Oi ihana agility

Tällä viikolla ollaankin oltu ekstra-aktiivisena agin parissa. Perjantain ohjattujen lisäksi ollaan käyty nimittäin pari kerta omatoimitreenaamassa. Maanantaina oli tarkoitus vain koittaa 50cm hyppyjä, kun ollaan jumahdettu siihen 45cm...Edellisen illan ryhmiltä oli kuitenkin jäänyt kiva pieni rata jälkeen ja höntsäiltiin sitä. Pari valssia ja välistävetoja. Kaikki sujui jees 50cm hypyilläkin, joten nyt jatketaan niillä jonkin aikaa ennenkuin nostetaan taas. Välistävedoissa Nox valui vähän turhan pitkälle ekan hypyn jälkeen, joten käytiin treenaamassa niiden tekniikkaa erikseen. Hienosti sujui kunhan muistin kertoa ajoissa mitä oli tulossa. Keppejä ollaan tehty myös ahkerasti ja nyt kuusi keppiä menee hienosti enkä usko uusien keppiparien lisäämisen olevan iso juttu. Ainut ongelma on, että Nox tuntuu kuumuvan hurjasti keppejä tehdessä = keskittyminen ei ole parasta mahdollista ja Nox ei kamalasti mieti mistä välistä sinne kepeille pitikään mennä. Lelupalkkaa kepit eivät myöskään kestä vaan pakko palkata namilla, jotta nokinokka jaksaa keskittyä. Pitää naksutella ja vahvistaa sisäänmenoa vielä erikseen.

Perjantain ohjatuissa olikin kuin mulle tehtyjä harjoituksia! Yksi meidän isoimmista ongelmista on nimittäin mun jännittäminen. Ennen Nox meni lukkoon, mutta nyt se tuntuu vain kiihtyvän entisestään jos minua ahdistaa. Tarvittaisiin siis oikeasti treenejä joissa joiden poistumaan omalta mukavuusalueltaani. Meille oli suunniteltu kaksi pientä tekniikkaharjoitusta joista ensimmäisessä oli aseteltu kahdeksan hyppyä ympyrään. Tarkoituksena oli jättää koira kehän ulkopuolelle ja sisältä kutsua se liikkeelle. Koira heitettiin suoraan esteen yli, takaakiertona seuraava jolloin päästiin takaisin kehän sisälle ja sitten suunta vastapäätä olevalle hypylle ja homma toistettiin kääntymällä koko kierros aina oikeaan tai vasempaan kunnes palattiin lähtöpisteeseen. Olipas epäselvää :D Meillä meni kaikkea muuta kuin hyvin. Mua hermostutti enkä ollut tarpeeksi selkeä. Story of my life.

Seuraavaa pistettä jännitin ehkä vielä enemmän, mutta tykkäsin siitä kovasti! Meille oli laitettu viisi estettä hieman kaarevaan linjaan ja esteet oli numeroitu vasemmalta oikealle 1-6, niin, että putken toinen pää oli 3 ja toinen 4. Menimme koiran kanssa odottamaan selkä esteisiin päin ja kouluttaja antoi meille ensin kolme estettä jotka suorittaa. "Rataa" katsomatta piti itse suunnitella linjat ja ohjaukset ja jos selvisi ensimmäisestä kierroksesta, antoi kouluttaja neljä uutta estettä jne. Me päästiin kuusi estettä läpi ennenkuin aika loppui. Ennätys oli kuulemma seitsemän ja täytyy sanoa, että sitä kuuttakin piti hetki pähkäillä kun ei päässyt katsomaan esteitä :P Ihan hurjan kiva ja hyödyllinen harjoitus! Jouduin kerrankin miettimään itse ohjaukset ja yllätyin, että osasin tehdä niitä jopa suhteellisen sujuvasti :D

Täytyy taas kehua, että tykkään hirmusti meidän nykyisistä kouluttajista. Ei tehdä pelkkää rataa vaan hiotaan oikeasti tekniikkaakin ja saadaan hyödyllistä palautetta. Toivottavasti saadaan jatkaa kesäkausi samassa opissa!

Pari viikkoa sitten huomasin muuten jotain järkyttävää : Minun ihana pieni, 7kk ikäinen fretinpentuni oli aloittamassa kiiman. Suvulleen ominaiseen (tai ainakin äitinsä ja isoäitinsä) tapaan Avilla oli täysi kiima päällä muutamassa päivässä ja käytiinkin sitten viikon sisään hakemassa implantti, joka nyt jo tuntuu tasaavan tytön luonnetta. Kiima nimittäin oireili tekemällä aktiivisesta sähköjäniksestä vieläkin aktiivisemman ja täpäkämmän. Sain ihan kunnolla hammastakin pari kertaa! Muuten Avi tuntui purkavan kiima-aktiivisuutensa Novaan. Heräilin useita viikkoja keskellä yötä Novan sähinään ja kiljuntaan samalla kun Avi kotkotti sekopäisenä. Hullu vauva :D Nyt toivotaan ettei kukaan muu kuin MuiMui tarvitse lanttia tänä keväänä, joskin olen varautunut myös Muusaan ja Novaan. MuiMui saa lantin vaikkei kiima alkaisikaan. Sen verran riutuneen näköinen se oli viime kesänä, että uskon lisämunuaisten prakaavan. Onneksi lisämunuaissairaus ei ole fretille kuolemantuomio vaan vanheneville freteille melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Eläinlääkäriä sivuten, olen melko varma että Nox menettää kalleutensa viimeistään syksyllä. Sen verran stressaavaa tuntuu senkin elämä olevan jatkuvien hajujen ympäröimänä....