Pakko tulla avautumaan heti tänne etten raivoa koiralle pää punaisena. Ilmoitin Noxin pari viikkoa sitten Nu-Pun arkitokoon sillä kenttä on ihan kävelymatkan päässä ja Nox tarvitsee paljon häiriöharjoitusta. Se oli ihan kivalla päällä kentälle käveltäessä ja sain sen jonkinlaiseen kontrolliin vaikka paikalle alkoi saapua muita koiria, mutta sitten viereemme ilmestyi ilmeisesti ekoja juoksujaan tekevä narttu ja tiineenä oleva labbis ja homma hajosi täysin. Nox nuuhkutti ilmaa silmät pyöreinä eikä kiinnittänyt mitään huomiota minuun. Se ei pystynyt syömään edes nakkeja vaikka niitä yritinkin väkisin tunkea sen suuhun. Se myös kiljui ja itki koko 45min putkeen. Että sellaista.
Kävelin kotiin itku kurkussa. Minua hävetti ihan järkyttävästi ja olin niin vihainen. Kaikki ne onnistumiset joita on viimeisen parin kuukauden aikana unohtuivat ja tekisi mieli vain luovuttaa. Noxkin huomasi tämän eikä edes yrittänyt tervehtiä vastaan käveleviä koiria vaan käveli kerrankin vauhkoamatta vierellä. Sen verran kurkotin kuopastani että viskasin Noxille narulelun palkaksi ja annoin sen kantaa sen kotiin asti. Mutta kyllä siitä huomasi, että koirakaan ei ollut kovin iloinen palkastaan. Löntysteli ilottomasti kotiovelle ja meni toiseen huoneeseen nukkumaan. Tiedän olevani epäreilu, mutta tällä hetkellä ei vaan pysty ja kykene kun on niin epäonnistunut olo. Pitää illalla pitää vielä pienet hyvänmielen treenit...
Tsemppiä <3 ! Varmasti on aivan normaalia nuoren (ja vanhemmankin) innokkaan uroksen kanssa. Voisin uskoa, että monikin voi samaistua? Ikävää se tietysti on silti. Auttaiskohan treenailla juoksunarttujen läheisyydessä, helppoa treeniä, sopivalla välimatkalla? Jos auttaisi. :-) Ilmaistreenejä toki. Nettiin "etsitään seuraa tositarkoituksella" ilmoituksia, vähän erilaista seuraa tosin. :-D
VastaaPoistaKiitos! <3 Välillä on vaan niin epätoivoinen olo, tänään jo onneksi parempi päivä ja illalla tehtiin superkeppitreenit niin jäi hyvä mieli :) Pitäisi varmaan ja tuolla nyt tulee ainakin treenattua jonkun verran. Vaikeaa vaan kun siinä vaiheessa ei kiinnosta lelut tai ruoka...tai mikään. Tätä samaahan on jos naapurissa on juoksuisia narttuja. Nox ei pysty syömään, tekemään asioitaan tai ylipäätään toimimaan mitenkään :/
PoistaÄlä vaivu epätoivoon! Nox on hieno koira ja ajattele miten paljon se voi sulle opettaa, kun se ei ole sellainen helppo ja automaattisesti toimi aina ja kaikkialla. Pienten miesten mielet on välillä vähän hankalia ja menee tytöistä ihan jumiin, mutta kyllä niistä pojista tulee oikeasti ihan helmiä kun niitten huonojen aikojen läpi jaksaa taistella <3 Se kastrointi on myös hyvä vaihtoehto ja varmasti helpottaa pahimpiin "hormoonihöyryihin", mutta ikäkin varmasti rauhoittaa ja ahkera treenaaminenkin helpottaa varmasti ennen pitkää. Et sä ole yhtään epäonnistunut, nokka pystyyn ja kohti uusia treenejä! Meillä varsinkin Nemo oli nuorempana ihan hirveä hormoonihyrrä, ruoka ei maistunut jos naapuruston nartuilla oli tärppipäivät ja levottomana piippaili ja tassutteli ympäriinsä pitkin öitä ja päiviä. Treenaamisesta sen kanssa oli siinä mielentilassa turha edes haaveilla kun ei se edes huomannut mun olemassa oloa. Ulkona hajut veivät mennessään ja kirsikkana kakun päällä räyhättiin mielipuolisesti kaikille uroksille. Se oli kauhea! Mutta nykyään se on sellainen ihmisen mieli ja varsinainen mussukka, joka kulkee pääasiallisesti kokoajan vapaana eikä sitä voisi muut koirat tai ihmiset kiinnostaa pätkääkään. Joskus joku haju saattaa jättää sen haaveilemaan ja nuuskuttamaan pitempää jotain kohtaa, mutta tulee heti käskystä luokse. Sulle siis tsemppiä ja pitkiä hermoja <3 Noxissa on työmaata, mutta kyllä se palkitseekin sitten ihan eri tavalla kuin mitä sellaisen helpomman koiran kanssa.
VastaaPoistaVoi kiitos <3 Pitäisi vaan muistaa miten paljon ollaan edistytty ja opittu tässäkin. Välillä vaan käydään niin pohjalla..luulen että se kastrointi olisi Noxille hyvä vaihtoehto. Ei varmasti ole silläkään helppo elää tälläisessä stressissä.
PoistaVoi kuinka tutulta kuulostaakaan... Eddien ollessa nuori, joku toi noutotreeneihin juoksusen nartun. Lopputulemana kaksi tuntia putkeen piippaava tollotin, joka koitteli kaikkien hermoja. Jakaannuimme ja olimme ihan kunnolla toisella puolella metsää kyseisestä ihanuudesta. Silti piippaus vain jatkui ja voit vaan kuvitella, mihin jätkä painoi sillä sekunnilla, kun hihnan otti siltä pois... Välillä tulee Gatsbyäkin uhkailtua pallien menetyksellä!
VastaaPoistaEi kannata vaipua epätoivoon, sillä tuo vaihe ei kestä ikuisesti :)
Ai, että noi on ihania...Mä olin jo ihan valmis varaamaan tuolle nips naps ajan, mutta onneks tänään sujui taas paljon paremmin! Pitkää pinnaa ja paljon treeniä...
Poista