torstai 4. elokuuta 2016

Särkynyt sydän

MuiMuilta löytyi noin kuukausi sitten pernasta kasvain joka oli tarkoitus leikata pois tiistaina. Leikkaus meni hyvin ja eläinlääkäri oli sulkemassa mummoa, kun hengitys lakkasi...Ilman mitään järkevää syytä, ensimmäinen frettini, minun rakas puikkonokkani, oli poissa...

Istuttiin autossa kun puhelin alkoi hälyttää tuntematonta numeroa. Tiesin mitä kuulisin toisesta päästä enkä voinut vastata siihen, joten äitini teki sen...Se hetki ei tuntunut todelliselta. Itkin koko matkan Porvoosta eläinklinikalle, mutta en ollut oikeastaan surullinen. En tuntenut mitään. Rinnassa tuntui ammottavan tyhjä aukko ja ajatus kävi päässäni "Näin vähänkö välitän?"

En itkenyt kun Gisle selitti mitä oli käynyt tai kun otin vastaan pahvilaatikon jossa rakkaani nukkui ikiunta. Pystyin kyselemään mitä mahasta löytyi ja olemaan järkevä. Autolla halusin kuitenkin nähdä MuiMuin ja silloin romahdin...en pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta. Heijasin pikkuista sylissäni ja kerroin uudestaan ja uudestaan miten paljon rakastan sitä.

MuiMui haudattiin vanhempieni pihaan lähelle näätäaitausta, jotta se saisi aina olla lähelle ystäviään. Tänään käydään ostamassa omenapuu haudalle. Sitten joskus, toivottavasti vasta vuosien päästä, Veela pääsee parhaan ystävänsä viereen ikuisesti.

Oma olo on niin tyhjä. Ikävä iskee aaltoina ja silloin tuntuu ettei sitä kestä. Olisi vain oma suru, mutta koko perheeni on tapahtuman murtuma. Ainut mistä saan lohtua on, että MuiMui nukahti rauhallisesti, ilman kipuja ja saan muistaa sen loppuun asti juuri sellaisena kun se oli. Iloinen pomppurotta joka vielä viimeisenä aamunaan minun pelätessä lopputulosta, nuoli kyyneleeni pois <3

Kaunita unia rakas MuiMui, sanoilla ei pysty kuvailemaan miten paljon ikävöin sinua <3


























Pickpocket's Biscuit "MuiMui"
24.3.2011 - 2.8.2016