Ystävänpäivä

Ystävänpäivää vietettiin mitä parhaimmassa seurassa karvaisten, ja vähän vähemmän karvaisten, kavereiden kanssa. Aamu viideltä heräsin jälleen puunaamaan näyttelynelikkoa ja seiskan aikoihin äitini ja pikkusisareni saapuivat meille jonka jälkeen suuntasivat Veelan, Novan, Hipun ja Neran kanssa Vantaalle Valentine's Ferret show'hun. Minä jäin vielä kotiin nukkumaan ja ysiltä käytiin pellolla juoksemassa Noxin kanssa ja sitten peko treeneihin.

Tällä kertaa tehtiin erilaisia hallintaharjoituksia, niissä kun kuulemma saattaa olla ongelmia. Samanlaisia yliheittoja kun viimeksi, mutta tällä kertaa ukot piileskelivät valkoisten pressujen alla että voitaisiin pikkuhiljaa häivyttää ihmistä koiran silmissä. Tarkoituksena oli saada jälleen lähetettyä koira suorassa linjassa haluamaasi suuntaan. Noxilla meni muuten hyvin, mutta se alussa yritti todella voimakkaasti vain oikealle, koska sieltä pressun alla piileskelevä ihminen oli helpommin havaittavissa, kun toisella puolella joutui oikeasti vähän etsimään. Otettiin Nox liinaan toisinkuin muut, koska sille oli selkeästi ongelmallista palata minun luokseni aina välissä, kun tajusi mistä ne ukot ja palkan aina löysi. Loppua kohden Nox oli kuitenkin jo huomattavasti paremmin hallinnassa. Noxista näki että päässä raksutti niin että melkein savu nousi korvista :D Itse taas sähläsin..

Välissä sain juosta kunnolla kentän laitaa ja piileskellä ojassa tai ravata viemässä purkkeja niin että meinasi itseltä kunto loppua. Koska meitä oli niin vähän paikalla, jäi kaikille vielä hienosti aikaa toiselle kierrokselle. Noxille tehtiin taas erilainen harjoitus kun muille. Asettauduttiin Y-muotoon kentälle niin että minä ja Nox olimme keskellä. Minun piti päättää kenen luokse lähetän Noxin ja palkkaa tuli vain jos lähdettiin oikeaan suuntaan. Ensin Nox yritti taas juosta kaikkien välissä kerjäämässä palkkaa eikä halunnut palata minun luokseni seuraavaa lähetystä varten, mutta kun ukot käänsivät selkänsä eikä palkkaa herunut sooloilusta, alkoi luoksetulokin pelaamaan paremmin ja saatiin hyviä suorituksia aikaiseksi. Itse tuskailin tottelemattomuutta, mutta onhan se vielä nuori koira eikä innokkuus huono juttu ole :) selkeästi kuitenkin pää raksutti koko treenien ajan ja opittiin molemmat paljon!

Treenien jälken vauhdilla kotiin, vaatteiden vaihto ja suunta kohti Vantaata. Yhtään ei epäilyttänyt jättää Noxia pidemmäksi aikaa yksin, kun treenit olivat selkeästi vieneet suurimmat mehut koirasta pois. Vantaalla oli vähän sekava olo, kun ei ollut ollut paikalla aamusta asti, mutta päivä sujui mukavasti ystävien kanssa turisten ja puolet omista freteistäkin olivat jo käyneet arvostelussa. Päivä kuitenkin venyi ja venyi ja porukka alkoi turhautua. Pientä jännitystä aiheutti kun kello lähestyi yhdeksää, jolloin koulun, jossa näyttely järjestettiin, hälytykset olivat menossa päälle eikä palkintoja oltu jaettu. Kello taisi olla 20.50 kun viimein päästiin lähtemään kahden luokan ykkösen, kahden parhaan värin ja kahden valioituneen fretin kanssa. Hienoa Nera ja Veela! <3 Tuomarien arvoteluperiaatteet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia, mutta ikinähän sitä ei voi tietää etukäteen. Kaikenkaikkiaan mitä mainioin päivä!

Nerasta on kasvanut oikein hieno neiti <3

Muuten arki rullaa melko samaan malliin. Hipun implantista on jo useita viikkoja ja sen nisät ovat turvonneet, maha kaljuuntunut ja vyötärölle kerääntynyt ekstragrammoja. Valeraskaana siis. Nera ei ole vieläkään aloittanut kiimaa vaikka kovasti limaa alhaalta ja haisee kiimalle. Estääkseni Hipun paisumista muodottomaksi ja toivottavasti kerätäkseni Neralle lisää lihasta, alan säännöstelemään ruokintaa. Hippu saa lautasen vain kaksi kertaa päivässä lyhyiksi ajoiksi eteensä ja Nera saa ekstra kertoja itsekseen. Se kun ei millää malta syödä niin paha sitä on lihaksia ravinnotta kasvattaa...

Nox on aloittanut kunnon murkkuilun. Sillä oli lyhyt vaihe, jolloin teki taas asioita sisälle ja sen lisäksi korvat ovat jääneet kotiin lämpimään lenkkejen ajaksi. Viime viikolla oli pari pahaa lenkkiä jolloin palasin kotiin itkua niellen ja oli pakko olla eri huoneessa Noxin kanssa etten pura turhautumistani siihen. Ja sitten mentiin niin nätisti! Raivostuttavaa...En malta odottaa, että Noxista tulee aikuinen vaikka ennen sitä on varmasti pitkä ja kivinen tie edessä.

Estonian Winter Ferret Show 2015

Lauantai aamulla kello soi viideltä, pomppasin pystyyn ja aloin pesemään näätiä. Olin suuntaamassa ainoana suomalaisena Viron talvinäyttelyyn, joskin vanhempani lähtivät ystävällisinä matkaseuraksi ettei minun pitänyt ajella yksinäni Virossa. Ahdistus oli siitä huolimatta järjetön ja melkein päätin jättää menemättä, mutta koska matka oli jo maksettu ja Virossa odotti Novan kasvattaja Una, pakkasin kiukkuisena näädät autoon ja menoksi.

Saavuimme perille joskus puoli kahdentoista aikoihin eli olimme 1,5h myöhässä näyttelyn alusta, mutta virolaiset olivat ystävällisesti järjestäneet luokat niin, että frettieni vuoro oli vasta tulossa. Virossa on hieman erilainen luokkajako kuin yleensä ja meillä olikin Nera omassa luokassaan ja muut sitten samassa. 

Vaikka vielä laivassakin olin mieli mustana, muuttui mieleni täysin kun näin Novan latvialaisen kasvattajan Unan odottamassa meitä. Una ei ollut nähnyt Novaa päälle vuoteen ja oli silminnähden onnellinen saadessaan Novan pitkästä aikaa taas käsiinsä. Unasta Nova on kopio äidistään, vain eri värissä, ja tätä suurempaa kohteliaisuutta en olisi voinut odottaa. Ava on yksi maailman kauneimmasta frettitytöistä joita tiedän. 

Päivä kului höpötellessä tuttujen ja vieraiden kanssa ja seuratessa Mariannen tuomarointia. Ihailtavan tehokkaasti hän sai edettyä vaikka kyseessä oli vasta toinen kerta tuomarointia ja pian alkoivatkin jo re-callit. Nova ja Nera olivat käyneet uusintakierroksella jo aikaisemmin mutten yhtään tiennyt miksi ja nyt kaikki näätäni kävivät vuorotellen taistelemassa isommista sijoista. Yleensä re-calleista pystyy sanomaan aika hyvin ketkä tulevat voittamaan, mutta nyt olimme pihalla. Tyttöjä verrattiin poikiin, tyttöihin, eri väreihin ja ties mihin. Minä ja Una olimme kuin tulisilla hiilillä kun Nova palasi taas uudestaan arvioitavaksi....

Ensimmäinen luokka toi todella mukavan yllätyksen kun Nera oli luokkansa ensimmäinen, jihuu! Olin jo niin onnessani että oli hieman vaikeuksia ymmärtää kun viroksi ilmoitettiin Veelan olevan luokkansa toinen. Ai että kaksi palkintoa? Tuskin olin saanut Veelan takaisin kun luokan ensimmäinen ilmoitettiin. "IF's Infinity Chilli." Ja allekirjoittaneen naama loisti kuin Naantalin aurinko. Voi hitsi miten kiva olo tuli. Luokat jaettiin loppuun ja menestystä tuli mm Novan isälle Iorekille, upea albiinoherra <3 

Seuraavaksi oli vuorossa värien parhaat ja niinhän siinä kävi että Hippu nappasi parhaan suklaan ja Veela parhaan albiinon palkinnon. Tässä vaiheessa ei pystynyt enää kuin nauraa. Ja yleisö nauroi mukana kun minä yritin etsiä voittaneita frettejä kantokopista ja mennä hakemaan palkintoja. Mutta siitä vasta riemu repesikin kun parhaaksi senioriksi ilmoitettiin oma pieni Novani ja taisihan se lopulta olla myös BIS...pieni itku meinasi päästä. Tottakai olin iloinen kaikkien tyttöjen puolesta, mutta ihaninta oli nähdä miten onnellinen ja ylpeä Una oli kasvatistaan. 

Ja koska tässä ei tietenkään ollut tarpeeksi, nappasi Veela toisen valionsa (aikaisempi on saatu Suomesta) ja Nera ensimmäisensä! Mahtavat pienet näätäeläimet <3

Palkinnoksi tuli upeiden pokaalien ja ruusukkeiden lisäksi monta kassillista tavaraa; petejä ja riippumattoja, leluja, öljyjä, kasoittain fretin nappulaa joka menee Noxin treenikäyttöön, kun meillä syödään vaan raakaa. Melko tuloksekas päivä siis :D

"Mene!"

Eilen oli meidän ensimmäiset peko treenit ja aiheena lähinnä yliheitto (?). Eli vähän samantapaista mitä ollaan ennenkin tehty. Minä ja Nox keskilinjalle ja kaksi liikkuvaa ihmistä sopivan välimatkan päähän meidän molemmilla puolilla. Lähetin Noxin ensin vasemmalle, jonka jälkeen menin vähän vastaan tarkoituksena viedä koira hallitusti takaisin keskilinjalle ja lähettää toiselle puolelle. Joopa joo...kävi sama mitä viestissäkin, eli Noxia ei paljon mun herkut kiinnosta sen jälkeen kun tajusi että pitää juosta IIIHANIEN ihmisten väliä syömässä. Ainakin pojulla oli hauskaa :) Sen jälkeen Pox autoon ja minä sain tehdä yliheittoja muiden koirien kanssa. Muuten ok mutta yksi hoffi oli kovin epäileväinen, haukkui ja haki vähän luimistellen palkkaa. Tajusin sitten että eihän se parka ollut ikinä päässyt haistamaan fretin hajua ja meni siitä vähän sekaisin. Yleensäkin koirat reagoi kahdella tavalla näätien hajuun; joko niitä jännittää ja pelottaa tai sitten ne ovat aivan onnessaan! Hyvää häiriöharjoitusta :P

Kotiläksyksi annettiin harjoitella lähetyksiä esim kahden dummyn tai pallon tms kanssa. Pallot samaan tyyliin molemmille puolille kuin päivän harjoituksissakin ja koira lähetetään keskeltä haluamalleni pallolle ja kutsutaan takaisin. Sillä tuoko koira pallon vai ei, ei ole merkitystä koska tässä harjoitellaan vaan oikeaan suuntaan lähettämistä. Ja palkka tietenkin vain oikeaan suuntaan menosta. Ajattelin pakottaa myös kavereita ja perhettä näihin harjoituksiin.

Meillä molemmilla jäi todella hyvä fiilis ensimmäisistä treeneistä enkä malta odottaa että päästään jatkamaan! Keskiviikkona olisi vuorossa tottista ja valitettavasti lauantain maastotreenit jää väliin Viron näyttelyn takia.