maanantai 14. heinäkuuta 2014

Vihdoinkin kotona!

Tämän postauksen piti tulla jo eilen, mutta sattuneesta syystä kirjuri on hieman väsynyt ja menetti tajuntansa samalla sekunnilla pieni riiwiö nukahti. Mutta kuitenkin...

Perjantai iltana oli vaikea saada unen päästä kiinni ja taisin saada nukuttua vain muutaman tunnin, sillä aamulla heräsin tunteja ennenkuin olisi pitänyt. Pentua oli tarkoitus lähteä hakemaan kahden maissa joten edessä oli tuskallisen pitkä päivä. Tunnit kuluivat hitaammin kuin koko odotus aikana....Siirsin varmasti satoja kertoja kuppien ja pedin paikkaa, kuurasin talon huolellisesti toisen kerran 12h sisällä ja pyörittelin päässäni levottomia ajatuksia. Miten Gera suhtautuisi tulokkaaseen? Entä näädät? Mitä tarvitsisin hakumatkalle mukaan ja oliko minulla ylipäätään kaikki tarvittava hankittuna?

Kun viimein pääsin lähtemään, matka sujui nopeasti. Myönnän, että kaasujalkani saattoi olla hieman raskas...Perillä vastassa oli kasvattaja Laura ja hänen koiransa Nessa ja Hoppu sekä neljä pentua. Oli hassua astella pihaan kun päälle ei rynnännyt kahdeksaa hurjaa auspain alkua, mutta siinä vaiheessa jo puolet pennuista olivat lentäneet pesästä. Kävimme kasvattajan kanssa paperit läpi ja sain kallisarvoisia neuvoja jatkoa varten. Kun olin rustannut nimen paperiin, oli lievästi sanoen hämmentynyt olo. Nytkö se todella oli minun? Siltä se vaikutti, sillä hetkeä myöhemmin Nox istui jaloissani etupenkillä kitisemässä ja ajoimme kohti kotia. Äitini oli mukana kuskin asemassa, en varmasti olisi pystynyt keskittymään kotimatkaan yksinäni.

Kotona pihalla odotti Gera jota ei paljon Nox kiinnostanut. Siispä touhusimme hetken ulkona ja siirryimme sisälle tutkimaan paikkoja. Nox ei vaikuttanut olevan moksiskaan muutosta vaan asteli varmasti ympäri taloa ja söi hyvällä mielellä tuttua nappulaa.Myös ensimmäinen yö meni hyvin. Pari vahinkoa tuli lattialle ja riehaantuessaan Nox ujelsi, mutta rauhoittui lopulta ja nukkui monta tuntia putkeen. Yksi pissatuslenkki tehtiin kolmen aikaan yöllä ja törmättiin meidän pihalla asustavaan siiliin. Minä taisin säikähtää sitä enemmän kuin Nox, joka olisi mielellään lähtenyt piikikkään perään. Ei lähdetty :P


Fretit ovat Noxin mielestä outoja, kuten myös Nox frettien mielestä. Veelaa en ole ikinä nähnyt yhtä jännittyneenä, kuten en Neraakaan ja molemmat tarkkailivatkin mieluummin pentua vähän kauempaa. Muusa ei ollut Noxista moksiskaan vaan tuli heti iloisesti tervehtimään ja Hippu, todennäköisesti hormoniensa vuoksi, oli kiukkuinen ja nappasi Noxia tassusta. Ei kovaa, mutta tämä riiti säikäyttämään pennun. Onneksi Nox unohti tapahtuneen yhtä nopeasti kuin se tapahtuikin ja uskalsi lähestyäkin näätiä. Pikkuhiljaa...







Vaikka Nox vaikutti ensimmäisenäkin päivänä reippaalta, on nyt ollut ihan eri meno päällä! Pentu kulkee rohkeasti ympäriinsä, yrittää komentaa, maistelee kaikkea eteen tulevaa ja vaeltelee hieman pidemmälle vapaana ollessaan. Kuitenkin Nox seuraa koko ajan  missä menen ja tulee hurjaa vauhtia luokse, jos välimatka kasvaa liian pitkäksi. Nyt ollaan pääasiassa vain leikitty hurjasti yhdessä ja tutustuttu toisiimme. Naksuttimeen ehdollistin Noxin melkein heti ja ollaan harjoiteltu katsekontaktia, luoksetuloja leikin varjolla ja leikitty laatikkoleikkiä. Kaikki sujuvat hyvin, kun ottaa huomioon miten vähän ollaan harjoiteltu. Laatikkoonkin menee jo kolme tassua reippaasti. Fiksu poika!



Tänään meillä kävi siskoni kaverin 4kk ikäinen mittelspitz narttu Sandy leikkimässä. Alussa Nox ujosteli ja piileski jalkojeni alla, mutta löysi nopeasti yhteisen sävelen Sandyn kanssa ja ne vetivät hurjaa rallia ympäri pihaa tunnin ajan. Nyt makkarissa nukkuu väsynyt ja tyytyväinen aussien pentu. Onneksi meillä on jo parit muut leikkitreffit tiedossa. Pennuilla on hauskaa ja omistaja saa ehkä nukuttua vähän paremmin yöllä :D


Tällä viikolla luvassa on monenlaista menoa ja meininkiä. Onneksi Nox ei paljon stressaa uusista jutuista ja voidaan hyvällä mielellä puuhata kaikenlaista.

1 kommentti:

  1. Rohkea Nox! Hauska lukea teidän hakumatkasta. Itse olin Priyaa hakemassa pari tuntia liian ajoissa ja odottelimme abclla että Laura pääsi kotiin. Miten niin innokas..

    VastaaPoista