Tavoitteet romukoppaan

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja kohta blogeihin ilmestyy katsaukset kuluneeseen vuoteen ja asetetaan tavoitteita seuraavalla. Vuosi sitten tein samanlaisen listan. Listan jota en todellakaan aio avata, koska tulisi vain paha mieli...

Tuntuu nimittäin, että me heitettiin kaikki romukoppaan. Peko-hommat jäi, viesti jäi, paimennus jäi jne...Sen sijaan rakastuttiin molemmat agiin, hinkkailtiin tokoa ja yritettiin olla ottamatta paineita muiden tekemisistä. Nyt tulossa on vetovermeet ja paimennusta jatketaan vuoden tauon jälkeen jos Nox on iän myötä vähän varmempi enkä joutuisi enää pakottamaan sitä hommiin... Agiin me panostetaan edelleen täysiä. Siinä me molemmat unohdetaan muiden katseet ja paineet ja meillä on vaan ihan sairaan hauskaa!

Ensi vuonna haluttaisiin kyllä startata agissa. Vaikka olen ihan onneton siinä, silti polttelisi jo päästä kentille...Aloitellaan epiksistä ja katsotaan milloin kepit, A ja keinu ovat valmiit. Mutta jos ei startata virallisisissa niin sitten ei startata! Nautitaan vaan hurjasti yhdessä tekemisestä :) Alan selkeästi edistymään. Aikaisemmin on tuntunut puristusta rinnassa aina kun joku Noxin sisaruksista on käynyt hienoin tuloksin kisaamassa. Olen aidosti iloinen kun muut pärjäävät, mutta ahdistaa kun me ei olla päästy lähellekään kisakuntoa missään lajissa. Tyhmä minä en osaa olla ottamatta paineita muiden tekemisestä...

Olen myös ilmoittautunut parille tokokurssille, että päästään näkemään onko meidän omatoimitreeneistä ollut mihinkään ja saadaan apua ongelmiin. Kesäkaudelle aion hakea lägin tokoryhmään. Talvikaudelle en vielä uskaltanut :D

Freteille ei ollut varmaan sen suurempia tavoitteita. Niiden kanssa käytiin näyttelyissä niin suomessa kuin ulkomailla ja hienolla menestyksellä! Neran pentuesuunnitelmia aikaistettiin ja Avi muutti meille elokuun alussa. Olen niin hurjan tyytyväinen tuohon pieneen kirppuun, että olen taitanut parantua kroonisesta pentukuumeesta. Tällä hetkellä ei mikään yhdistelmä houkuttele tarpeeksi ottaakseni uuden kakrun. Kasvatussuunnitelmat olen myös jättänyt taakseni. Ainakin tällä hetkellä. Ehkä joskus paremmassa elämäntilanteessa löydän taas paloa siihen ja näätäharrastamiseen. Tällä hetkellä nautin vain omasta laumastani, käyn näyttelyissä ja unohdan messut ja tapaamiset. Neralla on taukoa mammailusta ainakin ensi kevään ja ensimmäistä kertaa pariin kevääseen saan pitää koko porukan kasassa <3 Pientä terveysongelmaa oli mutta ei sen suurempia (koputtaa puuta). Ensi vuodelta odotan kauhulla MuiMuin synttäreitä. Se täyttää jo viisi ja pääseekin vielä kerran näyttelyyn tammikuussa, veteraanina O.O

Pentukuumeesta puheenollen, on minua alkanut poltella ajatus toisesta koirasta. Olen yrittänyt miettiä muitakin rotuja, mutta miksi vaihtaa kun minulla on käsissäni jo yksi upea? Noxilla on menossa nyt taas parempi kausi ja se on niin mahtava tyyppi teiniongelmiensa alla. Minulle ihan täydellinen koira ja kun mietin mitä toivoisin seuraavalta yksilöltä, en muuttaisi paljoa jos voisin. Nox on hieman liian ohjaajapehmeä ja sillä voisi olla enemmän taistelutahtoa mutta muuten <3 Eivätkä nuokaan ominaisuudet Noxissa ole ylitsepääsemätön ongelma, ne vain tuovat omat haasteensa :) Itse haluaisin toisen koiran jonka kanssa harrastaa, koska tuntuu ettei ihan kaikkea voi Noxkaan tehdä ja intoa kuitenkin löytyisi. Gerasta alkaa myös huomaamaan, että se on vanha eikä jaksa enää samalla tavalla aussiepojun leikkejä. Rotukaveri olisi siis kiva! Toisen koiran aika ei ole ihan vielä, mutta pohdin vuotta 2017. Katsellaan millaisia yhdistelmiä olisi tiedossa silloin ja millainen tilanne on Noxin kanssa.

Vähän lähdettiin sivuraiteille, mutta me ei aseteta siis mitään kilpailu- tai harrastustavoitteita ensi vuodelle koska ei ne pidä meillä kuitenkaan. Katsellaan vaan rauhassa missä mennään ja mitä tehdään :) 

Liebster award

Mä olen maailman huonoin (lue: laiska) ihminen vastaamaan mihinkään haasteisiin, mutta kello on neljä, mä en saa unta ja Milli haastoi meidät kivoilla kysymyksillä joten mikäs tässä näpytellessä! 

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se että pienenmmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster awrd annetaan bloggaajalta bloggaajalle. "

Ja kaikki kysymykset menivät näin: "kerro yksitoista koirasi hassun hauska, ihana tai jopa ärsyttävä piirre tai tapa". 

1. Aina kun Nox on todella iloinen nähdessään minut tai kenet tahansa muun tutun se päästää ilmoille aivan ihanan tervehdyshaukahduksen. Tai ei se ole edes haukahdus vaan jotain sen, ulvonnan ja kurkkuäänen väliltä  :D 

2. Joka aamu herään siihen että Nox kömpii niin liki kuin pääsee, työntää kuononsa leukani alle ja nukahtaa taas <3

3. Nox tervehtii minua joka aamu niinkuin ei oltaisi nähty vähintään viikkoon. Onhan kokonainen yö tosin pitkä aika olla "erossa". 

4. Nox 1,5v edelleen saa samanlaisia iltahepuleita kuin pienenä pentuna 

5. Nox tykkää venyttää itsensä niin pitkäksi kuin saa. Oma pieni supermanini <3

7. Meillä oli hirveitä hankaluuksia "näätä" tempun kanssa, mutta sen opittuaan Nox tarjoaa sitä vähän liikaakin. Se mm nousee tähän asentoon jos edessä on este jonka yli ei seisoessa näe :D 

8. Aina kun mennään vanhemmilleni Nox odottaa superinnoissaan ovella sisään pääsyä mutta ei luvan saatuaan tervehdi Geraa ja ihmisiä heti vaan syöksyy vauhdilla yläkertaan hakemaan sukan tai muuta riepoteltavaa ennenkuin palaa alas

9. Sama pätee kotiin tullessa. Suuhun on pakko saada jotain. Miten muuten tietäisin miten onnellinen se on minut nähdessään. Paitsi siitä riemuhaukusta :P 

10. Nox ärisee ja purisee hurjasti leikkiessään, myös ihmisten kanssa. Minua kehotettiin puuttumaan tähän aiemmin mutta kun tajusin että kyseessä oli tosiaan vain leikkiin kuuluvat äänitehosteet, annoin olla. 

11. Halutessaan huomiota Nox tuo vaivihkaa viereeni jonkin lempileluistaan, painaa päänsä syliini ja tuijottaa hyvin intensiivisesti minua silmiin. 

Aivokapasiteetti ei riitä nyt haastamaan ketään mutta toivoisin mahdollisimman monen listaavan omien lemmikkiensä hassuja/ihania/ärsyttäviä tapoja ^_^ niitä on aina hauska lukea! 

Hupsista...

.... mitä kävikään meidän haasteen kanssa. Ihan ei ole tullut päivitettyä joka päivä (krhm kerran), mutta laitan nyt joitain positiivisuuksia viikon varrelta :)

Nox joulukuu 2015 - päätti alkaa hypellä järveen

 

1. Nox on kerta kerralla parempi leikkijä. Se oikeen purisee saadessaan palkaksi vetoleikin!

2. Nox alkaa olla innokkaampi myös tokoillessa! Vaikka meillä ei ole mitään tavoitteita tokossa on kiva nähdä miten Noxin silmät syttyy sitä(kin) hinkatessa.

3. Tassut eivät enää juurikaan vaeltele asennonvaihdoissa. Selkeästi se on alkanut hiffaamaan homman nimen. 

4. Seuraaminen alkaa näyttää aika kivalta! Katsekontakti ja paikka pysyy jo paljon paremmin

5. Nox ei jää enää niin kiinni namikuppiin vaan tekee hienosti hommia vapautukseen asti. Ennen ei pystynyt tehdä muuta kuin kytätä kuppia...

6. Huomasin että Noxin takapään käyttö on parantunut hurjasti! Näkyy niin agissa kuin tokossakin. Käännökset ovat selvästi helpompia nyt. 

7. Nox on aina niin innolla kaikessa uudessa mukana! <3 Ostin kesällä pari harjoituskiekkoa frisbeetä varten ja nyt harjoiteltiin oikeaa otetta (ei jyrsitä murrr) ja perusliikkeitä. Poximo oli niin innoissaan! 

8. Taas mentiin hurjan paljon parempaan suuntaan agitreeneissä. Nox teki just eikä melkein niinkuin ohjasin mutta parasta oli että tällä kertaa se ei missään välissä lähtenyt vaeltelemaan omiaan. Meidän treenisuunnitelma siis toimii!

9. Välistävedot ja takaakierrot oli aika hienoja eilen vaikka tein ne aina väärässä kohdassa :D Miten vaikeaa on muistaa neljä estettä eteenpäin?

10. Pari viime kertaa agissa on olleet niin kivoja että mietin epiksiin osallistumista...

11. Kepeissä tapahtuu edistystä

12. Nox pystyi olemaan taas asteen rauhallisempi omaa vuoroa odotellessaan. Pikku hiljaa! 

13. Ollaan naksuteltu paljon uusia juttuja ja sekös on Noxista hauskaa! Siirtymistä tien reunoihin käskystä (vetoa varten), post it lapun läpsäisyä (moniakin juttuja varten), pään painamista maahan (lähinnä mun hienoa joulukorttisuunnitelmaa varten mutta jatkojalostaisiko paikkikseen...) jne. 

14. Tuntuu, että ainakin tämä teini-iän aalto alkaa taittumaan. Nox on paljon paremmin kuulolle treenattiin mitä tahansa

Onhan se aika taitava koira. Voisi ottaa tavaksi listata edes kerran viikossa positiivisia juttuja niin ei itsekään unohtaisi miten paljon ollaan edistytty.

MUOKS// Ekstapositiivista, tammikuusta alkaen aletaan treenata Maggie - siskon kanssa agia samassa ryhmässä. Jee!

 

Positiivista!

Saatiin Milliltä positiivisuushaaste. Viikon ajan pitää laittaa ylös kymmenen positiivista asiaa treeneistämme. Minä olen ihminen joka ei helposti kehuskele vaan mieluummin aina etsin ne negatiiviset asiat ja murehdin niitä. Tämä osoittautui siis yllättävän haastavaksi....

Aloitetaan keskiviikon agitreeneistä ja otan myöhemmin tänään aikataulusta kiinni! Kouluttajana oli tänään Taina joka oli suunnitellut meille hauskan näköisen radan. Pimeitä putkikulmia, pyöritystä ja juoksua. 

Viime viikolla meillä oli ihan järkyttävät treenit. Noxilla on esiintynyt haahuilua ja keskittymisongelmia ja nyt ne näkyivät todella pahana... Vietettiin siis hyvä tovi Tiinan kanssa pohtien mikä on ongelma ja miten se voitaisiin ratkaista. Yksi ongelma on oma turhautuminen ja Noxin reagointi siihen. Toinen ehkä se että koko ajan mennään vaikeampaan ja vaikeampaan ja tekisi ehkä hyvää harjoitella taas ihan perusteita. Päätettiin koittaa mitä kävisi jos jakaisimme treenit kahteen osaan. Ensimmäisellä osalla helppoja juttuja jotta päästään aina palkkaamaan ruhtinaallisesti ja toisella voidaan mennä vaikeampaan kun tauon aikana on ehtinyt prosessoida alun juttuja. Nyt ollaan myös pidetty oikeen tehotreeniä lähellä pysymisestä ja luoksetulosta..ja näin siinä kävi. Keskiviikon positiiviset siis alla! 

1. Nox ei ottanut koko treenien aikana, ennen sitä tai jälkeen pahemmin häiriötä koirista. Se tuli ilosesti luokse ja sai palkaksi hurjan vetoleikin.

2. Nox pystyi rauhoittumaan agikentän laidallakin eikä piippaillut lähes ollenkaan 

3. Rataa mentiin kuten aina: täysiä! 

4. Nox rohkaistui keinulla ja päästiin taas vähän eteenpäin

5. Kehut kouluttajalta ja treenikaverien vakuuttelu, että kannattaa lähteä epiksiin lauantaina :D 

6. Ei lähes ollenkaan haahuilua!
7. Unohdin omat estoni ja revittelin, kiljuin ja pompin palkatessa.
8. Noxilla oli huippuhauskaa. Ei vain agin takia vaan ai että kun hän sai huomiota ja kehuja kaikilta...

9. Jäähkälenkillä Nox ei vetänyt kertaakaan, ravasi nätisti ja otti jatkuvasti katsekontaktia! <3

10. Lähdettiin molemmat wirne naamalla kotiin ^_^

Miten vaikeaa voi olla kehua itseään ja koiraansa. Näitäkin kirjoittaessani huomasin alitajuisesti laittavani jotain negatiivista mukaan. Ei välttämättä sellaista mitä muut näkevät, mutta on itselleni rivien välistä luettavissa. Tämä haaste on meille niiiiin hyväksi!

Meidän treeniryhmä ja kouluttaja kannustivat meitä osallistumaan lägin epiksiin lauantaina mutta jätetään väliin. Tiinan sanoin Nox on teknisesti todella lahjakas mutta mä haluan nyt saada tätä haahuilua kuriin ensin, että on sitten yksi stressin aihe vähemmän kisoissa :)

P.S Ekstapositiivista: Pukki tuo meille kuulemma vermeet uuteen harrastukseen jouluna! Ei jaksa odottaa!!! 

 

Mekin kun muutkin....

"Äiti aina osallistuu kaikkiin haasteisiin ja mä oon pitkään ollut sitä mieltä että se on epäreilua koska mä oon kuitenkin ihan sika komee ja mulla on paljon sanottavaa. Onneks Maijan omistaja Nauru haastoi mut vihdoin selfiehaasteeseen! Mun eka selfie kolmesta on otettu aamulenkillä, kun mulla oli järjettömän kivaa! Mä niin tykkään tästä lumesta ja äitikin oli tosi hyvällä päällä. Luulin että se johtuu vaan talvesta mutta kuulemma siitä on pitkä aika kun mun korvat on olleet muutakin kuin koristeena. En ihan ymmärtänyt mikä vika siinä on, mun korvat on tosi hienot!"

"Tää on mun treenien jälkeinen koomaselfie. Olin oikeesti aika pätevä sillon kun tein hommia mut muuten mä oisin mieluummin nuuskinut maata, hengaillut katsomon ihanien (ihmis) naisten kanssa tai antanut niiden kuunnella mun kaunista lauluääntä. Äiti vähän ahdistui mun käytöksestä mut onneksi sen treenikaverit tsemppas sitä ja mäkin päätin käyttäytyä sit tosi hyvin iltalenkillä. Mä oon muuten kuulemma teknisesti tosi lahjakas agissa. Vaikka kyllähän mä sen tiesin. Harmi et äiti ei osaa."

"Mä oon unohtanut ottaa viimeisen selfien, mutta tässä tää nyt ois. Tänään oli kiva päivä vaikka ei tehty mitään ihmeellistä. Äiti vietti koko päivän mun frettisiskojen kanssa näyttelyssä ja mä sain olla mun mummon luona. Mä tapasin myös paljon sellaisia ihmisiä joita en usein näe ja mä rakastan kaikkia joten olin tyytyväinen! Ja erityisen tyytyväinen olin kun mun siskot oli voittaneet mulle tälläsiä herkkuja! Äitiä vieläkin ihmetyttää että mulla on oikeasti itsehillintää tähän temppuun."

Capital! 2015

Hirveän tylsiä nämä kuvattomat postaukset mutta koneongelmani pitäisi kadota ihan lähiaikoina niin toivottavasti postaustahtikin tihenee ja ne ovat mielenkiintoisempia...

Tähän vuoteen on mahtunut monia näyttelyitä, mutta Capital! on kyllä yksi suosikeistani ja pitkään odotettu. Tällä kertaa näyttelyyn tulivat tuomarit Espanjasta asti ja olin todella innoissani erityisesti Patryn tapaamisesta ja hänelle sihteeröinnistä sillä olemme jo pitkään ihailleet toistemme frettejä ja viime aikoina keskustelleet niistä enemmänkin.

Koska sain tietää läpäisseeni tuomarikokeen ja olen nyt tuomariharjoittelija, oli minulle laitettu viisi luokkaa sihteeröitäväksi. Niinpä päätin pakottaa siskoni Vilman mukaani näätäorjaksi sillä en ollut varma ehtisinkö laittaa kaikkia frettejä itse arvosteluun.

Itse olin hieman pettynyt arvosteluihin...Espanjalaiset osoittautuivat olevan melkoisia pisteautomaatteja ja arvostelut jäivät minusta melko pinnallisiksi. Nähtiinpä näyttelyssä 100p frettikin ja kun oma näkemykseni on, että näitä ei todellakaan ole ja hyvä fretti saa pisteitä 80p ylöspäin niin....Ainakin opin paljon siitä millainen käsittelijä ja tuomari itse haluan olla sitten joskus :) 

Palkintojenjaon koittaessa en todellakaan odottanut suuria. Aamulla olin vitsaillut ettei Capital ole koskaan ollut meille suotuisa, mutta Veelalla ehkä olisi mahiksia. Yllättäen (not) se kävi taas re-calleissa ystäväni pastellinaaraan Stellan kanssa, mutta tällä kertaa hävisi ykkösen sille. Viimeiset kaksi vuotta Stella ja Veela ovat käyneet re-calleissa yhdessä jokaisessa näyttelyssä :D Sijat jakaantuvat aika lailla tasan mikä ei haittaa yhtään. Pidän itsekin hurjasti Stellasta ja toivon omistavani samanlaisen naaraan vielä joskus :) 

Veela sijoittui siis toiseksi ja oli toinen näyttelyn valioista mikä oli aika ihme kun kyseessä oli suuri näyttely jossa oli suuret pistemäärät. Mutta en valita ;) Nera sai tuomarin suosikin palkinnon ja Hippu oli luokkansa ensimmäinen! Ja sitten Avi....Luokkansa ensimmäinen ja paras juniori <3 Olin niiiin onnellinen! En vain omasta puolestani, mutta myös Lisan sillä Avi on Lisan ainut kasvatti tänä vuonna. Aamulla Lisa sanoi Avin muistuttavan nuorta Bijaa (Avi on Bijan pennun pennun pennun pentu tai jotain :D) mistä olen tyytyväinen! Olen aina pitänyt Bijasta ihan hurjasti. 

Hauskaa oli että myös paras seniori (ja lopulta BIS) sekä paras veteraani olivat Pickpocket'seja ja vielä kaikki sukua keskenään :P 

Seuraavaksi onkin sitten meidän oman näyttelyn aika...KÄÄK. 

Neuroosi Emilia

Capitaliin on enää muutamia viikkoja ja innolla taas odotan tulevaa näyttelypäivää. Viime aikoina mieltä on kuitenkin varjostanut eräs asia, joka erityisesti FFFn jälkeen nosti taas päätään ja sen vuoksi olen joutunut miettimään miten jatkan harrastamista niin, että se on sekä minulle että freteilleni mieleistä. 

Kaikki fretti-ihmiset tietävät ECE:n ja uudemmille harrastajille se tulee varmasti vielä tutuksi...Se on varmasti yksi eniten meitä hulluja näätänaisia puhuttava asia, eikä vain suomessa. ECE on corona viruksen aiheuttama raju vatsatauti, joka jyllää voimakkaana ympäri maailmaa. Sille ominaista on vihreä vetinen ripuli, oksentelu, ruokahaluttomuus, väsymys, kuivuminen jne. Yksilöt reagoivat hyvin eri tavalla ECE:hen, mutta varmaa on, että kyseessä on vakava sairaus, joka pahimmillaan voi johtaa jopa kuolemaan ja oireettomanakin saattaa muhia kehossa kuukausia. ECE tarttuu herkästi ja uskon sitä löytyvän lähes kaikista frettikodeista suomessa tavalla tai toisella ja erilaisina kantoina. Uskon lauman täysin terveeksi vasta kun näen negatiivisen testituloksen. 

Siispä olen päättänyt että lukuunottamatta harvoja ja valittuja, en anna jatkossa ihmisten koskea fretteihini näyttelyissä ja välttelen kaikkia muitakin tapahtumia. Kuulostan varmaankin ihan kauhealta ja ylisuojelevalta, mutta kun on muutamia kertoja nähnyt fretin, ja aina sen tietyn, huonossa kunnossa, tahtoo tehdä kaiken estääkseen sen jatkossa. Pidän ihan superpaljon erilaisista frettipäivistä ja messuista, mutta en vain enää uskalla moisiin osallistua. En missään nimessä siis tuomitse ketään joka näissä käy, ne on parhaita juttuja harrastamisessa! :)

Tiedän myös, että meillä on jo tietyt kannat ja se ei siitä miksikään muutu, mutta kun tapahtumissa ja treffeillä on useista eri perheistä frettejä niin iloisestihan ne pöpöt siellä leviää ja jatkavat matkaa taas eteenpäin. Pelkkä desifioiminen (jota kaikki eivät edes harrasta kuten taas tuli näyttelyssä nähtyä...MUR!) ei välttämättä riitä ja siksi me tehdään nyt kaikkemme, että vältytään uusilta taudeilta. Anteeksi jo täällä niille, jotka mieluusti kävisivät näätiäni tervehtimissä, mutta pyydän ymmärrystä. Mä olen vähän neuroottinen...