Vauhdikasta menoa

Ja mitä täällä puuhattiin viime viikolla...

Tiistaina oli taas tälläinen "en varmasti tee mitään" lällättelylenkki. Meillä on ollut jopa onnistuneita lenkkipätkiä ilman sekoilua mutta nyt Noxiin ei saanut mitään kontaktia. Edes katsekontaktin ottaminen ei sujunut ja vaikka tarkoituksena oli tehdä pitkä lenkki, käännyttiin pienen vapaana olon jälkeen kohti kotia. Itsellä alkoi keittää pahasti ja Nox turhautui entistä enemmän. Ei hyvä...jos jotain positiivista niin meitä vastaan tuli yhden mutkan takaa vieras vapaana oleva koira, mutta Nox tuli välittömästi kutsusta luokse, empimättä hetkeäkään. Onneksi luoksetulo pelaa edelleen :)

Torstaina pakotin siskoni meidän kanssa metsään, että saataisiin tehtyä pieni viestitreeni. Siskoni jäi pisteelle A ja minä menin Noxin kanssa pisteelle B. Ensimmäisten pisteiden väli taisi olla vain n. 10m ja mentiin polkua pitkin niin että ensimmäiset kerrat Nox näki meidät molemmat mutta toisella siirtymällä (25m) katosin mäen taakse. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan siis vain 200m. Helppo treeni Noxille, mutta nyt katsottiin vaan muistaako Nox homman jujun. Ekat pätkät Nox juoksi hienosti mutta kadotettuaan näköyhteyden vaati vähän rohkaisua ja useamman lähetyksen ennen onnistumista. Idean muistettuaan viimeinen pätkä meni täysiä!
Muistin taas miten kivaa viesti on meidän molempien mielestä ja haluttaisiin ehdottomasti tästä meille yksi päälajeista. Treenipari vain puuttuu mutta tähänkin taisi löytyä ratkaisu :)

Torstaina meillä oli myös ensimmäinen kerta agilitypainotteisesta pentukurssista. Heti ensimmäisenä järkytyin, kun saavuin paikalle ja näin muut pennu. Nox mukaanlukien kurssilla oli kolme aussieta, mutta eihän tota rimpulaa meinannut samaksi roduksi tunnistaa :D Hieman oli jykevämpää ja karvakkaampaa mallia nämä kuukautta nuoremmat tytöt. Mutta ei siinä mitään, Nox on juuri sen tyyppinen koira josta tykkään.

Ekalla tunnilla tehtiin ihan perusjuttuja, jotka olivat meille paljon tutumpia kuin muille. Katsekontaktissa Nox ei ottanut yhtään häiriötä vieressä huutavista koirista, mutta kouluttaja oli aika paha ylisosiaaliselle Noxille...Meitä kehotettiin palkkaamaan todelle nopeasti uudessa tilanteessa, mutta koska katsekontakti on Noxille vahva, me otettiin paljon pidempää pätkää. Nox vain turhautuu jos ei saa haastetta.

Seuraavaksi perusasentoa. Noxilla on lähtenyt menemään etupää perusasennossa vinoon ja uskon tämän johtuvan meidän rally-tokon sinnepäin suorituksista, ihan niinkuin meille varoitettiinkin käyvän...Saatiin kuitenkin vinkkejä asennon korjaamiseen ja vaivasin omaakin päätäni pari yötä tällä. Otettiin seinä avuksi sekä tehtiin pyllynpyöritys treeniä laatikon päällä ja tulosta näkyy jo nyt. Reeniä reeniä siis lisää. 

Sitten maahanmenoa. Tämä liike on Noxille kenties vahvin ja sen näkee. Suoritukset ovat nopeita ja varmoja. Jännää, että juuri tästä liikkeestä on tullut Noxille niin mieluinen, kun alku oli tahmeaa ja pelkkää kitinää ja piippailua.

Lopuksi vielä temppuiltiin, mutta Nox alkoi olemaan jo ihan poikki, joten haahuiluksi se meni vaikka temput olivat tuttuja. Seuraavalla kerralla onkin jo agia, KÄÄK.


Sunnuntaina hypättiin Nooran ja Jippi-siskon kyytiin ja suunnattiin Somerolle paimentamaan. Jiit olivat hyvin edustettuina, kun paikalla oli Jipin ja Noxin lisäksi Jedi, Jäynä ja Just sekä Ii-kakruista Priya. Niiiin kaunis neiti täytyy kyllä sanoa!

Alkuhöpinän jälkeen siirryttiin sisälle lampaiden luo, jossa kaikki pääsivät menemään kaksi kierrosta aitauksessa. Minua jännitti ihan valtavasti ja mentiin sisään vasta toisiksi viimeisinä. Ensimmäisellä kierroksella meidän kouluttaja käsitteli Noxia liinassa, mutta pian se jo päästettiin vapaaksi. Sitten vain hurjasti kehuja kun poju osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan. Aluksi Nox oli jännittynyt eikä oikeen tiennyt mitä tehdä, mutta selkeästi sillä raksutti päässä ja loppua kohden rohkaistui huomattavasti ja pääsi vauhtiin. Nyt onkin tarkoitus vain herättää pentujen kiinnostusta ja tehdä aitauksessa olosta sekä lampaista superkivoja!

Toisella kierroksella Nox oli jo huomattavasti rohkeampi ja pyöritti lampaita aitauksen ympäri ja yritti jopa pysäyttää niitä. Ainut ongelma taisi olla liinan päässä... pitäisi vaan luottaa koiraan ja uskaltaa antaa sen tarjota. Olin muutenkin jotenkin todella sekaisin, vaikka kuitenkin rennompi, ja keskityin vain pysymään pystyssä joten en osaa sanoa miten Noxilla meni. Kouluttaja ainakin antoi kehuja ja sanoi että siellä oli todella hyviä pätkiä, joten ilmeisesti ei ainakaan huonosti :D Muutenkin täytyy kehua meidän kouluttajaa Tuijaa, joka oli ihanan kannustava ja jaksoi vastata tyhmiinkin kysymyksiin. Ja niitähän riitti...

Viimeisenkin wirnistelijän mentyä toisen kierroksen, päästettiin kuusikko jylläämään metsään. Samalla tuli tietenkin vertailtua sisaruksia toisiinsa ja Nox on näköjään ottanut kiinni isompiaan. Se oli selkeästi jämäkämpi ja turkikkaampi kuin muut. Hyvä nähdä muita pentuja välillä, kun minun silmiini Nox on vielä kovin ruipelo ja kalju :D Samalla tajusi ettei mun pikkupoikani olekaan niin pieni enää...

Wirneen pätevät paimentajat! <3 Vasemmalta Just, Jippi, Priya, Jedi, Jäynä ja Nox

Seuraavan kerran paimennusta on luvassa kolmen viikon kuluttua. En malta odottaa!