Mistä on pienet tytöt tehty

Niin oli tarkoitus kirjata jokainen pikkujuttu tarkkaan ylös jotta sitten vuosien päästä niitä tekstejä voisi lukea ja nauraa miten aika kultaa muistot. Mutta arvatkaa mitä, pentuarki on rankkaa. Kaikki energia on mennyt työharjoitteluun ja koiriin eikä ole muka ollut aikaa istua alas kirjoittamaan.

En kyllä pysty käsittämään, että Pilke on asunut täällä jo kuukauden. Toisaalta tutustumme vasta toisiimme ja toisaalta tuntuu, että se olisi ollut täällä aina. Noxin kanssa ne tulevat mainiosti juttuun ja niidenkin suhde kehittyy kokoajan. Pikkasen lämmittää mieltä nähdä mun koirat rallaamassa älyvapaina metsässä tai kirputtamassa toistensa korvia.

Itse yritän kovasti olla vertailematta Pilkettä muihin samanikäisiin pentuihin jotka tuntuvat jo osaavan hurjan paljon kaikkea. Pilkkeen kanssa ollaan keskitytty arkijuttuihin ja perusasiat kuten luvan odottaminen ovella tai ruokaa saadessa  sujuvat hyvin kuten myös "jätä" ja "riittää" käskyt. Sen lisäksi ollaan pikkasen opeteltu istumista, käsitargettia, tassujen laittoa laatikkoon, kosketusalustaa ja perusasennon alkeita korokkeen avulla. Ja toki ollaan leikitty ja ihmetelty maailmaa. Tälleen listattuna niin osaahan se jo vaikka ja mitä.

Pilke on säpäkkä, itsevarma, ehkä hieman vakava jossain määrin. Se tekee kaiken jo nyt täpöllä, mutta tuntuu omaavan hienon on/off napin ja rauhoittuu paikassa kuin paikassa. Mikään ei tunnu hätkäyttävän sen maailmaa ja jos joku jännittää niin se unohtuu nopeasti. Pilke on aika asennemimmi ja mm 10 viikkoisena se asettui lenkillä mun eteeni seisomaan ja oikeasti komensi mua kunnolla. Toinen mikä saa pennun aina välillä kiukustumaan on kriteerien nosto. On se nyt jumalauta kun tästä sai ennenkin palkkaa! Nox oli myös niiiiiin kiltti ja ihana pentu ja kaikella rakkaudella niin Pilke osaa olla aika raivostuttava :D Siinä missä Nox rikkoi pari laturia ja söi vähän seinää pentuna niin Pilke on tuhonnut yhden maton, lampun ja lukemattomia pikkujuttuja.

Nox on mun elämäni koira, loistava harrastuskaveri ja taitava kaikessa mitä tehdään. Se on just sitä mitä mä tarvitsin kolme vuotta sitten ja luulen, että Pilkettä "tarvitsen" nyt. Jännä nähdä mitä siitä vielä tulee. Potentiaalia on ja nyt voin enää vaan pilata sen :D

Nyt ollaan touhuttu pennun kanssa pari päivää kahdestaan, kun Nox jäi siskoni seuraksi maalle. Käytiin lauantaina pikaisesti katsomassa tokon sm - kisoja ja Pilke pääsi hetkeksi leikkimään Tinka - siskon kanssa. Käytin tilaisuuden myös hyväksi ja ihmeteltiin samalla Helsingin hulinaa ja käytiin leikkimässä metroasemalla. Penska ei ollut asiasta moksiskaan vaan ihan yhtä hienosti keskittyi hommiin kuin muuallakin. Julkissa nukuttiin rauhassa jaloissa ja ihmisiä moikkailtiin urakalla. Eilen käytiin ekaa kertaa moikkaamassa lampaita ja Pilkkeestä kuoriutui aika asennemimmi alkujännäyksen jälkeen. Kuljettiin Pilkkeen kanssa lampaiden perässä kun kasvattaja vei niitä eteenpäin ja pari kertaa ne jopa väistivät Pilkettä. On se vaan magee! "Paimennuksen" jälkeen Pilke pääsi vielä riehumaan Pika - siskon ja O - pentueen Oikun kanssa ja illalla treenattiin takapäänkäyttöä ja lusikan nostamista. Oli muuten väsynyt kakara.

Pentujuttuja

Viikko yhteiseloa takana ja silti tuntuu, että pikkumusta olisi ollut täällä aina. On niin mielettömän hienoa tutustua uuteen otukseen ja päästä touhuamaan sen kanssa, kun kaikki on uutta ja niin ihmeellistä.

Pilke on kyllä ihan järjettömän reipas tapaus. Tähän asti ei ole oikeen mikään hänen maailmaansa järkyttänyt ja jos on, niin asiaa tuumitaan hetki ja sitten mennään katsomaan uusiksi jonka jälkeen ei ole enää mitään ongelmaa. Se vaikuttaa itsevarmalta pikkuneidiltä, mutta samaan aikaan hakee minuun kontaktia ja mikään ei ole parempaa kuin mammalta tulevat kehut jonka jälkeen syöksytään hirmuista vauhtia syliin pussaamaan. Ruoan eteen tehdään mitä tahansa ja leluun se käy säpäkästi kiinni. Mä yritän nyt takoa päähäni sosiaalisen palkan käyttöä ettei minusta taas tulisi pelkkää namiautomaattia.

Nox otti pennun ihan mielettömän hyvin vastaan. Ne leikkii ja touhuaa ja tutustuu toisiinsa enkä voisi olla ylpeämpi omasta nokinokastani. Aluksi leikki oli Noxille tyypilliseen tapaan hieman rajua, mutta pian se tajusi uuden kaverin olevan ihan pieni vielä ja nyt leikki sujuu nätisti. Pilkkeen lempileikki tuntuu olevan Noxin selkään kiipeäminen ja karvan repiminen. Ei se niin haittaa vaikka isoveli nousis ylöskin, karvasta saa kivan otteen eikä tarvii päästää irti ;) Hirmuhauskaa olisi myös ryömiä lattialla makaavan ihmisen kainaloon, heittäytyä selälleen ja repiä kaikkea mihin yltää.

Pilke pääsi tutustumaan heti toisena päivänä Muusaan ja Veelaan. Frettejä ei paljon kiinnostanut, mutta Pilke sekosi täysin. Sen mielestä uudet isosiskot ovat aivan ihania! Aitauksessa olo sen sijaan menee helposti tunteisiin ja Pilke huutaa kuin pieni sika. Tänä aamuna tosin kuului enää pientä piippausta joten suunta on oikea!

Maanantaina oltiin treenaamassa Wirneen Espoon jaoston kanssa aksaa. Me päästiin Siirin rääkkiin ja oli kyllä todella hyödyllistä! Siiri huomasi heti meidän ongelmat; en luota itseeni tai koiraani ja teen puoliteholla. Sain siis juosta niin kovaa kuin vaan pystyin ja opetella rytmittämään. Eka pätkä saatiin ihan ok läpi ja seuraava...no joo. Tehtiin takaakiertoja ja mun oli ihan äärettömän vaikeaa tähdätä ohjaustani ja Nox tuli uudestaan ja uudestaan minun puolelleni. Siiri päätti näyttää miten homma toimii ja silti ei vaan onnistunut. Noxille ei siis ole kunnolla opetettu takaakiertoa ja saatiinkin paljon vinkkejä miten treenata ne sujuvammiksi. Ja nimenomaan niin, että Nox kuuntelee käskyä eikä seuraa vain liikettä kuten nyt. Tehtiin toisenlaista harjoitusta myös takaakierroilla jossa minun piti miettiä enemmän koiran linjaa hypyn jälkeen. Tämä sujui jo paremmin.

Pilke pääsi hengailemaan myös aksakentän laidalle ja hienosti se odottelikin aitaan sidottuna. Se innostui aivan valtavasti Cavasta ja Hopusta, mutta kipitti kuitenkin aina ottamaan kontaktia välissä. Pentu pääsi myös ekaa kertaa juoksemaan putkeen ja kovin itsevarmasti se kipittikin sen läpi useamman kerran.

Keskiviikkona ajeltiin Somerolle seuraamaan paimennuskisoja, jossa Pilke sai ootella ensin boksissa, kun me ihasteltiin kasvattajan suoritusta. Oli kyllä hienon näköistä vaikka en paimennuksesta mitään ymmärräkään :D Sen jälkeen Pilkekin pääsi hengailemaan sinne missä tapahtuu. Hihnassa mentiin reippaasti ja yritettiin päästä moikkaamaan niin koirat kuin ihmisetkin. Joku osaava paimenkoira ajoi lammasporukan meidän ohi ja neiti tänttärää oli häntä tötteröllä menossa perään. Pilke ehti myös leikkiä hieman Hupsin (Wirneen Oho Hups) kanssa, joka muutti eilen äitini harrastuskaveriksi. Oli muuten väsynyt pentu illalla.