Piti julkaista tämä teksti jo viikko sitten, mutta vasta nyt tuntuu tarpeeksi ihmismäiseltä ruotsin näyttelyreissun jälkeen. Julkaistaan tämä siis alta pois ja voin palata Noxin kuulumisiin omassa postauksessa.
Torstai iltana, tai pikemminkin yönä, Senni ja Lisa ilmestyivät meille mukanaan Sennin viisi frettiä sekä Lisan laumasta kaksi. Tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan, koska aamulla kello soisi jo aikaisin, mutta ilta meni juorutessa ja valmistellessa näätiä tulevaan viikonloppuun. Lisan kiimaiset urokset olivat lievästi sanoen sekaisin haistaessaan Neran sulotuoksut ja saimme olla todella tarkkana ettei Peto, tuo ketterä pikku apina, pääsisi meidän aitaukseen leikkimään Neran kanssa...ehkä vielä joskus ;)
Perjantai aamuna äitini nappasi meidät Lohjalta mukaan ja suunnattiin auton nokka kohti Turkua, jossa tavattiin Petra ja Miranda. Heitettiin meidän kolmen kamat "laivaan", eli Petran vanhempien seitsemän paikkaiseen tila-autoon ja siirryttiin jonottamaan oikeaan laivaan pääsyä.
Perjantai kului pitkälti laivalla maleksien vaikka onnistui meidän porukka nolaamaan itsensä moooonta kertaa sinä aikana :D Kuudelta ruotsin aikaa saavuttiin Tukholmaan ja lähdettiin ajamaan näyttelypaikalle, joka sijaitsi noin 40km päässä satamasta. Tarkoituksena oli käydä matkan varrella myös ruokakaupassa ja ihmettelemässä ruotsin eläinkauppojen tarjontaa, mutta homma meni vähän puihin. Miten ihmeessä voi tiet tehdä niin mutkaisiksi ja epäloogisiksi?
Koska olisi aivan liian helppoa vain ajaa perille ja päästä nukkumaan, alkoi laiva kärytä pahasti vain paria kilometriä ennen näyttelypaikkaa. Autossa oli joskus puoli vuotta sitten ollut ongelmia jarrujen kanssa ja arvatkaapa vaan päättikö se aloittaa samat ongelmat nyt...paniikkipuheluja Suomeen ja auton jäähdyttelyä (sekä omien tunteiden) ja pääsimme kuin pääsimmekin näyttelypaikalle. Se pääsisimmekö sunnuntaina pois oli vielä epäselvää.
Näyttely järjestettiin jonkinlaisessa urheiluhallissa, jonka lattialla nukuimme kaksi yötä. Ensimmäinen yö oli jäätävä, mutta onneksi Petra lainasi minulle talvimakuupussin ja palella tarvitsi vain sen ulkopuolella. Aamulla kello soi seitsemältä eikä valmistautuminen kurkku kipeänä ja pahoinvoivana oikein houkuttanut. Pian paikalle saapui myös toinen suomalaisporukka, josta löytyi monta tuttua.
Näyttelypäivä sujui kuten mikä tahansa, joskin ruotsalaiset järjestelyt olivat aika epäkäteviä ja outoja. Porukka oli kuitenkin hyväntuulista, vaikka kierroksen näyttelypaikalle tehdessä mieliala laski hieman. Paikalla oli toinen toistaan upeampia frettejä. Varsinkin muutama uros Neran linjasta oli mielettömän hieno enkä epäillyt hetkeäkään etteikö potti menisi sinne suuntaan. Toisaalta lämmitti mieltä ajatella, että Neralla on noin hieno suku vaikka meille ei selvästi ollut mitään tulossa.
Päivä venyi ja venyi kuten Ruotsissa on tapana ja suomalaiset häiriköivät muita minkä kerkesivät. Monen jännittävän puhelun ja ongelman jälkeen huomattiin, että Petran laiva oli yön aikana jäähtynyt ja jarrut korjaantuneet itsestään, joten näillä näkymin mikään ei estäisi kotimatkaa sunnuntaina. Ei hätää siis!
Viimein oli luokkien sijoittuneiden palkintojenjaon aika. Palkintoja tippui toinen toisensa perään meidän porukalle ja muutama myös muille suomalaisille. Omatkin tytöt yllättivät jälleen! Hippu luokkansa 2. ja kaikki muut luokkiensa ensimmäiset. Upeaa <3 Pyysin Novan siskon omistajaa pistämään heti tyttöjen kasvattajalle viestiä, sillä toiveena oli saada Novalle viimeinen ykkönen valioitumista varten. Jihuu!
Seuraavaksi ratkaistiin isommat sijat, mutta palkintoja ei jaettu vielä. Ensin oli arpajaisten aika. Arpajaiset ovat iso juttu Ruotsissa ja niihinkin meni aikaa varmasti tunti ellei enemmän. Kello oli varmasti jo yhdeksän pintaa, joten toivoin palkinnonjaon olevan vain alta pois että pääsisi nukkumaan.
Ja viimein...ensin aloitettiin värien parhailla. Veelalle napsahti jälleen paras albiino palkinto ja kolme muutakin väripalkintoa tuli meidän porukalle. Seuraavaksi oli vuorossa ikäluokkien parhaat. Minä keskityin höpöttämään kavereiden kanssa enkä kiinnittänyt juurikaan huomiota juontajan sanoihin. "Pickpocket's..." Ei voi olla totta...sydän pampahti rinnassa. "...Rise of the Phoenix!" Minä pomppasin pystyyn ja lähdin jalat täristen eteen. Ihmiset hymyilivät ja taputtivat enkä ollut kuin puolessa välissä kun parhaaksi senioriksi ilmoitettiin Veela!!!! Täyskäännös ja tytöt sylissä eteen seisomaan. Tärisin kauttaaltaan, ei tämä voinut olla totta. En edes tajunnut parhaan veteraanin olevan se upea uros, jota aiemmin ihailin ennenkuin Lisa hihkui jommankumman isoista palkinnoista tulevan varmasti meille. Olivathan molemmat tytöt minun ja vastuksena vain yksi uros. Minä yritin saada henkeä ja sitten tuli totaaliyllätys: Veelan puoliveli Uno oli VSP! Ikinä en ole kuullut sellaista kiljahdusta minkä Lisa päästi :D samaan aikaan pieni ääni takaraivossa kertoi tämän tarkoittavan että minulta löytyisi koko näyttelyn paras näätä...Ja niin siinä kävi. Best in Show, Pickpocket's Bloody Mary "Veela". Jalat ei meinanneet kantaa eteen asti ja nieleskelin kyyneliä siellä seistessäni. 165 frettiä ja Veela paras kaikista, mikä fiilis! <3 Lopuksi vielä sekä Nera että Hippu valioituivat ja näin ollen Nera on kolmessa maassa juniori valio ja Hippu valio kahdessa <3
Kuulostaa ehkä turhamaiselta, että nautin näistä voitoista niin paljon. Mutta minulle nämä tarkoittavat myös sitä, että olen tehnyt jotain oikein. Frettini ovat hyvässä kunnossa ja ihmiset arvostavat että näen niiden terveyden eteen vaivaa. Toivon myös että ihmiset tajuavat sen työn jota tyttöjen kasvattaja on tehnyt näiden pentujen ja yhdistelmien eteen. Ei ole itsestäänselvää tehdä yhdistelmiä joista saadaan tulokseksi kauniita ja hyvärakenteisia frettejä, joilla on täysi kymppi luonne. Ai kamala miten paljon rakastan noita öttiäisiä <3
