Vuoristorataa

Miten voikin olla käsissä niin erilainen koira yhden päivän aikana? Kunnon ylämäkeä ja alamäkeä. Koiran parhaat ja huonoimmat puolet saman päivän aikana.

Eilen aamulla suunnattiin pitkästä aikaa treenaamaan itsenäisesti agia. Kontaktien hinkkaaminen on itsestäni vaan ihan hirmu tylsää, mutta olin päättänyt, että nyt treenataan sitä juoksu A:ta sekä irtoamista eikä mitään kummallisempaa ja hauskempaa. Ollaankin aloitettu nyt perusteet kuntoon - projekti ja tarkoituksena olisi joka viikko ottaa yksi tekniikka kunnolla treeniin. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Ollaan treenattu A:ta nyt matolla, koska boksia ei kotoa löydy ja olen liian laiska raahautumaan hallille sitä varten. Noxilla on selkeä kuva maton tarkoituksesta, mutta naksuttelin sitä vielä muutaman kerran ennen A:lle siirtämistä. Hitto, kun ei tullut kuvamateriaalia, mutta Nox osui 90% ajasta todella nätisti kontaktille. Jihuu! Nyt pitää vain muistuttaa itseään ettei etene liian nopeasti sillä en usko A:n kestävän vielä osana rataa. Eli paljon vahvistusta ennen sitä!

A:n lisäksi treenattiin irtoamista, joka ei nyt sinällään ole Noxille hirveä ongelma, mutta hieman epävarmaa ehkä. Eipä sitä ole pahemmin treenattukaan... Ihan vain muutaman hypyn suora ja "Mene" käskyllä eteen. Vaihtelin rimojen korkeuksia 45-55 välillä. Matalat rimat tippuivat välillä, mutta korkeissa ei ongelmaa. Matalammatkin paranivat loppua kohden, mutta Nox selkeästi tarvii tälläistä treeniä, että oppisi lukemaan korkeuksia paremmin. Nokinokka hyppäsi muuten ekaa kertaa 55cm rimoja. Pikkuhiljaa kohti kisoja ;) Muutenkin Nox oli mielettömän kivalla päällä. Odotteli rauhassa käskyn alla, mutta teki hommia täysillä minun kanssani. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa haistelusta ja haahuilusta.

Illalla oli viides kerta rally-tokoa. Nox piippasi kovasti pihassa eikä poistuttu autosta ennen rauhoittumista. Oltiin ajoissa paikalla ja Nox rauhoittui hienosti omalle paikalleen odottamaan. Mutta sitten nokka kävi maassa ja homma hajosi. Joo, piippaaminen oli edelliseen kertaan vähentynyt huomattavasti vaikka hajut selkeästi olivat vieläkin paremmat kuin pari viikkoa sitten. Hirveää läähätystä ja leuan väpätystä. Lattiaa piti lipittääkin välillä. Tainnut joku ihana tyttö treenata samalla paikalla juuri meitä ennen...

Mutta vaikka hajut meinasivat viedä mennessään ja Nox väsähti tästä nopeasti, se suoritti hommat hienosti niitä saadessaan. Vähän oli epätoivoinen olo välillä, kun nokinokka itki vieressä, mutta kuten sanoin kouluttajallekin, vielä pari kuukautta sitten Nox olisi menettänyt toimintakykynsä täysin moisista hajuista. Liisakin sanoi, että Nox teki hienosti hommia kunhan nenä ei päässyt käymään maassa. Positiivista oli myös, että Nox ei ottanut muista koirista häiriötä. Eli hyvää ja huonoa! Kuten useimpina päivinä.

Liikkeet sujuivat siis hienosti, mutta ongelmaksi muodostui Noxin ennakointi. Se tarjosi kovasti aina edellistä treenattua asiaa erityisesti loppua kohden, kun väsymys alkoi painaa. Aamullakin agissa tein sen virheen, että heitin maton vain sivuun irtoamisharjoitusten ajaksi ja eikös Nox bongannut sen kesken treenin ja sinkosi hyppimään matolle :D "Tätähän me ollaan nyt treenattu monta päivää!" huusivat sen silmät. Nox vaatii runsaasti vaihtelua. Erityisesti, kun itse jumitun helposti hinkkaamaan aina samaa ja samalla tavalla.

Rallyn jälkeen käväistiin Lohjan kautta kurkkaamassa Lägin ulkokentän kuntoa ja olihan sitä pakko tehdä matalilla rimoilla ihan pienen pieni treeni. Maanittelin myös siskoani koittamaan jotain helppoa, sillä vanhempani toivovat omaa aussielasta porukan jatkoksi jossain vaiheessa. Vilma vastusteli, mutta lopulta suostui tekemään yksinkertaisia valssiharjoituksia Noxin kanssa. Ja kummasti "Mä en ainakaan ikinä harrasta agia!" muuttui "Sitten jos me harrastetaan agia" ajatukseksi ;) On se koukuttavaa! Ja Noxista oli sikahauskaa tehdä hommia myös siskoni kanssa. Hieno nokinokka.