Wirneen leiri 2015

Perjantaina koitti kauan odotettu päivä, suuntasimme nimittäin Wirneen leirille Yläneelle Kuralan kartanotilalle. Me hyppäsimme Noxin kanssa Maijan ja Naurun kyytiin ja matka taittuikin mukavasti höpötellessä niitä näitä. Saavuimme ehkä kuuden aikaan Yläneelle, kierrettyämme ensin miljoonaa eri pikkutietä, ja purkasimme kamat. Me sijoituimme takkatupaan muiden J-poikien sekä Marjon ja Shaken kanssa, jotka saapuivat tosin vasta lauantaina.

 Perjantaina ei tehty ihmeempiä. Mässättiin tortilloilla, juoksutettiin koiria pellolla ja seurattiin vähän muiden tokoilua. Noxin Jedi-veljen piti näyttää kuka on J-jätkistä kovin ja ei harmi vain voinut juoksennella muiden poikien kanssa. Nox ja Jäynä olivat kuitenkin selkeästi riemuissaan nähdessään pitkästä aikaa ja painelivatkin ihan kunnolla menemään. Me taidettiin kaikki odottaa levottomia häkkieläimiä, mutta kaikki olivat tosi rauhallisesti. Itse olin varautunut isolla metallihäkillä, ettei nokinokka vain päättäisi tutkia mökkiä itseksensä. Yökin oltiin ihan hiljaa. Nox ei edes pahemmin reagoinut kun kävin vessassa aamuyöstä. Jäyski sensijaan olisi kovin mielellään tullut tueksi ja turvaksi :D

Lauantai aamu alkoi ihanalla aamupalalla ja törmäsin minä odottamattomiin tuttuihinkin! Kartanotilan pitäjä oli nimittäin minun seitsemännen luokan biologianopettajani, hauskaa :D Vähän järkytti, että opettaja vielä muisti minut, kun itsellä kesti kauan ennenkuin tajusin kuka oli kyseessä...

Lauantain treenit eivät kuitenkaan alkaneet niin lupaavasti. Meillä oli kouluttajana Esa Lehdistö ja minua jännitti aivan järjettömästi, enkä edes tiedä miksi. Se ei ollut yleisö, koska en edes muistanut meillä olevan katselijoita, kun oli kentällä, mutta jostain syystä menin aivan lukkoon. Ja niin meni Noxkin. Se lukee mielialojani todella voimakkaasti ja ensimmäisellä kierroksella ei suostunut edes hyppäämään! Totesin myös etten ole ollut tarpeeks tiukka lähdöissä odottamisien kanssa eikä se pysynyt siis nytkään paikallaan...Kiitos Nooralle, joka piteli Noxia paikoillaan. Lähdöissä odottaminen on nyt tehotreenissä.
Toisella kierroksella olin ehtinyt vähän päästellä höyryjä ja se meni jo paljon paremmin. Vielä kun sain ruokaa mahaan, oli niin tyytyväinen, että iltapäivän agit sujuivat jo mallikkaasti ja päästiin tekemään pätkiäkin radoilta. Ajoittain meni jopa aika hienosti! Kun vain saisin omat hermot kuriin...

Kuva Minna Karjalainen

Nox pääsi kokeilemaan agia myös Evan ja Nooran kanssa, mutta mammanpoika ei paria estettä pidemmälle päässyt, kun ryntäsi aina kentän laidalla istuvan mamman luo. Ja pari kertaa hoksasi mun takana olevan juoksuisen Jipin sekä rauhassa makoilevan Gatsbyn. Mur. Puhuttiin kyllä jo vähän, että Nox voisi mennä kokeilemaan agia myös ihan kaksistaan Nooran kanssa, etten minä olisi häiriönä. Poju kun kuulemma lähdöissäkin nojasi jo valmiiksi minun suuntaani. Toisaalta mieluummin näin päin :D

Kuva Jenny Söderlund

Syöpöttelyn (tuli tehtyä tätä PALJON) ja juoruilun jälkeen oli vuorossa viehetreenit. Nox sai kunnian olla ensimmäinen. Ekalla kierroksella kävelin Noxin ja Marian (?? muisti pätkii) kanssa n. 80m päähän ja palasin sitten takaisin. Menin hieman auton taakse piiloon ettei Nox juoksisi vain minun luokseni, mutta ei mennyt ihan niinkuin piti. Nox kiinnostui hetkittäin vieheestä, mutta lopulta juoksi suoraa minun luokseni, Hups :D Toisella kierroksella jäin suosiolla samaan päähän Noxin kanssa ja tällä kertaa Nox juoksikin vieheen perässä toiseen päähän. Mutta taitaa se tulla ihan yhtä kovaa luokse ihan vaan jos kutsun sen luokseni :P

Sunnuntai yö oli melko levoton. Nukahdin vasta puolen yön maissa ja heräsin jo kahdelta, kun parvella oli törkeän kuuma. Kömmin siis alas sohvalle nukkumaan ja pojilla oli selkeästi ollut raskas päivä, kun korvaakaan ei lotkautettu. Viiden aikaan heräsin täysin pirteänä ja herättelin Noxia aamulenkille. Vähän oli väsynyttä poikaa, mutta heräsihän se kun pääsi pellolle juoksemaan. Puoli kasin aikaan olin jo ehtinyt laittaa kaikki kotimatkaa varten valmiiksi ja pääsin ahtamaan taas mahaa täyteen. Radanrakennus olikin sitten tosi kiva hoitaa ähkyssä.

Sunnuntaina Noora oli siis suunnitellut meille radan ja täytyy sanoa että olin oikein tyytyväinen treenien jälkeen. Jännittää ei tarvinnut koska Noora on tuttu ja lähdin mukaan asenteella "tää on huippukivaa meni miten meni". Tuntui jopa, että ajoittain tiesin mitä olin tekemässä! Sen lisäksi Noora jaksoi vääntää minulle rautalangasta, kun ei vaan sujunut. Mm kun mulla oli todella vaikeaa ymmärtää kääntyä oikeaan suuntaan yhden hypyn jälkeen, Noora tuli eteen seisomaan ja tavoite oli olla törmäämättä. Kääntyihän ne jalatkin sitten kummasti oikeaan suuntaan :D Hauskat treenit ja radan pätkät, tykkäsin kovasti!

Vielä oli tarkoitus puuhailla jotain, mutta me oltiin molemmat aika tööt joten päätin jättää treenit siihen. Loppupäivä meni kivasti nurtsilla istuessa ja höpötellessä ja käytiinhän me Evan sekä Prillan ja Maggien kanssa joellakin leikkimässä. Prilla oli aivan ihana loikkiessaan laiturilta veteen. Lapset ei uskaltaneet mutta Noxista näki että kovasti olisi tehnyt mieli.

Jäynä, Nox, Prilla, Maggie, Kayla, Jippi, Just, Jedi   (C) Jenna Oinonen

Sitten olikin aika lähteä kotia kohti. Matkalla oli melko väsynyt fiilis, mutta juttu luisti jälleen, joten selvittiin matkasta kunnialla. Heti kotiin päästessäni olin taju poissa pari tuntia, heräsin ja menin takaisin nukkumaan. Yöllä tulikin otettua sellainen 11h unta. 

Leiri oli kyllä huippu! Kiitos vielä kaikilla mukana olleille ja erityisesti järjestäjille sekä kellepä muullekaan kun Lauralle jota ilman me ei oltaisi kukaan oltu siellä :) Mahtava porukka enkä jaksa odottaa ensi vuotta!

Kuva Jenny Söderlund

P.S Lauralla oli matkassa ihanat pienet K-pennet ja mulla on aivan järjetön pentukuume...siis mitä?! Luulen, että tää on enemmänkin sellaista pennut on supersöpöjä ja tuoksuu hyvälle, kuin vakavaa pennun haluamista. Mutta olen nyt päätynyt siihen, että kyllä Noxille vielä joskus aussie kaveri tulee :)