Nips naps

Noxilla on ollut elämä taas viime aikoina niin stressaavaa ja kurjaa, että muutama viikko sitten eräiden pahanmielen treenien jälkeen soitin eläinlääkärille ja varasin ajan kastraatioon. Olin jo päättänyt odottavani vielä, mutta juteltuani muutamien ihmisten kanssa Noxin käytöksestä, totesin tämän olevan paras ratkaisu sen oman hyvinvoinnin kannalta.

Eilen siis koitti pitkään pohditun leikkauksen aika. Mentiin hieman ennen kymmentä eläinlääkärille jossa Nox pääsi vaa'alle ensimmäistä kertaa sitten luustokuvien ja tulokseksi saatiin miehekkäät 23kg! Heti perään pistettiinkin rauhoituspiikki pyllyyn ja vaikka väsy alkoi painaa, yritti nokinokka kovasti vielä rakastaa kaikkia ja kaikkea. Erityisen vaikea paikka oli, kun Nox näki äitini saapuvan vastaanotolle, mutta vain häntä liikkui enää. Yllättävää. Not. :D Itkuhan siinä sitten tuli, mutta hetken päästä taju olikin poissa.

Noxin leikkauksen ja heräämisen ajan hoidin muita juttuja ja hieman ennen kahtatoista saavuttiin taas klinikalle jossa Nox olikin jo hereillä. Se näytti iloiselta nähdessään meidät, mutta kroppa ei tietenkään totellut ja päässäkin taisi heittää. Hirveää vauhtia se kipitti autolle ja kieltäytyi sen jälkeen liikkumasta metriäkään.

Nox oli lääkkeistä loppupäivän ihan pihalla ja piippaili lähes taukoamatta. Se pystyi ottamaan vain muutaman askeleen ennenkuin alkoi tuntua ikävältä ja piti lykätä pylly maahan. Paimennusvietti tuntui lääketokkurassa voimistuvan, kun edes pissalla ei voitu käydä ilman koko porukkaa ja suljetut ovet olivat hirveintä ikinä. Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja illalla Nox sai jopa pienen hepulin, kun sai päälleen t-paidasta kokoon ommellun haalarin estämään haavan nuolemista. Yö taas oli kovin levoton. Hyvää asentoa ei tuntunut löytyvän ja itketti, mutta aamuyöllä vihdoin nukahti mun jalkoihini. Ja tänään meno vaikuttaa jo lähes normaalilta eikä Nox voi ymmärtää miksei saa remuta kuten yleensä :D

Nyt jäädään siis odottamaan ja seuraavaan miten kastrointi vaikuttaa. Peukut pystyssä...

Kiss Like This

Blogihiljaisuus on hyvä päättää suloisiin uutisiin. Tiistaina nimittäin matkasimme siskoni ja äitini kanssa Kuopioon ja takaisin. Paitsi, että takaisin tullessa meitä olikin kolmen sijaan kuusi.

Pickpocket's Kiss Like This

Jokin aika sitten Lisa (Pickpocket's Ferrets) kyseli kasvattisivuillaan olisiko ketään kiinnostunut ottamaan luokseen kolmea kodinvaihtajaa joista yksi, 3-vuotias musta soopeli uros Rafi, oli hänen kasvattinsa. Minähän olen painostanut perhettäni ottamaan oman fretin siitä lähtien kun pari vuotta sitten muutin laumani kanssa pois. Joitain mahdollisuuksia onkin tullut vastaan, mutta ne ovat kaatuneet syystä tai toisesta. Yllätyin kuitenkin kovasti, kun äitini oli se joka ensin sanoi olevansa kiinnostunut Rafista. Laitoin heti Lisalle viestiä, että jos kolmikolle ei löytyisi yhteistä kotia, olisi Rafille paikka täältä. Ihan kolmea näätää ei queen bee Veela kestäisi laumansa satunaiseksi lisäksi ;) 

Melkein jo unohdettiin koko juttu, mutta lopulta asiat etenivät nopeasti. Ihan ilman mutkia ei tätäkään matkaa tehty, mutta olipa ihana fiilis ajaa kotiin, kun koko kolmikko oli vihdoin messissä. Rafin kaverit jatkoivatkin heti seuraavana päivänä matkaa, toivottavasti niiden lopulliseen kotiinsa. 

Rafi on osoittautunut näissä parissa päivässä jo ihan mahtavaksi tapaukseksi! Tänään on päästy alkujännityksestäkin yli ja se on hepuloinut ihan kunnolla. Ruoka maistuu ja näyttää tarttuvan nopeasti sen laihaan kroppaan. Tyttöihin on päästy tutustumaan tarhassa ja ne olivat vähän jänniä :D Erityisesti Nera, joka rakastui ensisilmäyksellä ja voisi viettää tunteja kirputtamassa näätäpolon niskaa ja korvia. Avia jännitti uusi kaveri todella paljon, mutta tänään nuuhki Rafia jo uteliaana. Veelan pitää tietenkin näyttää kuka on pomo ja loput ovat välinpitämättömiä. Hyvä tästä tulee! 

Parasta on nähdä miten onnellinen siskoni on saadessaan viimein itselleen oman fretin. Vilma on haaveillut omasta pojasta siitä lähtien, kun muutama vuosi sitten tapasi Veelan Eeli - veljen ja Rafi on kyllä täydellinen sohvapötköttelykaveri. Veikkaan että noista kahdesta tulee erottamattomat <3