Miten voikin olla käsissä niin erilainen koira yhden päivän aikana? Kunnon ylämäkeä ja alamäkeä. Koiran parhaat ja huonoimmat puolet saman päivän aikana.
Eilen aamulla suunnattiin pitkästä aikaa treenaamaan itsenäisesti agia. Kontaktien hinkkaaminen on itsestäni vaan ihan hirmu tylsää, mutta olin päättänyt, että nyt treenataan sitä juoksu A:ta sekä irtoamista eikä mitään kummallisempaa ja hauskempaa. Ollaankin aloitettu nyt perusteet kuntoon - projekti ja tarkoituksena olisi joka viikko ottaa yksi tekniikka kunnolla treeniin. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Ollaan treenattu A:ta nyt matolla, koska boksia ei kotoa löydy ja olen liian laiska raahautumaan hallille sitä varten. Noxilla on selkeä kuva maton tarkoituksesta, mutta naksuttelin sitä vielä muutaman kerran ennen A:lle siirtämistä. Hitto, kun ei tullut kuvamateriaalia, mutta Nox osui 90% ajasta todella nätisti kontaktille. Jihuu! Nyt pitää vain muistuttaa itseään ettei etene liian nopeasti sillä en usko A:n kestävän vielä osana rataa. Eli paljon vahvistusta ennen sitä!
A:n lisäksi treenattiin irtoamista, joka ei nyt sinällään ole Noxille hirveä ongelma, mutta hieman epävarmaa ehkä. Eipä sitä ole pahemmin treenattukaan... Ihan vain muutaman hypyn suora ja "Mene" käskyllä eteen. Vaihtelin rimojen korkeuksia 45-55 välillä. Matalat rimat tippuivat välillä, mutta korkeissa ei ongelmaa. Matalammatkin paranivat loppua kohden, mutta Nox selkeästi tarvii tälläistä treeniä, että oppisi lukemaan korkeuksia paremmin. Nokinokka hyppäsi muuten ekaa kertaa 55cm rimoja. Pikkuhiljaa kohti kisoja ;) Muutenkin Nox oli mielettömän kivalla päällä. Odotteli rauhassa käskyn alla, mutta teki hommia täysillä minun kanssani. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa haistelusta ja haahuilusta.
Illalla oli viides kerta rally-tokoa. Nox piippasi kovasti pihassa eikä poistuttu autosta ennen rauhoittumista. Oltiin ajoissa paikalla ja Nox rauhoittui hienosti omalle paikalleen odottamaan. Mutta sitten nokka kävi maassa ja homma hajosi. Joo, piippaaminen oli edelliseen kertaan vähentynyt huomattavasti vaikka hajut selkeästi olivat vieläkin paremmat kuin pari viikkoa sitten. Hirveää läähätystä ja leuan väpätystä. Lattiaa piti lipittääkin välillä. Tainnut joku ihana tyttö treenata samalla paikalla juuri meitä ennen...
Mutta vaikka hajut meinasivat viedä mennessään ja Nox väsähti tästä nopeasti, se suoritti hommat hienosti niitä saadessaan. Vähän oli epätoivoinen olo välillä, kun nokinokka itki vieressä, mutta kuten sanoin kouluttajallekin, vielä pari kuukautta sitten Nox olisi menettänyt toimintakykynsä täysin moisista hajuista. Liisakin sanoi, että Nox teki hienosti hommia kunhan nenä ei päässyt käymään maassa. Positiivista oli myös, että Nox ei ottanut muista koirista häiriötä. Eli hyvää ja huonoa! Kuten useimpina päivinä.
Liikkeet sujuivat siis hienosti, mutta ongelmaksi muodostui Noxin ennakointi. Se tarjosi kovasti aina edellistä treenattua asiaa erityisesti loppua kohden, kun väsymys alkoi painaa. Aamullakin agissa tein sen virheen, että heitin maton vain sivuun irtoamisharjoitusten ajaksi ja eikös Nox bongannut sen kesken treenin ja sinkosi hyppimään matolle :D "Tätähän me ollaan nyt treenattu monta päivää!" huusivat sen silmät. Nox vaatii runsaasti vaihtelua. Erityisesti, kun itse jumitun helposti hinkkaamaan aina samaa ja samalla tavalla.
Rallyn jälkeen käväistiin Lohjan kautta kurkkaamassa Lägin ulkokentän kuntoa ja olihan sitä pakko tehdä matalilla rimoilla ihan pienen pieni treeni. Maanittelin myös siskoani koittamaan jotain helppoa, sillä vanhempani toivovat omaa aussielasta porukan jatkoksi jossain vaiheessa. Vilma vastusteli, mutta lopulta suostui tekemään yksinkertaisia valssiharjoituksia Noxin kanssa. Ja kummasti "Mä en ainakaan ikinä harrasta agia!" muuttui "Sitten jos me harrastetaan agia" ajatukseksi ;) On se koukuttavaa! Ja Noxista oli sikahauskaa tehdä hommia myös siskoni kanssa. Hieno nokinokka.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Aprillipäivän agit
Eilen lähdin treeneistä hyvillä mielin. Ei olla treenattu agia pariin viikkoon ja vähän pelkäsin Noxin olevan radalla räjähdysherkkä...mutta mitä vielä! Jos jostain näki treenitauon, oli se odottelut. Noxista oli kovin vaikeaa makoilla käskyn alla kun sisko kiisi täysiä ihan vierestä ja se osoitti turhautumistaan piippaamalla. Olisi pitänyt viedä se vain ulos rauhoittumaan, mutta jotenkin taas unohdin hermostuksissani miten olen päättänyt suhtautua tälläiseen käytökseen...
Noh, joka tapauksessa. Perjantain agirata löytyy alta sellaisessa muodossa kun sen muistan :P Jo rataantutustumisessa päänvaivaa aiheutti 4-6 kohdat. En uskonut millään ehtiväni vaihtamaan ohjauspuolta enää A:n jälkeen ja persjättö putkellekin tuntui epätodennäköiseltä ellen juoksisi todella kovaa...Päätin kuitenkin pitäytyä suunnitelmassani. 2. esteelle meitä kehoitettiin koittamaan niistoa, mutta minä pyöräytin ensin Noxin sen yli ja pingoin sitten eteenpäin niin kovaa kuin pääsin. Eikä tullut edes kiire! Pussin jälkeen jäin vielä itsekin ihmettelemään miten sujuvasti se meni, joten Nox tiputti sen jälkeisen riman. Huuups :D
Päätettiin ettei hinkata sitä sen enempää, koska ei ollut mitään ongelmaa (KERRANKIN) ja koitettiin 11. putkikulmaa. Taaskaan ei mitään ongelmaa vaan sinne se upposi. Yllätävää. Not. A:lla Nox hyppäsi joka kerta kontakti yli, joten se pitäisi nyt laittaa tehotreeniin. Lopuksi koitettiin vielä niistoa alkuun. Olisihan se onnistunut, jos ohjaaja ei olisi taas jäänyt pällistelemään, että kappas, sehän tekee sen :D Mitenhän sitä oppisi luottamaan koiraan, kun se selkeästi osaa?
Mutta olipas hauskaa treenata, kun kertaakaan en jännittänyt sen karkaamista yleisöön vaikka siellä istui toinen koira! Noxin häiriönsieto on parantunut ihan huimasti viimeisen kuukauden aikana ja nyt ollaankin käyty tokoilemassa tuossa lähellä aina pahimpaan koiranulkoilutusaikaan. Noxia ei ole paljoa kiinnostanut muut koirat, kun ollaan tehty yhdessä hommia. Mahtia!
Noh, joka tapauksessa. Perjantain agirata löytyy alta sellaisessa muodossa kun sen muistan :P Jo rataantutustumisessa päänvaivaa aiheutti 4-6 kohdat. En uskonut millään ehtiväni vaihtamaan ohjauspuolta enää A:n jälkeen ja persjättö putkellekin tuntui epätodennäköiseltä ellen juoksisi todella kovaa...Päätin kuitenkin pitäytyä suunnitelmassani. 2. esteelle meitä kehoitettiin koittamaan niistoa, mutta minä pyöräytin ensin Noxin sen yli ja pingoin sitten eteenpäin niin kovaa kuin pääsin. Eikä tullut edes kiire! Pussin jälkeen jäin vielä itsekin ihmettelemään miten sujuvasti se meni, joten Nox tiputti sen jälkeisen riman. Huuups :D
Päätettiin ettei hinkata sitä sen enempää, koska ei ollut mitään ongelmaa (KERRANKIN) ja koitettiin 11. putkikulmaa. Taaskaan ei mitään ongelmaa vaan sinne se upposi. Yllätävää. Not. A:lla Nox hyppäsi joka kerta kontakti yli, joten se pitäisi nyt laittaa tehotreeniin. Lopuksi koitettiin vielä niistoa alkuun. Olisihan se onnistunut, jos ohjaaja ei olisi taas jäänyt pällistelemään, että kappas, sehän tekee sen :D Mitenhän sitä oppisi luottamaan koiraan, kun se selkeästi osaa?
Mutta olipas hauskaa treenata, kun kertaakaan en jännittänyt sen karkaamista yleisöön vaikka siellä istui toinen koira! Noxin häiriönsieto on parantunut ihan huimasti viimeisen kuukauden aikana ja nyt ollaankin käyty tokoilemassa tuossa lähellä aina pahimpaan koiranulkoilutusaikaan. Noxia ei ole paljoa kiinnostanut muut koirat, kun ollaan tehty yhdessä hommia. Mahtia!
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Kevät!
Ulkona paistaa aurinko ja lämpötila kohoaa liki kymmeneen asteeseen. Vuoden ensimmäinen, lyhyt ja hapuileva, jälki on tallattu metsään ja sekä koira, että omistaja nauttii suunnattomasti. Ihana kevät <3
Ei ehkä näitä katsomalla uskoisi, mutta Noxilla on meneillään järkyttävä karvanvaihto...Taitaa olla oikeasti ensimmäinen tälläinen laatuaan ja osuu mukavasti samaan syssyyn tyttöjen talvikarvan tiputuksen kanssa. Avi on valeraskaudestaan johtuen kynityn kanan näköinen ja Nova aloitttaa todennäköisesti kohta saman. Oh joy...
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Supermaanantai!
Tänään oli oikeasti hyvä päivä. Pelkäsin aamulenkin jälkeen mitä siitä tulee sillä Noxilla oli mahdoton sähellys päällä ja vähän väliä piti muistutella mm ettei ilman lupaa ole pientareelle menemistä. Mutta pidin hermoni kurissa enkä rähissyt vaikka mieli teki ja aamun jälkeen suunta olikin vain ylöspäin!
Aamupäivällä treenattiin vähän tokoa ja vihdoin Nox on kokenut valaistumisen asennonvaihdoissa. Takajalat ei steppaa enää ollenkaan ja Nox tuntuu olevan paljon varmempi tehtävästään. Nyt pikkuhiljaa vauhtia ja matkaa lisää niin hyvä tulee! Hinkattiin myös perusasentoa joka on päässyt leviämään, kuten koko seuruu, kun olen käyttänyt samaa käskyä rallyssa mutten ole ollut yhtä mustavalkoinen sen kanssa. Miten niin ristiriitaista? Nyt sitten lähdetään rakentaa rallyyn ja tokoon omilla käskyillä seuraamista. Onneksi ei tarvii nollasta aloittaa ja toko-seuruu näyttää jo paljon paremmalta lähtötilanteeseen verrattuna.
Seuruusta voidaankin suht sujuvasti siirtyä ohjattuihin rally-treeneihin. Nox oli melko kivalla päällä jo paikalle mentäessä ja sain sähläyksestä huolimatta nokinokan huomioimaan minut ah niin ihanien tyttöjen sijaan. Tänään puhuttiin kylttien oikeasta suorituspaikasta (KIITOS) ja treenattiin peruskäännöksiä. 90 astetta molempiin suuntiin kuten myös 270 ja 360 käännökset. Koitettiin myös kylttiä 24. Ajattelin, että tästä ei nyt tule varmaan mitään, kun Nox alkaa säheltämään, mutta mitä vielä! Seurasi tosi nätistiä ja oli ilo huomata, että meidän pepun pyöritys treenit ovat tuottaneet tulosta. Nox kääntyi paaaaaljon paremmin. Puhuttiin myös eteentulon opettamisesta, joka onkin osoittautunut meidän murheenkryyniksi. Nox jää hirmu kauas ja vaatii voimakkaat vartaloavut tullakseen edes liki oikeaan paikkaan. Koitettiin siis kosketuskepin kanssa ja heti alkoi sujumaan! Noxille ei muutenkaan houkuttelu ole hyvä vaihtoehto. Koitin joskus imuttaa, mutta eihän toi tajunnut millään, että sitä namia voi seuratakin :D Sheippaus <3
Tauot meni paremmin kuin koskaan. Siellä se vaan makoili rauhassa ja odotti koska taas tapahtuu. Parissa viikossa on tapahtunut ihan hurjasti edistystä mikä tottakai motivoi entisestään treenaamaan. Kaverillani on juuri murkkuiän saavuttanut kovapäinen uroskoira ja kun kuuntelen niitä juttuja niin olen entistä onnellisempi näistä pienistä voitoista. Ei siitä ole kuin puoli vuotta, kun tulin treeneistä tai lenkiltä itku kurkussa kotiin ja mietin miten selviän tästä. Ei tämä tappelu ole vielä ohi, mutta ainakin tiedän, että siitä selvitään ja olen oppinut järjettömästi teinipellen kanssa painiessani!
Ainiin ja ennen rallya kevätaurinko ja sula hiekkatie houkuttelivat meidät koittamaan vetämistä. Joulun jälkeenhän me ehdittiin koittaa ehkä kaksi kertaa ennenkuin pakkaset alkoivat ja sen jälkeen tämä talvi-ihminen on odottanut malttamattomana lumien sulamista. Juostiin vain muutama lyhyt pätkä. Tennispallo jäi palkaksi kauemmas ja kylläpä musta salama pinkoikin kovaa luvan saatuaan! Kertaakaan ei vilkaissut, että mitä se akka roikkuu perässä :D Ihan huippukivaa vaikka itseltä tuntui lähtevän jalat alta. Talvi, älä tule takaisin!
P.S Jospa sitä jaksaisi ottaa kuviakin näitä piristämään nyt kun valon määrä lisääntyy...
Aamupäivällä treenattiin vähän tokoa ja vihdoin Nox on kokenut valaistumisen asennonvaihdoissa. Takajalat ei steppaa enää ollenkaan ja Nox tuntuu olevan paljon varmempi tehtävästään. Nyt pikkuhiljaa vauhtia ja matkaa lisää niin hyvä tulee! Hinkattiin myös perusasentoa joka on päässyt leviämään, kuten koko seuruu, kun olen käyttänyt samaa käskyä rallyssa mutten ole ollut yhtä mustavalkoinen sen kanssa. Miten niin ristiriitaista? Nyt sitten lähdetään rakentaa rallyyn ja tokoon omilla käskyillä seuraamista. Onneksi ei tarvii nollasta aloittaa ja toko-seuruu näyttää jo paljon paremmalta lähtötilanteeseen verrattuna.
Seuruusta voidaankin suht sujuvasti siirtyä ohjattuihin rally-treeneihin. Nox oli melko kivalla päällä jo paikalle mentäessä ja sain sähläyksestä huolimatta nokinokan huomioimaan minut ah niin ihanien tyttöjen sijaan. Tänään puhuttiin kylttien oikeasta suorituspaikasta (KIITOS) ja treenattiin peruskäännöksiä. 90 astetta molempiin suuntiin kuten myös 270 ja 360 käännökset. Koitettiin myös kylttiä 24. Ajattelin, että tästä ei nyt tule varmaan mitään, kun Nox alkaa säheltämään, mutta mitä vielä! Seurasi tosi nätistiä ja oli ilo huomata, että meidän pepun pyöritys treenit ovat tuottaneet tulosta. Nox kääntyi paaaaaljon paremmin. Puhuttiin myös eteentulon opettamisesta, joka onkin osoittautunut meidän murheenkryyniksi. Nox jää hirmu kauas ja vaatii voimakkaat vartaloavut tullakseen edes liki oikeaan paikkaan. Koitettiin siis kosketuskepin kanssa ja heti alkoi sujumaan! Noxille ei muutenkaan houkuttelu ole hyvä vaihtoehto. Koitin joskus imuttaa, mutta eihän toi tajunnut millään, että sitä namia voi seuratakin :D Sheippaus <3
Tauot meni paremmin kuin koskaan. Siellä se vaan makoili rauhassa ja odotti koska taas tapahtuu. Parissa viikossa on tapahtunut ihan hurjasti edistystä mikä tottakai motivoi entisestään treenaamaan. Kaverillani on juuri murkkuiän saavuttanut kovapäinen uroskoira ja kun kuuntelen niitä juttuja niin olen entistä onnellisempi näistä pienistä voitoista. Ei siitä ole kuin puoli vuotta, kun tulin treeneistä tai lenkiltä itku kurkussa kotiin ja mietin miten selviän tästä. Ei tämä tappelu ole vielä ohi, mutta ainakin tiedän, että siitä selvitään ja olen oppinut järjettömästi teinipellen kanssa painiessani!
Ainiin ja ennen rallya kevätaurinko ja sula hiekkatie houkuttelivat meidät koittamaan vetämistä. Joulun jälkeenhän me ehdittiin koittaa ehkä kaksi kertaa ennenkuin pakkaset alkoivat ja sen jälkeen tämä talvi-ihminen on odottanut malttamattomana lumien sulamista. Juostiin vain muutama lyhyt pätkä. Tennispallo jäi palkaksi kauemmas ja kylläpä musta salama pinkoikin kovaa luvan saatuaan! Kertaakaan ei vilkaissut, että mitä se akka roikkuu perässä :D Ihan huippukivaa vaikka itseltä tuntui lähtevän jalat alta. Talvi, älä tule takaisin!
P.S Jospa sitä jaksaisi ottaa kuviakin näitä piristämään nyt kun valon määrä lisääntyy...
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Maanantai rallattelua
Viime viikolla aloitettiin rally-tokon alo kurssi. Ensimmäisestä kerrasta ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Meidän kurssikavereina oli monenlaisia koiria joilla ei juuri harrastuskokemusta tainnut olla ja niiden kanssa aloitettiinkin ihan koulutuksen perusteiden ja kontaktin harjoittelu. Vähän hermostutti, että saadaanko kurssista mitää irti, kun Nox on "aavistuksen" edellä, mutta onneksi saatiin hyviä vinkkejä jatkoa varten ja saatiin ihan hyvää treeniä aikaiseksi. Hieman Nox piippaili odottaessa, mutta teki täysillä hommia kun niitä oli tarjolla. Lähdin ihan ok mielellä kotiin.
Eilen oli toinen kerta ja tällä kertaa koitettiin kylttejäkin. Spiraali oikealle ja pujottelu. Nox otti ekalla kierroksella (pujottelu) häiriötä muista koirista ja homma meni sähläämiseksi, mutta tokalla kierroksella laitoin aika lailla sarjatulena naksua tulemaan ja Noxkin pysyi hienosti kontaktissa. Pitäisi muistaa nyt vaan pitää kriteerit tarpeeksi alhaalla, kun taas on menossa vähän huonompi kausi ja keskittyminen on välillä todella vaikeaa. Tämä huonompi kausi on toisaalta (kop kop) mennyt paljon helpommin kuin edellinen, joten ehkä tässä alkaa tapahtumaan kypsymistä!
Muuten harjoiteltiin jälleen perusasentoa/kontaktia ja uutena juttuna takapään käyttöä rallya varten. Tehtiin samaista treeniä mitä ollaan tehty Noxin kanssa paljon ennenkin eli koira pyöri vadin päällä. Meidän kouluttaja tuli heti sanomaan, että kun meillä näyttää olevan perusasento ja oikealle pyöriminen jo hallussa, niin voitaisiin koittaa vasempaan pyörimistä. Ollaan treenattu tätä hapeällisen vähän, koska se on tuntunut niin vaikealta, mutta Nox tajusi homman nopeasti vaikka onhan pyöriminen paljon tahmeampaa oikeaan puoleen verrattuna.
Kiva kun meille ei opeteta vain kylttejä vaan myös rallyssa hyödyllisiä tekniikoita.. Joskus Noxin pentuaikoinahan käytiin rally-kurssi, mutta siellä ei osattu ottaa huomioon, että kyseessä oli nuori pentu, joka ei tosiaan osannut mm seuraamista vielä. Juostiin vaan rataa läpi sen kummemmin ohjeita saamatta. Tältä kurssilta lähdettiin hakemaan lähinnä häiriöharjoitusta ja mulle suoritusvinkkejä, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt miten meidän osaaminen on otettu kurssilla huomioon! Herätti myös siihen todellisuuteen, että tässä tilanteessa ei olla vielä valmiita kisoihin vaikka olin vähän silmäillyt kalenteria kevään osalta. Liikkeet kyllä on hallussa, mutta se häiriö...Onneksi ei ole mikään kiire :)
Jos jossain oli taas tapahtunut edistymistä niin rauhoittumisessa. Heti jos meinasi kierrokset nousta liian korkealle niin Nox käskyn alle makaamaan ja tilanne rauhoittui nopeasti. Muutenkin se odotteli hiljaa maassa kun ei tehty hommia ja tapitti silmiä herkeämättä odottaen uutta tehtävää. Nyt kun edistystä tapahtuu näin nopeasti eikä minun tarvitse jo valmiiksi stressata sen käytöstä niin treenaaminen alkaa taas olla oikeasti superhauskaa!
Eilen oli toinen kerta ja tällä kertaa koitettiin kylttejäkin. Spiraali oikealle ja pujottelu. Nox otti ekalla kierroksella (pujottelu) häiriötä muista koirista ja homma meni sähläämiseksi, mutta tokalla kierroksella laitoin aika lailla sarjatulena naksua tulemaan ja Noxkin pysyi hienosti kontaktissa. Pitäisi muistaa nyt vaan pitää kriteerit tarpeeksi alhaalla, kun taas on menossa vähän huonompi kausi ja keskittyminen on välillä todella vaikeaa. Tämä huonompi kausi on toisaalta (kop kop) mennyt paljon helpommin kuin edellinen, joten ehkä tässä alkaa tapahtumaan kypsymistä!
Muuten harjoiteltiin jälleen perusasentoa/kontaktia ja uutena juttuna takapään käyttöä rallya varten. Tehtiin samaista treeniä mitä ollaan tehty Noxin kanssa paljon ennenkin eli koira pyöri vadin päällä. Meidän kouluttaja tuli heti sanomaan, että kun meillä näyttää olevan perusasento ja oikealle pyöriminen jo hallussa, niin voitaisiin koittaa vasempaan pyörimistä. Ollaan treenattu tätä hapeällisen vähän, koska se on tuntunut niin vaikealta, mutta Nox tajusi homman nopeasti vaikka onhan pyöriminen paljon tahmeampaa oikeaan puoleen verrattuna.
Kiva kun meille ei opeteta vain kylttejä vaan myös rallyssa hyödyllisiä tekniikoita.. Joskus Noxin pentuaikoinahan käytiin rally-kurssi, mutta siellä ei osattu ottaa huomioon, että kyseessä oli nuori pentu, joka ei tosiaan osannut mm seuraamista vielä. Juostiin vaan rataa läpi sen kummemmin ohjeita saamatta. Tältä kurssilta lähdettiin hakemaan lähinnä häiriöharjoitusta ja mulle suoritusvinkkejä, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt miten meidän osaaminen on otettu kurssilla huomioon! Herätti myös siihen todellisuuteen, että tässä tilanteessa ei olla vielä valmiita kisoihin vaikka olin vähän silmäillyt kalenteria kevään osalta. Liikkeet kyllä on hallussa, mutta se häiriö...Onneksi ei ole mikään kiire :)
Jos jossain oli taas tapahtunut edistymistä niin rauhoittumisessa. Heti jos meinasi kierrokset nousta liian korkealle niin Nox käskyn alle makaamaan ja tilanne rauhoittui nopeasti. Muutenkin se odotteli hiljaa maassa kun ei tehty hommia ja tapitti silmiä herkeämättä odottaen uutta tehtävää. Nyt kun edistystä tapahtuu näin nopeasti eikä minun tarvitse jo valmiiksi stressata sen käytöstä niin treenaaminen alkaa taas olla oikeasti superhauskaa!
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Paimentamassa
Koska paimentermit on mulle edelleen hepreaa ja omasta näkökulmasta tuntuu ettei mikään mene putkeen niin tästä tulee lyhyt päivitys. Oltiin siis Noxin kanssa paimentamassa kolmatta kertaa sitten meidän tauon ja olin kyllä hurjan tyytyväinen treenien jälkeen! Nox oli minusta saanut taas itsevarmuutta lisää, se reagoi paineeseen sopivasti ja yleisöstä kuultujen pätkien mukaan välillä meni tosi hienostikin vaikka itse olin pihalla kuin lumiukko :D Paimennuskuume siis vain pahenee!
lauantai 5. maaliskuuta 2016
It's all about zen
Ajoin eilen hallille jo miltei tunnin ennen treenejä harjoittelemaan käytöstapoja Noxin kanssa. Käppäiltiin pihalla, treenattiin kontaktia ja rauhoituttiin hallin ovella. Välillä pistin Noxin autoon tauolle ja sitten uusiksi. Viimeinen harjoitus ennen treenejä meni jo oikein hyvin. Nox makoili rauhassa ovella ja käveli nätisti vierellä takaisin autolle. Ennen omaa vuoroaan Nox piippasi hieman, mutta kun sisään ei ollut tulemista ääniefektien kera ja poistuttiin ulos heti jos mokoma alkoi, tyytyi nokinokka makoilemaan rauhallisesti jaloissani sekä Maggie-siskon vuoron ajan, että omien treeniensä jälkeen. Kun Nox käyttäytyi hyvin, parani oma fiilikseni hurjasti ja pystyttiin keskittymään päivän kiemuroihin ilman huolta sekoilusta. Nox ei lähtenyt haahuilemaan ja jaksoi hyvin koko treenipätkänsä. Rauhoittuminen teki siis meille molemmille hyvää!
Päätin ettei tehdä ollenkaan rataa, kun molemmat oltiin oikeassa mielentilassa ja pelkäsin homman lähtevän käsistä jos Nox pääsisi spurttaamaan kunnolla (lue: Nox menee kovaa, en ehdi ohjata, hermostun, Nox hermostuu, paska treeni). Me koitettiin 4-6 kohtaa ja Nox kääntyi todella nätisti kutoselle vaikka jäin kauas. Ekalla kerralla saatoin sanoa vahingossa "Mene putkeen!" ja hienostihan se irtosi ysille :D Huuups...
Toinen harjoitus tehtiin 10-12 kohdassa. Tarkoitus oli jäädä 12 hypyn siivekkeen taakse ja pelkästään rintamasuuntaa ja kättä vaihtamalla ohjata koira kepeille asti. Me saatiin hienosti tehtyä 10 ja 11 niin, että seisoin 12 ja 11 siivekkeiden välissä. Hirmu pienestä se on kyllä kiinni! Jos kutsuin Noxin heilauttamalla kättä kerran, menivät hypyt hienosti, mutta jos kutsuin sitä vähänkin voimakkaammin, tuli se vauhdilla luokseni. Viimeistä ei koitettu, koska huomasin, että Nox alkoi väsähtää ja halusin lopettaa kun meni vielä hyvin.
Menin treenien jälkeen kotiin hymyillen. Me ollaan nimittäin panostettu viime aikoina erityisesti zen-fiiliksen löytämiseen ja se tuntuu tuottavan tulosta. Teimme rauhoittumisharjoituksia paljon kun Nox oli nuorempi, mutta jossain vaiheessa ne unohtuivat ja minä aloin katsomaan Noxin käytöstä erityisesti agitreeneissä läpi sormien. En vaatinut siltä samoja asioita, kun omatoimitreeneissä ja Nox oppi tottakai tunnistamaan tilanteen. Parkkeeraan yleensä aina samalle paikalle, kun on ohjatut treenit kun taas omatoimitreeneissä ajan toiselle puolelle hallia, lähemmäs toisen kentän ovea. En tajunnut tätä hölmöä mokaa ennenkuin aloin tosissani miettiä miksi Nox kiihtyy niin valtavasti perjantaisin jo kun ajan hallin pihalle. Omatoimitreeneissä kun se taas osaa odotella rauhassa eikä kisko hallille vaikka onkin innoissaan. Ollaan siis ajeltu välillä hallin pihalle ihan vaan rauhoittumisharjoituksia ajatellen. Tai ollaan käyty tokoilemassa, jotta Nox ei joka kerta odottaisi agsaa. Jatketaan tätä, koska muutos lyhyessä ajassa on ollut valtava.
Tokoa sivuten. Varma kevään merkki on allekirjoittaneen kasvava tokoinnostus. Ilmoitin Noxin jopa neljän kerran tokokurssille, josta toivon löytäväni motivaatiota jatkaa tokon säännöllistä treenaamista ja hakea ryhmiinkin. Kesäksi olen suunnitellut ohjattuja rallytreenejä ja siitäkin syystä olen tehnyt nyt hurjasti töitä meidän seuran kisoissa ja kerryttänyt talkoopisteitä. Plus tykkään hurjasti yhdistystoiminnasta :) Agin suhteen en ole vielä 100% varma mitä tehdään. Todennäköisesti en hae ryhmäpaikkaa kesäksi vaan ostan vapaakortin seuraavaksi kaudeksi ja treenaan itsekseni/kavereiden kanssa. Olen kaavaillut meille molemmille kuukauden totaalitaukoa agista (sekä sitä kastrointia) tähän johonkin väliin joten tuntuisi hölmöltä ostaa ryhmäpaikkaa, kun siitä menisi iso osa lomaillessa. Mutta jos joku kaipaa treeniseuraa kesällä niin täällä on ;)
 |
| 4.3.2016 |
Toinen harjoitus tehtiin 10-12 kohdassa. Tarkoitus oli jäädä 12 hypyn siivekkeen taakse ja pelkästään rintamasuuntaa ja kättä vaihtamalla ohjata koira kepeille asti. Me saatiin hienosti tehtyä 10 ja 11 niin, että seisoin 12 ja 11 siivekkeiden välissä. Hirmu pienestä se on kyllä kiinni! Jos kutsuin Noxin heilauttamalla kättä kerran, menivät hypyt hienosti, mutta jos kutsuin sitä vähänkin voimakkaammin, tuli se vauhdilla luokseni. Viimeistä ei koitettu, koska huomasin, että Nox alkoi väsähtää ja halusin lopettaa kun meni vielä hyvin.
Menin treenien jälkeen kotiin hymyillen. Me ollaan nimittäin panostettu viime aikoina erityisesti zen-fiiliksen löytämiseen ja se tuntuu tuottavan tulosta. Teimme rauhoittumisharjoituksia paljon kun Nox oli nuorempi, mutta jossain vaiheessa ne unohtuivat ja minä aloin katsomaan Noxin käytöstä erityisesti agitreeneissä läpi sormien. En vaatinut siltä samoja asioita, kun omatoimitreeneissä ja Nox oppi tottakai tunnistamaan tilanteen. Parkkeeraan yleensä aina samalle paikalle, kun on ohjatut treenit kun taas omatoimitreeneissä ajan toiselle puolelle hallia, lähemmäs toisen kentän ovea. En tajunnut tätä hölmöä mokaa ennenkuin aloin tosissani miettiä miksi Nox kiihtyy niin valtavasti perjantaisin jo kun ajan hallin pihalle. Omatoimitreeneissä kun se taas osaa odotella rauhassa eikä kisko hallille vaikka onkin innoissaan. Ollaan siis ajeltu välillä hallin pihalle ihan vaan rauhoittumisharjoituksia ajatellen. Tai ollaan käyty tokoilemassa, jotta Nox ei joka kerta odottaisi agsaa. Jatketaan tätä, koska muutos lyhyessä ajassa on ollut valtava.
 |
| 2015 |
Tokoa sivuten. Varma kevään merkki on allekirjoittaneen kasvava tokoinnostus. Ilmoitin Noxin jopa neljän kerran tokokurssille, josta toivon löytäväni motivaatiota jatkaa tokon säännöllistä treenaamista ja hakea ryhmiinkin. Kesäksi olen suunnitellut ohjattuja rallytreenejä ja siitäkin syystä olen tehnyt nyt hurjasti töitä meidän seuran kisoissa ja kerryttänyt talkoopisteitä. Plus tykkään hurjasti yhdistystoiminnasta :) Agin suhteen en ole vielä 100% varma mitä tehdään. Todennäköisesti en hae ryhmäpaikkaa kesäksi vaan ostan vapaakortin seuraavaksi kaudeksi ja treenaan itsekseni/kavereiden kanssa. Olen kaavaillut meille molemmille kuukauden totaalitaukoa agista (sekä sitä kastrointia) tähän johonkin väliin joten tuntuisi hölmöltä ostaa ryhmäpaikkaa, kun siitä menisi iso osa lomaillessa. Mutta jos joku kaipaa treeniseuraa kesällä niin täällä on ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)