Kepkepkep

Maanantaina oli toinen kerta keppi- ja kontaktikurssilla ja tällä kertaa keskityttiin täysin pujotteluun.

Ennen tuntia törmättiin pihalla Evaan ja Maggieen ja päätettiin päästä sisarukset vähän riehumaan, kun oltiin kerrankin molemmat hyvissä ajoin paikalla. J - pentueen mustilla oli kyllä niin kivaa! Molemmat olivat riemuissaan leikkikaverista ja omistajat höpöttivät penskoista innolla. Torstaina pääsenkin jo katsomaan pikkuisia ekaa kertaa <3

Kepit olivat kahden mutkaputken "keskellä" ja niistä pääsi sitten ottamaan vauhtia. Meidän piti miettiä miten lähellä keppejä ohjaajan tulisi olla ja miten meidän tulisi kertoa koiralle, että matka jatkuu keppien jälkeen toiseen putkeen. Tarkoituksena oli katsoa taas miten paljon tukea koira vaatii pujottelussa ja vilkuileeko se ohjaajaa vaikka ohjaus hyvissä ajoin kertoisi mihin matka jatkuu.

Ekalla kahdella kerralla Nox haki kepit tosi nätisti, mutta vikalla välillä sujahti ulos vaikka kyseessä oli vain kuusi keppiä. Kaarina käski minun koittaa keskittyä suoraan juoksemiseen, koska nyt lähdin jo lopussa kääntämään omaa linjaa kohti putken suuta ja silloin Nox sujahti ulos. Kun korjasin linjani niin nokinokka ei paljon kysellyt vaan meni just sinne minne ohjattiin. Jes!

Tokalla kierroksella otettiin pitkät kepit. Eka pelkästään keppejä molemmilta puolilta. Nox oli hieman piippaillut häkissä kun kuuli toisen huutavan "putkeen" ja huomasi heti, että nyt sen vire oli taas korkeammalla ja se oli messissä. Ekalla kerralla taisi sujahtaa väärästä välistä, mutta sitten se jäikin.

Kun tämä meni hyvin, Kaarina antoi minulle kaksi tehtävää: kun koira on hakenut kepit, minun pitäisi olla katsomatta sitä ja pyöritellä käsiä samalla kun edettiin. Yksi koiraharrastusurani tähtihetkiä kun ekalla kerralla huudahdin "Kato Nox!" ja sehän keskeytti kepit ja tuli mun luokse :D Mutta nokinokka teki niin hienosti! Mä olin aika varma, että käsien pyörittely yhdistettynä siihen etten katso sitä, olisi vielä liian vaikeaa, mutta mitä vielä! Ekalla kerralla hämmennys näkyi normaalia hitaampina keppeinä, mutta sen jälkeen ei ongelmia. Ihan supertaitava Nox <3 Ja mä näytin kuulemma todella sulavalta käsiä heilutellessani :D

Nox sai taas hurjasti kehuja muiltakin ohjaajilta sen kepeistä ja olin niin ylpeä siitä! Ekalla kierroksella se haahuili, edes putket eivät kiinnostaneet ja Nox pyrki vain kepeille. Toisella pätkällä mä pidin heti alussa bileet ja olin hyvällä tuulella ja se näkyi kyllä nokinokastakin. Sitä ei enää kiinnostanut hajut ja asenne oli kohdillaan. Mun mieliala vaikuttaa tohon koiraan kyllä ihan älyttömästi. Eva sanoi Prillan olevan ihan samanlainen ja, että Noxissa muutenkin on hirmusti samaa äitinsä kanssa.

Kotiläksynä siis Noxille erilaisia häiriöitä kepeille. Keppejä "painamalla", kauempaa jne. Eiköhän tästä vielä hyvä tule.