maanantai 21. joulukuuta 2015

Tavoitteet romukoppaan

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja kohta blogeihin ilmestyy katsaukset kuluneeseen vuoteen ja asetetaan tavoitteita seuraavalla. Vuosi sitten tein samanlaisen listan. Listan jota en todellakaan aio avata, koska tulisi vain paha mieli...

Tuntuu nimittäin, että me heitettiin kaikki romukoppaan. Peko-hommat jäi, viesti jäi, paimennus jäi jne...Sen sijaan rakastuttiin molemmat agiin, hinkkailtiin tokoa ja yritettiin olla ottamatta paineita muiden tekemisistä. Nyt tulossa on vetovermeet ja paimennusta jatketaan vuoden tauon jälkeen jos Nox on iän myötä vähän varmempi enkä joutuisi enää pakottamaan sitä hommiin... Agiin me panostetaan edelleen täysiä. Siinä me molemmat unohdetaan muiden katseet ja paineet ja meillä on vaan ihan sairaan hauskaa!

Ensi vuonna haluttaisiin kyllä startata agissa. Vaikka olen ihan onneton siinä, silti polttelisi jo päästä kentille...Aloitellaan epiksistä ja katsotaan milloin kepit, A ja keinu ovat valmiit. Mutta jos ei startata virallisisissa niin sitten ei startata! Nautitaan vaan hurjasti yhdessä tekemisestä :) Alan selkeästi edistymään. Aikaisemmin on tuntunut puristusta rinnassa aina kun joku Noxin sisaruksista on käynyt hienoin tuloksin kisaamassa. Olen aidosti iloinen kun muut pärjäävät, mutta ahdistaa kun me ei olla päästy lähellekään kisakuntoa missään lajissa. Tyhmä minä en osaa olla ottamatta paineita muiden tekemisestä...

Olen myös ilmoittautunut parille tokokurssille, että päästään näkemään onko meidän omatoimitreeneistä ollut mihinkään ja saadaan apua ongelmiin. Kesäkaudelle aion hakea lägin tokoryhmään. Talvikaudelle en vielä uskaltanut :D

Freteille ei ollut varmaan sen suurempia tavoitteita. Niiden kanssa käytiin näyttelyissä niin suomessa kuin ulkomailla ja hienolla menestyksellä! Neran pentuesuunnitelmia aikaistettiin ja Avi muutti meille elokuun alussa. Olen niin hurjan tyytyväinen tuohon pieneen kirppuun, että olen taitanut parantua kroonisesta pentukuumeesta. Tällä hetkellä ei mikään yhdistelmä houkuttele tarpeeksi ottaakseni uuden kakrun. Kasvatussuunnitelmat olen myös jättänyt taakseni. Ainakin tällä hetkellä. Ehkä joskus paremmassa elämäntilanteessa löydän taas paloa siihen ja näätäharrastamiseen. Tällä hetkellä nautin vain omasta laumastani, käyn näyttelyissä ja unohdan messut ja tapaamiset. Neralla on taukoa mammailusta ainakin ensi kevään ja ensimmäistä kertaa pariin kevääseen saan pitää koko porukan kasassa <3 Pientä terveysongelmaa oli mutta ei sen suurempia (koputtaa puuta). Ensi vuodelta odotan kauhulla MuiMuin synttäreitä. Se täyttää jo viisi ja pääseekin vielä kerran näyttelyyn tammikuussa, veteraanina O.O

Pentukuumeesta puheenollen, on minua alkanut poltella ajatus toisesta koirasta. Olen yrittänyt miettiä muitakin rotuja, mutta miksi vaihtaa kun minulla on käsissäni jo yksi upea? Noxilla on menossa nyt taas parempi kausi ja se on niin mahtava tyyppi teiniongelmiensa alla. Minulle ihan täydellinen koira ja kun mietin mitä toivoisin seuraavalta yksilöltä, en muuttaisi paljoa jos voisin. Nox on hieman liian ohjaajapehmeä ja sillä voisi olla enemmän taistelutahtoa mutta muuten <3 Eivätkä nuokaan ominaisuudet Noxissa ole ylitsepääsemätön ongelma, ne vain tuovat omat haasteensa :) Itse haluaisin toisen koiran jonka kanssa harrastaa, koska tuntuu ettei ihan kaikkea voi Noxkaan tehdä ja intoa kuitenkin löytyisi. Gerasta alkaa myös huomaamaan, että se on vanha eikä jaksa enää samalla tavalla aussiepojun leikkejä. Rotukaveri olisi siis kiva! Toisen koiran aika ei ole ihan vielä, mutta pohdin vuotta 2017. Katsellaan millaisia yhdistelmiä olisi tiedossa silloin ja millainen tilanne on Noxin kanssa.

Vähän lähdettiin sivuraiteille, mutta me ei aseteta siis mitään kilpailu- tai harrastustavoitteita ensi vuodelle koska ei ne pidä meillä kuitenkaan. Katsellaan vaan rauhassa missä mennään ja mitä tehdään :) 

9 kommenttia:

  1. Puupipuupiiiii <3 !!! Hei aloin eilen kirjoittaa tavoitepostausta ja lopetin lyhyeen. Voi morjes, mitähän hittoa vuosi sitten ajattelin... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eks nää uudenvuodenlupaukset olekin tarkoitettu rikottavaksi? XD

      Poista
  2. Tärkeintä kaikessa koiran kanssa harrastamisessa on se, että on hauskaa! Harmi kyllä monesti, jos tavoitteet käy liian keskeiseksi osaksi harrastamista, se hauskuuskin ainakin aika ajoin unohtuu. Eli sikäli tavoitteista ei kannatakaan stressata, eikä sen koomin niistä saavutuksistakaan! Jos teillä mahtuu vuoteen lukuisia kivoja hetkiä yhdessä Noxin kanssa yhteisten harrastusten parissa, niin silloin on jo valtavan iso tavoite saavutettu :)

    Ja sisarusten tuloksista ei tosiaan kannata stressata lainkaan - kaikki koirat on erilaisia, meillä kaikilla on erilaiset treenimahikset, toisilla kestää kauemmin löytää ne "omat lajit" ja toki sekin monesti vaikuttaa, jos on aiemmin jo jonkun koiran kanssa harrastanut niitä lajeja, kun tietää ehkä valmiiksi jo, että miten haluaa tietyt asiat opettaa. Vertailla ei siis kannata toisin, vaan enemmänkin vain itseensä. Mua ahdisti Jipin täyttäessä 10 kk, kun moni kaveri koiran ollessa sen ikäinen suuntasi jo tokokokeisiin ja sai huiman hienoja pisteitä ja samalla meillä oli Jipin kanssa kaikki vielä ihan kesken. Mut oon yrittänyt verrata aina enemmänkin siihen, mitä osattiin esim. kuukausi sitten tai puoli vuotta sitten. Silloin huomaa, että kyllähän sitä edistystä kuitenkin tulee koko ajan!

    Ja sitten toiseen aiheeseen: Tosi kivaa, jos päädytte uudestaan paimennusta kokeilemaan! Olisi kiva, että saataisiin lisää J-sisaruksia paimennustreeneihin, kun tuntuu matkan varrella J:t vähentyneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä juttuja yritänkin saada omaan päähäni, mutta välillä tuntuu niin vaikealta. Ja onhan Nox nuori vielä ja meillä on aikaa. Agi on tosiaan sellainen laji, että me vaan nautitaan hurjasti sähläyksestä huolimatta :D

      Paimennus on kyllä niin mielenkiintoinen laji, että toivottavasti päästään jatkamaan! Viimeiset kaksi kertaa olivat meille molemmille tosi kurjia niin päätettiin pitää tauko. Nyt on ikää sen verran enemmän, että toivottavasti sujuu paremmin :)Ja olisi kiva päästä pitkästä aikaa näkemään sisaruksia!

      Poista
  3. Yyh meillä on kohta vetskut 3: En oikeen tiiä pitäskö tästä olla onnessaan vai vetää kunnon itkut kotona. Viisi vuotta, mulla tulee varmaan fantastikissa Ramonen puolesta kunnon ikäkriisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirveetä! Itseasiassa eniten järkyttää, että Veela on enää vuoden senioriluokissa O.O

      Poista
  4. Onhan se aina vaikea olla vertaamatta itseä muihin ja itse tulee syyllistyttyä ihan samaan. Välillä se tuntuu kurjalta "miksei me olla pystytty samaan?" ja välillä motivoi "mekin halutaan!" Mekin seilataan harrastusten välillä ja etitään sitä omaa lajia. Koira on agissa ihan eri tasolla kun omistajansa eli kisoihin päästään sitten joskus, kun omistaja osaa vihdoin jotain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Meillä ainut selkeä on agi vaikka olen niin onneton siinä :D En millään osaa päättää Rallyn ja tokon välillä....muutan mieltä jokatoinen päivä. Jos kisaamaan halutaan niin se on sitten varmaan rally, toko on liian jännää :D

      Poista
    2. Rally on kyllä jotenkin rennompi kisattava, kun koiralle saa koko ajan kertoa, että hyvin menee :) Tokon kisamaisen suorituksen rakentamiseen menee kuitenkin niin paljon enempi aikaa, kun rallyssa. Meillä pilasin monen tokoliikkeen pohjan rallyttamalla ja nyt aina välillä kuitenkin mietin tokonkin perään. Se peruspalikka eli seuraa vaan ei ole tokokuntoista eli se pelkästään karkottaa aika hyvin kaikki kisamietteet mielestä.

      Poista