Tammerferret 2014

Harrastan frettieni kanssa melko aktiivisesti frettinäyttelyitä, sillä ne ovat mukava tapa tavata samanhenkisiä ihmisiä ja vaihdella kuulumisia niidenkin kanssa, joita muuten ei tulisi nähtyä. Tietenkin yksi syy on myös, että omat näätäni ovat pärjänneet melko hyvin lyhyen uransa aikana, mutta ehdottomasti pääasia on ihmisten ja muiden frettien lällyttely. 

Lauantaina avasimme siis seuraavan näyttelykauden näätieni kanssa. Koska Hippu osoittautui kuin osoittautuikin olevan tiineenä epäilyistä huolimatta ja oletin sen edelleen olevan mammailemassa kasvattajan luona näyttelypäivänä, oli porukastani ilmoitettuna vain Muusa, Nova, MuiMui ja Veela. Suuntasimme siis nelikkoni kanssa Pickpocket's Ferretsin kasvattajalle Lisalle jo torstaina, sillä aamulla oli kellot soimassa jo viideltä, että ehtisimme varmasti paikalle ajoissa. Torstaina oli kuitenkin jos jonkin näköistä puuhaa ennenkuin pystyimme painua yöpuulle. Ehdottomasti jännittävin juttu oli uusien Pickpocket'sien pentutarkastus. Onneksi kaikki yksitoista pentua olivat erinomaisessa kunnossa ja pystyimme hyvillä mielin vetää napaamme pitsaa, pestä näätiä ja hoitaa miljoona muuta asiaa kuntoon ennenkuin yhden aikaa viimein saimme unta palloon. 

Pickpocket's Rise of the Phoenix "Nera"

Aamu kuudelta oli lähtö ja ai että pystyikin väsyttää...nappasimme vielä yhden näätänaisen mukaamme Vantaalta ja suuntasimme kohti Tamperetta 14 fretin kanssa. Meno oli väsyneen hysteeristä, kuten aina näyttelyreissuilla. Loppu päivä menikin pitkälti lattialla makoillessa hyvien ystävien seurassa. Meidän porukka oli aika kovaäänistä ja häiriköivää, joten anteeksi muille! :D Oman näätäni olivat kahdessa eri luokassa, jotka olivat ihan ensimmäisten joukossa, joten puolen päivän jälkeen pystyin vain ottaa rennosti ja vetää perus hesesafkat rakkaan ystäväni kanssa. Sihteeröin myös yhden luokan ensimmäistä kertaa ikinä ja uskon sen menneen ihan hyvin. Harmi vain siinä vaiheessa alkoi olla sen verran heikko olo, että nakitin loput luokat muille. 

Sitten alkoivat recalit, eli sijoitusten ratkaisu. Nova ja MuiMui kävivät omien väriensä recaleissa, mutta sehän ei sano yhtään mitään. En todellakaan odottanut, että huonossa kunnossa olevat näätäni sijoittuisivat tällä kertaa. Etenkään Nova, MuiMui ja Muusa, sillä musta soopeli/soopeli luokka on aina todella kova. Ainut toiveeni oli Veelassa, sillä olemme olleet kerran aikaisemminkin kyseisen tuomarin arvosteltavana ja tällöin siitä pidettiin kovasti. Silti epäilytti, kuten aina.

Mutta ei tarvinnut pettyä! Veela nappasi kovilla pisteillä luokkansa ykkös sijan ja olin onnesta soikea, on se vaan hieno typy! Tummiaisille ei luokkasijoituksia odotetusti tippunut. Loput luokat käytiin läpi ja siirryttiin värien parhaisiin. Ystäväni hämmästeli kovasti parhaaksi kuviolliseksi sijoittunutta näätäänsä ja onnistuin nappaamaan hauskan tilannekuvan hänen ilmeestään, kun voittaja mainittiin. Kuvaa hekotellessani paljastettiin paras musta soopeli. "Pickpocket's Biscuit..." Anteeksi mitä? Päästin melko korkean kiljahduksen ja lähdin rivin jatkoksi seisomaan MuiMuin kanssa. Sijoitus tuli niin puskista, että nauroin vain hysteerisesti kun paras soopeli ilmoitettiin heti perään. "IF's Infinity Chilli." Tämä oli jo vähän liikaa. Lisa kävi noutamassa Novan minulle ja seisoin hämmentyneesti nauraen edessä tyttöjeni kanssa. Loput palkinnot jaettiin ja meidän Team Ahmasta löytyi luokan ykkösiä, parasta väriä ja paras veteraanikin. Myös muiden ystävieni näädät pärjäsivät upeasti. Viimeiseksi ilmoitettiin vielä näyttelyssä valioituneet näädät ja kun Veelan nimi sanottiin, olisin voinut purskahtaa itkuun. Ollaan haviteltu Veelan kanssa Valion arvoa jo useassa näyttelyssä ja viimein se irtosi. Täydellinen päätös näyttelylle.

Nova - paras soopeli

 Sitten olikin taas aika sanoa näkemiin ihanille ystäville ja toivoa, ettei menisi kovin pitkään seuraavaan tapaamiseen. Kaikkien palkintojen ahtaminen jo valmiiksi täyteen autoon tuntui epätoivoiselta, mutta onnistuttiin siinäkin. Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä ja suunniteltiin, että painutaan samantien pehkuihin. Seuraavana päivänä oli kuitenkin lähdössä hurja joukko luovutusikäisä vauvoja uuteihin koteihinsa ja pitihän niitä lällytellä vielä viimeisiä kertoja. Saatiin kuitenkin kymmenisen tuntia unta ja herättiin kasilta saattamaan ekat pennut matkaan. Olen päässyt seuraamaan tiivisti näiden näätälapsien kasvua ja tuntui hurjalta, että ne lähtivät jo uusiin koteihin. Kasvattajalle jäi enää viisi pentua mukaan lukien Hipun ainokainen Nera, jonka luovutus on vasta muutaman viikon päästä.

Hurja hyypperi

Like mother like daughter, Nera

Illasta suunnattiin tyttöjen kanssa kotiin. Näyttelyviikonloput ovat todella hauskoja, mutta raskaita ja oli ihana tulla kotiin omaan sänkyyn. Ehdin vasta kotona ihmetellä näätieni voittoja, joista ei ikävä kyllä ole kuvia. Saatiin kuitenkin erilaisia nameja, vitamiinitahnaa, lahjakortteja, leluja, matkajuomakuppeja, pari pyöreää mökkiä, todella kauniit ruusukkeet ja Novan lahjakkaan kasvattajan tekemät pienet puupystit. Eli ihan hirmu hyvät palkinnot! Näyttely oli muutenkin järjestetty erittäin hyvin ja ihan varmasti mennään ensi vuonnakin tyttöjen kanssa, jos näyttely vain järjestetään. Kuulin kyllä jo vähän huhuja siihen suuntaan ;)

Unohdin täysin ottaa yhden yhtä kuvaa näyttelyssä, mutta laitoin sekaan perjantaina otettuja näätävauvakuvia! :)