Mistä on pienet tytöt tehty

Niin oli tarkoitus kirjata jokainen pikkujuttu tarkkaan ylös jotta sitten vuosien päästä niitä tekstejä voisi lukea ja nauraa miten aika kultaa muistot. Mutta arvatkaa mitä, pentuarki on rankkaa. Kaikki energia on mennyt työharjoitteluun ja koiriin eikä ole muka ollut aikaa istua alas kirjoittamaan.

En kyllä pysty käsittämään, että Pilke on asunut täällä jo kuukauden. Toisaalta tutustumme vasta toisiimme ja toisaalta tuntuu, että se olisi ollut täällä aina. Noxin kanssa ne tulevat mainiosti juttuun ja niidenkin suhde kehittyy kokoajan. Pikkasen lämmittää mieltä nähdä mun koirat rallaamassa älyvapaina metsässä tai kirputtamassa toistensa korvia.

Itse yritän kovasti olla vertailematta Pilkettä muihin samanikäisiin pentuihin jotka tuntuvat jo osaavan hurjan paljon kaikkea. Pilkkeen kanssa ollaan keskitytty arkijuttuihin ja perusasiat kuten luvan odottaminen ovella tai ruokaa saadessa  sujuvat hyvin kuten myös "jätä" ja "riittää" käskyt. Sen lisäksi ollaan pikkasen opeteltu istumista, käsitargettia, tassujen laittoa laatikkoon, kosketusalustaa ja perusasennon alkeita korokkeen avulla. Ja toki ollaan leikitty ja ihmetelty maailmaa. Tälleen listattuna niin osaahan se jo vaikka ja mitä.

Pilke on säpäkkä, itsevarma, ehkä hieman vakava jossain määrin. Se tekee kaiken jo nyt täpöllä, mutta tuntuu omaavan hienon on/off napin ja rauhoittuu paikassa kuin paikassa. Mikään ei tunnu hätkäyttävän sen maailmaa ja jos joku jännittää niin se unohtuu nopeasti. Pilke on aika asennemimmi ja mm 10 viikkoisena se asettui lenkillä mun eteeni seisomaan ja oikeasti komensi mua kunnolla. Toinen mikä saa pennun aina välillä kiukustumaan on kriteerien nosto. On se nyt jumalauta kun tästä sai ennenkin palkkaa! Nox oli myös niiiiiin kiltti ja ihana pentu ja kaikella rakkaudella niin Pilke osaa olla aika raivostuttava :D Siinä missä Nox rikkoi pari laturia ja söi vähän seinää pentuna niin Pilke on tuhonnut yhden maton, lampun ja lukemattomia pikkujuttuja.

Nox on mun elämäni koira, loistava harrastuskaveri ja taitava kaikessa mitä tehdään. Se on just sitä mitä mä tarvitsin kolme vuotta sitten ja luulen, että Pilkettä "tarvitsen" nyt. Jännä nähdä mitä siitä vielä tulee. Potentiaalia on ja nyt voin enää vaan pilata sen :D

Nyt ollaan touhuttu pennun kanssa pari päivää kahdestaan, kun Nox jäi siskoni seuraksi maalle. Käytiin lauantaina pikaisesti katsomassa tokon sm - kisoja ja Pilke pääsi hetkeksi leikkimään Tinka - siskon kanssa. Käytin tilaisuuden myös hyväksi ja ihmeteltiin samalla Helsingin hulinaa ja käytiin leikkimässä metroasemalla. Penska ei ollut asiasta moksiskaan vaan ihan yhtä hienosti keskittyi hommiin kuin muuallakin. Julkissa nukuttiin rauhassa jaloissa ja ihmisiä moikkailtiin urakalla. Eilen käytiin ekaa kertaa moikkaamassa lampaita ja Pilkkeestä kuoriutui aika asennemimmi alkujännäyksen jälkeen. Kuljettiin Pilkkeen kanssa lampaiden perässä kun kasvattaja vei niitä eteenpäin ja pari kertaa ne jopa väistivät Pilkettä. On se vaan magee! "Paimennuksen" jälkeen Pilke pääsi vielä riehumaan Pika - siskon ja O - pentueen Oikun kanssa ja illalla treenattiin takapäänkäyttöä ja lusikan nostamista. Oli muuten väsynyt kakara.