Kiss Like This

Blogihiljaisuus on hyvä päättää suloisiin uutisiin. Tiistaina nimittäin matkasimme siskoni ja äitini kanssa Kuopioon ja takaisin. Paitsi, että takaisin tullessa meitä olikin kolmen sijaan kuusi.

Pickpocket's Kiss Like This

Jokin aika sitten Lisa (Pickpocket's Ferrets) kyseli kasvattisivuillaan olisiko ketään kiinnostunut ottamaan luokseen kolmea kodinvaihtajaa joista yksi, 3-vuotias musta soopeli uros Rafi, oli hänen kasvattinsa. Minähän olen painostanut perhettäni ottamaan oman fretin siitä lähtien kun pari vuotta sitten muutin laumani kanssa pois. Joitain mahdollisuuksia onkin tullut vastaan, mutta ne ovat kaatuneet syystä tai toisesta. Yllätyin kuitenkin kovasti, kun äitini oli se joka ensin sanoi olevansa kiinnostunut Rafista. Laitoin heti Lisalle viestiä, että jos kolmikolle ei löytyisi yhteistä kotia, olisi Rafille paikka täältä. Ihan kolmea näätää ei queen bee Veela kestäisi laumansa satunaiseksi lisäksi ;) 

Melkein jo unohdettiin koko juttu, mutta lopulta asiat etenivät nopeasti. Ihan ilman mutkia ei tätäkään matkaa tehty, mutta olipa ihana fiilis ajaa kotiin, kun koko kolmikko oli vihdoin messissä. Rafin kaverit jatkoivatkin heti seuraavana päivänä matkaa, toivottavasti niiden lopulliseen kotiinsa. 

Rafi on osoittautunut näissä parissa päivässä jo ihan mahtavaksi tapaukseksi! Tänään on päästy alkujännityksestäkin yli ja se on hepuloinut ihan kunnolla. Ruoka maistuu ja näyttää tarttuvan nopeasti sen laihaan kroppaan. Tyttöihin on päästy tutustumaan tarhassa ja ne olivat vähän jänniä :D Erityisesti Nera, joka rakastui ensisilmäyksellä ja voisi viettää tunteja kirputtamassa näätäpolon niskaa ja korvia. Avia jännitti uusi kaveri todella paljon, mutta tänään nuuhki Rafia jo uteliaana. Veelan pitää tietenkin näyttää kuka on pomo ja loput ovat välinpitämättömiä. Hyvä tästä tulee! 

Parasta on nähdä miten onnellinen siskoni on saadessaan viimein itselleen oman fretin. Vilma on haaveillut omasta pojasta siitä lähtien, kun muutama vuosi sitten tapasi Veelan Eeli - veljen ja Rafi on kyllä täydellinen sohvapötköttelykaveri. Veikkaan että noista kahdesta tulee erottamattomat <3 

"Meri, se on tullut takaisin!"

Ihan ensiksi: Paljon onnea 2 - vuotiaat J - penskat! <3 Pari vuotta sitten sitä jännättiin syntyikö sieltä juuri minulle pieni aussienpentu. Ihan hurjaa miten nopeasti aika menee. Kohtahan se on aikuinen (toivottavasti).

Noxilla oli oikein hauskat synttärit. Se sai lahjaksi pehmon, jolta irtosi raajat jo pakettia avatessa sekä ihanan pinkin vesilelun joka piti käydä heti testaamassa. Nox nimittäin löysi tässä viikko sitten uimisen riemun ja hyppelee nyt melkoisia pommeja laiturilta veteen. Rannalta ei uskalla ihan vielä lähteä uimaan. Hassu koira.

Uimisen jälkeen suunnattiin agihallille. Nox ei ole hallilla käynyt ehkä kuukauteen ja arvasihan sen, että herra oli pikkaisen innoissaan kun näki minne ollaan menossa. Yllättävän hyvin se kuitenkin malttoi tassutella vierellä vaikka luuli, että ollaan menossa agittamaan.

Nox ja Melli (W. Jännitysmomentti) 7vko

Mutta meilläpä alkoi koiratanssikurssi! Aluksi saatiin vähän infoa lajista itsestään ja sitten alettiinkin treenaamaan. Ekalla kerralla teemana oli pyörähdykset ja jalkojen välistä pujottelu. Molemmat olivat tuttuja Noxille, mutta nyt yhdisteltiin niitä vähän oman mielen mukaan musiikin tahtiin. Ja kylläpä molemmilla oli hauskaa! Nautitaan temppuilusta muutenkin ja nyt vielä rytmikkään musiikin tahtiin. Iski kyllä kovaa. Ei auttanut yhtään mun "liikaa lajeja, liian vähän aikaa" ahdistukseen. jota olen viime päivinä potenut. Noxille nyt tuskin olisi väliä jos jätettäisiin x lajit pois, mutta kun mä en osaa päättää! Toinen koira jakamaan treenitaakkaa olisi kyllä hyvä...Ei kyllä ihan vielä :D

Se mikä teki tunnista erityisen hauskan, oli Noxin käytös. Yksi päivä jaoinkin rally-tokon jälkeen facebookissa omia fiiliksiäni vertaamalla Noxin kehitystä Muumipeikko ja pyrstötähti - elokuvan lopussa olevaan kohtaukseen jossa muumipeikko huutaa "Meri, se on tullut takaisin!" Nimittäin nyt tuntuu siltä, että olen saanut oman nokinokkani takaisin. Sen pienen mustan otuksen joka teki kaikkensa miellyttääksen minua ja joka kuunteli jokaista sanaani kuin ne olisivat olleen kiinnostavin asia koko maailmassa. Tietenkin silläkin on huonoja päiviä vielä, mutta pääasiassa eläminen ja treenaaminen Noxin kanssa on vaan hirmu hauskaa.

Vuosi sitten

Meidän kouluttaja sanoikin viikko sitten rallyssa, että nyt Nox on koulutettavuudeltaan aussie :D Rallyn lisäksi ollaan käyty ahkerasti myös arkitokossa, joka on varmasti auttanut hurjasti häiriönsietoon. Nox turtuu yleensä tuttujen koirien seuraan treenikertojen myötä, mutta tuolla on joka kerta vähän eri porukka ja Nox on viimein tajunnut, että mä olen kivempi kun uudet kaverit. Tänään oli uudet koirat, uusi laji ja ihana, tuttu agihalli, mutta pystyin huoletta pitää herraa vapaana. Lopussa väsyn iskiessä vähän hiippaili yhden bortsun (Noxin heikko kohta...) perään, mutta lopetti käskystä sekä kävi moikkaamassa kouluttajaa, mutta muuten. Hieno Nox! Aikuistumista havaittavissa. Myös ulkoisesti, ainakin Noxin emän omistajan Evan mukaan :D

Laiskan kuvaajan ja synttärien vuoksi vauvakuvia piristämässä tekstiä <3 Monia juttuja odottaa myös julkaisuaan..
Hymiö hearNoxin luonne on tasaantunut viimeisen neljän kuukauden aikana ihan älyttömästi ja nyt treenaaminen ja eläminen sen kanssa on vaan järjettömän hauskaa. En ois uskonut vaikka kaikki sanoikin, että kyllä se siitä 

Teoriaa ja käytäntöä

Paimennus on vaikeaa. En tiedä miten toimia missäkin tilanteessa ja toimin järjettömästi joten ei ihmekään jos koira on totaalisen pihalla tehtävästään. Siksipä olin heti käsi ojossa, kun Noxin kasvattaja kysyi ketkä olisivat kiinnostuneita istumaan iltaa paimennusteorian merkeissä. Ihanaa kun joku vääntää rautalangasta miten siellä lampailla pitäisi oikeasti toimia ja miksi niin. Joitain juttuja saattoi mennä ohi, kun jaloissa taapersi pikkuruisia paimenkoiria. Ja sitten ne neljä ihanaa, vähän isompaa, aussieta <3 

Paimennuksen lisäksi ollaan ehditty rallatella ja crossata vklp

Pakko myöntää, että teorialla ei ollut minuun toivottua vaikutusta. Enemmän tuli sellainen fiilis, että me ei pystytä tähän :D Opetus oli mainiota, mutta ajatus niden oppien toteuttamisesta...Mutta heti seuraavana aamuna (sen jälkeen kun eräs sika veti kasvattajalta saadun luun niin ahnaasti, että se tuli ylös ja lättäsin unissani paljaan jalkani oksennukseen) oli suunnattava auton nokka kohti Pukkilaa ja paimennustreenejä. Minua jännitti ihan hurjasti uusi kouluttaja ja paikka ja miltei toivoin etten olisi napannut vapautunutta paikkaa viime tingassa. 

Komea paimenpoika <3

Kerroin Kristiinalle heti Noxin ongelmasta eli sillä on minusta ollut tosi vaikeaa hakea tasapainoa ja se mielellään kaartaisi aina mun ja lampaiden vasemmalta kunnes päätyy eteeni ja jäätyy paikalleen. Oikealle se ei lähde oikeastaan ollenkaan. Kristiina neuvoi ennakoimaan näitä tilanteita ja kaartamaan aina lampaiden kanssa koiraa vastaan jolloin sen pitäisi vaihtaa suuntaa päästäkseen tasapainoon. Helpommin sanottu kuin tehty...Ensimmäinen kierros olikin todella kaoottinen. Nox oli ensimmäistä kertaa pihalla hommissa ja kenttäkin oli iso verrattuna aikaisempaan. Me oltiin molemmat täysin pihalla siitä mitä piti tehdä hyvistä ohjeista huolimatta ja Nox olisikin mieluummin hengaillut aidalla pentujen luona. Ekasta kierroksesta ei tarvitse tietää muuta kuin, että lopussa tuntui kun olisin ollut kunnon juoksulenkillä. Jalat oli miltei hapoilla ja housujen polvissa reiät, koska joku kaatui keskellä lampaita...

Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä alkoi ahdistaa ihan kunnolla enkä olisi halunnut takaisin aitaukseen. Vähän helpotti seurata Noxin ja ihanien L-tyttöjen Cavan ja Lorun touhuja ja rupatella uusien tuttavuuksien kanssa. Ihan liian pian oli kuitenkin taas meidän vuoro. Tällä kertaa yritin tosissani seurata Noxia ja noudattaa Kristiinan ohjeita. Ja voi vitsi miten hienosti meni! Noxilla ei ollut kiemuroistani huolimatta ongelmia hakea tasapainoa ja saatiin tehtyä nättiä kuljetustakin, jossa Nox pysyi lampaiden takana eikä pyrkinyt minun ohitseni. Se oli niin eri asenteella mukana kuin ekalla kiekalla ja mullakin oli hyvä fiilis. Kiva lopettaa onnistumiseen :) Ihan alkeitahan nää vasta ovat, mutta Kristiinan opetus sopi meille ja tarkoitus olisi käydä mahdollisimman pian uudestaan. Koukuttava laji!

Kehitystä tapahtuu?

Pari viikkoa sitten bongasin paikallisen koiraryhmän sivuilta koirahierojaopiskelijan kyselyn projketikoirista ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Tällä viikolla saatiin sovittua aika ja Nox pääsikin omiin silmiini oikein taitavaan käsittelyyn. Kuten arvasin, erityisesti takapää oli jumissa ja myös selästä löytyi pari kipeää kohtaa, mutta askel näytti jo oikein vetreältä heti hieronnan jälkeen. Muuten Nox sai kehuja sen lihaksistosta. Erityisesti etupäässä ja selässä oli kuulemma todella hyvin lihasta verrattuna moneen muuhun hänen hieromaansa urheilukoiraan. Uusi aika sovitaan varmaankin ensi kuulle ja hieronnat jatkuvat todennäköisesti koko loppuvuoden.

Vartin lepo ja jaksaa taas temppuilla siskoni kanssa ;) 

Noh, hieronnan takia päätin ettei mennä perjantain aksaan ollenkaan. Ilmoittauduin uudelle rally-kurssille (jälleen alo) joka sattuu ikävästi päällekkäin agin kanssa nyt huhtikuun ajan ja vaatii vähän sumplimista. Mentiin siis sinne agin sijaan vaikka pakko myöntää, että maanantain fiaskon jälkeen ei tehnyt mieli mennä lähellekään kenttää.

Oltiin jo ajoissa paikalla ja päätin, että ei nyt tehdäkään rauhoittumisharjoituksia vaan treenattiin muita odotellessa helppoja juttuja joista pidettiin sitten superbileet. Pikkuhiljaa alkoi koiria tulla paikalle ja toki Nox nuuskutti ilmaa nokka pystyssä ja yritti päästä tervehtimään, mutta se ei huutanut kurkku suorassa mistä oli enemmän kuin kiitollinen. Ensimmäiset seuraamispätkät olivat melkoista haahuilua, mutta sain ainakin suurimmaksi osaksi aikaa Noxin keskittymään itseeni. Ja loppua kohden se tsemppasi niin upeasti! Koiriin ei kiinnitetty enää huomiota kunhan se oli kokoajan käskyn alla töissä tai lepäämässä. Se kyttäsi minua herkeämättä odottaen uutta tehtävää ja vaikka loppua kohden alkoi väsy painaa niin silti yritti parastaan. Olin haljeta ylpeydestä, kun joku huikkasi sivusta, että mulla on käsissäni tosi kiva koira <3 Meidän rally-kouluttaja oli mukana myös maanantain arkitokossa ja sanoikin monta kertaa, että Nox oli aivan eri koira siihen verrattuna. Maanantain ryhmän kouluttajakin ilmestyi loppua kohden katsomaan joten kiva, että muutkin näki ettei Nox aina ole ihan niin sekopää :D

Eli ehkä tässä on toivoa! Ainakin lähdin superiloisena treeneistä kotiin ja kyllä sen näki Noxistakin :)

Nuuskuttelua

Pieni pätkä Noxin Nose Workkailusta. Olin juuri siirtänyt huonekalutassun toiseen paikkaan joten kaappiin oli vielä tainnut jäädä hajua. Sen takia yrittää sitä ilmaista toista kertaa :) Muuten meni aika hienosti! Nox alkaa jo nyt itse käydä huonetta läpi järjestelmällisesti ilman apuani. Niin hauskaa!

Nose Work

Laatua...

Ettei ihan masisteluksi menisi niin perjantaina oli tipahtanut vihdoin Nose Work hajut postilaatikkoon. Jihuu! Tilasin heti kaikki kolme kisahajua sillä luin jostain, että uusi haju kannattaa tutustuttaa melko nopeaan. Nyt ollaan hinkattu tietenkin vasta eukalyptusta, mutta sen verran nopeaan nokinokka edistyy, että pian varmaan voi tuoda uuden hajun mukaan :)

Aloitettiin siis samalla tavalla kuin hypokoirahommissakin. Imeytin pisaran hydrolaattia vanulappuun ja pistin sen lasipurkkiin. Noxille oli tuttu juttu tunkea nenä purkkiin joten nopeasti se tajusikin että oli uudesta hajusta kyse ja siirryttiin kahteen purkkiin. Tehtiin useampi lyhyt treeni päivässä ja vaihdoin joka kerta kohdetta jossa haju oli. Lasipurkkeja, pieniä pahvilaatikoita jne. Heti huomasi, että tämä oli tarpeen, koska Noxille tuntui olevan vaikea juttu ettei haju ollutkaan siinä tutussa lasikupissa. Homma lähti kuitenkin sujumaan kun Nox tajusi että haju olikin pelkästään se juttu, ei haju ja lasipurkki

Koska nälkä kasvaa syödessä ja kärsivällisyys ei ole hyveeni, koitettiin myös imeyttää hajua huonekalutassuun ja paikallistaa sitä esim eri kohdista tuolia, sänkyä jne ja saipa se jopa koittaa kokonaisen huoneen nuuskuttelua. Note to self: Vaikka hydrolaatti imeytetään omaan lappuseensa tai vastaavaan, jää sitä vielä selkeä hajujälki vaikka lähdettä siirrettäisiinkin toiseen paikkaan. Tämä osoittautui pieneksi ongelmaksi, kun Nox kovasti yritti ilmaista aina edellisen paikan. Tarkka nokka!

Sisätilaetsintä oli Noxin mielestä hurjan hauskaa ja hienosti se nuuskutteli vessan läpi ja löysi hyllyyn piilotetun huonekalutassun. Ilmaisuakaan ei näköjään tarvitse sen enempää miettiä, kun Nox automaattisesti painaa nenänsä oikeaan kohtaan ja pitää sitä siinä kunnes tippuu palkkaa. Välillä pyysin sitä tarkentamaan uudella "Haju" käskyllä ja sekin toimi.

Mä olen nyt aivan onnesta soikeena tän lajin kanssa! Nox on innoissaan, mutta ei sähellä yhtään ja lyhyidenkin treenien jälkeen se on taju pois. Hydrolaatit eivät olisi voineet saapua yhtään parempaan aikaan nimittäin itse olen pahassa flunssassa ja mieluusti hoidan aktivoinnin sisätiloissa nopeasti alta pois ennenkuin pujahdan taas peiton alle värisemään. Toivottavasti olo helpottaa pian. Viimeistään ennen ensi viikon MH-kuvausta, jaiks!

Epäonnistunut

Pakko tulla avautumaan heti tänne etten raivoa koiralle pää punaisena. Ilmoitin Noxin pari viikkoa sitten Nu-Pun arkitokoon sillä kenttä on ihan kävelymatkan päässä ja Nox tarvitsee paljon häiriöharjoitusta. Se oli ihan kivalla päällä kentälle käveltäessä ja sain sen jonkinlaiseen kontrolliin vaikka paikalle alkoi saapua muita koiria, mutta sitten viereemme ilmestyi ilmeisesti ekoja juoksujaan tekevä narttu ja tiineenä oleva labbis ja homma hajosi täysin. Nox nuuhkutti ilmaa silmät pyöreinä eikä kiinnittänyt mitään huomiota minuun. Se ei pystynyt syömään edes nakkeja vaikka niitä yritinkin väkisin tunkea sen suuhun. Se myös kiljui ja itki koko 45min putkeen. Että sellaista.

Kävelin kotiin itku kurkussa. Minua hävetti ihan järkyttävästi ja olin niin vihainen. Kaikki ne onnistumiset joita on viimeisen parin kuukauden aikana unohtuivat ja tekisi mieli vain luovuttaa. Noxkin huomasi tämän eikä edes yrittänyt tervehtiä vastaan käveleviä koiria vaan käveli kerrankin vauhkoamatta vierellä. Sen verran kurkotin kuopastani että viskasin Noxille narulelun palkaksi ja annoin sen kantaa sen kotiin asti. Mutta kyllä siitä huomasi, että koirakaan ei ollut kovin iloinen palkastaan. Löntysteli ilottomasti kotiovelle ja meni toiseen huoneeseen nukkumaan. Tiedän olevani epäreilu, mutta tällä hetkellä ei vaan pysty ja kykene kun on niin epäonnistunut olo. Pitää illalla pitää vielä pienet hyvänmielen treenit...