koko prosessin ajan. Onneksi Nox oli oma hurmaava itsensä eikä jättänyt ystävääni kylmäksi ;) Harmi vaan, että sitten oli valuttava jo kotia kohti. Tälläisiä viikonloppuja ottaisi mielellään lisääkin vastaan!

Nox on ollut meillä jo neljä viikkoa, hurjaa miten nopeasti aika menee! Minun on enää mahdotonta muistaa millaista elämä oli ilman paimentani. Nox kasvaa hurjaa vauhtia, koivet venyy ja venyy ja niillä on hyvä ottaa spurtteja, loikkia sohvalle ja yrittää hypätä Geran niskaan. Tällä viikolla on ensimmäiset rokotuksetkin luvassa!

Viime viikolla oltiin taas tutustumassa kaupungin vilinään. Ihmeteltiin busseja, äänekästä työmaata ja riuhdottiin hihnassa kunnes ymmärrettiin, että sillä ei pääse mihinkään. Edistystä siis! Treenattiin myös aiempaa ahkerammin yksinoloja. Muutaman minuutin tuo jaksaa huutaa, mutta rauhoittuu sitten nukkumaan. Ei ollenkaan huono. Tapasimme lenkeillä paljon erilaisia koiria, varsinkin 4kk ikäinen tollerin pentu oli I-H-A-N-A! Niin omistajan kuin Noxinkin mielestä :P Eniten ihmetystä aiheutti kuitenkin keskellä Espoota vastaan tullut sika. Siis sika. Erikoinen paikka pitää lemmikkisikaa, mutta hienosti se meni vapaana omistajansa perässä. Nox oli sian suhteen utelias, eikä pelännyt yhtään. Minä taisin järkyttyä enemmän :D

Nyt ollaan toistettu paljon vanhaa ja treenattu vähän uutta. Katsekontakti vahvistuu kokoajan kuten myös luoksetulo ja arjen perusjutut kuten kupilla odottaminen, kiellon ymmärtäminen ja luvan pyytäminen ovat hienolla mallilla. Aloitin sheippaamaan Noxille perusasentoa laatikkomenetelmällä ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että aloitin laatikon madaltamisen. Tästä ilmeisesti innostuneena Nox tarjosi minulle itse myös pyörähtämistä ja jo muutamien harjoituskertojen jälkeen pentu pyörii käskystä kuin väkkärä. Minun pitää muistuttaa itseäni, etten ahnehdi liikaa vaan lopetan kun molemmilla on kivaa ja Noxilla motivaatiota tehdä. Nälkä vain kasvaa syödessä, kun näkee miten pätevä pieni aussien alkuni onkaan. Kyllähän minä tiesin niiden olevan älykkäitä, mutta joka päivä saan yllättyä.


Tahtoisin jo niin päästä aloittamaan harrastamisen kunnolla! Rallytokon kurssin aloitusta jouduimme siirtämään lokakuun alkuun, mutta ensi kuussa pääsemme toivottavasti aloittamaan agilitypainotteisen pentukurssin ja pentuporukalla olisi myös joitain juttuja suunnitteilla. Jippii!

KesäPiknik 2014

Lauantaina 2.8 Pääkaupunkiseudun fretit järjestivät frettipiireissä jo tutuksi tulleen KesäPiknik näyttelyn, tällä kertaa Luukin ulkoilualueelle. Tuomariksi Piknikille saapui Ailen Timuska, virolainen frettiharrastaja, joka on melko uusi tuomari, suomessa Ailen ei ole ollut kertaakaan ja ulkomaillakin käsittääkseni vain kerran. Minulle tämä oli ensimmäinen näyttely hallituksen jäsenenä ja sen parissa onkin tullut touhuttua jo kuukausia.

Näyttelyn sisäänkirjauksen oli tarkoitus alkaa puoli kymmeneltä, mutta sitä ennen oli paljon tekemistä, joten puoli seiskan aikaan pakkasin kamat, tytöt ja Noxin autoon ja lähdin huristamaan kohti Luukkia. Aiemmin Nox on matkustanut näätin Atlas 40-boksissa autoreissut, mutta aikaisemmin ei olla menty yhdessä koko porukan kanssa, joten jouduin laittamaan Noxin pelkääjänpaikan jalkatilaan. Vähän jännitin miten se pysyisi siellä, mutta onneksi poju otti tapansa mukaan rennosti ja nukkui lähes koko matkan.

Perillä raahasin kamat ja näädät varjoon ja aloin touhuamaan hallitushommien parissa. Näyttelypäivä sujui nopeasti sihteeröidessä ja ihan vaan auringossa käristyessa. Nox sai itselleen uuden parhaan kaverin Sabrinan cirneco pennusta Yodasta ja ne painivat koko päivän puskan varjossa, hauskaa! Mukana olivat kaikki tytöt paitsi MuiMui jolle lupasin näyttelyeläkkeen Tampereen näyttelyn jälkeen. Vähän hermostutti miten tytöt pärjäisivät auringonpaahteessa, mutta ongelmia ei onneksi tullut. Olihan niillä tietenkin veto poissa, mutta muuten ok.

Vasemmalla VSP ja oikealla BIS palkinnot

Odotin innolla Ailenin arvosteluja. Minusta on virkistävää nähdä uusia naamoja tuomaripöydissä, sillä on mahdoton sanoa mitkä freteistä tulevat pärjäämään. Yleensä on nimittäin helppo ennustaa mitkä näädät ovat palkintopalleilla ja se syö omaakin näyttelyintoa, vaikka yleensä ne omat ovatkin pärjänneiden joukossa. Tällä kertaa en kuitenkaan yhtään osannut sanoa millaisista freteistä tuomari tykkäsi vaikka itsekin on sihteeröimässä muutaman luokan.

Nera arvosteltavana

Olin henkisesti valmistautunut pitkään näyttelypäivään. Tämä oli vasta toinen näyttely tuomarille, joten olisi ollut ymmärrettävää, että arvostelu veisi aikansa, vaikka frettejä olikin vain vähän päälle 50 paikalla. Mutta mitä vielä, Ailen oli todella ripeä ja jo kolmen aikoihin pystyimme aloittamaan palkintojenjaon. Itselläni oli vain varovaisia toiveita Neran pärjäämisen suhteen, mutta muuten ei odotuksia. Mutta voi, että sainkin yllättyä! Hippu nappasi luokkansa ensimmäisen sijan kuten myös Nera. Nera oli myös paras juniori ja omaksi järkytysekseni VSP! Koska tässä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi, valioitui Hippu viimenkin. Niin hieno tyttö <3 Näiden tulosten myötä myös Neralla on mahdollisuus juniorivalioon, joten katsotaan jatkuuko Hipun linja taas yhdellä valiopossulla lokakuussa :P

luokan 1. Pickpocket's Rise of the Phoenix

luokan 2.  Nightshade's Nibbler's Flaugnarde Fling

luokan 1. E-Pic's Bittersweet

Paras juniori: Pickpocket's Rise of the Phoenix

Paras seniori: E-pic's Gormenghast

Paras veteraani: ACH's Mystique

BIS E-Pic's Gormenghast
VSP Pickpocket's Rise of The Phoenix

Valiot E-Pic's Bitterweet ja Sun-yellow Spiral Dance (Hipun isoäiti!)

Minulla oli vakaa aikomus lopettaa tämän vuoden näyttelykausi KesäPiknikkiin, mutta ovat ne vaan niin hauskoja tapahtumia, että ilmoittauduin jo lokakuussa järjestettävään FFFään sekä marraskuussa olevaan Capitaliin!. Suunnitelmissa olisi osallistua myös alkuvuodesta järjestettäviin WCWFSään sekä ruotsin Mälarilleniin. Ehkä myös Viron talvinäyttelyyn.

Kaikki kuvat Saara Liimanin käsialaa, kiitos!