Wirneen leiri 2015

Perjantaina koitti kauan odotettu päivä, suuntasimme nimittäin Wirneen leirille Yläneelle Kuralan kartanotilalle. Me hyppäsimme Noxin kanssa Maijan ja Naurun kyytiin ja matka taittuikin mukavasti höpötellessä niitä näitä. Saavuimme ehkä kuuden aikaan Yläneelle, kierrettyämme ensin miljoonaa eri pikkutietä, ja purkasimme kamat. Me sijoituimme takkatupaan muiden J-poikien sekä Marjon ja Shaken kanssa, jotka saapuivat tosin vasta lauantaina.

 Perjantaina ei tehty ihmeempiä. Mässättiin tortilloilla, juoksutettiin koiria pellolla ja seurattiin vähän muiden tokoilua. Noxin Jedi-veljen piti näyttää kuka on J-jätkistä kovin ja ei harmi vain voinut juoksennella muiden poikien kanssa. Nox ja Jäynä olivat kuitenkin selkeästi riemuissaan nähdessään pitkästä aikaa ja painelivatkin ihan kunnolla menemään. Me taidettiin kaikki odottaa levottomia häkkieläimiä, mutta kaikki olivat tosi rauhallisesti. Itse olin varautunut isolla metallihäkillä, ettei nokinokka vain päättäisi tutkia mökkiä itseksensä. Yökin oltiin ihan hiljaa. Nox ei edes pahemmin reagoinut kun kävin vessassa aamuyöstä. Jäyski sensijaan olisi kovin mielellään tullut tueksi ja turvaksi :D

Lauantai aamu alkoi ihanalla aamupalalla ja törmäsin minä odottamattomiin tuttuihinkin! Kartanotilan pitäjä oli nimittäin minun seitsemännen luokan biologianopettajani, hauskaa :D Vähän järkytti, että opettaja vielä muisti minut, kun itsellä kesti kauan ennenkuin tajusin kuka oli kyseessä...

Lauantain treenit eivät kuitenkaan alkaneet niin lupaavasti. Meillä oli kouluttajana Esa Lehdistö ja minua jännitti aivan järjettömästi, enkä edes tiedä miksi. Se ei ollut yleisö, koska en edes muistanut meillä olevan katselijoita, kun oli kentällä, mutta jostain syystä menin aivan lukkoon. Ja niin meni Noxkin. Se lukee mielialojani todella voimakkaasti ja ensimmäisellä kierroksella ei suostunut edes hyppäämään! Totesin myös etten ole ollut tarpeeks tiukka lähdöissä odottamisien kanssa eikä se pysynyt siis nytkään paikallaan...Kiitos Nooralle, joka piteli Noxia paikoillaan. Lähdöissä odottaminen on nyt tehotreenissä.
Toisella kierroksella olin ehtinyt vähän päästellä höyryjä ja se meni jo paljon paremmin. Vielä kun sain ruokaa mahaan, oli niin tyytyväinen, että iltapäivän agit sujuivat jo mallikkaasti ja päästiin tekemään pätkiäkin radoilta. Ajoittain meni jopa aika hienosti! Kun vain saisin omat hermot kuriin...

Kuva Minna Karjalainen

Nox pääsi kokeilemaan agia myös Evan ja Nooran kanssa, mutta mammanpoika ei paria estettä pidemmälle päässyt, kun ryntäsi aina kentän laidalla istuvan mamman luo. Ja pari kertaa hoksasi mun takana olevan juoksuisen Jipin sekä rauhassa makoilevan Gatsbyn. Mur. Puhuttiin kyllä jo vähän, että Nox voisi mennä kokeilemaan agia myös ihan kaksistaan Nooran kanssa, etten minä olisi häiriönä. Poju kun kuulemma lähdöissäkin nojasi jo valmiiksi minun suuntaani. Toisaalta mieluummin näin päin :D

Kuva Jenny Söderlund

Syöpöttelyn (tuli tehtyä tätä PALJON) ja juoruilun jälkeen oli vuorossa viehetreenit. Nox sai kunnian olla ensimmäinen. Ekalla kierroksella kävelin Noxin ja Marian (?? muisti pätkii) kanssa n. 80m päähän ja palasin sitten takaisin. Menin hieman auton taakse piiloon ettei Nox juoksisi vain minun luokseni, mutta ei mennyt ihan niinkuin piti. Nox kiinnostui hetkittäin vieheestä, mutta lopulta juoksi suoraa minun luokseni, Hups :D Toisella kierroksella jäin suosiolla samaan päähän Noxin kanssa ja tällä kertaa Nox juoksikin vieheen perässä toiseen päähän. Mutta taitaa se tulla ihan yhtä kovaa luokse ihan vaan jos kutsun sen luokseni :P

Sunnuntai yö oli melko levoton. Nukahdin vasta puolen yön maissa ja heräsin jo kahdelta, kun parvella oli törkeän kuuma. Kömmin siis alas sohvalle nukkumaan ja pojilla oli selkeästi ollut raskas päivä, kun korvaakaan ei lotkautettu. Viiden aikaan heräsin täysin pirteänä ja herättelin Noxia aamulenkille. Vähän oli väsynyttä poikaa, mutta heräsihän se kun pääsi pellolle juoksemaan. Puoli kasin aikaan olin jo ehtinyt laittaa kaikki kotimatkaa varten valmiiksi ja pääsin ahtamaan taas mahaa täyteen. Radanrakennus olikin sitten tosi kiva hoitaa ähkyssä.

Sunnuntaina Noora oli siis suunnitellut meille radan ja täytyy sanoa että olin oikein tyytyväinen treenien jälkeen. Jännittää ei tarvinnut koska Noora on tuttu ja lähdin mukaan asenteella "tää on huippukivaa meni miten meni". Tuntui jopa, että ajoittain tiesin mitä olin tekemässä! Sen lisäksi Noora jaksoi vääntää minulle rautalangasta, kun ei vaan sujunut. Mm kun mulla oli todella vaikeaa ymmärtää kääntyä oikeaan suuntaan yhden hypyn jälkeen, Noora tuli eteen seisomaan ja tavoite oli olla törmäämättä. Kääntyihän ne jalatkin sitten kummasti oikeaan suuntaan :D Hauskat treenit ja radan pätkät, tykkäsin kovasti!

Vielä oli tarkoitus puuhailla jotain, mutta me oltiin molemmat aika tööt joten päätin jättää treenit siihen. Loppupäivä meni kivasti nurtsilla istuessa ja höpötellessä ja käytiinhän me Evan sekä Prillan ja Maggien kanssa joellakin leikkimässä. Prilla oli aivan ihana loikkiessaan laiturilta veteen. Lapset ei uskaltaneet mutta Noxista näki että kovasti olisi tehnyt mieli.

Jäynä, Nox, Prilla, Maggie, Kayla, Jippi, Just, Jedi   (C) Jenna Oinonen

Sitten olikin aika lähteä kotia kohti. Matkalla oli melko väsynyt fiilis, mutta juttu luisti jälleen, joten selvittiin matkasta kunnialla. Heti kotiin päästessäni olin taju poissa pari tuntia, heräsin ja menin takaisin nukkumaan. Yöllä tulikin otettua sellainen 11h unta. 

Leiri oli kyllä huippu! Kiitos vielä kaikilla mukana olleille ja erityisesti järjestäjille sekä kellepä muullekaan kun Lauralle jota ilman me ei oltaisi kukaan oltu siellä :) Mahtava porukka enkä jaksa odottaa ensi vuotta!

Kuva Jenny Söderlund

P.S Lauralla oli matkassa ihanat pienet K-pennet ja mulla on aivan järjetön pentukuume...siis mitä?! Luulen, että tää on enemmänkin sellaista pennut on supersöpöjä ja tuoksuu hyvälle, kuin vakavaa pennun haluamista. Mutta olen nyt päätynyt siihen, että kyllä Noxille vielä joskus aussie kaveri tulee :)

Huippujuttu

Olen päivittänyt Noxin koiranet sivua neuroottisesti jopa viikonloppuna, vaikka järki sanoo, että silloin ne nyt ei ainakaan ilmesty. Wirneen Facebook sivulle tuli tänään kasvattajalta ilmoitus, että tuloksia on nyt ilmestynyt. Jännityksellä päivitin sivun vielä kerran ja mitä sieltä paljastuikaan: B/A lonkat ja 0/0 kyynärät! Selkälausuntoa vielä odotellaan, mutta hitsi on nyt hyvä fiilis! Vaikka sinänsä se C ei olisi haitannut minua niin silti, huippua <3

Nyt on hyvä agiliitää <3 © Maija Piippo

Synttärijuhlintaa ja luustokuvia

Nox on jo vanha äijä, eilen tuli vuosi täyteen ja naamakin jo harmaantuu. Hyvää syntymäpäivää nokipojalleni sekä tietenkin muille J-kakaroille! Hurjaa miten nopeasti aika menee...

1-vuotis synttäreiden kunniaksi Nox sai kunnon humalan. Käytiin nimittäin luustokuvissa! Noxilta tsekattiin selkä, lonkat ja kyynärät ja epävirallisesti olat. Vaikka tulokset eivät priimat hyvin todennäköisesti tule olemaan, olen hyvillä mielin. Selvisin tästä kammoksutusta päivästä! Kasvattajakin kysyi mitä minä nyt teen kun ei tarvitse kokoajan stressata. Jaa a :D 

Mitä siis löytyi. 

Toinen lonkka näytti hyvältä, mutta toisessa oli löysyyttä joka saattaa laskea lausunnon Chen. Tärkeintä on kuitenkin, että muuten se oli puhdas ja me saadaan jatkaa harrastamista ihan niinkuin ennenkin, huh! Näin jo painajaisia meidän "agiuran" lopusta. Kerrankin kun olen hullaantunut johonkin ihan täysiä ja sitten pitäisikin lopettaa..

Selästä taas saattaa tulla lausunnoksi LTV1, jonka ei pitäisi millään tavalla vaikuttaa meidän elämään vaan on käsittääkseni enemmän "kosmeettinen" haitta. 

Pienistä jutuista huolimatta yllätin itsenikin eikä edes se mahdollinen C häiritse, kunhan mikään ei oikeasti ole rikki ja saadaan harrastaa just niinkun halutaan. Sehän on vain yksi kirjain eikä kerro todellakaan koko kuvaa, minusta minulla on ainakin terve koira :) hyvä minä, alan muuttua positiivisemmaksi! :D 

Ohi on!

Nimittäin meidän treenitauko! Tuntuupa hyvältä. Teki oikeasti melkein pahaa remmilenkkeillä lähikentän ohi ilman, että kävisi vähintään temppuilemassa. Se sama tyhmä kenttä näkyy kivasti olkkarin ikkunasta ja tuntui oikein ilkkuvan meille. "Katso nyt, aurinko paistaa, on lämmin ja te kökötätte sisällä!"

Sen verran kuitenkin luistettiin meidän tauosta, että otin Noxin mukaan LÄGIn alkeiskurssin teoriakerralle, jossa katsottiin nopeasti miten koira oli hallinnassa. Koiran kanssa käveltiin ihmisporukan lävitse ees taas, käskettiin istumaan ja kutsuttiin luokse, ei sen kummosempaa. Nox oli tapansa mukaan ylisosiaalinen (osaan arvostaa tätä päivä päivältä enemmän) eikä ottanut aluksi kontaktia, mutta yllätävän nopeasti luovutti ja köpötteli "vierellä" käskyllä vieressä. Tuntuukin, että muutaman viikon aikana on tapahtunut edistystä. Viime viikon agissakin Nox kävi heti rauhallisesti häkkiin makoilemaan eikä sieltä poissa ollessaankaan meuhkannut mahdottomasti. Kun on viimeiset kolme kuukautta tapellut joka ikisestä asiasta, tuntuu tällainen mielettömältä voitolta. Ihan kuin olisi valoa nähtävissä tunnelin päässä. 

Hierojalla käytiin siis eilen ja epäilin, että parempaan päin ollaan menty. Ja oikeassa olin! Jumissa se oli vielä, mutta oli lähtenyt hyvin irtoamaan ja Nox näytti ajoittain jopa todella rennolta hierottaessa. Minä purkauduin hierojalle taas tulevista luustokuvista ja taas vakuuteltiin ettei hän ainakaan löydä näin mitään vikaa. Ikinähän ei kuitenkaan voi tietää...Mutta olen todella tyytyväinen. Jatkamme siis ravilenkkeilyä ja muistamme pitää myös välillä lomapäiviä treenaamisesta. Eiköhän saada näin pidettyä Nox hyvässä kunnossa :) Seuraavan ajan varasin muutaman viikon päähän. Käyn varmistamassa tilanteen ja jos näyttää edelleen hyvältä, uskallan pitää pidemmän välin. 

Anne kysyi myös milloin meinataan pitää lomaa. Öö mitä? Enhän mä mitään sellaisia ole suunnitellut...Jotenkin kuitenkin tämä Noxin jumisuus herätteli ja, koska en missään nimessä tahdo rikkoa rakasta koiraani, päätin, että jonkinlainen suunnitelma olisi ihan paikallaan. Olenkin nyt lukenut paljon juttua vuosijaksotuksesta ja miten tätä kannattaa toteuttaa. Ihan ei ole vielä selvää miten meillä tulee homma rakentumaan vaan se vaatii pohdintaa.

Masuasukkeja? - osa 2

13.5 painoa 1030-1040g eli painoa tullut kivasti viikossa! Mahdoton sanoa tarkkaa lukemaa sillä epätarkka vaaka ja malttamaton fretti eivät ole hyvä yhdistelmä :D 

Masuasukkeja?

Jaa a, 3-4 viikkoa saa jännätä ennen ultraa :P 

6.5 paino 1000g

Kehonhuoltoa

Eilen oli Noxin ensimmäinen tapaaminen hierojan kanssa. Hierojana toimi Anne Juntunen, joka ainakin minusta oli erittäin mukavaa ja osaava hieroja. 

Ja jumissahan se oli voi hitsit sentään...Lonkat, selkä ja rintalihakset erityisesti olivat jumissa, kuten epäilinkin. Oikea puoli oli kuulemma selkeästi huonommassa kunnossa ja kyllä sen Noxista näki että tuntui. Anne ei uskonut, että Noxilla varsinaisesti olisi mitään rakenteellista vikaa, mutta sen tyyli liikkua on vaan melko rasittavaa. Sinänsä metsälenkit vapaana eivät ole ongelma vaan erittäin suositeltavia, mutta pitäisi saada myös sitä rauhallisempaa menoa mukaan. Noxhan ei pahemmin ravaile vaan paahtaa täysiä menemään. Ollaan aika huonosti käyty remmilenkeillä, mutta nyt ehdottomasti otetaan ravilenkit viikko-ohjelmaan mukaan. Tekee allekirjoittaneellekin hyvää, koska Nox pysyy parhaiten ravissa jos minä hölkyttelen vieressä. Melkein kuulen sen huutavan minulle "senkin hidas nainen, vauhtia!" :D Anne myös suositteli, että pidettäisiin ainakin viikon totaalitauko kaikesta treenaamisesta ja otettaisiin myös lenkkien suhteen rauhallisemmin, joten seuraavaksi viikoksi pitää kehitellä enemmän älyllistä kuin fyysistä puuhaa :P

Itsellä on syyllinen olo, kun en vienyt Noxia aikaisemmin hierojalle ja tilanne meni näinkin pahaksi, mutta hyvin se on osannut hämätä minua :/ Melkein meinasi tulla itku silmään, kun toisella teki kipeää ja silti jaksoi heiluttaa häntää ja jakaa suukkoja Annelle. Herkkis Emilia. 

Vähän myöhässä...

..mutta haluan jakaa perheen nuorimmaisten vapputoivotukset. Ei ollut helppoa räpsäistä näitä puhelimella :D

P.S Nera lähti tänään Lisalle tapaamaan Petoa. Alku näytti lupaavalta joten kesäkuussa maailmaan syntyy toivottavasti Nerppa junioreita <3

Nam nam nappulaa

Vielä odottaa juttuja kirjoittamistaan, mutta päätin nyt avautua tästä asiasta ensin, kun se nyt on ajankohtainen.

Me siirrytään siis takaisin nappularuokintaan. Noxilla on nyt jonkin aikaa ollut närästysoireita: tassujen, ihmisten ja huonekalujen nuolemista, röyhtäilyä, tyhjän vatsan oksentamista jne. Olen yrittänyt jäljittää närästyksen alkuperää johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen, mutta tuntuu, että vaikka jotkut ruoka-aineet ovat selkeästi pahempia (esimerkiksi lohi), ei oikein mikään liha ole tuntunut täysin sopivalta. Myös luutuotteet vaikuttavat aiheuttavan nieleskelyä ja tassujen lipomista/järsimistä. 

Ensin mietin eliminaatiodieettiä, mutta koittaessani koti kotona Noxille taas nappulaa ja tilanteen selkeästi parantuessa, päätin hakea Mustista ja Mirristä pienen pussin Profinen energiaruokaa ja katsoa mitä käy. Pentuna Nox söi nappulaa ensin noin 75/25 suhteessa ja siitä hitaasti nostin lihan osuutta, kun maha ei kestänyt nappuloita vaan tulokset olivat erittäin epämääräisen näköisiä. Silloin pienikin määrä nappulaa sai mahan löysälle, mutta tätä ongelmaa ei enää ole! Tavara on hyvän näköistä eikä närästysoireita ole ollut päiviin. Mm levoton haahuilu öisin on loppunut. Olen siis supertyytyväinen! Lihaa lähdetään varmasti lisäämään pikkuhiljaa ja yhtä laatua kerrallaan jossain vaiheessa. En kuitenkaan tahdo sitä täysin Noxilta kieltää. Eiköhän me löydetä nokinokallekin sopivia raakaherkkuja :) 

En tiedä miksi, mutta minulla tuli melkein epäonnistunut fiilis kun nappasin nappulasäkin mukaani ja kiikutin sen kassalle. Nappularuokinnassa ei ole mitään vikaa, mutta frettien kanssa päähäni on iskostunut, että liha on aina parempi. Tietenkin fretit ovat puhtaasti petoeläimiä eikä niille ole juurikaan tarjolla laadukkaita kuivaruokia, mutta silti. Minulle tuli olo, että olisi pitänyt yrittää enemmän...Nyt olen päässyt näistä ajatuksista eroon! Asennoidun tähän niin, että on mahtavaa, kun ongelma saatiin ratkaistua näin helposti :) Gerahan on kunnon allergiapesäke, jonka kanssa on käyty läpi kaikki mahdolliset ruoat mutta allergiaoireet katosivat vasta paskalla markettinappulalla ja lihalla. Ja se voi paremmin kuin koskaan! Kumma eläin ..Elämä ruokaongelmaisen kanssa on kyllä vaikeaa. 

Nox on syönyt jo pitkään yhden aterian päivässä, mutta nyt siirryttiin 2-3 pienempään ateriaan päivässä ja ne nappulat joita en tarjoa esim naksuttelun yms ohella, syödään Buster Dog Maze kupista, joka on ehkäissyt hienosti hotkimista (varmasti osasyy närästykseen..). Illalla Nox saa myös hapanmaitotuotteita ehkäisemään tyhjän vatsan oksentelua. Tällä hetkellä tilanne näyttää oikein hyvältä  :)