Kuusi on enemmän kuin tarpeeksi

Viime keväänä joku kysyi minulta kysymyksen: "Miltä tuntuu kun et voi ottaa Neran pentua?" Myönnän, ne sanat jäivät vaivaamaan enemmän kuin pitäisi. En edes muista mistä ne kuulin, mutta pystyin heti lukemaan rivien välistä viestin: kuusi on enemmän kuin tarpeeksi.

Jos jotain piirrettä inhoan itsessäni, on se miten paljon annan muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni. Pari vuotta sitten tapasin vanhan yläastekaverini erään lemmikkiliikkeen frettipäivässä ja taas kuulin vihjailuja siitä miten surullista on, että lemmikkini ovat niin iso osa elämääni. Vaikka kyseessä olivat ihmiset, jotka kuuluvat elämääni enää vain sosiaalisen median kautta, iski se vähän liiankin kovaa. 

Uskoin oikeasti kasvaneeni viimeisten vuosien aikana ja kovettaneeni itseäni sen verran, että en antaisi tuollaisten kommenttien enää päästä niin syvälle. Mutta olin väärässä. Kun minulle melko suoraan sanottiin, että Neran pentu ei olisi enää vaihtoehto, tuntui se tuomitsemiselta. Olin taas se hullu näätänainen, joka ei kykene hillitsemään itseään. 

Voisin selittää tähän pitkät pätkät siitä miksi minusta x määrä frettejä ei ole liikaa tai miksi laumani on sellainen kuin on, mutta se olisi turhaa. Miksi puolustelisin itseäni ihmisille, jotka eivät millään voi ymmärtää. Minäkään en tuomitse tai suuremmin vaivaa päätäni ihmisillä joilla on vaikka useampi aktiivinen harrastuskoira. Tiedän vain että minusta ei siihen olisi :P Miksi se on siis joillekin kova paikka vaikka minulla olisi kymmenen frettiä? Joo ei ole eikä tule, mutta periaatteessa.

Muutama näätä sitten :D 

 Ja miksi tälläinen aloitus. Mietin pitkään paljastaisinko tätä blogissa vaikka vihjauksia siihen suuntaan kenties on ollutkin, mutta jos jotain oikeasti kiinnostaa, on tieto helposti löydettävissä muutenkin... 

Nera palasi siis lauantaina 11 viikon jälkeen kotiin, ja ei, se ei tullut yksin! Neran ainokainen prinsessa Aviya muutti siis laumani jatkoksi ja seitsemänneksi (just niin!) fretikseni äitinsä mukana. Neran ja Pedon pentua olen halunnut siitä hetkestä lähtien kun Neran kasvattaja Lisa suunnitelmistaan jo viime syksynä mainitsi. Alunperin pentue oli tarkoitus tehdä myöhemmin ja pystyin järkeilemään itselleni uuden pennun ajattelemalla että siinä vaiheessa MuiMui on jo ihan mummo :D Mutta suunnitelmat muuttuvat ja kun tiesin, että toista mahdollisuutta ei tule, päätös oli helppo. 

 Myönnän, että Nera oli minulle vähän sellainen "Vauvani saa omia vauvoja, pakko saada pentu!" Alunperin tarkoitus oli käyttää toista urosta Hipulle enkä ollut ihan varma halusinko kyseiseltä parilta pentua, mutta Hippu x Rocky yhdistelmä vaikutti mielenkiintoiselta ja kuten on nähty, päätös oli erinomainen!

N'äinkin edustavan kuvan saatte nyt! Otetaan uusia kun mammapaino sulaa pois ;D 

Tästä päästäänkin siihen miksi minun oli ehdottomasti saatava Aviya itselleni. Rakastan kaikkia frettejäni yhtälailla ja jokaisella niistä on aivan erityinen paikka sydämemessäni. Toivottavasti en kuulosta ilkeältä muita tyttöjäni kohtaan, mutta luulen Neran olevan elämäni fretti. Sillä on voimakas rakenne, se on kaunis, huumorintajuinen, rohkea, sosiaalinen, ystävällinen, äärettömän hauska eikä minun ikinä tarvitse huolehtia sen käytöksestä vieraissakaan käsissä. Nera tuntuu itsekin rakastavan minua niin syvästi ja ehdottomasti, että välillä mietin mitä olen tehnyt ansaitakseni moisen otuksen elämääni.

Aviya Lisan kuvaamana

Petoa olen ihaillut pennusta asti. Se on aivan yhtä ystävällinen ja hauska tapaus kuin morsiamensa ja jo ihan junnuajoista näin siinä jotain. Kun hain Avin kotiin lauantaina ja istuin autossa, olin järjettömän innoissani. Pedosta on kasvanut juuri niin upea uros mitä odotinkin ja katsoessani pariskuntaa yhdessä, olen todella tyytyväinen. Ne täydentävät toisiaan ja uskon, että Avista tulee melko mainio tapaus. Edellytykset ovat ainakin hyvät :) 

Aviyan kasvua olen päässyt seuraamaan astutuksesta tähän päivään, joten tunnen sen jo melko hyvin ja olen pitänyt sitä alusta asti omanani. Avi on juuri niin hauska kun voi Pedon ja Neran jälkikasvulta odottaa. Se on iso luonne pienessä paketissa! Rohkea, sosiaalinen, olevinaan tuhma (puree melko paljon riehaantuessaan, mutta mitään jälkiä ei ole ihoon jäänyt), vauhdikas, pelottavan ketterä jo tässä minivaiheessa ja nätti kuin mikä! Rakastan Avin mustaa väritystä ja tuntuu, että se on jo nyt hurmannut monia ihmisiä :)

Kotiutuminen on mennyt hyvin. Yksinolot Avi ja Nera viettävät playpenissä erillään muista, koska haluan Avin hieman ketteröityvän ja kasvavan ennen isoon laumaan pysyvästi siirtämistä. Muusan ja Hipun kanssa Avi on jo paininut kunnolla ja se pistääkin aika hyvin vastaan kun ottaa huomioon miten mini se vielä on! Isoäitiinsä Aviya on ihastunut totaalisesti ja se seuraakin Hippua kimeästi piipittäen <3 Muutenkaa Avi ei tunnut olevan riippuvainen Nerasta vaan kaikki leikkikaverit kelpaavat. Väsähtäessä saattaa tulla itku ja silloin pitää päästä mamman luo :') 

Mutta niin kotiutumisesta. Veela on pari kertaa kurmuuttanut Avia, mutta toooodella hellästi kun ottaa huomioon millainen Veela voi olla. Näihin en ole puuttunut sillä Veela on lauman pomo ja sen pitää myös saada näyttää se tulokkaalle. MuiMui esittää, kuten kaikkien uusien kanssa, ettei pentua ole edes olemassa. Huvittavaa katsoa miten MuiMui tuijottaa Avin läpi kuin sitä ei olisikaan :D Nova itselleen ominaisella tavalla oli järkyttynyt ja piileskeli, mutta tänäänpä yllätin sen leikkimistä vauvan kanssa! Hyvältä siis vaikuttaa :) 

Nera sai hieman höykytystä osakseen Veelalta, mutta eilen 5/7 tytöistä (Nera, Avi, Veela, MuiMui ja Muusa) nukkuivat samassa pesässä eli rauha on maassa! 

Nox sensijaan yllätti. Se oli ekat päivät selkeästi todella mustasukkainen: itki aina jos olin näätähuoneessa tai lähdössä kotoa, tunki kokoajan iholle ja parin päivän aikana teki asioitaan sisälle...Nyt tilanne on rauhoittunut ja sisäsiisteys muistunut taas mieleen. Vähän tuntui helpottavan myös kun Avin kasvattaja kävi kylässä ja Nox sai ekstrarakkautta :P 

Lauantaina kirppu muuten painoi n. 530g enkä ole punninnut sitä sen jälkeen. Olen hirveän huono seuraamaan painoja vaa'asta. Kunhan pentu kasvaa eikä näytä sairaalalta, en jaksa stressata. Avin kanssa nyt varmaan tulee oltua pikkasen tarkempi sen historiasta johtuen. 

Muoks. 27.8 Aviya painoi tasan 600g!