sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Lisää lääkärireissuja

Ja mitäs meidän syksyyn kuuluu:

Ensin näädät...
Tytöille turvallistettiin terassi mun uudelta asunnoltani joten ne asuvat jälleen pihalla ja valmistautuvat talveen. Kaikilta puskee uutta karvaa ja mä ootan virnuillen niiden pehmoisia turkkeja. Ei enää pitkään! Pari lääkärireissuakin on ollut näiden kanssa viimeisen viikon aikana. Yhdelle laitettiin rokotukset kuntoon ulkomaanreissuja varten ja sitten toi yksi...

MuiMuin jälkeen olen neuroottisesti kopeloinut näätiä läpi. Ensimmäiset sydämentykytykset aiheutti Veelan perna joka on selkeästi kasvanut. Lisa kopeloi sen läpi ja sanoi, että jotain siellä tuntuu, mutta toistaiseksi seuraillaan. Pernan turpoaminen kun vanhemmalla fretillä ei ole tavatonta, mutta toivottavasti homma ei etene mitenkään tai sitten kiikutan sen äkkiä poistatettavaksi...

Seuraavan kerran sydän jätti lyönnin välistä muutamaa päivää ennen joukkorokotusta. Silittelin Veelaa ja yhtäkkiä sormet osuivat johonkin leuassa. Tarkempi kopelointi osoitti sieltä löytyvän herneen kokoisen patin ja suuhun kurkatessa löytyi saman puolen ikenistä pari pientä pahkuraa vierekkäin. Soitin itku kurkussa äidilleni, että nyt ei enää jaksa. Ihan varmasti kyseessä oli kasvaimia ja Veelakin jäisi leikkauspöydälle...Rauhoituttuani ja vilkuiltuani suuhun tarkemmin aloin epäillä ongelman olevan pari poskihammasta sillä ne näyttivät hieman heikoilta ja suoraan yläpuolella oleviin hampaisiin oli kertynyt hammaskiveä eli ien oli selkeästi kipeä ja Veela varoi sillä puolella syömistä. Joukkiksessa annoin Gislen ja Lisan katsoa vielä suuhun ja epäilys olikin paha ientulehdus. Heti seuraavaksi keskiviikoksi varattiin aika hampaidenpoistoon.

Vaikka järki ja eläinlääkäri vakuuttivat minuille, että kyseessä oli täysin eri tilanne ja rauhoitus, minua pelotti järjettömästi. Sanoin Gislelle, että jäisin varmuuden vuoksi paikalle odottelemaan ja sanoin heipat Veelalle. Onneksi ei tarvinnut odotella kuin 45 minuuttia ja hoitaja tuli kertomaan, että albiinoprinsessani oli parhaillaan heräämässä. HUH.

Noxille kuuluu hyvää. Nokinokka pääsi kesän aikana selkeästi pyöristymään ja nyt ollaankin oltu tiukalla dieetillä. Onneksi lisälenkit ja rasvattomampi ruokavalio ovat tuoneet selkeitä tuloksia ja tuskin menee enää kauaa, että Nox on oma sorja itsensä!



Ollaan treenattu taas ahkerasti rallya ja nyt unohdettu ALO ja oikeasti lähdetty tekemään töitä ylempien luokkien, lähinnä voittajan ja mestarin, liikkeiden kanssa. Aksaamassa ollaan käyty pari kertaa viikossa ja treenattu erityisesti niitä keppejä ja kontakteja. Puomin lopussa Nox on alkanut hiippailemaan ja joo, kyllä se pysähtyy, mutta ei 2on2offiin :P Huomattavaa parannusta on kyllä tapahtunut kuten myös kepeissä! Aikaisemmin Nox ei ole kestänyt etupalkkaa vaan ollut asenteella "Eikö se nyt oo ihan sama miten mä pujottelen?", mutta nyt kestää senkin. Hiljalleen siis jatketaan :) Tavoitteena saada nyt kontaktit ja kepit kuntoon ja osaksi rataa jotta alkuvuodesta päästäis taas treenaamaan ryhmään, etsimään jonkilaista flowta ja sitten vihdoin ja viimein kisaamaan!

Olisipa tää otettu hieman aikaisemmin...rakkaat <3


Mulla alkaa huomenna työharjoittelu Mustissa ja Mirrissä joten jouluun asti ainakin oma arki tulee olemaan harjoittelua, lukiota, treenejä, näyttelyjuttuja jne...KÄÄK.