Meidän edellisestä paimennuskerrasta on aikaa miltei vuosi. Viimeisin kerta oli mulle ja Noxille tosi ikävä ja päätin, että nyt lopetan tai pidän vähintään tauon. Vuosi kypsyteltiin asiaa ja nyt oltiin taas Somerolla moikkaamassa lampaita. Tavoitteena hyvä fiilis molemmille ja se saavutettiin!
Aloitettiin ihan alusta Noxin kanssa. Koira liinaan ja kuljettiin lampaiden perässä. Ensin tein sen virheen, että jätin Noxin jälkeeni, mutta kun kuljimme yhdessä, se rohkaistui ja alkoi kuljettaa lampaita itsenäisemmin. Ensimmäinen kierros oli mielestäni jo oikein hyvä lähtökohdaksi. Toisella kierroksella tehtiin aikalailla samaa, mutta jestas olin tyytyväinen! Olin itse rauhallinen (okei vähän hermostunut alussa) ja kouluttajankin mielestä meno oli seesteistä! Oho. Pyysin Noxilta pysähdyksiä ja hitsi miten nätisti nokinokka totteli. Otti aina kontaktiakin ennen liikkeelle lähtöä O.O Käteen jäi siis paimennuskuume ja merkkasin jo kalenteriin seuraavat kerrat. Hyvä tästä vielä tulee!
Viime aikoina on ollut muutenkin nähtävissä merkkejä järkevämmästä Noxista. Se ei enää irtoa lenkeillä jumalattoman kauas vaan seuraa tarkasti menemisiäni ja pyytää lupaa pieneenkin etenemiseen. Hihnalenkit sujuvat pääasiassa vetämättä ja vaikka meillä on jääneet parit ohjatut agit välistä, eli noin kolme viikkoa treenitaukoa, Nox ei piippaillut yhtä pahasti odottaessaan vuoroaan. Ihana juoksuinen siskokin juoksi putkeen aidan toisella puolen, mutta Nox teki innokkaasti rallya mun kanssani...Okei, se pääsi moikkaamaan Evaa treenien alussa ja saattoi sen jälkeen kaksi kertaa karata mielistelemään väärälle puolelle aitaa. Silti! Tälläiset pikkujutut tuntuu järjettömän suurilta, kun on taas muutaman kuukauden tapellut jokaisesta asiasta. Meillä on toivoa.
Huippua, että menee paremmin. Vaikeuksien kautta voittoon ;) mulla on urokset olleet siinä mielessä kivoja, että ne on porsastellut (aaltoilevasta) sinne 2-3vuotiaiksi ja keksineet kaikenlaisia omia pöllöilyjä, mutta kun vaan jaksoi olla tiukka ja johdonmukainen niin aikuistuessaan ne on ollut sitten vastapainoksi tosi kuuliaisia ja kilttejä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaSitä Laurakin lupaili mulle kun ensin olisin halunnut nartun :D Nyt taas onneksi muistuu mieleen miten ihana Noxin luonne on ton teiniperseilyn alla <3 Meillä on mennyt n. 3kk jaksoissa tää ja toi edellinen porsaskausi oli aika kaamee...jospa ei menis enää niin pahaksi :D
PoistaHienoa te! Kyllä siitä hyvä tulee :) Kovin lohdullinen kirjoitus näin orastavan teinihirviö uroksen omistajalle, että se on toivottavasti vain vaihe! Tänäänkin viiletti jäällä nenänsä viemänä korvat koristeena.. Luona käytiin asenteella "mitä nyt taas? Ois vähän kiire" :'D
VastaaPoistaKuulostaa tutulta ;) Noxilla alkoi korvat katoilemaan samassa iässä ja ensimmäisenä murkkuilun huomasi kun mamma ei ollutkaan enää niin tärkeä vapaana ollessa...Jos mä selviän tästä niin kyllä tekin :D
PoistaSiitä se lähtee! :) Paimennus on siitä kiva laji, että yleensä kun pitää vähän taukoa, ottaa etäisyyttä lampaisiin ja antaa koiran vähän kasvaa ja aikuistua, niin se lähteekin sujumaan :)
VastaaPoista