Maailman Voittaja 2014

Yhdelläkään koiraihmisellä on tuskin jäänyt huomaamatta suomessa järjestetty World Dog Show 2014, eli Maailman voittaja-näyttely. Itselläni oli tarkoituksena mennä ihmettelemään menoa yhtenä päivänä, mutta seurasin sekä Tokon MM kisoja, että muita näyttelytapahtumia livestreamin kautta jo keskiviikosta asti. Kummasti jäi kaikki tarpeellinen varsinkin toko päivinä tekemättä :D

Päätin siis käydä voittajassa vain lauantaina jolloin vuorossa olivat, jos oikein muistan, ryhmät 3,5,6 ja 10. Nämä ryhmät eivät niitä "omia" rotujani sisällä, mutta koska en juuri näyttelyistä perusta vaan olin lähinnä menossa fiilistelemään näin ison tapahtuman tunnelmaa sekä katsomaan oheisohjelmaa, päätin käydä kannustamassa ystäväni akitaa kehässä. Suurin osa kuvista tulikin napsittua ylväistä japanilaisista.

Hyvä ystäväni Manta saapui siis tänne Etelä-suomeen näyttämään upeaa akita narttuansa Mislaa näyttelyssä. Olen aivan rakastunut Mislaan ja ilmeisesti tunne on molemminpuolinen, sellaisen sekopäärakkaus kohtauksen Misla sai nähdessään minut pitkästä aikaa, ihana <3 Misla kävikin nappaamassa ERIn tuomarilta, muttei sijoittunut sen pidemmällä. Hienoa silti!

Manta ja Misla

Superkaunis

Misla <3

Narttujen arvostelupaperit olivat saatavilla vasta, kun kaikki nartut, kasvattajaryhmät, parikilpailut yms olivat käyty, joten kiertelimme jonkun aikaa näyttelyhalleja ihaillen/kauhistellen jalostuksen ihmeitä. Itseäni sykähdyttivät erityisesti huskyt, am.akitat sekä suloiset whippetit. Vielä joskus...Tässä vaiheessa aloin jo väsyä koko touhuun. Tuli kuultua sellaista juttua joidenkin rotukehien laidalla, että ihan oksetti. Minulla ei ole mitään näyttelyjä vastaan niin kauan kun ne eivät negatiivisesti vaikuta koirien elämään. Ikävä kyllä näitäkin on ja aivan liikaa.

Lopulta pääsimme lähtemään ja kävimme syömässä porukalla, jonka jälkeen Manta pääsi vihdoinkin tapaamaan Noxin! Olen odottanut tätä pitkään, sillä Manta oli ensimmäinen ihminen jolle kerroin pentuhaaveistani ja ollut tukenani koko prosessin ajan. Onneksi Nox oli oma hurmaava itsensä eikä jättänyt ystävääni kylmäksi ;) Harmi vaan, että sitten oli valuttava jo kotia kohti. Tälläisiä viikonloppuja ottaisi mielellään lisääkin vastaan!

Nox on ollut meillä jo neljä viikkoa, hurjaa miten nopeasti aika menee! Minun on enää mahdotonta muistaa millaista elämä oli ilman paimentani. Nox kasvaa hurjaa vauhtia, koivet venyy ja venyy ja niillä on hyvä ottaa spurtteja, loikkia sohvalle ja yrittää hypätä Geran niskaan. Tällä viikolla on ensimmäiset rokotuksetkin luvassa!

Viime viikolla oltiin taas tutustumassa kaupungin vilinään. Ihmeteltiin busseja, äänekästä työmaata ja riuhdottiin hihnassa kunnes ymmärrettiin, että sillä ei pääse mihinkään. Edistystä siis! Treenattiin myös aiempaa ahkerammin yksinoloja. Muutaman minuutin tuo jaksaa huutaa, mutta rauhoittuu sitten nukkumaan. Ei ollenkaan huono. Tapasimme lenkeillä paljon erilaisia koiria, varsinkin 4kk ikäinen tollerin pentu oli I-H-A-N-A! Niin omistajan kuin Noxinkin mielestä :P Eniten ihmetystä aiheutti kuitenkin keskellä Espoota vastaan tullut sika. Siis sika. Erikoinen paikka pitää lemmikkisikaa, mutta hienosti se meni vapaana omistajansa perässä. Nox oli sian suhteen utelias, eikä pelännyt yhtään. Minä taisin järkyttyä enemmän :D

Nyt ollaan toistettu paljon vanhaa ja treenattu vähän uutta. Katsekontakti vahvistuu kokoajan kuten myös luoksetulo ja arjen perusjutut kuten kupilla odottaminen, kiellon ymmärtäminen ja luvan pyytäminen ovat hienolla mallilla. Aloitin sheippaamaan Noxille perusasentoa laatikkomenetelmällä ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että aloitin laatikon madaltamisen. Tästä ilmeisesti innostuneena Nox tarjosi minulle itse myös pyörähtämistä ja jo muutamien harjoituskertojen jälkeen pentu pyörii käskystä kuin väkkärä. Minun pitää muistuttaa itseäni, etten ahnehdi liikaa vaan lopetan kun molemmilla on kivaa ja Noxilla motivaatiota tehdä. Nälkä vain kasvaa syödessä, kun näkee miten pätevä pieni aussien alkuni onkaan. Kyllähän minä tiesin niiden olevan älykkäitä, mutta joka päivä saan yllättyä.


Tahtoisin jo niin päästä aloittamaan harrastamisen kunnolla! Rallytokon kurssin aloitusta jouduimme siirtämään lokakuun alkuun, mutta ensi kuussa pääsemme toivottavasti aloittamaan agilitypainotteisen pentukurssin ja pentuporukalla olisi myös joitain juttuja suunnitteilla. Jippii!