Viime viikko oli kaikkea muuta kuin hauska...Sunnuntain paimennuksessa kävi nimittäin pieni accident. Tallin piha oli ihanan jääkerroksen ja veden peitossa ja joku urpo oli unohtanut nastakengät kotiin...Nox saattoi vähän innostua nähdessään Lauran, minä astuin harhaan ja otin oikealla kädellä vastaan kun jalat pettivät alta. Auts. Ajattelin, että vaikka käsi jomottaakin niin eiköhän se parissa päivässä parane. Noh, olin käsipuolena koko viime viikon, kun vesipullon avaaminenkin teki kipeää. Se tarkoitti sunnuntain episten unohtamista ja treenien väliin jättämistä. Olin silti töissä kisoissa, mutta vähänkö oli tylsää kun ainut mihin pystyin oli käsiajan ottaminen.
Käden kipuilusta olisin selvinnyt, mutta Nox (tai naapurin nartut) olivat suunnitelleet lisäkivaa tähän treenittömään, laiskaan viikkoon. Nox on näyttänyt aika selkeästi, että joku lähistöllä on hedelmällisessä tilassa. Se on piippaillut, läähättänyt, kerjännyt ulos, lutkuttanut pissoja ja yleisesti ollut vaan ihan pirun rasittava. Mutta en ollut varautunut siihen sekoiluun mitä viime viikko oli. Nox valehtelematta itki tuntikausia, jopa kokonaisia öitä, putkeen, ei suostunut syömään, tekemään kunnolla asioitaan pihalle tai ylipäätään toimimaan millään tavalla. Oli ihan yhtä turhan kanssa yrittää aktivoida nokinokkaa sisälläkään, kun se ei reagoinut naksuun tai suostunut syömään edes maksanameja vaikka olisi väkisin yrittänyt tunkea niitä kurkusta alas. Ihanaa.
Paskinta tässä on etten tiennyt miten itse suhtautua. Nox ei voi hormoneilleen mitään, mutta silti tiuskin ja kiukuttelin sille...välillä oli pakko vaan poistua huoneesta etten hermostuisi. En ole pahemmin miettinyt Noxin pallien kohtaloa, mutta aihe nousi esille paimennuksessa ja tämän episodin jälkeen huomasin googlettelevani kokemuksia kastroinnista. Miinuksia ja plussia löytyy enkä osannut muodostaa järkevää kantaa asiaan. Noxin emän omistaja sanoi tilanteen kuulostavan siltä, että kulkuset vois kyllä poistaa. Ja jos elämä tulee olemaan näin hankalaa niin parempi se on uskoakseni Noxinkin kannalta. Meitä molempia kun tuntuu tämä tilanne stressaavan eikä kellään ole kivaa :/ Nyt tilanne on onneksi taas rauhoittunut, mutten odota innolla seuraavan naapurintytön juoksuja...
Voi pikkumiestä! Rankkaa olla teinipoika :D Ei kannata turhaan ottaa itseensä, kukapa ei olisi joskus tiuskinut koiralleen :) Ei se tee kenestäkään huonoa omistajaa ja kokemuksesta tiedän, että tuollaisessa tilanteessa on omatkin hermot kireällä. Vaikka tottakai se harmittaa, jos tulee turhaan tiuskittua.
VastaaPoistaMeidän 3 uroksesta 2 on pallit poistettu ja Kodallakin se edessä. Mulla on pelkkää hyvää sanottavaa kastraatiosta ja ainakaan meillä ei ole tullut mitään huonoja sivuvaikutuksia, Capo ehkä lihoaa hieman herkemmin, mutta se toisaalta lihosi herkästi jo ennen kastraatiota. Ja voihan se olla, että Nox rauhoittuu vanhetessaan eikä enää mene pää sekaisin juoksuisen hajuisista nartuista ja ongelma menee ohi itsestään eikä kastraatiota edes tarvita, mutta se toki sitten vaatii malttia :D Meillä tuli nuorempana uroksille ikäviä vaivoja kun menivät niin naapuruston ihanista neideistä sekaisin juoksujen aikana. Jatkuvasti oli esinahan tulehdusta ja muuta, ei ollut mukavaa :/
Mulle oli itselle kova paikka ensimmäisen kastraation yhteydessä ja pelkäsin sen oikeasti masentavan koiraa ja laskevan sen elämänlaatua :D Mutta ei ole näyttänyt meidän koiria haittaavan lainkaan pallien vieminen.
Huh, hyvä kuulla tälläisiä kokemuksia! Oon itse niin perusnegatiivinen ihminen, että automaattisesti ajattelen, että Nox saa ne kaikki ikävät sivuvaikutukset :D Suurin pelko, joka sekin varmasti mun ylireagointia, on että jollain tapaa menetän Noxin...Että siitä tulee masentunut jne. Mutta jos tää jatkuu tälläisenä niin Nox saa kyllä sanoa kulkusilleen hyvästit. Tää on mulle suurempi juttu kun sille XD
PoistaMulla oli ihan toi sama, että pelkäsin menettäväni sen koiran ja että se koira muuttuu niin paljon, etten enää pitäisikään siitä tai että koira juuri masentuu ja sen elämänlaatu kärsii. Mikään näistä ei onneksi käynyt toteen ja meillä kastraatiosta oli pelkästään hyötyä. Toki mun mielestä on fiksua pohtia niitä huonojakin puolia siinä ja mahdollisia sivuvaikutuksia, mutta aika epätodennäköistä, että yhdelle koiralle osuisi kaikki huonot vaikutukset mitä nyt voi olla :D Ja oot täysin oikeessa tossa, se kastraatio on sulle isompi juttu kuin sille! Meillä ainakin oli niin.
PoistaHugolla oli kivesvika, joten mulle kastrointipäätös oli sen takia helppo. Se vouhotti tosi paljon tyttöjen perään ennen sitä (paastosi ja itkeskeli kotona, kun naapuruston nartuilla oli juoksuja) ja se loppui täysin, kun kastroin sen. Edelleen kyllä parhaimpia hajuja lenkillä nuuskii ja saattaa jopa nuoleskella maata, mutta hajut ei aiheuta minkäänlaista yli-innokkuutta tai ahdistusta. Jipinkin kanssa on pystynyt elelemään ilman eristämistä läpi juoksujen. Hugo lihoi herkästi kastroinnin jälkeen, mutta sekin on nyt helpottunut, kun Jippi on tullut taloon ja pitää Hugon aktiivisena. Hugosta myös tuli entistä leikkisämpi kastroinnin myötä eli paljon on ollut positiivisia vaikutuksia.
VastaaPoistaSe mikä on ollut sitten mun mielestä negatiivinen puoli on se, että peruslenkkeilystä on tullut supertylsää Hugon mielestä. Ennen kastrointia ihan vain nuuhkuttelu yms. sai sen lenkkeilemään innokkaasti, mutta kun hajut ei enää kiinnosta samalla tavoin, niin se laahustaa enemmän perässä. Kesäisin, kun on vähänkään lämpimämpää, niin se on aika ajoin tosi hankalaa, kun Hugo kulkee niin kaukana perässä kuin mitä hihna sallii, mutta nyt viileämmällä taas innostuu vähän enemmän lenkkeilystä. Ja vapaanahan kyllä sitten aina on ihan innokas lenkkeilijä, mutta tosiaan tietynlaista "laiskuutta" sille on tullut, vaikka treeneissä/leikkiessä yms se ei näykään.
Huoh, taas menee pää sekaisin. En yhtään tiedä mitä tehdä...Mietin kemiallisen kastraationkin kokeilemista mutta siitä tais napsahtaa aika pitkä kilpailukielto. Mulle tosin kilpaileminen ei oo mikään pakko. Pitää miettiä mitä tässä nyt tekee.
PoistaHugon kohdalla silti mun mielestä hyvät puolet on paljon suuremmat kuin huonot! Ite pelkäsin sitä eniten, että siitä tulisi jotenkin "masentuneen" oloinen, mutta sen sijaan se on tosiaan ollut paljon leikkisämpi :) Hihnalenkit on ainoat, joilla välillä näkyy se, ettei sitä huvittaisi, mutta onhan se hihnassa kävely aika tylsää eli ihmekös tuo :D Vapaana kyllä touhuaa innokkaana ja treeneissä esimerkiksi into on vain lisääntynyt, koska häiriöherkkyys väheni tosi huomattavasti ja nykyään keskittyy täysillä yhdessä tekemiseen!
PoistaHugon kohdalla silti mun mielestä hyvät puolet on paljon suuremmat kuin huonot! Ite pelkäsin sitä eniten, että siitä tulisi jotenkin "masentuneen" oloinen, mutta sen sijaan se on tosiaan ollut paljon leikkisämpi :) Hihnalenkit on ainoat, joilla välillä näkyy se, ettei sitä huvittaisi, mutta onhan se hihnassa kävely aika tylsää eli ihmekös tuo :D Vapaana kyllä touhuaa innokkaana ja treeneissä esimerkiksi into on vain lisääntynyt, koska häiriöherkkyys väheni tosi huomattavasti ja nykyään keskittyy täysillä yhdessä tekemiseen!
Poista