Vuosi 2014

No nyt on joulu ohi ja melkein uusi vuosi, hämmentävää! Aika palata arkeen. Sunnuntaina olisi luvassa paimennusta ja ensi viikolla alkaa taas agi. Jee!

Joulu kului rennoissa merkeissä. Nautittiin pakkasesta ja lumesta, naksuteltiin vähän tottiksen eteen tuloa ja lähettämista ja muuten vaan oltiin ja löhöttiin. Tarkoituksena oli tehdä teille videokin meidän joulusta, mutta odotan parhaillani bussia Helsingissä kohti Tamperetta ja päivitän puhelimella. Nox jäi vielä maalle pariksi päiväksi ja torstaina varmaankin palataan Lohjalle. 

Tähän vuoteen on mahtunut paljon hyvää ja huonoa ja sitten niitä hetkiä, joita en osannut odottaakaan. Suurimpana asiana tietenkin Noxin ja Neran saapuminen. Molemmat niin toivottuja, mutta tavallaan myös yllättäviä lisiä minun elämääni. Suuri osa vuodestani on kulunut pennuntuoksuisessa arjessa ja varsinkin Noxin kohdalla on ollut paljon opittavaa. Nera on ollut niin äärettömän helppo pentu, että ei tosikaan.

Vauva IIIH <3

Vauva IIIIH <3 osa2

Aloiteltiin siis Noxin kanssa harrastukset ja alussa se oli vähän sellaista "ei tiedetä mitä halutaan tehdä niin tehdään vähän kaikkea". Nyt olen onnistunut päättämään meidän lajeiksi agilityn, rally-tokon ja toivottavasti päästään myös pelastuspuolelle harrastamaan. Myös viesti veisi mennessään. Ja paimennus. Ja...hitsi, ei me osata sittenkään päättää :D

Frettien kanssa tarkoituksena oli pitää hieman hiljaisempi näyttelyvuosi ja ainoa tavoite oli oikeastaan saada Veelalle se himoittu valion arvo. Kumma kyllä käytiin taas kaikissa suomen näyttelyissä ja tulokset olivat seuraavanlaiset:

West Coast Winter Ferret Show 2014 : Veela luokkansa 2.
Tammerferret: Veela luokkansa 1. ja VALIO, Nova paras soopeli, MuiMui paras musta soopeli
KesäPiknik 2014: Hippu luokkansa 1. ja VALIO, Nera luokkansa 1. sekä paras juniori ja VSP
Finnish Ferret Festival: Nova luokkansa 1. ja paras soopeli
Capital! 2014 Veela luokkansa 3. ja Nova paras soopeli

Valio Hippu <3

Näyttelykausi ei vielä meidän kohdalla ole ohi vaan edessä ovat vielä Viron ja Ruotsin näyttelyt sekä uusi suomalainen ystävänpäivänäyttely Valentine's Ferret Show. Sitten onkin hieman pidempi tauko, mutta kesällä osallistutaan todennäköisesti Tammerferretiin, jos se vain järjestetään. Katsotaan pystynkö jättämään seuraavan kauden vain pariin näyttelyyn vaikka niin aikeissa olisikin.

Sitten tavoitteita seuraavalle vuodelle.

Nox 7kk

Noxin tavoitteet 2015:

-Löytää meille sopiva agility-ryhmä ja aloittaa kunnolla harrastaminen
-Päästä pelastus puolelle treenaamaan
-Rally-tokoa eteenpäin, ehkä jopa kilpailemaan?
-Paimentamaan mahd usein
-Viestiä ja vetoa treenaamaan
-Hihnakävely kuntoon prkl!!!
-Yhdet mätsärit/näyttelyt
-Luusto terveeksi kuvattu
-Pysyä terveenä

Yritän olla ottamatta paineita mistään ja pidetään kivaa niinkuin tähänkin asti :) Ja noi luustokuvat..kaikkiahan ne varmasti jännittävät, mutta minä pelkään niitä ihan tosissani. Melkein kerran päivässä koen inhottavan muljahduksen vatsassani, entä jos Nox ei olekaan terve? Voin vain kuvitella miten kauhuissani olen juuri ennen kuvia...

Nera 8kk

Frettien tavoitteet 2015:

-Pysyä terveenä, MuiMui täyttää jo 4-vuotta ja lasketaan vuoden päästä jo veteraaniksi joten jatkossa käydään varmaan kerran vuodessa kunnolla eläinlääkärin tarkastuksessa
-EWFS, Valentine's, ja Mälarillern kunnialla läpi. Seuraavalla kaudella Tammerferret, KesäPiknik ja Capital!. Tulokset aina kivoja, mutta tärkeintä viettää aikaa fretti-ihmisten kanssa
-Neralle juniorivalio alkuvuodesta ja ehkä seniorivalio loppuvuodesta. Riippuu niin paljon tuomareista, että mahdotonta ennustaa miten käy varsinkin jos ei käydä kaikissa suomen näyttelyissä.
-Hipun pureminen kuriin. Keväällä kunhan aloittaa kiiman ja saa implantin, rauhoittuu varmasti. Hormonit on edelleen Neran jälkeen sekaisin :D
-Nerasta ja mahdollisesta sulhasesta kaverit. Nyt herra yrittää aina antaa Nerpalle turpaan



Omat tavoitteet 2015:

-Päätös oman frettiharrastukseni tulevaisuudesta. Kasvattaa vai eikö kasvattaa?
-Päästä unelmieni kouluun tai vaihtaa edes paikkakuntaa (tiedän täydellisen paikan, juuri sopiva sekoitus fretti-ihmisä ja wirnistelijöitä <3)
-Pari lyhyttä vaellusta ja ehkä yksi pidempikin 
-Pysyä terveenä

Että sellaista. Saa nähdä miten käy!

Vihdoinkin

Joulu on varmasti lempiaikaani vuodesta ja nyt kun vielä saatiin pakkasta ja valkoinen maa, ei voisi olla parempi fiilis! Me hiljennymme siis joulun viettoon karvakakaroiden kanssa, palaillaan pian langoille :)

Otsikoita on vaikea keksiä....

Oikeasti. En keksi otsikoita. Mur.

"Koska pääsee nukkumaan?", oli päällimmäinen ajatukseni torstain agin jälkeen. Tunti oli hauska, mutta olin täysin poikki sen jälkeen. Suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että jouduin pitelemään paikoillani "hieman" innokasta Noxia. Se oli jo aivan sekaisin, kun tajusi mihin ollaan menossa, mutta keskittyi kuitenkin kivasti sitä pyytäessäni. Sitten meille jaettiin vuorot ja homma hajosi käsiin. Nox ei tykännyt yhtään katsoa sivusta kun muut pääsivät tekemään.

Lähinnä tehtiin tunnilla putkea ja pussia ja juostiin vähän siivekkeiden välistä. Nox nosti "hieman" kierroksia katsellessaan muiden rallausta putkessa, joten se juoksi täysiä omalla vuorollaan oli putki miten pitkä tai mutkalla tahansa. Itse onnistuin iskemään jalkani täysiä metallitukeen...arvasin, että mulle käy vielä huonosti.
Pussi oli myös Noxista hurjan hauska! Ei paljon kiinnostanut näkyikö minua toisessa päässä vai ei. Silmät vain huusi "LISÄÄÄ!" :D

Itsellä meinasi jo nyt tulla epätoivo, kun katsoin Noxin menoa. Se on hurjan nopea, kouluttajankin mielestä, ja tulen olemaan vielä pahasti pulassa sen kanssa...Intoa riittäisi kyllä muillekin jakaa ja jouduttiinkin harjoittelemaan myös rauhoittumista ettei poju syöksy miten sattuu. Mutta meillä oli hurjan kivaa ja alan itsekin lämmetä tälle lajille! Taas pitää kehaista miten taitava poika Nox on. Kouluttajakin mainitsi lähtöä tehdessä että kurssin aussiet ovat reippaimpia ja innokkaimpia pentuja joita on ikinä nähnyt :)

Eilen suunnattiin taas Somerolle ihmettelemään lampaita Noxin kanssa. Olin innoissani vaikka en yhtään tiennyt mitä odottaa. Viimeksi meni hyvin, mutta ei sitä koskaan pennun kanssa tiedä millä mielellä ollaan tällä kertaa.

Me oltiin neljänsinä vuorossa ja astuin sisään porsastelevan pennun kanssa. Pikku piru karkasi ennenkuin sain sen liinaan kiinni eikä meinannut tulla luokse kutsusta...menin tästä niin hämilleni että meni hetki ennenkuin sain Noxin ärjäistyä luokseni. Ihankuin mulla ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikeaa, lyötiin mulle käteen aurauskeppi, jolla jouduin antaa painetta Noxille. Arvasin jo ennen lampaille menoa että Nox ottaisi kepistä itseensä ja huomautettuani pari kertaa liian lähellä olemisesta, Nox ei suostunut tulla enää lampaiden lähelle vaan pysytteli suosiolla kauempana. Muutamia kertoja se lopulta suostui kiertämään lampaita, mutta lopetettiin suht pian ja päätettiin ensimmäinen kierros katselemalla yhdessä lampaita kauempaa. 

Toisella kierroksella sain Noxin onneksi hallintaan jo alussa. Ensin otin kepin taas käyttöön, mutta jo pelkästään sen pitäminen epäilytti Noxia, joten jätin sen heti alkuunsa pois. Sitten olikin eri meno! Nox alkoi selkeästi syttyä ja meinasi jopa käydä näykkimässä lampaita. Onneksi se otti hyvin sanallista palautetta vastaan ja sain keskeytettyä tollaiset puuhat heti. Minua vaan alkoi jännittää moinen käyttäytyminen ja saatoin välillä ärähtää vaikka Nox ei yrittänyt napata, joten se jättäytyi taas vähän kauemmas. Oma moka, mutta onneksi Nox ei ottanut tästä samalla tavalla itseensä kuin kepistä ja ryhtyi taas hommiin. Tästä jäi jo hyvä fiilis!

Lampaiden ja koiran tarkkailu samaan aikaan on yllättävän vaikeaa! Tuntuu että aina on jompikumpi hukassa, joten itselläni ei ole kummoista kuvaa siitä miltä kokonaisuudessa näytti. Ilmeisesti ihan hyvältä :P Tällä hetkellä, niin pihalla kuin olenkin, tykkään tästä lajista ja neljäs kerta on tiedossa muutaman viikon päästä.

Ilta - lenkillä Nox päätti perseillä oikein kunnolla. Se ei tullut kutsusta luokse vaan lällätteli kauempana minun huutaessa *****perkelettä sen perään. Muutama kerta jouduttiin katsella paikallaan kun Gera juoksi vapaana ja piti kivaa ennekuin Nox tajusi, että luokse on tultava kun minä käsken. Olin niin kiukkuisella päällä illalla, mutta onneksi ainakin tänä aamuna Noxin murkkumörkö on pysynyt poissa ja poika on totellut oikein kivasti.

Nyt ollaan maalla porukoideni luona ja täällä on tarkoitus olla ainakin pari viikkoa joulun vietossa. Se tarkoittaa pitkiä metsälenkkejä ja kunnon rentoutumista, IHANAA.

Hyi yök

Noxin pentutesti on ilmestynyt nettiin! KLIK Yök miten ällösöpö pupsi <3

Syökää lihaa

Muutama vuosi sitten, kun otin ensimmäisen frettini, minulle oli itsestäänselvää, että tulisin ruokkimaan sitä vain raa'alla lihalla. Fretti on puhtaasti lihansyöjä ja vaikka markkinoilla on joitain laadukkaita nappularuokia freteille, tuntuisi väärältä syöttää sitä edes osittan eläimelle josta näkee miten paljon se nauttii saadessaan syödä sille luonnollista ruokaa. Niinpä täytin pakkasen erilaisilla lihoilla ja kaapit öljyillä ja lisäravinteilla. Opin nauttimaan aterioiden suunnittelusta etukäteen ja saatoin viettää tunteja päivässä lukemassa artikkeleita frettien ruokinnasta.

Jauhelihaa, rasvaa, keltuaista, merilevää. Karvanvaihto menossa viime kesänä, joten kamalan näköistä sakkia :D

Tasapainoisen ruokavalion koostamiseen tarvitaan tietoa, mutta kovin monimutkaista se ei ole. Tietyt perusasiat on oltava hallussa, mutta ruokintatapoja on varmasti yhtä monia kuin raakaruokkijoitakin. Fretit syövät pääasiassa siipikarjaa sekä erilaisia jyrsijöitä ja jäniseläimiä. Meidän ruokalistalta löytyy viikottain broilerin tai kalkkunan luutonta jauhelihaa, broilerin rasvaa, kanan kivipiiroja ja sydämiä, tipuja ja erilaisia lihaisia luita. Yleensä kanankauloja tai -siipiä. Broilerin maksaa tytöt saavat kerran kahteen viikkoon sillä se on liiallisissa määrissä rasittavaa elimistölle. Silloin tällöin tarjolla on myös jäniksiä, hiiriä tai kokonaisia lintuja saatavuuden mukaan. Lisäravinteina tulee erilaisia öljyjä, oluthiivaa, merilevää, kananmunan keltuaisia jne.  Jos jotain kiinnostaa niin SFLn sivuilta löytyy kattavasti tietoa fretin ruokinnasta.

Fretistä näkee helposti päällepäin onko ruokinta kunnossa. Nova talvelle 2013

Sitten siihen varsinaiseen asiaan. Koiranpentua miettiessäni päätin heti etten uskalla lähteä raakalinjalle pienen kasvavan pennun kanssa vaan odottaisin rauhassa sen aikuistumista ja sitten vähitellen siirtyisimme lihalle. Koiran raakaruokinta vaikuttaa todella paljon hankalammalta kuin frettien. Raakaruokinnasta löytyy netistä rajattomasti tietoa ja tuntuu, että oma pää vain sekoaa siitä tiedon määrästä. Yksi sanoo tätä ja toinen toista.

Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että aion siirtää, tai olen jo siirtänyt, Noxin täysin raa'alle. Tuntuu, että nappula ei vain ole Noxille sopivaa ruokaa vaan se ei sula kunnolla ja tavaraa tulee todella paljon. Hajuhaitat ovat olleet myös kamalia...Yhdessä vaiheessa Noxilla tuli kaikki isommat hädät melkein sisälle, koska ruoka tuli salamana ulos eikä se pystynyt pidättämään. Tilanne parani 50/50 mallilla huomattavasti, mutta ei silti ollut ihanteellinen. Noxin sisaruksen omistajalta sain kuitenkin rohkaisua aloittaa raakaruokinnan kokonaan.

Nyt olen syöttänyt viikon lihaa ja sekä Nox että minä olemme tyytyväisiä. Suunnittelen aina viikon alussa seuraavan viikon ruokalistan jolloin voin helposti laskea tarvittavat lisäravinteet mukaan. Niitä on onneksi monia jo kaapissa. Lihana pakkasesta löytyy mm broiskua ja nautaa eri muodoissa, sikaa sekä lohta. Ja tammikuun ostoslista on jo suunniteltuna. Kivaa!

Oho

Piti jotain päivittääkin pari viikkoa sitten, mutta...

Päästiin siis viimein koittamaan agilitya! Muutahan me ei varsinaisesti tehty kun tutustuttiin putkeen ja vinokeppeihin sekä tehtii vähän agilityssa hyödyllisiä tottelevaisuusjuttuja kuten ihan odottamista jne. Noxilla meni hetki tajuta, että putken läpi pääsee suorinta tietä mamman ja herkkujen luo, mutta kerran mentyään läpi, olisi kovin mielellään rallannut enemmänkin siinä :D Vinokeppeihin tutustuttiin ihan vaan kävelemällä alas taitettujen keppien välistä. Kouluttaja oli keppien toisessa päässä kupin ja ruoan kanssa ja ensimmäisenä vuorossa olleelle Noxille teki niiiiiiin pahaa katsoa vuoronsa jälkeen kun muutkin pääsivät kupille syömään :D Luulen että meidän on pakko jatkaa agilitya jossain seurassa jos vain mahdutaan mukaan. Meidän tottis on samassa tilassa agin kanssa ja viime kerralla Nox yritti joka vapautuksen jälkeen putkeen :D

Tottiksessa ei mitään ihmeellistä. Peruasento ei ole vino enää mutta ihan liian edessä on...Ongelma ongelman perää, kivaa :D En tiedä miksi kehitin itselleni pakkomielteen siitä että Nox tulisi eteen ja siitä pyörähtäisi sivulle, kun rally-tokon takaa kiertämistä harjoitellessa huomasin, että Nox tulee automaattisesti paljon parempaan asentoon kun kiertää takaani. Vaihdetaan siis tähän tyyliin kun se selkeästi on helpompi. Naksuttimella olen merkannut Noxia taaemmas ja se on lähtenyt tuottamaan tulosta. Seuruu unohdetaan kokonaan ja keskitytään hyvään perusasentoon. 

Capital! frettinäyttelystä en jaksa avata sen kummemin kuin että Nova oli paras soopeli ja Veela luokan kolmas. Molemmilla paremmat sijoitukset vain pisteen tai kahden päässä, joten tyytyväinen olen sen puolesta. Myös Muusa ja Hippu saivat hyvät pisteet ja Neraa suorastaan inhottiin :D Kokonaisuudessaan olen pettynyt näyttelyyn...varsinkin juniorituomari käsitteli miltei väkivaltaisesti (roikotti mm. leuoista)  frettejä eikä viitsinyt arvostella niitä kunnolla. Muutakin kummaa arvosteluissa oli, mutta tämä nyt oli tälläinen näyttely ja seuraava on toivottavasti toisenlainen :) Palkinnot olivat kuitenkin taas huiput!

Yksi Novan palkinnoista

Vauhdikasta menoa

Ja mitä täällä puuhattiin viime viikolla...

Tiistaina oli taas tälläinen "en varmasti tee mitään" lällättelylenkki. Meillä on ollut jopa onnistuneita lenkkipätkiä ilman sekoilua mutta nyt Noxiin ei saanut mitään kontaktia. Edes katsekontaktin ottaminen ei sujunut ja vaikka tarkoituksena oli tehdä pitkä lenkki, käännyttiin pienen vapaana olon jälkeen kohti kotia. Itsellä alkoi keittää pahasti ja Nox turhautui entistä enemmän. Ei hyvä...jos jotain positiivista niin meitä vastaan tuli yhden mutkan takaa vieras vapaana oleva koira, mutta Nox tuli välittömästi kutsusta luokse, empimättä hetkeäkään. Onneksi luoksetulo pelaa edelleen :)

Torstaina pakotin siskoni meidän kanssa metsään, että saataisiin tehtyä pieni viestitreeni. Siskoni jäi pisteelle A ja minä menin Noxin kanssa pisteelle B. Ensimmäisten pisteiden väli taisi olla vain n. 10m ja mentiin polkua pitkin niin että ensimmäiset kerrat Nox näki meidät molemmat mutta toisella siirtymällä (25m) katosin mäen taakse. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan siis vain 200m. Helppo treeni Noxille, mutta nyt katsottiin vaan muistaako Nox homman jujun. Ekat pätkät Nox juoksi hienosti mutta kadotettuaan näköyhteyden vaati vähän rohkaisua ja useamman lähetyksen ennen onnistumista. Idean muistettuaan viimeinen pätkä meni täysiä!
Muistin taas miten kivaa viesti on meidän molempien mielestä ja haluttaisiin ehdottomasti tästä meille yksi päälajeista. Treenipari vain puuttuu mutta tähänkin taisi löytyä ratkaisu :)

Torstaina meillä oli myös ensimmäinen kerta agilitypainotteisesta pentukurssista. Heti ensimmäisenä järkytyin, kun saavuin paikalle ja näin muut pennu. Nox mukaanlukien kurssilla oli kolme aussieta, mutta eihän tota rimpulaa meinannut samaksi roduksi tunnistaa :D Hieman oli jykevämpää ja karvakkaampaa mallia nämä kuukautta nuoremmat tytöt. Mutta ei siinä mitään, Nox on juuri sen tyyppinen koira josta tykkään.

Ekalla tunnilla tehtiin ihan perusjuttuja, jotka olivat meille paljon tutumpia kuin muille. Katsekontaktissa Nox ei ottanut yhtään häiriötä vieressä huutavista koirista, mutta kouluttaja oli aika paha ylisosiaaliselle Noxille...Meitä kehotettiin palkkaamaan todelle nopeasti uudessa tilanteessa, mutta koska katsekontakti on Noxille vahva, me otettiin paljon pidempää pätkää. Nox vain turhautuu jos ei saa haastetta.

Seuraavaksi perusasentoa. Noxilla on lähtenyt menemään etupää perusasennossa vinoon ja uskon tämän johtuvan meidän rally-tokon sinnepäin suorituksista, ihan niinkuin meille varoitettiinkin käyvän...Saatiin kuitenkin vinkkejä asennon korjaamiseen ja vaivasin omaakin päätäni pari yötä tällä. Otettiin seinä avuksi sekä tehtiin pyllynpyöritys treeniä laatikon päällä ja tulosta näkyy jo nyt. Reeniä reeniä siis lisää. 

Sitten maahanmenoa. Tämä liike on Noxille kenties vahvin ja sen näkee. Suoritukset ovat nopeita ja varmoja. Jännää, että juuri tästä liikkeestä on tullut Noxille niin mieluinen, kun alku oli tahmeaa ja pelkkää kitinää ja piippailua.

Lopuksi vielä temppuiltiin, mutta Nox alkoi olemaan jo ihan poikki, joten haahuiluksi se meni vaikka temput olivat tuttuja. Seuraavalla kerralla onkin jo agia, KÄÄK.


Sunnuntaina hypättiin Nooran ja Jippi-siskon kyytiin ja suunnattiin Somerolle paimentamaan. Jiit olivat hyvin edustettuina, kun paikalla oli Jipin ja Noxin lisäksi Jedi, Jäynä ja Just sekä Ii-kakruista Priya. Niiiin kaunis neiti täytyy kyllä sanoa!

Alkuhöpinän jälkeen siirryttiin sisälle lampaiden luo, jossa kaikki pääsivät menemään kaksi kierrosta aitauksessa. Minua jännitti ihan valtavasti ja mentiin sisään vasta toisiksi viimeisinä. Ensimmäisellä kierroksella meidän kouluttaja käsitteli Noxia liinassa, mutta pian se jo päästettiin vapaaksi. Sitten vain hurjasti kehuja kun poju osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan. Aluksi Nox oli jännittynyt eikä oikeen tiennyt mitä tehdä, mutta selkeästi sillä raksutti päässä ja loppua kohden rohkaistui huomattavasti ja pääsi vauhtiin. Nyt onkin tarkoitus vain herättää pentujen kiinnostusta ja tehdä aitauksessa olosta sekä lampaista superkivoja!

Toisella kierroksella Nox oli jo huomattavasti rohkeampi ja pyöritti lampaita aitauksen ympäri ja yritti jopa pysäyttää niitä. Ainut ongelma taisi olla liinan päässä... pitäisi vaan luottaa koiraan ja uskaltaa antaa sen tarjota. Olin muutenkin jotenkin todella sekaisin, vaikka kuitenkin rennompi, ja keskityin vain pysymään pystyssä joten en osaa sanoa miten Noxilla meni. Kouluttaja ainakin antoi kehuja ja sanoi että siellä oli todella hyviä pätkiä, joten ilmeisesti ei ainakaan huonosti :D Muutenkin täytyy kehua meidän kouluttajaa Tuijaa, joka oli ihanan kannustava ja jaksoi vastata tyhmiinkin kysymyksiin. Ja niitähän riitti...

Viimeisenkin wirnistelijän mentyä toisen kierroksen, päästettiin kuusikko jylläämään metsään. Samalla tuli tietenkin vertailtua sisaruksia toisiinsa ja Nox on näköjään ottanut kiinni isompiaan. Se oli selkeästi jämäkämpi ja turkikkaampi kuin muut. Hyvä nähdä muita pentuja välillä, kun minun silmiini Nox on vielä kovin ruipelo ja kalju :D Samalla tajusi ettei mun pikkupoikani olekaan niin pieni enää...

Wirneen pätevät paimentajat! <3 Vasemmalta Just, Jippi, Priya, Jedi, Jäynä ja Nox

Seuraavan kerran paimennusta on luvassa kolmen viikon kuluttua. En malta odottaa! 

Kuvatuksia

Nox on hirmu vakavana kaikissa kuvissa, mutta kaikki hauskimmat ovat ikävä kyllä melkoista suttua :P

Iso mies jo

Tänään pienen nokipoikani syntymästä tulee kuluneeksi kuusi kuukautta. Toisaalta Nox on vielä todella nuori ja ollaan tunnettu vasta kovin vähän aikaa, mutta toisaalta aika taas kiitää hirmuista vauhtia...Tiedän kuitenkin, että tulemme kokemaan mahtavia juttuja yhdessä ja, että Nox on minulle se koira.

PALJON ONNEA PUOLI VUOTIAILLE J-LAPSILLE! ❤️ 

Hallelujah!

Löytyihän ne aivot sieltä! 

P.S Onnistuin sähläämään ulkoasun kanssa ja koska olen puhelimella en saa mitään aikaiseksi...en uskalla edes katsoa miltä se näyttää tällä hetkellä. 

Meidän viikonloppu

Torstaina Nox lähti yhdeksi yöksi vanhempieni ja siskoni, sekä tietenkin Geran, luokse maalle, sillä minä olin lupautunut edustamaan Pääkaupunkiseudun fretit ry:tä Meidän viinkonloppu 2014 tapahtumassa lauantaina. Päätin ottaa mukaani vain Neran, sillä luotan siihen 99% vieraidenkin ihmisten käsissä ja totesin, että yhden fretin kanssa olisi huomattavasti mukavampaa kuin koko porukan.

Saavuttiin joskus yhdeksän aikaan messukeskukselle ja pistimme toisen hallituksen jäsenen Weran kanssa pk-frettien pisteen pystyyn. Jälki ei ollut parasta mahdollista, mutta tuskin kukaan huomasi pieniä kauneusvirheitä frettien rinnalla ;) Sitten alkoikin tulla porukkaa sisään...kuten aina, fretit olivat suosittuja, joskin tällä kertaa jäi paljon parempi fiilis kuin aiemmilla kerroilla. Yleensä olen ollut keväällä järjestettävässä Petexpossa mukana ja sehän on lapsimessujen kanssa samaan aikaan...oli huomattavasti kivempi jutella asiallisten aikuisien kanssa vaikka on se mukava nähdä miten onnessaan pienet lapset ovat kun pääsevät silittelemään "kissäkäärmeitä" :) Tulee sitä aikuisienkin joukosta mitä erikoisempia kysymyksiä ja päivän mittaan niihin todella väsyy...Onnistuin kyllä rakastumaan täysin yhteen tyttöön joka on jo pitkään harkinnut frettejä ja kiusasi minua vaikka millaisilla kysymyksillä :P Potentiaalisia harrastajia on aina huippua nähdä! 

Nera ei tosissaan paljon messuja stressannut vaan jaksoi lähinnä aamulla tehdä kiusaa Weran pojille Remukselle ja Siriukselle. Pojilla on omakin hybridi tyttökaveri kotona, mutta ne eivät kuulemma ole tottuneet siihen, että pikkusisko pistää vastaan ja olivat hämmentyneitä kun Nera antoikin takaisin :D Muuten Nera veti sikeitä ja kiersi käsistä käsiin nukkumassa. On se vaan niin helppo fretti <3 

Nera pääsi kyllä näykkäisemään yhtä yleisön jäsentä ja hyvä etten alkanut itkemään järkytyksestä...Nerako puree? Mutta nainen oli ymmärtäväinen ja kertoi että oli juuri käynyt hipelöimässä rottia ja pupuja, että ei ole ihme jos Nera tahtoi vähän maistaa :P 

Sunnuntaina kävimme siskoni kanssa turisteilemassa messuilla. Koko itä-Pasilassa menivät sähköt juuri ennen messujen aukeamista ja päästiin sisään tunnin myöhässä. Meitä se ei haitannut, eipä jaksettu kierrellä muutenkaan kuin pari tuntia, mutta oli siellä ihmisiä, jotka raivosivat pää punaisena....ikävä juttu tottakai, mutta minkä messukeskus olisi sille mahtanut? 

Nera lähti lauantaina vähän extempore messuilta kasvattajansa matkaan. Hipun pentuesuunnitelmat tulivat viime keväänä niin yllättäen, että se ei ehtinyt tutustua Lisaan kunnolla ja nyt kun Neralla on varovaisia suunnitelmia ilmassa, päätettiin totuttaa Nera sulhaseensa ja kasvattajaan ajoissa. Nera on kyllä huomattavasti avoimempi persoona kuin mammantyttö Hippu joten ongelmia tuskin tulee :) Kotona tuntuu todella tyhjältä ilman Neraa...keskiviikkoon pitäisi jaksaa odottaa!

Messut olivat onnistuneet, mutta pitihän sitä kehittää ongelmiakin viikonlopulle, Noxin muodossa. En tiedä mikä tilapäinen (toivottavasti) mielenhäiriö sille tuli, mutta Nox tuntui taantuvan täysin. Se aloitti aamunsa tuhoamalla siskoni kengät, jyrsimällä huonekaluja ja suolestamalla pari pehmolelua. Päivä jatkui järkyttävimmällä lenkillä ikinä. Enpä voi sanoa Noxin muutenkaan osaavan hihnakäytöstä, mutta tällä kertaa en saanut mitään kontaktia siihen ja lenkki päättyi erittäin kiukkuisen Emilian maatessa märällä nurmella rähmällään...Korvat katosivat ilmeisesti myös jonnekin, koska Nox yritti karata useasti ruokakupille ilman lupaa ja kun tehtiin pientä treeniä, oli esimerkiksi perusasennon paikka unohtunut täysin. Siinä sitten vinkuttiin ja näytettiin kidutetulta, kun palkkaa ei tippunutkaan mistä tahansa. Koska tämä ei ollut tarpeeksi, Nox unohti myös mitä tarkoittaa sisäsiisteys...katsoin parhaaksi vaan mennä nukkumaan ja toivoa, että Noxin aivot löytyvät yön aikana. Ehkäpä fretit ovat vieneet ne sohvan taakse? 

Neran kuvat Saara Liimanin ottamia, kiitos! 

P.S kai kaikki katsoivat Putouksen lauantaina? Penkki, Mave ja Kyykky näyttivät kovasti Lisan Bijalta (Muusan isoäiti), Myltä (MuiMuin sisko) ja Blissiltä ;) 

Vain elämää

Ennen keskiviikon rallya kävimme kylässä Lisan luona, jossa Nox pääsi leikkimään greyhound Vinhan ja sekarotuisen Vanun kanssa sillä välin kun me pölötimme ties mistä. Tai Nox veti yksin ympyrää ja Vinha vähän napsautteli leukojaan rasittavalle pennulle. Noxista se oli ainakin kivaa :D Jännää oli nähdä miten yleensä melko päällekäyvä Nox oli heti kovin nöyrää Vinhan edessä. Oikeasti hyvä, että joku komentaa Noxia ja se uskookin. Nox on tavannut selkeästi liian pitkäpinnaisia aikuisia ja sille on tullut hieman suuret luulot itsestään...

Rally treenit menivät ihan hyvin. Meiltä puuttui pari koirakkoa ja oltaisiin ehditty käymään rata läpi jopa 3-4 kertaa, mutta me käytiin se vain kerran ja keskityttiin sitten harjoittelemaan sivummalla liikkeitä erikseen. Nox oli jo puolessa välissä tuntia ihan väsynyt ja turhautui helposti, joten annoin sen vain makoilla rauhassa ja seurata muiden puuhia. Ei huonoa harjoitusta sekään :P  Saatiin taas paljon kehuja (tai Nox sai) mutta myös hieman hämmentävää palautetta: Nox on opetettu liian notkeaksi rally-tokoon...en ymmärtänyt pointtia, mutta otin tämän kehuna. Nox on notkea, jee! :D

Rättiväsynyt 

Torstaina mittelspitz narttu Sandy kävi meillä riehumassa parin tunnin ajan. Viimeksi Nox on nähnyt Sandyn ihan meille saapumisen jälkeen ja kokoero oli hieman nurinkurin tällä kertaa :D Sandy on kuitenkin täpäkkä tyttö, joten se pisti Noxille kunnolla vastaan. Sandylla oli vähän aikaa sitten ensimmäiset juoksunsa ja Noxissa alkoi heräämään uusia ajatuksia kaveria kohtaan tuoksujen myötä...kamalaa, se alkaa aikuistumaan! Mutta olipas taas väsynyttä pentua treffien jälkeen! Pitäisi ehdottomasti tavata Sandya useammin, nyt kun asutaan niin lähekkäin.

Ilmoitin Noxin nyt 20.11 alkavalle agilitypainotteiselle pentukurssille. Neljä ensimmäistä kertaa on tottelevaisuutta ja sen jälkeen neljä kertaa agilitya. Kunnianhimoisena ilmosin meidät jo jatkokurssillekin :P olen lievästi sanoen kauhuissani...en van usko oman fysiikkani riittävän agilityyn. Todennäköisesti olen 90% ajasta rähmälläni maassa :D 

Rallya me ei tulla heti jatkamaan kurssilla vaan harjoitellaan varmaan itsenäisesti yksittäisiä liikkeitä sen verran kun osataan ja hinkataan seuruuta kuntoon. Nyt mennään vasta muutamaa askelta kerralla, mutta eihän tässä ole mikään kiire. Nox tykkää selkeästi liikkeestä, mutta pelkään viedä sitä eteenpäin, jos mokaan totaalisesti. Toivottavasti päästäisiin johonkin pk-seuraan tottistelemaan, että saataisiin neuvoja.

Freteille kuuluu hyvää. Muusa ja Nera ovat täydessä talvikunnossa karvoineen ja mahoineen ja muutkin kasvattavat kumpaakin hyvää vauhtia. Capitalissa tytöt ovat varmasti jo ihanan pörröisiä :) 

Muusa uudessa talvimaskissa

Meille saatiin uuteen asuntoon viimeinkin kunnon näätäaitaus, joka on vain viimeisiä maalauksia varten valmis ja tytöt vaikuttavat olevan tyytyväisiä järjestelyyn. 

Lauantaina ollaan menossa Neran kanssa Lemmikkimessuille edustamaan pk-frettejä eli jos joku on tulossa niin saa tulla moikkaamaan ;) 

Luulen, että tämä on meidän viimeisiä frettimiittejä vähään aikaan. Briteissä on parhaillaan meneillään ECE-epidemia, jonka pelkään rantautuvan myös Suomeen. ECE on siis corona-viruksen aiheuttama paha vatsatauti, jolle ominaisina oireita ovat mm. vihreä limainen ripuli ja oksentelu. ECE voi olla todella raju erityisesti vanhemmille freteille ja koska MuiMui alkaa vanhenemaan, pelkään uuden pöpön vaikutuksia siihen. ECEtä on joka puolella suomeakin ja uskon omien frettienikin olevan kantajia (virus saattaa pysyä jopa yli 8kk elimistössä), mutta uusia kantoja syntyy kokoajan. Ihan lähiaikoinakin on menehtynyt tyttöjen sukua vatsatautiin :(

En halua lopettaa postausta negatiivisesti vaan kiittää vielä tässä viime juttuuni saamia kommentteja. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista saamistani vinkeistä joten antaa tulla vaan! ;) Ja ihmettelen jälleen kerran meidän upeaa kasvattiporukkaa <3

Voi että toivon saavani jo tänne nettiyhteyden, päivittäminen on puhelimella tuskaa....

Rallya rallya

Eilen oli toinen varsinainen kerta rallya ja täytyy sanoa, etten lähtenyt treeneihin yhtään mielelläni. Väsytti ja ketutti ja mielessä oli edellisen kerran sähelly mutten kehdannut jäädä poiskaan. Onneksi ei jääty!

Oltiin paikalla jo reilusti etuajassa, kuten olin suunnitellutkin. Noxin kanssa alku on aika sähellystä. Se ei pysty ensimmäisiin minuutteihin keskittymään yhtään mihinkään, kun ympärillä olisi vain ihania koiria ja ihmisiä, joten yritettiin vain rauhoittua, niin vaikeaa kun se onkin. Alkuinnostuksen jälkeen käsissä on kuitenkin upeasti keskittyvä pikkuaussie, jonka kanssa on ilo tehdä :) Mutta mitäs me sitten tehtiin...

Säälittävä ratapiirros yritelmä....Ihmeen nopeasti päästä katoaa kaikki tehty enkä kuollaksenikaan meinannut muistaa loppuradan kylttejä enää tänään :D

Gimp taidonnäytteeni. Mittasuhteet ei oo sinne päinkään :D

Mutta jotain tälläistä se oli. Harjoiteltiin Noxin kanssa tuota viereen kiertämistä minun takakauttani ja se oli melko ongelmallinen...ei olla ikinä kokeiltu mitään sen tapaistakaan ja täysin sheippaamalla opetettu pentu ei meinannut millään ymmärtää, että sitä kädessä olevaa juuston palaa voi seurata. Nox yritti tarjota kaikkea muua mahdollista eikä mikään saanut juustoa suuhun :D Seuraavaksi alan siis sheippaamaan tota. Radalla kyllä pyörähti jo nätisti takaa. 

Seuraaminen sujui hämmästyttävän hyvin. Ensimmäisellä kyltillä tein sen virheen, että laskin askeleet ääneen ja annoin niiden perään sivu-käskyn, joten käsky oli myöhässä ja koira tietenkin liian edessä. Seuraavalla kerralla sain itseni pitämään suun kiinni ja peppukin painui maahan heti pysähtyessä. Taito poika! Päätin, että käyn Noxin kanssa radan vain kerran läpi, kun muut vielä harjoittelivat. Nox tuppaa joskus turhautumaan, kun väsähtää ja myönnän, että joskus omaa innokkuuttaan tulee treenattua liikaa kerralla...

Maate käsky alkaa olla Noxilla vahva ja se sujuikin todella hyvin radalla. Myös perusasennon paikka paranee kokoajan. Viime kerran pahasta tuulesta ei ollut tietoakaan ja minulla oli valmiiksi hirmu hyvä fiilis, joka vielä parani kouluttajan kehuista. Noxista kuulemma näkee, että se halua kuunnella ja tehdä mun kanssani ja, että sillä on uskomattoman hyvä keskittymiskyky noin nuoreksi pennuksi. Täytyy olla ylpeä, ei olla ihan hirveän vikaan menty Noxin kanssa vaikka siitä stressaankin :P

Nera

Rakas pieni hybridityttöni täyttää pian 6kk, hurjaa...Nerasta on kasvamassa kaunis näädänalku, joka on onnistunut hurmaamaan jo monia mielettömällä luonteellaan. En voi uskoa miten hyvä tuuri minulla kävi Neran kanssa, se on juuri täydellinen sekoitus molempia vanhempiaan.

Noxkin täytti viime perjantaina 5kk, joten herra on majaillut meillä vasta 3kk! Sanon vasta, koska en pysty muistamaan aikaa ennen nokipoikaa, se on vienyt sydämeni täysin <3

FFF ja muuta mukavaa

Nyt niitä kuulumisia!

Ollaan kotiuduttu uuteen asuntoomme Lohjalle. Nox ei ole moksiskaan kerrostaloelämästä ja näädätkin viihtyvät paremmin kuin hyvin. Ollaan ehditty jo säikäyttää ikkuremppaajat kuoliaaksi, jostain kumman syystä he eivät osanneet odottaa ikkunan takana kyttäävän kuusi silmäparia :D

Nyt ollaan kyllä viihdytty pari viikkoa koti kotona Pusulassa. Äitini ja toinen pikkusiskoni lähtivät Lontooseen 5päiväksi ja minä raahasin koko karvaisen konkkaronkan maalle koiravahtiin. Näädät ovat saaneet asustella terassilla ja aloitella talvikarvojen kasvattamista ja Gera ja Nox ovat saaneet nauttia toistensa seurasta.

4.10 olimme Kulloossa eläinklinikka Linnunmäessä joukkorokuksessa vol 2. MuiMui saa viimein penikkatautirokotteen ja Nera, Hippu sekä Nova saivat rabiekset tulevia ulkomaan näyttelyreissuja varten. Neralla otettiin myös EU-passi. En malta odottaa helmikuuta jolloin on luvassa kahdet reissut ulkomaille! Lähdetään siis Veelan, Hipun, Novan ja Neran kanssa ruotsiin ja viroon :)

8.10 alkoi kauan odotettu rally-kurssi. Ensimmäisellä kerralla oli luvassa vain luento, jolla ryhmä sai kuulla vähän rallysta lajina ja tutustuttiin alo kyltteihin. Viime viikolla sen sijaan päästiin jo hommiinkin. Meille tehtiin yksinkertainen rata joka sisälsi muistaakseni 10 erilaista kylttiä, mukaanlukien lähdön ja maalin. Kolme erilaista pyörähdystä: 360 oikeaan ja vasempaan ja 270 oikeaan. Istu, istu ja maate, peruutuksia ja pysähdyksiä, liikkeestä maahan, käännös vasempaan. Jokainen koirakko meni radan läpi vähintään kahdesti ja sanoisinko että tilanne oli aika kaoottinen...radalla pyöri useita koiria samaan aikaan ja Noxin keskittyminen rakoili pahasti kun mentiin toisten koirien kanssa ihan peräkanaa. Tuntui että panostettiin enemmän määrään kuin laatuun. Mieluummin oltaisiin menty rata vain kerran läpi kunnon ohjeiden kera. Nyt tuntuu siis että mitään ei saatu irti tuosta tunnista ja jäi vähän paha maku suuhun...jos jotain positiivista niin harjoiteltiin siinä sivussa vähän omia juttuja ja vähäisestä häiriötreenistä huolimatta Nox keskittyi huippuhyvin! Odotteluajat se kyllä vinkui ja kitisi, koska onhan se väärin ettei pieni nokipoika pääse tervehtimään kaikkia, mutta heti kun alettiin hommiin niin tehtiin kunnolla. Upea poika <3

Viime viikonloppuna oli viimein Finnish Ferret Festival - näyttelyn aika. Lähdettiin jo perjantaina kahden aikoihin kohti Vantaata koulukaverini, ja mahdollisesti tulevan hullun näätänaisen Saran, kanssa. Vantaalta napattiin mukaan Wera ja Senni sekä omien viiden tyttöni lisäksi myös 11 muuta frettiä. Sanon vaan, että huhhu sitä tavaran määrää...Fretti-ihmiset ovat pakkaustetrikseksen ammattilaisia! Siitä jatkettiin matkaa Lempäälään.

Wera ikuisti meidän upeasti pakatun auton :P

Saavuimme Lempäälään joskus kuuden aikoihin ja purkasimme tavarat. Meidän porukka vei melkein yhden seinustan verran tilaa :P Ilta sujui muiden fretti-ihmisten kanssa juoruten ja pääsimme melko myöhään nukkumaan, mikä oli huono juttu aikaisen herätyksen kannalta. Noin kuudelta porukka alkoi heräilemään ja puoli yhdeksän aikaa loput näyttelyihmisistä valuivat sisälle.

Päivä kului kuten mitä tahansa näyttely, tuijotettiin eteemme väsyinenä ja lähetettiin näätiä vauhdilla arvosteluun. Itse toimin parissa luokassa sihteerinä ja oli taas mielenkiintoista päästä seuraamaan tuomarin arvoteluperiaatteita. Yleensä nämä tilanteet jännittävät hurjasti, mutta tällä kertaa tuomarit olivat suomalaisia ja itse pääsin sihteeriksi MuiMuin, Neran ja Veelan kasvattajalle Lisalle. Olin tästä erittäin iloinen, sillä tulevaisuudessa tahdon mahdollisesti alkaa kasvattamaan ja Lisan linjat ovat hyvin pitkälti sellasia jota ihailen. Opin siis taas paljon siitä millainen fretin rakenteen, hampaiden yms tulisi olla :) 

Sitten alkoivatkin recallit ja vaikka en todellakaan odottanut mitään omalle porukalleni, kutsuttiin Nova uusiksi katsottavaksi. Olin lievästi sanoen järkyttynyt. Olen niin tottunut näkemään Novan pienenä raukkana, jolla on niska ruvella ja huonot lihakset etten osannut todellakaan odottaa edes recalleihin pääsyä. Mutta niin vain palkintojen jaossa Nova oli luokkansa ensimmäinen ja paras soopeli. Ihan mieletöntä! Musta soopeli/soopeli luokat ovat kaikista kovimmat näyttelyissä joten en voisi olla ylpeämpi. Minun on vain hyväksyttävä, että kaunis tyttö se on <3 Kaikista ihaninta oli kuitenkin kertoa Novan kasvattajalle menestyksestämme. Una on aina niin iloinen ja ylpeä omista kasvateistaan :)

Paras soopelini <3

Palkinnoiksi tuli vaikka ja mitä! Petiä, pokaalia, herkkuja, lahjakorttia...Frettinäyttelyissä panostetaan ainakin palkintoihin ja jos oma fretti sattuu pärjäämään, tulee ilmomaksut tavaroina varmasti takaisin :D

Kotimatkalla olin lievästi sanoen väsynyt ja vasta nyt alan tuntea oloni taas ihmiseksi. Meidän oli tarkoitus käydä hakuilemassa Noxin kanssa sunnuntaina, mutten yksinkertaisesti olisi selvinnyt, joten jäätiin kotiin lepäämään. Onneksi seuraavaan näyttelyyn on päälle kuukausi aikaa :P Ehkäpä tytöt ovat siihen mennessä saavuttaneet myös talvipainonsa ja kasvattaneen turkkinsa. 

Kuvapläjäys

Huonoa omatuntoa poteva laiska päivittäjä jättää tähän vain muutamia kuvia Muusasta ja Novasta ja lupaa palata tämän viikon jälkeen kuulumisien ja loppujen näätäkuvien kera!

Nova

 Muusa