Teoriaa ja käytäntöä

Paimennus on vaikeaa. En tiedä miten toimia missäkin tilanteessa ja toimin järjettömästi joten ei ihmekään jos koira on totaalisen pihalla tehtävästään. Siksipä olin heti käsi ojossa, kun Noxin kasvattaja kysyi ketkä olisivat kiinnostuneita istumaan iltaa paimennusteorian merkeissä. Ihanaa kun joku vääntää rautalangasta miten siellä lampailla pitäisi oikeasti toimia ja miksi niin. Joitain juttuja saattoi mennä ohi, kun jaloissa taapersi pikkuruisia paimenkoiria. Ja sitten ne neljä ihanaa, vähän isompaa, aussieta <3 

Paimennuksen lisäksi ollaan ehditty rallatella ja crossata vklp

Pakko myöntää, että teorialla ei ollut minuun toivottua vaikutusta. Enemmän tuli sellainen fiilis, että me ei pystytä tähän :D Opetus oli mainiota, mutta ajatus niden oppien toteuttamisesta...Mutta heti seuraavana aamuna (sen jälkeen kun eräs sika veti kasvattajalta saadun luun niin ahnaasti, että se tuli ylös ja lättäsin unissani paljaan jalkani oksennukseen) oli suunnattava auton nokka kohti Pukkilaa ja paimennustreenejä. Minua jännitti ihan hurjasti uusi kouluttaja ja paikka ja miltei toivoin etten olisi napannut vapautunutta paikkaa viime tingassa. 

Komea paimenpoika <3

Kerroin Kristiinalle heti Noxin ongelmasta eli sillä on minusta ollut tosi vaikeaa hakea tasapainoa ja se mielellään kaartaisi aina mun ja lampaiden vasemmalta kunnes päätyy eteeni ja jäätyy paikalleen. Oikealle se ei lähde oikeastaan ollenkaan. Kristiina neuvoi ennakoimaan näitä tilanteita ja kaartamaan aina lampaiden kanssa koiraa vastaan jolloin sen pitäisi vaihtaa suuntaa päästäkseen tasapainoon. Helpommin sanottu kuin tehty...Ensimmäinen kierros olikin todella kaoottinen. Nox oli ensimmäistä kertaa pihalla hommissa ja kenttäkin oli iso verrattuna aikaisempaan. Me oltiin molemmat täysin pihalla siitä mitä piti tehdä hyvistä ohjeista huolimatta ja Nox olisikin mieluummin hengaillut aidalla pentujen luona. Ekasta kierroksesta ei tarvitse tietää muuta kuin, että lopussa tuntui kun olisin ollut kunnon juoksulenkillä. Jalat oli miltei hapoilla ja housujen polvissa reiät, koska joku kaatui keskellä lampaita...

Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä alkoi ahdistaa ihan kunnolla enkä olisi halunnut takaisin aitaukseen. Vähän helpotti seurata Noxin ja ihanien L-tyttöjen Cavan ja Lorun touhuja ja rupatella uusien tuttavuuksien kanssa. Ihan liian pian oli kuitenkin taas meidän vuoro. Tällä kertaa yritin tosissani seurata Noxia ja noudattaa Kristiinan ohjeita. Ja voi vitsi miten hienosti meni! Noxilla ei ollut kiemuroistani huolimatta ongelmia hakea tasapainoa ja saatiin tehtyä nättiä kuljetustakin, jossa Nox pysyi lampaiden takana eikä pyrkinyt minun ohitseni. Se oli niin eri asenteella mukana kuin ekalla kiekalla ja mullakin oli hyvä fiilis. Kiva lopettaa onnistumiseen :) Ihan alkeitahan nää vasta ovat, mutta Kristiinan opetus sopi meille ja tarkoitus olisi käydä mahdollisimman pian uudestaan. Koukuttava laji!