Vauhdikasta menoa

Ja mitä täällä puuhattiin viime viikolla...

Tiistaina oli taas tälläinen "en varmasti tee mitään" lällättelylenkki. Meillä on ollut jopa onnistuneita lenkkipätkiä ilman sekoilua mutta nyt Noxiin ei saanut mitään kontaktia. Edes katsekontaktin ottaminen ei sujunut ja vaikka tarkoituksena oli tehdä pitkä lenkki, käännyttiin pienen vapaana olon jälkeen kohti kotia. Itsellä alkoi keittää pahasti ja Nox turhautui entistä enemmän. Ei hyvä...jos jotain positiivista niin meitä vastaan tuli yhden mutkan takaa vieras vapaana oleva koira, mutta Nox tuli välittömästi kutsusta luokse, empimättä hetkeäkään. Onneksi luoksetulo pelaa edelleen :)

Torstaina pakotin siskoni meidän kanssa metsään, että saataisiin tehtyä pieni viestitreeni. Siskoni jäi pisteelle A ja minä menin Noxin kanssa pisteelle B. Ensimmäisten pisteiden väli taisi olla vain n. 10m ja mentiin polkua pitkin niin että ensimmäiset kerrat Nox näki meidät molemmat mutta toisella siirtymällä (25m) katosin mäen taakse. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan siis vain 200m. Helppo treeni Noxille, mutta nyt katsottiin vaan muistaako Nox homman jujun. Ekat pätkät Nox juoksi hienosti mutta kadotettuaan näköyhteyden vaati vähän rohkaisua ja useamman lähetyksen ennen onnistumista. Idean muistettuaan viimeinen pätkä meni täysiä!
Muistin taas miten kivaa viesti on meidän molempien mielestä ja haluttaisiin ehdottomasti tästä meille yksi päälajeista. Treenipari vain puuttuu mutta tähänkin taisi löytyä ratkaisu :)

Torstaina meillä oli myös ensimmäinen kerta agilitypainotteisesta pentukurssista. Heti ensimmäisenä järkytyin, kun saavuin paikalle ja näin muut pennu. Nox mukaanlukien kurssilla oli kolme aussieta, mutta eihän tota rimpulaa meinannut samaksi roduksi tunnistaa :D Hieman oli jykevämpää ja karvakkaampaa mallia nämä kuukautta nuoremmat tytöt. Mutta ei siinä mitään, Nox on juuri sen tyyppinen koira josta tykkään.

Ekalla tunnilla tehtiin ihan perusjuttuja, jotka olivat meille paljon tutumpia kuin muille. Katsekontaktissa Nox ei ottanut yhtään häiriötä vieressä huutavista koirista, mutta kouluttaja oli aika paha ylisosiaaliselle Noxille...Meitä kehotettiin palkkaamaan todelle nopeasti uudessa tilanteessa, mutta koska katsekontakti on Noxille vahva, me otettiin paljon pidempää pätkää. Nox vain turhautuu jos ei saa haastetta.

Seuraavaksi perusasentoa. Noxilla on lähtenyt menemään etupää perusasennossa vinoon ja uskon tämän johtuvan meidän rally-tokon sinnepäin suorituksista, ihan niinkuin meille varoitettiinkin käyvän...Saatiin kuitenkin vinkkejä asennon korjaamiseen ja vaivasin omaakin päätäni pari yötä tällä. Otettiin seinä avuksi sekä tehtiin pyllynpyöritys treeniä laatikon päällä ja tulosta näkyy jo nyt. Reeniä reeniä siis lisää. 

Sitten maahanmenoa. Tämä liike on Noxille kenties vahvin ja sen näkee. Suoritukset ovat nopeita ja varmoja. Jännää, että juuri tästä liikkeestä on tullut Noxille niin mieluinen, kun alku oli tahmeaa ja pelkkää kitinää ja piippailua.

Lopuksi vielä temppuiltiin, mutta Nox alkoi olemaan jo ihan poikki, joten haahuiluksi se meni vaikka temput olivat tuttuja. Seuraavalla kerralla onkin jo agia, KÄÄK.


Sunnuntaina hypättiin Nooran ja Jippi-siskon kyytiin ja suunnattiin Somerolle paimentamaan. Jiit olivat hyvin edustettuina, kun paikalla oli Jipin ja Noxin lisäksi Jedi, Jäynä ja Just sekä Ii-kakruista Priya. Niiiin kaunis neiti täytyy kyllä sanoa!

Alkuhöpinän jälkeen siirryttiin sisälle lampaiden luo, jossa kaikki pääsivät menemään kaksi kierrosta aitauksessa. Minua jännitti ihan valtavasti ja mentiin sisään vasta toisiksi viimeisinä. Ensimmäisellä kierroksella meidän kouluttaja käsitteli Noxia liinassa, mutta pian se jo päästettiin vapaaksi. Sitten vain hurjasti kehuja kun poju osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan. Aluksi Nox oli jännittynyt eikä oikeen tiennyt mitä tehdä, mutta selkeästi sillä raksutti päässä ja loppua kohden rohkaistui huomattavasti ja pääsi vauhtiin. Nyt onkin tarkoitus vain herättää pentujen kiinnostusta ja tehdä aitauksessa olosta sekä lampaista superkivoja!

Toisella kierroksella Nox oli jo huomattavasti rohkeampi ja pyöritti lampaita aitauksen ympäri ja yritti jopa pysäyttää niitä. Ainut ongelma taisi olla liinan päässä... pitäisi vaan luottaa koiraan ja uskaltaa antaa sen tarjota. Olin muutenkin jotenkin todella sekaisin, vaikka kuitenkin rennompi, ja keskityin vain pysymään pystyssä joten en osaa sanoa miten Noxilla meni. Kouluttaja ainakin antoi kehuja ja sanoi että siellä oli todella hyviä pätkiä, joten ilmeisesti ei ainakaan huonosti :D Muutenkin täytyy kehua meidän kouluttajaa Tuijaa, joka oli ihanan kannustava ja jaksoi vastata tyhmiinkin kysymyksiin. Ja niitähän riitti...

Viimeisenkin wirnistelijän mentyä toisen kierroksen, päästettiin kuusikko jylläämään metsään. Samalla tuli tietenkin vertailtua sisaruksia toisiinsa ja Nox on näköjään ottanut kiinni isompiaan. Se oli selkeästi jämäkämpi ja turkikkaampi kuin muut. Hyvä nähdä muita pentuja välillä, kun minun silmiini Nox on vielä kovin ruipelo ja kalju :D Samalla tajusi ettei mun pikkupoikani olekaan niin pieni enää...

Wirneen pätevät paimentajat! <3 Vasemmalta Just, Jippi, Priya, Jedi, Jäynä ja Nox

Seuraavan kerran paimennusta on luvassa kolmen viikon kuluttua. En malta odottaa! 

Kuvatuksia

Nox on hirmu vakavana kaikissa kuvissa, mutta kaikki hauskimmat ovat ikävä kyllä melkoista suttua :P

Iso mies jo

Tänään pienen nokipoikani syntymästä tulee kuluneeksi kuusi kuukautta. Toisaalta Nox on vielä todella nuori ja ollaan tunnettu vasta kovin vähän aikaa, mutta toisaalta aika taas kiitää hirmuista vauhtia...Tiedän kuitenkin, että tulemme kokemaan mahtavia juttuja yhdessä ja, että Nox on minulle se koira.

PALJON ONNEA PUOLI VUOTIAILLE J-LAPSILLE! ❤️ 

Hallelujah!

Löytyihän ne aivot sieltä! 

P.S Onnistuin sähläämään ulkoasun kanssa ja koska olen puhelimella en saa mitään aikaiseksi...en uskalla edes katsoa miltä se näyttää tällä hetkellä. 

Meidän viikonloppu

Torstaina Nox lähti yhdeksi yöksi vanhempieni ja siskoni, sekä tietenkin Geran, luokse maalle, sillä minä olin lupautunut edustamaan Pääkaupunkiseudun fretit ry:tä Meidän viinkonloppu 2014 tapahtumassa lauantaina. Päätin ottaa mukaani vain Neran, sillä luotan siihen 99% vieraidenkin ihmisten käsissä ja totesin, että yhden fretin kanssa olisi huomattavasti mukavampaa kuin koko porukan.

Saavuttiin joskus yhdeksän aikaan messukeskukselle ja pistimme toisen hallituksen jäsenen Weran kanssa pk-frettien pisteen pystyyn. Jälki ei ollut parasta mahdollista, mutta tuskin kukaan huomasi pieniä kauneusvirheitä frettien rinnalla ;) Sitten alkoikin tulla porukkaa sisään...kuten aina, fretit olivat suosittuja, joskin tällä kertaa jäi paljon parempi fiilis kuin aiemmilla kerroilla. Yleensä olen ollut keväällä järjestettävässä Petexpossa mukana ja sehän on lapsimessujen kanssa samaan aikaan...oli huomattavasti kivempi jutella asiallisten aikuisien kanssa vaikka on se mukava nähdä miten onnessaan pienet lapset ovat kun pääsevät silittelemään "kissäkäärmeitä" :) Tulee sitä aikuisienkin joukosta mitä erikoisempia kysymyksiä ja päivän mittaan niihin todella väsyy...Onnistuin kyllä rakastumaan täysin yhteen tyttöön joka on jo pitkään harkinnut frettejä ja kiusasi minua vaikka millaisilla kysymyksillä :P Potentiaalisia harrastajia on aina huippua nähdä! 

Nera ei tosissaan paljon messuja stressannut vaan jaksoi lähinnä aamulla tehdä kiusaa Weran pojille Remukselle ja Siriukselle. Pojilla on omakin hybridi tyttökaveri kotona, mutta ne eivät kuulemma ole tottuneet siihen, että pikkusisko pistää vastaan ja olivat hämmentyneitä kun Nera antoikin takaisin :D Muuten Nera veti sikeitä ja kiersi käsistä käsiin nukkumassa. On se vaan niin helppo fretti <3 

Nera pääsi kyllä näykkäisemään yhtä yleisön jäsentä ja hyvä etten alkanut itkemään järkytyksestä...Nerako puree? Mutta nainen oli ymmärtäväinen ja kertoi että oli juuri käynyt hipelöimässä rottia ja pupuja, että ei ole ihme jos Nera tahtoi vähän maistaa :P 

Sunnuntaina kävimme siskoni kanssa turisteilemassa messuilla. Koko itä-Pasilassa menivät sähköt juuri ennen messujen aukeamista ja päästiin sisään tunnin myöhässä. Meitä se ei haitannut, eipä jaksettu kierrellä muutenkaan kuin pari tuntia, mutta oli siellä ihmisiä, jotka raivosivat pää punaisena....ikävä juttu tottakai, mutta minkä messukeskus olisi sille mahtanut? 

Nera lähti lauantaina vähän extempore messuilta kasvattajansa matkaan. Hipun pentuesuunnitelmat tulivat viime keväänä niin yllättäen, että se ei ehtinyt tutustua Lisaan kunnolla ja nyt kun Neralla on varovaisia suunnitelmia ilmassa, päätettiin totuttaa Nera sulhaseensa ja kasvattajaan ajoissa. Nera on kyllä huomattavasti avoimempi persoona kuin mammantyttö Hippu joten ongelmia tuskin tulee :) Kotona tuntuu todella tyhjältä ilman Neraa...keskiviikkoon pitäisi jaksaa odottaa!

Messut olivat onnistuneet, mutta pitihän sitä kehittää ongelmiakin viikonlopulle, Noxin muodossa. En tiedä mikä tilapäinen (toivottavasti) mielenhäiriö sille tuli, mutta Nox tuntui taantuvan täysin. Se aloitti aamunsa tuhoamalla siskoni kengät, jyrsimällä huonekaluja ja suolestamalla pari pehmolelua. Päivä jatkui järkyttävimmällä lenkillä ikinä. Enpä voi sanoa Noxin muutenkaan osaavan hihnakäytöstä, mutta tällä kertaa en saanut mitään kontaktia siihen ja lenkki päättyi erittäin kiukkuisen Emilian maatessa märällä nurmella rähmällään...Korvat katosivat ilmeisesti myös jonnekin, koska Nox yritti karata useasti ruokakupille ilman lupaa ja kun tehtiin pientä treeniä, oli esimerkiksi perusasennon paikka unohtunut täysin. Siinä sitten vinkuttiin ja näytettiin kidutetulta, kun palkkaa ei tippunutkaan mistä tahansa. Koska tämä ei ollut tarpeeksi, Nox unohti myös mitä tarkoittaa sisäsiisteys...katsoin parhaaksi vaan mennä nukkumaan ja toivoa, että Noxin aivot löytyvät yön aikana. Ehkäpä fretit ovat vieneet ne sohvan taakse? 

Neran kuvat Saara Liimanin ottamia, kiitos! 

P.S kai kaikki katsoivat Putouksen lauantaina? Penkki, Mave ja Kyykky näyttivät kovasti Lisan Bijalta (Muusan isoäiti), Myltä (MuiMuin sisko) ja Blissiltä ;) 

Vain elämää

Ennen keskiviikon rallya kävimme kylässä Lisan luona, jossa Nox pääsi leikkimään greyhound Vinhan ja sekarotuisen Vanun kanssa sillä välin kun me pölötimme ties mistä. Tai Nox veti yksin ympyrää ja Vinha vähän napsautteli leukojaan rasittavalle pennulle. Noxista se oli ainakin kivaa :D Jännää oli nähdä miten yleensä melko päällekäyvä Nox oli heti kovin nöyrää Vinhan edessä. Oikeasti hyvä, että joku komentaa Noxia ja se uskookin. Nox on tavannut selkeästi liian pitkäpinnaisia aikuisia ja sille on tullut hieman suuret luulot itsestään...

Rally treenit menivät ihan hyvin. Meiltä puuttui pari koirakkoa ja oltaisiin ehditty käymään rata läpi jopa 3-4 kertaa, mutta me käytiin se vain kerran ja keskityttiin sitten harjoittelemaan sivummalla liikkeitä erikseen. Nox oli jo puolessa välissä tuntia ihan väsynyt ja turhautui helposti, joten annoin sen vain makoilla rauhassa ja seurata muiden puuhia. Ei huonoa harjoitusta sekään :P  Saatiin taas paljon kehuja (tai Nox sai) mutta myös hieman hämmentävää palautetta: Nox on opetettu liian notkeaksi rally-tokoon...en ymmärtänyt pointtia, mutta otin tämän kehuna. Nox on notkea, jee! :D

Rättiväsynyt 

Torstaina mittelspitz narttu Sandy kävi meillä riehumassa parin tunnin ajan. Viimeksi Nox on nähnyt Sandyn ihan meille saapumisen jälkeen ja kokoero oli hieman nurinkurin tällä kertaa :D Sandy on kuitenkin täpäkkä tyttö, joten se pisti Noxille kunnolla vastaan. Sandylla oli vähän aikaa sitten ensimmäiset juoksunsa ja Noxissa alkoi heräämään uusia ajatuksia kaveria kohtaan tuoksujen myötä...kamalaa, se alkaa aikuistumaan! Mutta olipas taas väsynyttä pentua treffien jälkeen! Pitäisi ehdottomasti tavata Sandya useammin, nyt kun asutaan niin lähekkäin.

Ilmoitin Noxin nyt 20.11 alkavalle agilitypainotteiselle pentukurssille. Neljä ensimmäistä kertaa on tottelevaisuutta ja sen jälkeen neljä kertaa agilitya. Kunnianhimoisena ilmosin meidät jo jatkokurssillekin :P olen lievästi sanoen kauhuissani...en van usko oman fysiikkani riittävän agilityyn. Todennäköisesti olen 90% ajasta rähmälläni maassa :D 

Rallya me ei tulla heti jatkamaan kurssilla vaan harjoitellaan varmaan itsenäisesti yksittäisiä liikkeitä sen verran kun osataan ja hinkataan seuruuta kuntoon. Nyt mennään vasta muutamaa askelta kerralla, mutta eihän tässä ole mikään kiire. Nox tykkää selkeästi liikkeestä, mutta pelkään viedä sitä eteenpäin, jos mokaan totaalisesti. Toivottavasti päästäisiin johonkin pk-seuraan tottistelemaan, että saataisiin neuvoja.

Freteille kuuluu hyvää. Muusa ja Nera ovat täydessä talvikunnossa karvoineen ja mahoineen ja muutkin kasvattavat kumpaakin hyvää vauhtia. Capitalissa tytöt ovat varmasti jo ihanan pörröisiä :) 

Muusa uudessa talvimaskissa

Meille saatiin uuteen asuntoon viimeinkin kunnon näätäaitaus, joka on vain viimeisiä maalauksia varten valmis ja tytöt vaikuttavat olevan tyytyväisiä järjestelyyn. 

Lauantaina ollaan menossa Neran kanssa Lemmikkimessuille edustamaan pk-frettejä eli jos joku on tulossa niin saa tulla moikkaamaan ;) 

Luulen, että tämä on meidän viimeisiä frettimiittejä vähään aikaan. Briteissä on parhaillaan meneillään ECE-epidemia, jonka pelkään rantautuvan myös Suomeen. ECE on siis corona-viruksen aiheuttama paha vatsatauti, jolle ominaisina oireita ovat mm. vihreä limainen ripuli ja oksentelu. ECE voi olla todella raju erityisesti vanhemmille freteille ja koska MuiMui alkaa vanhenemaan, pelkään uuden pöpön vaikutuksia siihen. ECEtä on joka puolella suomeakin ja uskon omien frettienikin olevan kantajia (virus saattaa pysyä jopa yli 8kk elimistössä), mutta uusia kantoja syntyy kokoajan. Ihan lähiaikoinakin on menehtynyt tyttöjen sukua vatsatautiin :(

En halua lopettaa postausta negatiivisesti vaan kiittää vielä tässä viime juttuuni saamia kommentteja. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista saamistani vinkeistä joten antaa tulla vaan! ;) Ja ihmettelen jälleen kerran meidän upeaa kasvattiporukkaa <3

Voi että toivon saavani jo tänne nettiyhteyden, päivittäminen on puhelimella tuskaa....