Pickpocket's Rise of the Phoenix

Tiedän mitä moni ajattelee: "Kuudes, onko toi nainen ihan sekaisin?" Ehkä vähän, pakko myöntää. Vuosi vuodelta mun rajani näädissä on kasvanut. Ensin se oli yksi, sitten kolme, neljä ja viisi. Viiteen vedin ehdottoman rajan. En halunnut enää yhtää enempää jo senkin takia, että näädilläni ei ole montaa vuotta ikäeroa ja pelkään, että kaikilla tulee ongelmia terveyden kanssa samanaikaisesti. Lisäksi ei ollut tiedossa yhtään yhdistelmää, josta todella olisin halunnut pennun. Vuosien varrella minulle on kehittynyt näätäsilmää enkä enää ole valmis ottamaan mistä tahansa uutta näätää. Onnekseni minulla on käynyt valtavan hyvä tuuri ja kaikki nykyiset näätäni ovat mahtavista yhdistelmistä.

Sitten kasvattajaystävälleni tuli muutoksia suunnitelmiin ja päätettiinkin, että Hippua käytettäisiin seuraavana keväänä. Uroksena käytettäisiin upeaa hybridi herraa, jonka kasvatuskäyttöä oli suunniteltu jo vuosia. Ja yhtäkkiä olin taas pennunodottaja, joskin pienellä varauksella. Silloin koiranpennun tulo ei ollut vielä varmaa, mutta varovaisia suunnitelmia olin tehnyt. Päätin, että ottaisin kuudennen näädän vain jos koiraa ei tulisi vielä tänä vuonna.

Hippu

Rocky

Pian poksahtaa

Hipun tiineys oli viimeiseen viikkoon asti hyvin epävarmaa. Ensimmäisessä ultrassa nähtiin vain yksi epämääräinen massa ja eläinlääkärin sanoin, uskoimme sen olevan vain "pieru". Kävimme kuitenkin varmistamassa asian ultrassa paria viikkoa myöhemmin ja selvisi, että Pieru olikin ihka oikea sikiö! Ikävämpi juttu  pennulle oli, että siinä vaiheessa Pieru oli jo vakiintunut pikkuisen työnimeksi :D 

27.4 Hipulle syntyikin kaksi pientä tyttöä, joista toinen ikävä kyllä menehtyi vain viiden päivän iässä.

Pieru sen sijaan lähti kasvamaan (hehheh), mutta ikävä kyllä vain yksi  pentu ei riittänyt pitämään Hipun hormoneja kurissa ja se aloitti uuden kiiman. Kiimahuuruissaan Hippu ei kyennyt huolehtimaan pennustaan, vaan Pieru siirrettiin varaemo Esmelle, jolla oli jo ennestään 10 pentua ja Hippu sai hormonipiikin takamukseensa ennenkuin palasi kotiin.

13vrk, 34g

25vrk, 124g

Pieru osoitti alusta asti olevansa aika kova mimmi. Viikon nuorempana ja monta kertaa pienempänäkin se osasi jo taistella tiensä tissille muiden pentujen ohi. Ahne pieni porsas ;) Tässä vaiheessa olin jo syvästi rakastunut pieneen ihmeeseen, jonka selviäminen oli ensimmäiset viikot epävarmaa. Fretti voi saada pentuja oikeastaan mitä tahansa 1-14 välillä ja vain +/-10g pentujen selväminen ei todellakaan ole ensimmäisinä viikkoina itsestäänselvyys. Yhden tai kahden pennun pentueet ovat vielä suurempi riski sekä pennuille, että emolle. Vietin Pierun ensimmäiset viikot tiiviisti kasvattajan luona varmistamassa että silkkinakki lähti kasvamaan ja luulen tietäneeni alusta asti, että jos pikkuinen vain selviäisi, en voisi olla ottamatta sitä. Jopa kasvattaja sanoi, ettei tuntuisi oikealta myydä pentua toiseen kotiin, se oli jo minun.

34vrk, 231g 

Yleisesti fretin pennut luovutetaan 8vko ikäisinä. Hybridipentujen kanssa odotetaan usein kuitenkin pidempään, sillä ne kehittyvät tavallisia pentuja hitaammin. Hipun pienokainen on vasta seitsemän viikkoinen ja muuttaa näillä näkymin meille 5.7 joukkorokotuksen yhteydessä. Tytölle valikoitui nimeksi Nera, italialainen sana joka tarkoittaa mustaa, mutta myös palavaa valoa. Erittäin sopiva nimi siis feenikselleni.

Rasavilli lapsi

Nera 7vko

Suloinen pieni <3

Neran myötä laumani on täysi. Vuosi vuodelta rajani näätien määrässä on kasvanut, mutta kuusi on ehdottomasti se johon päädyn. Siinä riittää jo vilskettä ja vilinää ihan tarpeeksi, ilman, että se kuitenkaan menee yli. Toivottavasti menee vielä vuosia ennenkuin voin harkitakaan uuden silkkinakin ottamista. Tietenkään koskaan ei voi sanoa ei koskaan.

Sanottakoon vielä niille, jotka ihmettelevät laumani kokoa, että fretti ei ole koira. On täysin eri asia omistaa kuusi koiraa tai edes kissaa, kuin sama määrä frettejä. Toki on iso muutos hypätä kolmesta fretistä viiteen tai kuuteen, mutta kun niitä pyörii jaloissa jo valmiiksi viisi, ei kuudes hetkauta arkeani juurikaan. Kyseessä on vielä tyttö, jonka ruokaan ei uppoa hirmuisia määriä rahaa kuukaudessa. Paskan määrä ja eläinlääkäri kulut ovat ne suurimmat päänvaivat, mutta en ole tehnyt tätä päätöstä kevyin mielin. Tietenkään näin suuri lauma ei ole kaikkia varten, mutten ymmärrä myöskään miksi kellään olisi aihetta valittaa minun frettieni määrästä niin kaun kun se ei heihin vaikuta :)

Suomessa ei ole edes tavatonta omistaa viittä tai kuutta frettiä muiden lemmikkien lisäksi. Jos ihminen pystyy tarjoamaan kaikille näädille niiden vaatimat, tai itseasiassa ansaitsemat, olot ja ajan, en näe mitään syytä siihen ettei voisi pitää näinkin suurta laumaa. Siinä vaiheessa kun ihmisellä ei ole varaa hoitaa eläimiään tai hän joutuu häkittämään näätiään, on raja tullut vastaan. Ikävä kyllä ulkomailla ei ole tavatonta omistaa jopa paria kymmentä frettiä, jotka asuvat kaikki häkeissä ja pääsevät ehkä silloin tällöin juoksemaan vapaasti. Tai sitten ei. Niin suurella laumalle on mahdotonta antaa jokaisen yksilön ansaitsemaa huomiota, eivätkä ne kykene millään elämään yhtenä porukkana.

Sainpas aikaseksi myös lievästi tuohtuneen saarnan tähän loppuun, vaikka kyseessä olivat iloiset uutiset. Noh, ensi kerralla tsemppaan ;)

Neran seitsemän viikkois kuvia lukuun ottamatta ovat kuvat Neran kasvattajan, Lisa Hyökyn ottamia.