Supermaanantai!

Tänään oli oikeasti hyvä päivä. Pelkäsin aamulenkin jälkeen mitä siitä tulee sillä Noxilla oli mahdoton sähellys päällä ja vähän väliä piti muistutella mm ettei ilman lupaa ole pientareelle menemistä. Mutta pidin hermoni kurissa enkä rähissyt vaikka mieli teki ja aamun jälkeen suunta olikin vain ylöspäin!

Aamupäivällä treenattiin vähän tokoa ja vihdoin Nox on kokenut valaistumisen asennonvaihdoissa. Takajalat ei steppaa enää ollenkaan ja Nox tuntuu olevan paljon varmempi tehtävästään. Nyt pikkuhiljaa vauhtia ja matkaa lisää niin hyvä tulee! Hinkattiin myös perusasentoa joka on päässyt leviämään, kuten koko seuruu, kun olen käyttänyt samaa käskyä rallyssa mutten ole ollut yhtä mustavalkoinen sen kanssa. Miten niin ristiriitaista? Nyt sitten lähdetään rakentaa rallyyn ja tokoon omilla käskyillä seuraamista. Onneksi ei tarvii nollasta aloittaa ja toko-seuruu näyttää jo paljon paremmalta lähtötilanteeseen verrattuna.

Seuruusta voidaankin suht sujuvasti siirtyä ohjattuihin rally-treeneihin. Nox oli melko kivalla päällä jo paikalle mentäessä ja sain sähläyksestä huolimatta nokinokan huomioimaan minut ah niin ihanien tyttöjen sijaan. Tänään puhuttiin kylttien oikeasta suorituspaikasta (KIITOS) ja treenattiin peruskäännöksiä. 90 astetta molempiin suuntiin kuten myös 270 ja 360 käännökset. Koitettiin myös kylttiä 24. Ajattelin, että tästä ei nyt tule varmaan mitään, kun Nox alkaa säheltämään, mutta mitä vielä! Seurasi tosi nätistiä ja oli ilo huomata, että meidän pepun pyöritys treenit ovat tuottaneet tulosta. Nox kääntyi paaaaaljon paremmin. Puhuttiin myös eteentulon opettamisesta, joka onkin osoittautunut meidän murheenkryyniksi. Nox jää hirmu kauas ja vaatii voimakkaat vartaloavut tullakseen edes liki oikeaan paikkaan. Koitettiin siis kosketuskepin kanssa ja heti alkoi sujumaan! Noxille ei muutenkaan houkuttelu ole hyvä vaihtoehto. Koitin joskus imuttaa, mutta eihän toi tajunnut millään, että sitä namia voi seuratakin :D Sheippaus <3

Tauot meni paremmin kuin koskaan. Siellä se vaan makoili rauhassa ja odotti koska taas tapahtuu. Parissa viikossa on tapahtunut ihan hurjasti edistystä mikä tottakai motivoi entisestään treenaamaan. Kaverillani on juuri murkkuiän saavuttanut kovapäinen uroskoira ja kun kuuntelen niitä juttuja niin olen entistä onnellisempi näistä pienistä voitoista. Ei siitä ole kuin puoli vuotta, kun tulin treeneistä tai lenkiltä itku kurkussa kotiin ja mietin miten selviän tästä. Ei tämä tappelu ole vielä ohi, mutta ainakin tiedän, että siitä selvitään ja olen oppinut järjettömästi teinipellen kanssa painiessani!

Ainiin ja ennen rallya kevätaurinko ja sula hiekkatie houkuttelivat meidät koittamaan vetämistä. Joulun jälkeenhän me ehdittiin koittaa ehkä kaksi kertaa ennenkuin pakkaset alkoivat ja sen jälkeen tämä talvi-ihminen  on odottanut malttamattomana lumien sulamista. Juostiin vain muutama lyhyt pätkä. Tennispallo jäi palkaksi kauemmas ja kylläpä musta salama pinkoikin kovaa luvan saatuaan! Kertaakaan ei vilkaissut, että mitä se akka roikkuu perässä :D Ihan huippukivaa vaikka itseltä tuntui lähtevän jalat alta. Talvi, älä tule takaisin!

P.S Jospa sitä jaksaisi ottaa kuviakin näitä piristämään nyt kun valon määrä lisääntyy...