Kirjuri

Täällä ruudun toisella puolella kirjoittelen minä, 21-vuotias amisopiskelija. Asustan Lohjalla karvaisen perheeni kanssa ja unelmoin lääkärin ammatista. Suurin osa arjestani kuluu koiraharrastusten, erityisesti agilityn ja rally-tokon, tai frettinäyttelyiden parissa. Olen aikaisemmin ollut todella aktiivisena frettipiireissä ja osallistunut erilaisiin tapahtumiin ja yhdistystoimintaan ja on sitä Suomen frettiliiton hallituksessakin tullut istuttua. Nykyään olen kuitenkin jäänyt puuhasta hieman sivuun ja keskittynyt muihin juttuihin. Näyttelytoiminta on erityisen lähellä sydäntäni ja syksyllä 2015 minut hyväksyttiin liiton virallisten tuomarien koulutukseen sekä olen mukana järjestämässä aivan uutta näyttelyä suomeen: Fantastic Ferretiä. Se vähä aika mikä minulle jää käytettäväksi harrastustoiminnalta ja lemmikkieni kanssa puuhailulta, kuluu mm piirrellen. Olenkin ennen merkonomilinjalle siirtymistäni kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingin kuvataidelukiosta.

Kuten arvata saattaa, olen äärettömän eläinrakas ihminen ja perheessämme onkin aina ollut jos jonkinlaista karvaista otusta jyrsijöistä kissoihin ja koiriin. 

Sen oman lajini löysin kuitenkin muutamia vuosia sitten. Olin lapsena nähnyt fretin eläinkaupassa ja nämä hassut eläimet jäivät kummittelemaan mieleeni. En tiennyt freteistä juuri mitään, mutta mitä enemmän luin ja opin niistä, sitä varmempi olin siitä, että tälläinen oli saatava. Niinpä otin yhteyttä yhteen Suomen Frettiliiton virallisista kasvattajista ja muutaman mutkan kautta keväällä 2011 muutti luokseni 10vko ikäinen frettinaaras Pickpocket's Biscuit eli MuiMui. Jo silloin olin saanut tietynlaisen kuvan fretti-ihmisistä ja vannoin kasvattajalta lähtiessäni: "Minusta ei tule hullua frettinaista. Yksi saa riittää!" Kuuluisia viimeisiä sanoja...Hullaannuin kuitenkin tähän lajiin niin syvästi että jo seuraavana vuonna saapui MuiMuin kaveriksi Veela ja sitä seuraavana vuonna Muusa, Hippu ja Nova. Nälkä kasvaa syödessä ;) Keväällä 2014 päätettiin Hippua käyttää kasvatukseen ja se saikin kaksi pientä frettityttöä joista vain toinen selviytyi. Nera muutti syksyllä luoksemme ja osoitti nopeasti olevansa minulle se fretti. Joten kun Nera keväällä 2015 sai yhden tyttöpennun, tunsin sen heti omakseni. Siispä laumamme jatkoksi muutti vielä Aviya, tuo mainio pieni pomppurotta.

Koska koti ei ole mitään ilman koiraa, tiesin jossain vaiheessa tahtovani itselleni oman harrastuskaverin ja kesällä 2014 luokseni muutti maailman komein nokinokka, australianpaimenkoira uros Nox. Nox on opettanut minulle jo valtavan paljon niin harrastamisesta kuin itsestäni ja rakastan jokaista päivää jonka saan sen kanssa olla. Niin hyviä kuin huonojakin.

Oman laumani lisäksi vanhemmillani asustaa Viipurin koirilta pentuna tuotu Gera eli Viipurin saksalainen noutava paimenkoira sekä 18-vuotias kissarouva Kismo.