sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kevättä rinnassa

Meidän agi kurssi loppu viime viikolla. Vikalla kerralla tehtiin pieni radan pätkä jossa oli putki ja pari hyppyä. Koira lähetettiin putkeen, ensimmäisen hypyn yli, toisen hypyn takaa ja valssilla taas putkeen. (Mä en tosiaan osaa selittää oikein termein mitä tehtiin...) Noxia vähän hämmensi koko homma mutta saatiin hyviä suorituksia aikaiseksi :) Kurssista jäi ainakin käteen hirveä agikuume joka vainoaa minua päivät ja yöt. Jospa keväämmällä päästäisin agin pariin kunnolla.
Tottis puolelta ei saatu niin paljon irti, koska tuntui että meitä yritettiin toppuutella hidastamaan tahtia kokoajan. Noxille kun kaikki asiat olivat jo tuttuja ennestään. Mutta tuli sieltäkin hyödyllisiä juttuja ja ennenkaikkea olen ylpeä miten Noxin keskittymiskyky on parantunut tänä aikana. Viimeisellä kerralla se rauhoittui automaattisesti odottelemaan vuoroaan eikä piippaillut ja sekoillut kuten aikaisemmin. Kuitenkin kun oli oma vuoro niin tehtiin täysiä!

Lauantaina kävin tutustumassa Lohjan pelastuskoiraporukkaan ja ensi viikolla aletaankin treenata heidän kanssaan. Jatkossa touhutaan siis pelastusjutuissa pari kertaa viikossa ja
tavoitteena on joskus kaukana tulevaisuudessa hälyvalmius, jännää!

Freteille ei kuulu mitään ihmeempiä. Alkutalven lämmin-kylmä vaihtelut ovat saaneet tyttöjen päät vähän sekaisin ja ne selkeästi odottelevat jo kevättä. Hippu aloitti tammikuun puolessa välissä kiiman ja kävimme hakemassa typylle Suprelorin hormoni-implantin, joka toivottavasti kestää sen 2-3 vuotta. Nyt se ei muuta tekisikään kuin nukkuisi ja söisi ja viitisen viikon päästä varmaan syntyvät "pennut". Nerakin on lemunnut kiimaiselle jo pitkään ja turkki on selkeästi karheampi kuin aikasemmin, mutta panttaa vielä kunnon kiiman kanssa. Ja niin saisikin! Olisi huomattavasti kivempi pistää hormonipiikki kuin laittaa implantti ja ottaa se syksyllä pois jos Nerpan vauvasuunnitelmat toteutuvat. Muusakin on jo menossa täysiä kohti kesää ja uutta karvaa pukkaa, vanhan tippuessa samalla tuppoina pois. Jännä nähdä minkä värinen siitä lopulta tulee,kun tänä talvena vaaleni niin paljon että muuttui soopeliksi! Hassua :D

perjantai 9. tammikuuta 2015

Agia

"Noniin nyt lähdetään agilityyn!"
Ai mikä oli? Agility? Whiii!
"Melkein perillä."
Apua mä tiedän mikä tää paikka on! Jos mä kiskon ja hypin ja revin remmiä niin mennään varmaan nopeemmin sisään? Oih katso agikaveri! Ai miksen saa tervehtiä? Ihan tyhmä juttu...
"Nyt rauhoitut prkl."
EI PYSTY. 
"Maate."
Istu? Ok. 
"Maaaaaate." 
Pyöri? Ok. 
"Hei aivoton eläin, kuuntele mitä sulle sanotaan. Maate."
Ai maaaate, oisit heti sanonut! NAM kananami. 
"No nyt on sun vuoro. Mentäiskö rauhassa?"
PUTKI
"Odota."
PUTKI
"Putkeen!"
PUTKEEEEEEEEEEN
"Hieno poika!" 
What else is new? 
"Putkeen."
PUTKEEEN
Yleisö nauraa
"Mahtava!"
Joko se loppu? 
"Noniin uus juttu, kontakteja!"
Mikä oli? Ai näin? 
"No vau! Sä oot kyllä hitsin fiksu."
Aliarvioitko sä mun älykkyyttä?
"Maate. Istu. Maate. Hieno! Vapaa."
PUTKEEN 
"Aahhahhah pieni idiootti. Oliko kivaa? Mennääs kotiin."
Kotiin, nyt jo? Eiks mentäis vielä vähän putkea? Vähän kyllä väsyttää...ei huvita vetää hihnassa just nyt. Silmät pysykää auki! Kylläpäs auto hurisee mukav...zzzzzzzzz

Sellainen agilitytunti eilen. Oli ainakin hauskaa :D 





sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Momma's boy

Uusi vuosi tuli ja meni. Itse vietin aikaa ihanien fretti-ihmisten kanssa Tampereella ja kotikotoota kuulin ettei näädät tai Nox olleet vaivautuneet edes korviaan lotkauttamaan raketeille. Torstaina äitini tuli hakemaan minut kotiin ja pyysin tuomaan Noxin ja muutaman näädän mukanaan, jotta ystäväni viimein pääsisi näkemään nokinokan, Neran sekä omat kasvattinsa Muusan ja Hipun. Muusa on aikalailla yhden ihmisen fretti eikä Hippukaan liiemmin välitä vieraista, mutta molemmat olivat superhienosti ja jakoivat suukkoja kasvattimammalleen, vaikkeivat juuri ole nähneet sitten pentuaikojen. Molemmat ovat kyllä aikuistuneet valtavasti viime aikoina :)

Itku meinasi kuitenkin päästä siinä vaiheessa, kun tytöt pistettiin samaan aitaukseen ystäväni frettien kanssa. Suklaaurpot tohottivat keskenään ja Hipun äiti Dara meni aivan sekaisin tunnistaessaan pentunsa. En olisi uskonut, että Dara vielä muistaisi näinkin pitkän ajan jälkeen pentunsa, mutta on se side vaan vahva <3

Sunnuntaina lopetettiin lomailu treeneistä paimennuksen merkeissä. Noxilla oli joku ihmeellinen mörköpäivä ja se otti painetta kepistä vielä enemmän kuin viime kerralla, tai niin luulin. Kuulin että keppiä se kunnioittaa kivasti, mutta paineistuu kun ei pääse minun luokseni. Mammanpoika...Kepin lähtiessä Nox hyppi minua päin, kiehnäsi jaloissa tai sikaili lampaiden kanssa. Itsellä oli jotenkin epäonnistunut fiilis kun muut sisarukset olivat luonnonlahjakkuuksia, mutta kuten kouluttajakin sanoi, on Nox vielä ihan kakara ja nämä ovat näitä kehitysvaiheita. Kouluttajan mukaan me kaikki kuulemma tähdätään esikokeeseen. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :D

Paimennuksen jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki ja Jenna nappasi kuvan Jii kakaroista äipän kanssa. Sekin oli melko kaoottista touhua xD

Jäynä, Nox, Prilla-äiti, Maggie, Kayla, Just ja Jippi. 


Seuraavaan paimennukseen ilmoittauduttiin jo. Siisti, mutta niin vaikea laji....