Hypokoira

Minustako hypokoira?

"Hypokoira toimii diabeetikon omahoidon tukena ilmaisemalla verensokerinvaihteluita. Hypokoiraa kutsutaan myös diabeteskoiraksi.

Koirat pystyvät erinomaisen hajuaistinsa avulla erottamaan verensokerinvaihtelut ihon tuoksun perusteella. Koira voidaan kouluttaa ilmaisemaan matalat ja korkeat verensokerit omistajalleen. Tälläistä koulutettua koiraa kutsutaan hypokoiraksi ja sen on todettu kykenevän ilmaisemaan verensokerivaihtelut jopa ennen kuin diabeetikko itse havaitsee hypoglykemian eli matalan verensokerin oireita.

Verensokerivaihteluiden havaitsemisen ja ilmaisun myötä hypokoira tuo helpotusta ja turvaa diabeetikon arkeen esimerkiksi mahdollistamalla rauhallisemmat yöunet tai tuoden turvaa diabetesta sairastavan koululaisen muutaman tunnin yksinoloon kotona koulun jälkeen." -Hypokoira ry

En tiedä olenko koskaan kertonut täällä sairastavani diabetesta. Olin vain neljä vuotias sairastuessani, joten tämän kanssa on kuljettu nyt miltei 18-vuotta. En voi väittää tämän olleen koskaan helppoa, mutta varsinkin viime vuosina ongelmaa ovat aiheuttaneet selittämättömästi hyppivät verensokerit. Erityisen pahana minulla on aamunkoittoilmiö, joka yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että tiettyyn aikaan yöstä verensokerini pomppaavat todella korkealle. Tämä ilmiö on ollut kohdallani vaikeaa selittää tutkimuksista huolimatta, mutta yhtenä vaihtoehtona on esitetty yöhypoja, eli matalia verensokereita, jonka seurauksena elimistöni käyttää sokerivarastojaan ja nostaa vereni glukoosipitoisuutta. 

Hypo

Jossain vaiheessa kuulin hypokoirista, mutta vaikka ajatus oli kiintoisa, en ikinä ajatellut ottavani koiraa vain tätä tarkoitusta varten. Sitten tuli Nox ja muutin omilleni. Yhtäkkiä huono sokeritasapainoni tuntui pelottavan todelliselta. Mitä jos menisin huonoon kuntoon enkä pystyisi itse tekemään mitään? Korkeiden veresokerien kohdalla ehtisin vielä reagoida, mutta hypot saattavat tulla salakavalasti huomaamattani. Koira ei ole 100% vakuutus, mutta toisi hieman turvaa ja kokeilu olisi vähintäänkin mielenkiintoinen.

Hypokoirakoulutus on aika jäätävän kallista opiskelijabudjetille ja tutkittuani netistä lähinnä englanniksi löytyviä juttuja ja koulutusvinkkejä, päätin koittaa itse saisinko Noxin tunnistamaan alhaisia verensokereita. Pari viikkoa sitten havahduin alhaiseen sokeriin joten nappasin äkkiä esille vanulappuja ja hieroin niitä niskaani ja kasvoihini, kuten jossain neuvottiin. Yhden lapun suljin lasipurkkiin ja loput pakastin päivämäärän ja verensokeriarvon kanssa. Sitten vain naksuttelemaan. 

Hillopurkit hyötykäyttöön. Hienosti löytyy oikea purkki!

Ja Noxhan tajusi idean tosi nopeasti! Tällä hetkellä harjoitellaan neljällä purkilla, joista kolmesta löytyy normaalien verensokerien hajua. Nox ei ole erehtynyt hypon hajusta oikeastaan kertaakaan vaan 100% varmuudella löytää oikean purkin. Pätevä Pox! Nyt pitäisi vain keksiä miten Nox lähtisi ilmaisemaan alhaista verensokeria. Sen pitäisi olla jotain mitä nokinokka ei normaalisti tee joten kaikki pussailut ja kuonolla tökkimiset on poissuljettuja :D Haukkumistakaan en mielelläni opettaisi. Pitää pistää pohdintaan. 

Hyvää joulua!

Meidän mahtava agikouluttaja lupasi tulla vielä aaton aattonakin vetämään treenit ja koska kyseessä on Tiinan vika kerta meidän ohjaajana niin pakkohan se on ilmestyä paikalla. Alkuvuodesta vaihtuukin ryhmä ja vaikka vähän harmittaa jättää tuttu ja turvallinen porukka, olen innoissani. Mutta ennen sitä rauhoitutaan viettämään joulua.

Hyvää joulua siis kaikille lukijoilleni! <3 Palataan koneen äärelle taas ensi vuoden puolella :)

Tavoitteet romukoppaan

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja kohta blogeihin ilmestyy katsaukset kuluneeseen vuoteen ja asetetaan tavoitteita seuraavalla. Vuosi sitten tein samanlaisen listan. Listan jota en todellakaan aio avata, koska tulisi vain paha mieli...

Tuntuu nimittäin, että me heitettiin kaikki romukoppaan. Peko-hommat jäi, viesti jäi, paimennus jäi jne...Sen sijaan rakastuttiin molemmat agiin, hinkkailtiin tokoa ja yritettiin olla ottamatta paineita muiden tekemisistä. Nyt tulossa on vetovermeet ja paimennusta jatketaan vuoden tauon jälkeen jos Nox on iän myötä vähän varmempi enkä joutuisi enää pakottamaan sitä hommiin... Agiin me panostetaan edelleen täysiä. Siinä me molemmat unohdetaan muiden katseet ja paineet ja meillä on vaan ihan sairaan hauskaa!

Ensi vuonna haluttaisiin kyllä startata agissa. Vaikka olen ihan onneton siinä, silti polttelisi jo päästä kentille...Aloitellaan epiksistä ja katsotaan milloin kepit, A ja keinu ovat valmiit. Mutta jos ei startata virallisisissa niin sitten ei startata! Nautitaan vaan hurjasti yhdessä tekemisestä :) Alan selkeästi edistymään. Aikaisemmin on tuntunut puristusta rinnassa aina kun joku Noxin sisaruksista on käynyt hienoin tuloksin kisaamassa. Olen aidosti iloinen kun muut pärjäävät, mutta ahdistaa kun me ei olla päästy lähellekään kisakuntoa missään lajissa. Tyhmä minä en osaa olla ottamatta paineita muiden tekemisestä...

Olen myös ilmoittautunut parille tokokurssille, että päästään näkemään onko meidän omatoimitreeneistä ollut mihinkään ja saadaan apua ongelmiin. Kesäkaudelle aion hakea lägin tokoryhmään. Talvikaudelle en vielä uskaltanut :D

Freteille ei ollut varmaan sen suurempia tavoitteita. Niiden kanssa käytiin näyttelyissä niin suomessa kuin ulkomailla ja hienolla menestyksellä! Neran pentuesuunnitelmia aikaistettiin ja Avi muutti meille elokuun alussa. Olen niin hurjan tyytyväinen tuohon pieneen kirppuun, että olen taitanut parantua kroonisesta pentukuumeesta. Tällä hetkellä ei mikään yhdistelmä houkuttele tarpeeksi ottaakseni uuden kakrun. Kasvatussuunnitelmat olen myös jättänyt taakseni. Ainakin tällä hetkellä. Ehkä joskus paremmassa elämäntilanteessa löydän taas paloa siihen ja näätäharrastamiseen. Tällä hetkellä nautin vain omasta laumastani, käyn näyttelyissä ja unohdan messut ja tapaamiset. Neralla on taukoa mammailusta ainakin ensi kevään ja ensimmäistä kertaa pariin kevääseen saan pitää koko porukan kasassa <3 Pientä terveysongelmaa oli mutta ei sen suurempia (koputtaa puuta). Ensi vuodelta odotan kauhulla MuiMuin synttäreitä. Se täyttää jo viisi ja pääseekin vielä kerran näyttelyyn tammikuussa, veteraanina O.O

Pentukuumeesta puheenollen, on minua alkanut poltella ajatus toisesta koirasta. Olen yrittänyt miettiä muitakin rotuja, mutta miksi vaihtaa kun minulla on käsissäni jo yksi upea? Noxilla on menossa nyt taas parempi kausi ja se on niin mahtava tyyppi teiniongelmiensa alla. Minulle ihan täydellinen koira ja kun mietin mitä toivoisin seuraavalta yksilöltä, en muuttaisi paljoa jos voisin. Nox on hieman liian ohjaajapehmeä ja sillä voisi olla enemmän taistelutahtoa mutta muuten <3 Eivätkä nuokaan ominaisuudet Noxissa ole ylitsepääsemätön ongelma, ne vain tuovat omat haasteensa :) Itse haluaisin toisen koiran jonka kanssa harrastaa, koska tuntuu ettei ihan kaikkea voi Noxkaan tehdä ja intoa kuitenkin löytyisi. Gerasta alkaa myös huomaamaan, että se on vanha eikä jaksa enää samalla tavalla aussiepojun leikkejä. Rotukaveri olisi siis kiva! Toisen koiran aika ei ole ihan vielä, mutta pohdin vuotta 2017. Katsellaan millaisia yhdistelmiä olisi tiedossa silloin ja millainen tilanne on Noxin kanssa.

Vähän lähdettiin sivuraiteille, mutta me ei aseteta siis mitään kilpailu- tai harrastustavoitteita ensi vuodelle koska ei ne pidä meillä kuitenkaan. Katsellaan vaan rauhassa missä mennään ja mitä tehdään :) 

Liebster award

Mä olen maailman huonoin (lue: laiska) ihminen vastaamaan mihinkään haasteisiin, mutta kello on neljä, mä en saa unta ja Milli haastoi meidät kivoilla kysymyksillä joten mikäs tässä näpytellessä! 

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se että pienenmmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster awrd annetaan bloggaajalta bloggaajalle. "

Ja kaikki kysymykset menivät näin: "kerro yksitoista koirasi hassun hauska, ihana tai jopa ärsyttävä piirre tai tapa". 

1. Aina kun Nox on todella iloinen nähdessään minut tai kenet tahansa muun tutun se päästää ilmoille aivan ihanan tervehdyshaukahduksen. Tai ei se ole edes haukahdus vaan jotain sen, ulvonnan ja kurkkuäänen väliltä  :D 

2. Joka aamu herään siihen että Nox kömpii niin liki kuin pääsee, työntää kuononsa leukani alle ja nukahtaa taas <3

3. Nox tervehtii minua joka aamu niinkuin ei oltaisi nähty vähintään viikkoon. Onhan kokonainen yö tosin pitkä aika olla "erossa". 

4. Nox 1,5v edelleen saa samanlaisia iltahepuleita kuin pienenä pentuna 

5. Nox tykkää venyttää itsensä niin pitkäksi kuin saa. Oma pieni supermanini <3

7. Meillä oli hirveitä hankaluuksia "näätä" tempun kanssa, mutta sen opittuaan Nox tarjoaa sitä vähän liikaakin. Se mm nousee tähän asentoon jos edessä on este jonka yli ei seisoessa näe :D 

8. Aina kun mennään vanhemmilleni Nox odottaa superinnoissaan ovella sisään pääsyä mutta ei luvan saatuaan tervehdi Geraa ja ihmisiä heti vaan syöksyy vauhdilla yläkertaan hakemaan sukan tai muuta riepoteltavaa ennenkuin palaa alas

9. Sama pätee kotiin tullessa. Suuhun on pakko saada jotain. Miten muuten tietäisin miten onnellinen se on minut nähdessään. Paitsi siitä riemuhaukusta :P 

10. Nox ärisee ja purisee hurjasti leikkiessään, myös ihmisten kanssa. Minua kehotettiin puuttumaan tähän aiemmin mutta kun tajusin että kyseessä oli tosiaan vain leikkiin kuuluvat äänitehosteet, annoin olla. 

11. Halutessaan huomiota Nox tuo vaivihkaa viereeni jonkin lempileluistaan, painaa päänsä syliini ja tuijottaa hyvin intensiivisesti minua silmiin. 

Aivokapasiteetti ei riitä nyt haastamaan ketään mutta toivoisin mahdollisimman monen listaavan omien lemmikkiensä hassuja/ihania/ärsyttäviä tapoja ^_^ niitä on aina hauska lukea! 

Hupsista...

.... mitä kävikään meidän haasteen kanssa. Ihan ei ole tullut päivitettyä joka päivä (krhm kerran), mutta laitan nyt joitain positiivisuuksia viikon varrelta :)

Nox joulukuu 2015 - päätti alkaa hypellä järveen

 

1. Nox on kerta kerralla parempi leikkijä. Se oikeen purisee saadessaan palkaksi vetoleikin!

2. Nox alkaa olla innokkaampi myös tokoillessa! Vaikka meillä ei ole mitään tavoitteita tokossa on kiva nähdä miten Noxin silmät syttyy sitä(kin) hinkatessa.

3. Tassut eivät enää juurikaan vaeltele asennonvaihdoissa. Selkeästi se on alkanut hiffaamaan homman nimen. 

4. Seuraaminen alkaa näyttää aika kivalta! Katsekontakti ja paikka pysyy jo paljon paremmin

5. Nox ei jää enää niin kiinni namikuppiin vaan tekee hienosti hommia vapautukseen asti. Ennen ei pystynyt tehdä muuta kuin kytätä kuppia...

6. Huomasin että Noxin takapään käyttö on parantunut hurjasti! Näkyy niin agissa kuin tokossakin. Käännökset ovat selvästi helpompia nyt. 

7. Nox on aina niin innolla kaikessa uudessa mukana! <3 Ostin kesällä pari harjoituskiekkoa frisbeetä varten ja nyt harjoiteltiin oikeaa otetta (ei jyrsitä murrr) ja perusliikkeitä. Poximo oli niin innoissaan! 

8. Taas mentiin hurjan paljon parempaan suuntaan agitreeneissä. Nox teki just eikä melkein niinkuin ohjasin mutta parasta oli että tällä kertaa se ei missään välissä lähtenyt vaeltelemaan omiaan. Meidän treenisuunnitelma siis toimii!

9. Välistävedot ja takaakierrot oli aika hienoja eilen vaikka tein ne aina väärässä kohdassa :D Miten vaikeaa on muistaa neljä estettä eteenpäin?

10. Pari viime kertaa agissa on olleet niin kivoja että mietin epiksiin osallistumista...

11. Kepeissä tapahtuu edistystä

12. Nox pystyi olemaan taas asteen rauhallisempi omaa vuoroa odotellessaan. Pikku hiljaa! 

13. Ollaan naksuteltu paljon uusia juttuja ja sekös on Noxista hauskaa! Siirtymistä tien reunoihin käskystä (vetoa varten), post it lapun läpsäisyä (moniakin juttuja varten), pään painamista maahan (lähinnä mun hienoa joulukorttisuunnitelmaa varten mutta jatkojalostaisiko paikkikseen...) jne. 

14. Tuntuu, että ainakin tämä teini-iän aalto alkaa taittumaan. Nox on paljon paremmin kuulolle treenattiin mitä tahansa

Onhan se aika taitava koira. Voisi ottaa tavaksi listata edes kerran viikossa positiivisia juttuja niin ei itsekään unohtaisi miten paljon ollaan edistytty.

MUOKS// Ekstapositiivista, tammikuusta alkaen aletaan treenata Maggie - siskon kanssa agia samassa ryhmässä. Jee!

 

Positiivista!

Saatiin Milliltä positiivisuushaaste. Viikon ajan pitää laittaa ylös kymmenen positiivista asiaa treeneistämme. Minä olen ihminen joka ei helposti kehuskele vaan mieluummin aina etsin ne negatiiviset asiat ja murehdin niitä. Tämä osoittautui siis yllättävän haastavaksi....

Aloitetaan keskiviikon agitreeneistä ja otan myöhemmin tänään aikataulusta kiinni! Kouluttajana oli tänään Taina joka oli suunnitellut meille hauskan näköisen radan. Pimeitä putkikulmia, pyöritystä ja juoksua. 

Viime viikolla meillä oli ihan järkyttävät treenit. Noxilla on esiintynyt haahuilua ja keskittymisongelmia ja nyt ne näkyivät todella pahana... Vietettiin siis hyvä tovi Tiinan kanssa pohtien mikä on ongelma ja miten se voitaisiin ratkaista. Yksi ongelma on oma turhautuminen ja Noxin reagointi siihen. Toinen ehkä se että koko ajan mennään vaikeampaan ja vaikeampaan ja tekisi ehkä hyvää harjoitella taas ihan perusteita. Päätettiin koittaa mitä kävisi jos jakaisimme treenit kahteen osaan. Ensimmäisellä osalla helppoja juttuja jotta päästään aina palkkaamaan ruhtinaallisesti ja toisella voidaan mennä vaikeampaan kun tauon aikana on ehtinyt prosessoida alun juttuja. Nyt ollaan myös pidetty oikeen tehotreeniä lähellä pysymisestä ja luoksetulosta..ja näin siinä kävi. Keskiviikon positiiviset siis alla! 

1. Nox ei ottanut koko treenien aikana, ennen sitä tai jälkeen pahemmin häiriötä koirista. Se tuli ilosesti luokse ja sai palkaksi hurjan vetoleikin.

2. Nox pystyi rauhoittumaan agikentän laidallakin eikä piippaillut lähes ollenkaan 

3. Rataa mentiin kuten aina: täysiä! 

4. Nox rohkaistui keinulla ja päästiin taas vähän eteenpäin

5. Kehut kouluttajalta ja treenikaverien vakuuttelu, että kannattaa lähteä epiksiin lauantaina :D 

6. Ei lähes ollenkaan haahuilua!
7. Unohdin omat estoni ja revittelin, kiljuin ja pompin palkatessa.
8. Noxilla oli huippuhauskaa. Ei vain agin takia vaan ai että kun hän sai huomiota ja kehuja kaikilta...

9. Jäähkälenkillä Nox ei vetänyt kertaakaan, ravasi nätisti ja otti jatkuvasti katsekontaktia! <3

10. Lähdettiin molemmat wirne naamalla kotiin ^_^

Miten vaikeaa voi olla kehua itseään ja koiraansa. Näitäkin kirjoittaessani huomasin alitajuisesti laittavani jotain negatiivista mukaan. Ei välttämättä sellaista mitä muut näkevät, mutta on itselleni rivien välistä luettavissa. Tämä haaste on meille niiiiin hyväksi!

Meidän treeniryhmä ja kouluttaja kannustivat meitä osallistumaan lägin epiksiin lauantaina mutta jätetään väliin. Tiinan sanoin Nox on teknisesti todella lahjakas mutta mä haluan nyt saada tätä haahuilua kuriin ensin, että on sitten yksi stressin aihe vähemmän kisoissa :)

P.S Ekstapositiivista: Pukki tuo meille kuulemma vermeet uuteen harrastukseen jouluna! Ei jaksa odottaa!!!