Teoriaa ja käytäntöä

Paimennus on vaikeaa. En tiedä miten toimia missäkin tilanteessa ja toimin järjettömästi joten ei ihmekään jos koira on totaalisen pihalla tehtävästään. Siksipä olin heti käsi ojossa, kun Noxin kasvattaja kysyi ketkä olisivat kiinnostuneita istumaan iltaa paimennusteorian merkeissä. Ihanaa kun joku vääntää rautalangasta miten siellä lampailla pitäisi oikeasti toimia ja miksi niin. Joitain juttuja saattoi mennä ohi, kun jaloissa taapersi pikkuruisia paimenkoiria. Ja sitten ne neljä ihanaa, vähän isompaa, aussieta <3 

Paimennuksen lisäksi ollaan ehditty rallatella ja crossata vklp

Pakko myöntää, että teorialla ei ollut minuun toivottua vaikutusta. Enemmän tuli sellainen fiilis, että me ei pystytä tähän :D Opetus oli mainiota, mutta ajatus niden oppien toteuttamisesta...Mutta heti seuraavana aamuna (sen jälkeen kun eräs sika veti kasvattajalta saadun luun niin ahnaasti, että se tuli ylös ja lättäsin unissani paljaan jalkani oksennukseen) oli suunnattava auton nokka kohti Pukkilaa ja paimennustreenejä. Minua jännitti ihan hurjasti uusi kouluttaja ja paikka ja miltei toivoin etten olisi napannut vapautunutta paikkaa viime tingassa. 

Komea paimenpoika <3

Kerroin Kristiinalle heti Noxin ongelmasta eli sillä on minusta ollut tosi vaikeaa hakea tasapainoa ja se mielellään kaartaisi aina mun ja lampaiden vasemmalta kunnes päätyy eteeni ja jäätyy paikalleen. Oikealle se ei lähde oikeastaan ollenkaan. Kristiina neuvoi ennakoimaan näitä tilanteita ja kaartamaan aina lampaiden kanssa koiraa vastaan jolloin sen pitäisi vaihtaa suuntaa päästäkseen tasapainoon. Helpommin sanottu kuin tehty...Ensimmäinen kierros olikin todella kaoottinen. Nox oli ensimmäistä kertaa pihalla hommissa ja kenttäkin oli iso verrattuna aikaisempaan. Me oltiin molemmat täysin pihalla siitä mitä piti tehdä hyvistä ohjeista huolimatta ja Nox olisikin mieluummin hengaillut aidalla pentujen luona. Ekasta kierroksesta ei tarvitse tietää muuta kuin, että lopussa tuntui kun olisin ollut kunnon juoksulenkillä. Jalat oli miltei hapoilla ja housujen polvissa reiät, koska joku kaatui keskellä lampaita...

Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä alkoi ahdistaa ihan kunnolla enkä olisi halunnut takaisin aitaukseen. Vähän helpotti seurata Noxin ja ihanien L-tyttöjen Cavan ja Lorun touhuja ja rupatella uusien tuttavuuksien kanssa. Ihan liian pian oli kuitenkin taas meidän vuoro. Tällä kertaa yritin tosissani seurata Noxia ja noudattaa Kristiinan ohjeita. Ja voi vitsi miten hienosti meni! Noxilla ei ollut kiemuroistani huolimatta ongelmia hakea tasapainoa ja saatiin tehtyä nättiä kuljetustakin, jossa Nox pysyi lampaiden takana eikä pyrkinyt minun ohitseni. Se oli niin eri asenteella mukana kuin ekalla kiekalla ja mullakin oli hyvä fiilis. Kiva lopettaa onnistumiseen :) Ihan alkeitahan nää vasta ovat, mutta Kristiinan opetus sopi meille ja tarkoitus olisi käydä mahdollisimman pian uudestaan. Koukuttava laji!

Kehitystä tapahtuu?

Pari viikkoa sitten bongasin paikallisen koiraryhmän sivuilta koirahierojaopiskelijan kyselyn projketikoirista ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Tällä viikolla saatiin sovittua aika ja Nox pääsikin omiin silmiini oikein taitavaan käsittelyyn. Kuten arvasin, erityisesti takapää oli jumissa ja myös selästä löytyi pari kipeää kohtaa, mutta askel näytti jo oikein vetreältä heti hieronnan jälkeen. Muuten Nox sai kehuja sen lihaksistosta. Erityisesti etupäässä ja selässä oli kuulemma todella hyvin lihasta verrattuna moneen muuhun hänen hieromaansa urheilukoiraan. Uusi aika sovitaan varmaankin ensi kuulle ja hieronnat jatkuvat todennäköisesti koko loppuvuoden.

Vartin lepo ja jaksaa taas temppuilla siskoni kanssa ;) 

Noh, hieronnan takia päätin ettei mennä perjantain aksaan ollenkaan. Ilmoittauduin uudelle rally-kurssille (jälleen alo) joka sattuu ikävästi päällekkäin agin kanssa nyt huhtikuun ajan ja vaatii vähän sumplimista. Mentiin siis sinne agin sijaan vaikka pakko myöntää, että maanantain fiaskon jälkeen ei tehnyt mieli mennä lähellekään kenttää.

Oltiin jo ajoissa paikalla ja päätin, että ei nyt tehdäkään rauhoittumisharjoituksia vaan treenattiin muita odotellessa helppoja juttuja joista pidettiin sitten superbileet. Pikkuhiljaa alkoi koiria tulla paikalle ja toki Nox nuuskutti ilmaa nokka pystyssä ja yritti päästä tervehtimään, mutta se ei huutanut kurkku suorassa mistä oli enemmän kuin kiitollinen. Ensimmäiset seuraamispätkät olivat melkoista haahuilua, mutta sain ainakin suurimmaksi osaksi aikaa Noxin keskittymään itseeni. Ja loppua kohden se tsemppasi niin upeasti! Koiriin ei kiinnitetty enää huomiota kunhan se oli kokoajan käskyn alla töissä tai lepäämässä. Se kyttäsi minua herkeämättä odottaen uutta tehtävää ja vaikka loppua kohden alkoi väsy painaa niin silti yritti parastaan. Olin haljeta ylpeydestä, kun joku huikkasi sivusta, että mulla on käsissäni tosi kiva koira <3 Meidän rally-kouluttaja oli mukana myös maanantain arkitokossa ja sanoikin monta kertaa, että Nox oli aivan eri koira siihen verrattuna. Maanantain ryhmän kouluttajakin ilmestyi loppua kohden katsomaan joten kiva, että muutkin näki ettei Nox aina ole ihan niin sekopää :D

Eli ehkä tässä on toivoa! Ainakin lähdin superiloisena treeneistä kotiin ja kyllä sen näki Noxistakin :)

Nuuskuttelua

Pieni pätkä Noxin Nose Workkailusta. Olin juuri siirtänyt huonekalutassun toiseen paikkaan joten kaappiin oli vielä tainnut jäädä hajua. Sen takia yrittää sitä ilmaista toista kertaa :) Muuten meni aika hienosti! Nox alkaa jo nyt itse käydä huonetta läpi järjestelmällisesti ilman apuani. Niin hauskaa!

Nose Work

Laatua...

Ettei ihan masisteluksi menisi niin perjantaina oli tipahtanut vihdoin Nose Work hajut postilaatikkoon. Jihuu! Tilasin heti kaikki kolme kisahajua sillä luin jostain, että uusi haju kannattaa tutustuttaa melko nopeaan. Nyt ollaan hinkattu tietenkin vasta eukalyptusta, mutta sen verran nopeaan nokinokka edistyy, että pian varmaan voi tuoda uuden hajun mukaan :)

Aloitettiin siis samalla tavalla kuin hypokoirahommissakin. Imeytin pisaran hydrolaattia vanulappuun ja pistin sen lasipurkkiin. Noxille oli tuttu juttu tunkea nenä purkkiin joten nopeasti se tajusikin että oli uudesta hajusta kyse ja siirryttiin kahteen purkkiin. Tehtiin useampi lyhyt treeni päivässä ja vaihdoin joka kerta kohdetta jossa haju oli. Lasipurkkeja, pieniä pahvilaatikoita jne. Heti huomasi, että tämä oli tarpeen, koska Noxille tuntui olevan vaikea juttu ettei haju ollutkaan siinä tutussa lasikupissa. Homma lähti kuitenkin sujumaan kun Nox tajusi että haju olikin pelkästään se juttu, ei haju ja lasipurkki

Koska nälkä kasvaa syödessä ja kärsivällisyys ei ole hyveeni, koitettiin myös imeyttää hajua huonekalutassuun ja paikallistaa sitä esim eri kohdista tuolia, sänkyä jne ja saipa se jopa koittaa kokonaisen huoneen nuuskuttelua. Note to self: Vaikka hydrolaatti imeytetään omaan lappuseensa tai vastaavaan, jää sitä vielä selkeä hajujälki vaikka lähdettä siirrettäisiinkin toiseen paikkaan. Tämä osoittautui pieneksi ongelmaksi, kun Nox kovasti yritti ilmaista aina edellisen paikan. Tarkka nokka!

Sisätilaetsintä oli Noxin mielestä hurjan hauskaa ja hienosti se nuuskutteli vessan läpi ja löysi hyllyyn piilotetun huonekalutassun. Ilmaisuakaan ei näköjään tarvitse sen enempää miettiä, kun Nox automaattisesti painaa nenänsä oikeaan kohtaan ja pitää sitä siinä kunnes tippuu palkkaa. Välillä pyysin sitä tarkentamaan uudella "Haju" käskyllä ja sekin toimi.

Mä olen nyt aivan onnesta soikeena tän lajin kanssa! Nox on innoissaan, mutta ei sähellä yhtään ja lyhyidenkin treenien jälkeen se on taju pois. Hydrolaatit eivät olisi voineet saapua yhtään parempaan aikaan nimittäin itse olen pahassa flunssassa ja mieluusti hoidan aktivoinnin sisätiloissa nopeasti alta pois ennenkuin pujahdan taas peiton alle värisemään. Toivottavasti olo helpottaa pian. Viimeistään ennen ensi viikon MH-kuvausta, jaiks!

Epäonnistunut

Pakko tulla avautumaan heti tänne etten raivoa koiralle pää punaisena. Ilmoitin Noxin pari viikkoa sitten Nu-Pun arkitokoon sillä kenttä on ihan kävelymatkan päässä ja Nox tarvitsee paljon häiriöharjoitusta. Se oli ihan kivalla päällä kentälle käveltäessä ja sain sen jonkinlaiseen kontrolliin vaikka paikalle alkoi saapua muita koiria, mutta sitten viereemme ilmestyi ilmeisesti ekoja juoksujaan tekevä narttu ja tiineenä oleva labbis ja homma hajosi täysin. Nox nuuhkutti ilmaa silmät pyöreinä eikä kiinnittänyt mitään huomiota minuun. Se ei pystynyt syömään edes nakkeja vaikka niitä yritinkin väkisin tunkea sen suuhun. Se myös kiljui ja itki koko 45min putkeen. Että sellaista.

Kävelin kotiin itku kurkussa. Minua hävetti ihan järkyttävästi ja olin niin vihainen. Kaikki ne onnistumiset joita on viimeisen parin kuukauden aikana unohtuivat ja tekisi mieli vain luovuttaa. Noxkin huomasi tämän eikä edes yrittänyt tervehtiä vastaan käveleviä koiria vaan käveli kerrankin vauhkoamatta vierellä. Sen verran kurkotin kuopastani että viskasin Noxille narulelun palkaksi ja annoin sen kantaa sen kotiin asti. Mutta kyllä siitä huomasi, että koirakaan ei ollut kovin iloinen palkastaan. Löntysteli ilottomasti kotiovelle ja meni toiseen huoneeseen nukkumaan. Tiedän olevani epäreilu, mutta tällä hetkellä ei vaan pysty ja kykene kun on niin epäonnistunut olo. Pitää illalla pitää vielä pienet hyvänmielen treenit...

Vuoristorataa

Miten voikin olla käsissä niin erilainen koira yhden päivän aikana? Kunnon ylämäkeä ja alamäkeä. Koiran parhaat ja huonoimmat puolet saman päivän aikana.

Eilen aamulla suunnattiin pitkästä aikaa treenaamaan itsenäisesti agia. Kontaktien hinkkaaminen on itsestäni vaan ihan hirmu tylsää, mutta olin päättänyt, että nyt treenataan sitä juoksu A:ta sekä irtoamista eikä mitään kummallisempaa ja hauskempaa. Ollaankin aloitettu nyt perusteet kuntoon - projekti ja tarkoituksena olisi joka viikko ottaa yksi tekniikka kunnolla treeniin. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Ollaan treenattu A:ta nyt matolla, koska boksia ei kotoa löydy ja olen liian laiska raahautumaan hallille sitä varten. Noxilla on selkeä kuva maton tarkoituksesta, mutta naksuttelin sitä vielä muutaman kerran ennen A:lle siirtämistä. Hitto, kun ei tullut kuvamateriaalia, mutta Nox osui 90% ajasta todella nätisti kontaktille. Jihuu! Nyt pitää vain muistuttaa itseään ettei etene liian nopeasti sillä en usko A:n kestävän vielä osana rataa. Eli paljon vahvistusta ennen sitä!

A:n lisäksi treenattiin irtoamista, joka ei nyt sinällään ole Noxille hirveä ongelma, mutta hieman epävarmaa ehkä. Eipä sitä ole pahemmin treenattukaan... Ihan vain muutaman hypyn suora ja "Mene" käskyllä eteen. Vaihtelin rimojen korkeuksia 45-55 välillä. Matalat rimat tippuivat välillä, mutta korkeissa ei ongelmaa. Matalammatkin paranivat loppua kohden, mutta Nox selkeästi tarvii tälläistä treeniä, että oppisi lukemaan korkeuksia paremmin. Nokinokka hyppäsi muuten ekaa kertaa 55cm rimoja. Pikkuhiljaa kohti kisoja ;) Muutenkin Nox oli mielettömän kivalla päällä. Odotteli rauhassa käskyn alla, mutta teki hommia täysillä minun kanssani. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa haistelusta ja haahuilusta.

Illalla oli viides kerta rally-tokoa. Nox piippasi kovasti pihassa eikä poistuttu autosta ennen rauhoittumista. Oltiin ajoissa paikalla ja Nox rauhoittui hienosti omalle paikalleen odottamaan. Mutta sitten nokka kävi maassa ja homma hajosi. Joo, piippaaminen oli edelliseen kertaan vähentynyt huomattavasti vaikka hajut selkeästi olivat vieläkin paremmat kuin pari viikkoa sitten. Hirveää läähätystä ja leuan väpätystä. Lattiaa piti lipittääkin välillä. Tainnut joku ihana tyttö treenata samalla paikalla juuri meitä ennen...

Mutta vaikka hajut meinasivat viedä mennessään ja Nox väsähti tästä nopeasti, se suoritti hommat hienosti niitä saadessaan. Vähän oli epätoivoinen olo välillä, kun nokinokka itki vieressä, mutta kuten sanoin kouluttajallekin, vielä pari kuukautta sitten Nox olisi menettänyt toimintakykynsä täysin moisista hajuista. Liisakin sanoi, että Nox teki hienosti hommia kunhan nenä ei päässyt käymään maassa. Positiivista oli myös, että Nox ei ottanut muista koirista häiriötä. Eli hyvää ja huonoa! Kuten useimpina päivinä.

Liikkeet sujuivat siis hienosti, mutta ongelmaksi muodostui Noxin ennakointi. Se tarjosi kovasti aina edellistä treenattua asiaa erityisesti loppua kohden, kun väsymys alkoi painaa. Aamullakin agissa tein sen virheen, että heitin maton vain sivuun irtoamisharjoitusten ajaksi ja eikös Nox bongannut sen kesken treenin ja sinkosi hyppimään matolle :D "Tätähän me ollaan nyt treenattu monta päivää!" huusivat sen silmät. Nox vaatii runsaasti vaihtelua. Erityisesti, kun itse jumitun helposti hinkkaamaan aina samaa ja samalla tavalla.

Rallyn jälkeen käväistiin Lohjan kautta kurkkaamassa Lägin ulkokentän kuntoa ja olihan sitä pakko tehdä matalilla rimoilla ihan pienen pieni treeni. Maanittelin myös siskoani koittamaan jotain helppoa, sillä vanhempani toivovat omaa aussielasta porukan jatkoksi jossain vaiheessa. Vilma vastusteli, mutta lopulta suostui tekemään yksinkertaisia valssiharjoituksia Noxin kanssa. Ja kummasti "Mä en ainakaan ikinä harrasta agia!" muuttui "Sitten jos me harrastetaan agia" ajatukseksi ;) On se koukuttavaa! Ja Noxista oli sikahauskaa tehdä hommia myös siskoni kanssa. Hieno nokinokka.

Aprillipäivän agit

Eilen lähdin treeneistä hyvillä mielin. Ei olla treenattu agia pariin viikkoon ja vähän pelkäsin Noxin olevan radalla räjähdysherkkä...mutta mitä vielä! Jos jostain näki treenitauon, oli se odottelut. Noxista oli kovin vaikeaa makoilla käskyn alla kun sisko kiisi täysiä ihan vierestä ja se osoitti turhautumistaan piippaamalla. Olisi pitänyt viedä se vain ulos rauhoittumaan, mutta jotenkin taas unohdin hermostuksissani miten olen päättänyt suhtautua tälläiseen käytökseen...

Noh, joka tapauksessa. Perjantain agirata löytyy alta sellaisessa muodossa kun sen muistan :P Jo rataantutustumisessa päänvaivaa aiheutti 4-6 kohdat. En uskonut millään ehtiväni vaihtamaan ohjauspuolta enää A:n jälkeen ja persjättö putkellekin tuntui epätodennäköiseltä ellen juoksisi todella kovaa...Päätin kuitenkin pitäytyä suunnitelmassani. 2. esteelle meitä kehoitettiin koittamaan niistoa, mutta minä pyöräytin ensin Noxin sen yli ja pingoin sitten eteenpäin niin kovaa kuin pääsin. Eikä tullut edes kiire! Pussin jälkeen jäin vielä itsekin ihmettelemään miten sujuvasti se meni, joten Nox tiputti sen jälkeisen riman. Huuups :D

Päätettiin ettei hinkata sitä sen enempää, koska ei ollut mitään ongelmaa (KERRANKIN) ja koitettiin 11. putkikulmaa. Taaskaan ei mitään ongelmaa vaan sinne se upposi. Yllätävää. Not. A:lla Nox hyppäsi joka kerta kontakti yli, joten se pitäisi nyt laittaa tehotreeniin. Lopuksi koitettiin vielä niistoa alkuun. Olisihan se onnistunut, jos ohjaaja ei olisi taas jäänyt pällistelemään, että kappas, sehän tekee sen :D Mitenhän sitä oppisi luottamaan koiraan, kun se selkeästi osaa?

Mutta olipas hauskaa treenata, kun kertaakaan en jännittänyt sen karkaamista yleisöön vaikka siellä istui toinen koira! Noxin häiriönsieto on parantunut ihan huimasti viimeisen kuukauden aikana ja nyt ollaankin käyty tokoilemassa tuossa lähellä aina pahimpaan koiranulkoilutusaikaan. Noxia ei ole paljoa kiinnostanut muut koirat, kun ollaan tehty yhdessä hommia. Mahtia!