Meidän edellisestä paimennuskerrasta on aikaa miltei vuosi. Viimeisin kerta oli mulle ja Noxille tosi ikävä ja päätin, että nyt lopetan tai pidän vähintään tauon. Vuosi kypsyteltiin asiaa ja nyt oltiin taas Somerolla moikkaamassa lampaita. Tavoitteena hyvä fiilis molemmille ja se saavutettiin!
Aloitettiin ihan alusta Noxin kanssa. Koira liinaan ja kuljettiin lampaiden perässä. Ensin tein sen virheen, että jätin Noxin jälkeeni, mutta kun kuljimme yhdessä, se rohkaistui ja alkoi kuljettaa lampaita itsenäisemmin. Ensimmäinen kierros oli mielestäni jo oikein hyvä lähtökohdaksi. Toisella kierroksella tehtiin aikalailla samaa, mutta jestas olin tyytyväinen! Olin itse rauhallinen (okei vähän hermostunut alussa) ja kouluttajankin mielestä meno oli seesteistä! Oho. Pyysin Noxilta pysähdyksiä ja hitsi miten nätisti nokinokka totteli. Otti aina kontaktiakin ennen liikkeelle lähtöä O.O Käteen jäi siis paimennuskuume ja merkkasin jo kalenteriin seuraavat kerrat. Hyvä tästä vielä tulee!
Viime aikoina on ollut muutenkin nähtävissä merkkejä järkevämmästä Noxista. Se ei enää irtoa lenkeillä jumalattoman kauas vaan seuraa tarkasti menemisiäni ja pyytää lupaa pieneenkin etenemiseen. Hihnalenkit sujuvat pääasiassa vetämättä ja vaikka meillä on jääneet parit ohjatut agit välistä, eli noin kolme viikkoa treenitaukoa, Nox ei piippaillut yhtä pahasti odottaessaan vuoroaan. Ihana juoksuinen siskokin juoksi putkeen aidan toisella puolen, mutta Nox teki innokkaasti rallya mun kanssani...Okei, se pääsi moikkaamaan Evaa treenien alussa ja saattoi sen jälkeen kaksi kertaa karata mielistelemään väärälle puolelle aitaa. Silti! Tälläiset pikkujutut tuntuu järjettömän suurilta, kun on taas muutaman kuukauden tapellut jokaisesta asiasta. Meillä on toivoa.
