Kehitystä tapahtuu?

Pari viikkoa sitten bongasin paikallisen koiraryhmän sivuilta koirahierojaopiskelijan kyselyn projketikoirista ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Tällä viikolla saatiin sovittua aika ja Nox pääsikin omiin silmiini oikein taitavaan käsittelyyn. Kuten arvasin, erityisesti takapää oli jumissa ja myös selästä löytyi pari kipeää kohtaa, mutta askel näytti jo oikein vetreältä heti hieronnan jälkeen. Muuten Nox sai kehuja sen lihaksistosta. Erityisesti etupäässä ja selässä oli kuulemma todella hyvin lihasta verrattuna moneen muuhun hänen hieromaansa urheilukoiraan. Uusi aika sovitaan varmaankin ensi kuulle ja hieronnat jatkuvat todennäköisesti koko loppuvuoden.

Vartin lepo ja jaksaa taas temppuilla siskoni kanssa ;) 

Noh, hieronnan takia päätin ettei mennä perjantain aksaan ollenkaan. Ilmoittauduin uudelle rally-kurssille (jälleen alo) joka sattuu ikävästi päällekkäin agin kanssa nyt huhtikuun ajan ja vaatii vähän sumplimista. Mentiin siis sinne agin sijaan vaikka pakko myöntää, että maanantain fiaskon jälkeen ei tehnyt mieli mennä lähellekään kenttää.

Oltiin jo ajoissa paikalla ja päätin, että ei nyt tehdäkään rauhoittumisharjoituksia vaan treenattiin muita odotellessa helppoja juttuja joista pidettiin sitten superbileet. Pikkuhiljaa alkoi koiria tulla paikalle ja toki Nox nuuskutti ilmaa nokka pystyssä ja yritti päästä tervehtimään, mutta se ei huutanut kurkku suorassa mistä oli enemmän kuin kiitollinen. Ensimmäiset seuraamispätkät olivat melkoista haahuilua, mutta sain ainakin suurimmaksi osaksi aikaa Noxin keskittymään itseeni. Ja loppua kohden se tsemppasi niin upeasti! Koiriin ei kiinnitetty enää huomiota kunhan se oli kokoajan käskyn alla töissä tai lepäämässä. Se kyttäsi minua herkeämättä odottaen uutta tehtävää ja vaikka loppua kohden alkoi väsy painaa niin silti yritti parastaan. Olin haljeta ylpeydestä, kun joku huikkasi sivusta, että mulla on käsissäni tosi kiva koira <3 Meidän rally-kouluttaja oli mukana myös maanantain arkitokossa ja sanoikin monta kertaa, että Nox oli aivan eri koira siihen verrattuna. Maanantain ryhmän kouluttajakin ilmestyi loppua kohden katsomaan joten kiva, että muutkin näki ettei Nox aina ole ihan niin sekopää :D

Eli ehkä tässä on toivoa! Ainakin lähdin superiloisena treeneistä kotiin ja kyllä sen näki Noxistakin :)