FINASC Open Show

Sunnuntaina lähdettiin porukalla FINASC Open Show:un ihmettelemään näyttelytohinaa. Jenna ja Hyrrä sekä Noora ja Jippi hakivat minut Espoosta puoli seitsemän aikoihin aamulla ja suunnistimme kohti Tamperetta. Menomatka oli...mielenkiintoinen. Jippi ja Nox tapasivat ensi kerran luovutuksen jälkeen ja ne laitettiin samantien samaan autohäkkiin ja meno oli aika villiä ja äänekästä! :D Paikan päällä bileet jatkuivat, kun paikalla oli 6/8 J-pentua! Wirneen nurkka taisikin olla kaikista äänekkäin näyttelyssä :P

Päivä oli järjettömän kuuma, mutta sujui mukavasti kehiä ja pentujen painia seuraten. Wirneen jengille tuli jopa menestystystä kehissä, mistä eivät kaikki olleet ihan samaa mieltä...tosi ikävää, että kehän laidalla suhtaudutaan noin ikävästi, vaikka osasihan sitä odottaa. Oli kuitenkin kiva, että paikalla oli paljon eri tyyppisiä koiria. Rehellisesti sanottuna pidin eniten Wirneen koirista, vaikka oli siellä muutama eri tyyppinenkin koira, jotka olivat mielestäni kauniita. Luulen kuitenkin, että Noxin kanssa käydään sitten joskus hakemassa vain se pakko H.

Varastettu törkeästi Jennyltä

Näyttelyn jälkeen siirryimme Millin ja Priyan, Jennyn ja Ilon, Jennan ja Hyrrän, Nooran ja Jipin sekä Eijan ja Kaylan kanssa rannalle viilentymään. Isommat vesipedot takasivat oman kastumisenikin, mutta tällä kertaa myös Nox kävi ottamassa pari uintipyrähdystä namin perässä! Jes! Uusinta painit ja vaihtelevassa maastossa rymyäminen takasivat paluumatkalla väsyneet pennut, vihdoinkin...itsekin olin lievästi sanoen väsynyt ja hiljainen, vaikka pääsin sitten lopulta vauhtiin :D Päivä oli siis todella kiva, ihanaa kun meillä on tälläinen porukka! Meidät uudetkin wirnistelijät on otettu upeasti vastaa, kiitos <3

Muuten ei mitään ihmeellistä. Kuumuus on verottanut kaikkien elukoiden voimia. Sekä näädät että Nox ovat pirteimmillään aikaisin aamusta tai myöhään illalla ja muuten lepäilevät. Parina päivänä olen oikeasta joutunut vetämään syvään henkeä ja käskeä itseäni rauhoittumaan, kun Noxiin päivän mittaan kasaantunut energiaa purkautuu iltavillinä...Siinä vaiheessa kun kello lähestyy 12 ja toinen vielä vetää rallia ympäri taloa, ei ole itku kaukana.

Pikkuiset Nox, Kayla, Jippi ja isommat Ilo, Priya ja Hyrrä

Näyttelyssä pääsin vertaamaan Noxia muihin pentuihin ja onhan se huomattavasti kaikkia pienempi. Olen stressannut hirveästi pojun ruokinnnasta ja kopeloinut kylkiä paniikissa, onko se liian lihava tai laiha? Mutta Lauran mukaan Nox on oikein sopivassa kunnossa, jee :) Muutenkin oli kiva päästä vertailemaan kokemuksia muiden omistajien kanssa, etenkin kun kyseessä on eka oma koira ja kaikki on uutta ja ihmeellistä, en osaa aina ajatella järkevästi. Olen ottanut hirveästi paineita harrastusten aloittamisesta ja ahdistunut, koska emme ole vielä alkaneet opettelemaan arjen taitojen lisäksi muuta hyödyllistä. Pelkään niin paljon mokaavani, mutta onneksi muut osasivat rauhoitella minua! Nox on vielä pieni pentu, eikä meillä ole mikään kiire. Nyt vain pidetään hauskaa yhdessä :)

Lähes kaikki kuvat ovat Jennan käsialaa.

Kuulumisia

Heti meinaa jäädä blogin päivittäminen, hyi minua! Yritän pitää tämän mahdollisimman lyhyenä :P

Laitetaan heti alkuun huonompia uutisia...olin viime viikonloppuna Lempäälässä ystäväni Emeliina luona, kun Nox oli perheeni kanssa veneilemässä ja näädät siskoni Jessican hoidettavina. Menin lauantaina bussilla Naantaliin ja tulimme sitten sunnuntaina porukalla kotiin. Tietenkin ryntäsin heti ensimmäisenä katsomaan frettejä ja huomasin, että Nova oli poissa...Näätähuoneen ikkuna oli raollaan, mutten usko Novan päässeen siitä karkuun vaan livahtaneen ulos ovesta aamuruokinnan aikaan. Jessica oli vienyt tytöille lihaa neljän aikaan aamulla ja silloin kaikki kuusi olivat vielä tallella. Alkoivat elämäni hirveimmät kuusi tuntia. Olin lievästi sanoen paniikissa ja itkin hysteerisenä kun kiersimme levittämässä sanaa naapureille ja tutkimme kaikki mahdolliset kolot ja katokset, näkemättä jälkeäkään Novasta. Jätimme tuttuja peitteitä ja ruokaa rakennusten lähelle ja illalla äitini ystävä toi meille loukun avuksi. En pystynyt enää kohtaamaan ihmisiä, joten nappasin Geran mukaan ja painuin metsään sillä välin kun Nox jäi touhuamaan lapinporokoira uros Kirpun kanssa. Istuskelin metsässä ja nielin kyyneleitä. En voinut uskoa, että Nova oli todella poissa...sitten kuulin sanat joita en olisi voinut odottaa enempää: Nova oli löytynyt ja tuotu kotiin. Ja siellä se oli, nälkäisenä, likaisena ja aavistuksen kuivahtaneena, mutta muuten täysin kunnossa. Naapurimme olivat lomalta palatessaan huomanneet autotallinsa seinässä majailevan "haisunäädän". Vilma oli juossut kotiin hakemaan tipun ja saanut nopeasti houkuteltua pienen seikkailijan syliinsä. Luojan kiitos!

Noxin kanssa ollaan puuhailtu kaikenlaista. Se on saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin. Onneksi Nox ottaa uudet asiat rennosti vastaan ja pystyy leikkimään, syömään ja rauhoittumaan oltiin me missä tahansa. Nox pääsi ekan kerran veneilemäänkin viikonloppuna ja kuten odotinkin, pentu ei ollut tästä moksiskaan. Moottorin ääni oli aluksi vähän jännä, mutta pian Nox oli kuin kotonaan. Otti hienosti kontaktia ennen veneeseen nousua eikä välittänyt vaikka vene keikkuikin välillä kunnolla. Reipas poika! 

Edelleen ollaan vaan leikitty hurjasti ja tehty pientä treeniä. Nox oli aluksi aika huono leikkimään, mutta olen saanut pönkitettyä pojan itsetuntoa ja nyt menee jo paljon paremin! Taistelutahtoa on alkanut löytyä, jee! Leikkimisen lisäksi ollaan harjoiteltu katsekontaktia eri tilanteissa, vähän kosketuskeppiä, luoksetuloa ja laatikkoleikkiä. Katsekontaktia Nox tarjoaa todella hyvin kuten myös luoksetuloa. Hihnakävelyä ollaan harjoiteltu häpeällisen vähän, mutta nopeasti sekin alkoi sujumaan, kun oli pakko pitää kiinni. Joka päivä saan hämmästellä, miten fiksu otus Nox todella on! Vaikka osaa se olla todella hölmökin :D

Geran ja näätien kanssa ollaan edistytty hurjasti! Gera ei aluksi tuntunut tajuavan koko pennnun ideaa, mutta nyt jo haastaa Noxia leikkimään ja osaa hienosti ottaa huomioon pennun koon. Nox jännäsi aluksi suurta kaveria, mutta enää sekään ei ole ongelma. Ihan sydän pakahtuu, kun näkee miten onnellinen Gera on uudesta kaveristaan <3 Näädistä kaikki paitsi Hippu ja Nera ovat päässeet touhuamaan Noxin kanssa. Yllätyin todella miten hyvin varsinkin MuiMui ja Nova ottivat pikkuisen vastaan. Odotin kiljuntaa ja piileskelyä, mutta ei! Kaikki leikkivät hurjan nätisti Noxin kanssa ja ovat ne saaneet jo kunnon rallitkin aikaiseksi! :D  Todiste! Hippu ja Nera saavat touhuta eri huoneessa keskenään, kun muut leikkivät Noxin kanssa, sillä Nera on vielä riehakas näykkivä pentu ja Hippu puolustaa turhankin kovaa vauvaansa. Kunhan Nera saa vähän järkeä päähänsä ja Hipun hormonit ehtivät tasaantua, tulee niistäkin varmasti hyviä kavereita :)  

Ruokahalu pojalla on VALTAVA. Ainut ongelma meidän pienissä treeneissä on ollut Noxin päälle rynniminen ja turhautuneena vikiseminen. Ruoka olisi niin hyvää! Tämäkin on vähentynyt hurjasti, kun ruokaa ei ole tippunut ennen rauhoittumista. Aamulla punnitsin Noxin meidän epäluotettavalla kotivaa'alla, joka näytti 5,2kg. 

Loppuviikosta on kaikenlaista kivaa tiedossa Noxille ja minulle, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Vihdoinkin kotona!

Tämän postauksen piti tulla jo eilen, mutta sattuneesta syystä kirjuri on hieman väsynyt ja menetti tajuntansa samalla sekunnilla pieni riiwiö nukahti. Mutta kuitenkin...

Perjantai iltana oli vaikea saada unen päästä kiinni ja taisin saada nukuttua vain muutaman tunnin, sillä aamulla heräsin tunteja ennenkuin olisi pitänyt. Pentua oli tarkoitus lähteä hakemaan kahden maissa joten edessä oli tuskallisen pitkä päivä. Tunnit kuluivat hitaammin kuin koko odotus aikana....Siirsin varmasti satoja kertoja kuppien ja pedin paikkaa, kuurasin talon huolellisesti toisen kerran 12h sisällä ja pyörittelin päässäni levottomia ajatuksia. Miten Gera suhtautuisi tulokkaaseen? Entä näädät? Mitä tarvitsisin hakumatkalle mukaan ja oliko minulla ylipäätään kaikki tarvittava hankittuna?

Kun viimein pääsin lähtemään, matka sujui nopeasti. Myönnän, että kaasujalkani saattoi olla hieman raskas...Perillä vastassa oli kasvattaja Laura ja hänen koiransa Nessa ja Hoppu sekä neljä pentua. Oli hassua astella pihaan kun päälle ei rynnännyt kahdeksaa hurjaa auspain alkua, mutta siinä vaiheessa jo puolet pennuista olivat lentäneet pesästä. Kävimme kasvattajan kanssa paperit läpi ja sain kallisarvoisia neuvoja jatkoa varten. Kun olin rustannut nimen paperiin, oli lievästi sanoen hämmentynyt olo. Nytkö se todella oli minun? Siltä se vaikutti, sillä hetkeä myöhemmin Nox istui jaloissani etupenkillä kitisemässä ja ajoimme kohti kotia. Äitini oli mukana kuskin asemassa, en varmasti olisi pystynyt keskittymään kotimatkaan yksinäni.

Kotona pihalla odotti Gera jota ei paljon Nox kiinnostanut. Siispä touhusimme hetken ulkona ja siirryimme sisälle tutkimaan paikkoja. Nox ei vaikuttanut olevan moksiskaan muutosta vaan asteli varmasti ympäri taloa ja söi hyvällä mielellä tuttua nappulaa.Myös ensimmäinen yö meni hyvin. Pari vahinkoa tuli lattialle ja riehaantuessaan Nox ujelsi, mutta rauhoittui lopulta ja nukkui monta tuntia putkeen. Yksi pissatuslenkki tehtiin kolmen aikaan yöllä ja törmättiin meidän pihalla asustavaan siiliin. Minä taisin säikähtää sitä enemmän kuin Nox, joka olisi mielellään lähtenyt piikikkään perään. Ei lähdetty :P

Fretit ovat Noxin mielestä outoja, kuten myös Nox frettien mielestä. Veelaa en ole ikinä nähnyt yhtä jännittyneenä, kuten en Neraakaan ja molemmat tarkkailivatkin mieluummin pentua vähän kauempaa. Muusa ei ollut Noxista moksiskaan vaan tuli heti iloisesti tervehtimään ja Hippu, todennäköisesti hormoniensa vuoksi, oli kiukkuinen ja nappasi Noxia tassusta. Ei kovaa, mutta tämä riiti säikäyttämään pennun. Onneksi Nox unohti tapahtuneen yhtä nopeasti kuin se tapahtuikin ja uskalsi lähestyäkin näätiä. Pikkuhiljaa...

Vaikka Nox vaikutti ensimmäisenäkin päivänä reippaalta, on nyt ollut ihan eri meno päällä! Pentu kulkee rohkeasti ympäriinsä, yrittää komentaa, maistelee kaikkea eteen tulevaa ja vaeltelee hieman pidemmälle vapaana ollessaan. Kuitenkin Nox seuraa koko ajan  missä menen ja tulee hurjaa vauhtia luokse, jos välimatka kasvaa liian pitkäksi. Nyt ollaan pääasiassa vain leikitty hurjasti yhdessä ja tutustuttu toisiimme. Naksuttimeen ehdollistin Noxin melkein heti ja ollaan harjoiteltu katsekontaktia, luoksetuloja leikin varjolla ja leikitty laatikkoleikkiä. Kaikki sujuvat hyvin, kun ottaa huomioon miten vähän ollaan harjoiteltu. Laatikkoonkin menee jo kolme tassua reippaasti. Fiksu poika!

Tänään meillä kävi siskoni kaverin 4kk ikäinen mittelspitz narttu Sandy leikkimässä. Alussa Nox ujosteli ja piileski jalkojeni alla, mutta löysi nopeasti yhteisen sävelen Sandyn kanssa ja ne vetivät hurjaa rallia ympäri pihaa tunnin ajan. Nyt makkarissa nukkuu väsynyt ja tyytyväinen aussien pentu. Onneksi meillä on jo parit muut leikkitreffit tiedossa. Pennuilla on hauskaa ja omistaja saa ehkä nukuttua vähän paremmin yöllä :D

Tällä viikolla luvassa on monenlaista menoa ja meininkiä. Onneksi Nox ei paljon stressaa uusista jutuista ja voidaan hyvällä mielellä puuhata kaikenlaista.

Hakumatka alkaa...

...än, yy, tee, NYT! KÄÄK!

Oi ihana materialismi

Pakko myöntää, että minussa on materialistin vikaa. Olen suunnitellut pennun ottamista viimeiset neljä vuotta ja koko sen ajan olen säännöllisin väliajoin surffaillut nettiputiikeissa ja tehnyt listaa siitä mitä kaikkea pentu "tarvitsee". Tarvitsee lainausmerkeissä, koska nyt listaa katsellessani, se ei ole välttämättä kovin järkevä näin alussa :D Olen vertaillut jälkiliinoja ja -valjaita, selannut pantanikkareidein gallerioita ja laittanut miljoona kirjanmerkkiä ylös erilaisista ruokakupeista. Koska olin jo ennen varsinaista päätöstä pennun tulosta tuhlannut päässäni järjettömän summan rahaa, oletin, että pentujen syntyessä käyttäisin saman määrän kertaa kaksi. Mutta ei! Olen ollut yllättävän järkevä ostosten suhteen.

Jotain juttuja on kuitenkin tullut hommattua, vaikka kasvattaja kielsikin minua ostamasta mitään :P Tein itse ensimmäiset pannat ja taluttimen antassusta tilatuilla tarvikkeilla ja pinkki grippi minulla oli jo valmiiksi. Olen kuullut pelkkää hyvää gripeistä ja kun meidän barfkaupassa oli viime talvena joulukalenteritarjouksena kaksi yhden hinnalla, oli se pakko käyttää hyväksi. Gera sai sinisen ja minun tuleva tyttökoirani pinkin. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella, mutta onneksi Noxista tulee tarpeeksi äijä (tai sopivan nössykkä) käyttämään pinkkiä ;) Olen rakastunut näihin hihnoihin ja varmasti hamstraan niitä vielä monessa värissä ja pituudessa.

Kuulin joskus, että on olemassa koirankestäviä leluja ja aussienkestäviä leluja. Silläkin uhalla, että Noxista tulee leluja teurastava täystuho (ilmeisesti hyvin todennäköistä), olen hommannut joitain juttuja pikkuista varten. Erilaisia palloleluja, muutama itsetehty patukka, PetExposta Univetin pisteeltä saatuja frisbeitä, kong, vihreä aktivointilelu, pari vesilelua ja pari pientä vinkulelua sekä ikea-rotta. Hommataan lisää sitten kun näistä aika jättää :D

Peti on tee-se-itse versio. Jo niihin aikoihin, kun Prilla-mamma astutettiin, leikkasin vanhasta vaahtomuovipatjasta noin 70x90cm kokoisen palan ja päällystin sen sekä vettä pitävällä että tähtikuvioisella puuvillakankaalla. Toivon, että tällä yhdistelmällä pedin käyttöikä on vähän pidempi ja ainakin näätien testissä patja läpäisi kriteerini. Joku tuhmiainen oli pissannut sen viereen, mutta onneksi mitään ei ollut imeytynyt patjan sisään. Minulla on vielä samankokoinen pala jemmassa, joten voin tehdä toisen, kun kyllästyn kuosiin :P

Muita pieniä hankintoja ovat ihan tavalliset teräksiset ruokakupit (1,9l), naksuttimia ja itse tehty jemma koirankakkapusseille. Älytön täällä maalla, mutta niin söpö :D Ruokakuppeihin liittyy eräs projekti, mutta siitä lisää myöhemmin.

Turhaakin turhempi ostos oli myös vihreä leikkimökkihommeli, jonka löysin Ikean löytönurkasta ja minun oli PAKKO saada se. Fretit tykkäsivät mökistä ainakin hurjasti ja uskon, että pentu myös :) Lihaa ja nappulaa on jo ostettuna ja pentuportin portaiden yläpäähän tekee isäni. Kevythäkki pitää vielä hommata ja sitten kaikki onkin valmiina.

Noxin veljen Jäbän tuleva omistaja on myös suunnitellut kaikkea kivaa Wirneen porukkaa varten, joten kohta lähtee tilaukseen uskottavat treenivarusteet mullekin! ;)

Loppukevennykseksi vielä MuiMui leikkimässä uudessä mökissä:

Seuraava postaus tuleekin varmaan hakupäivänä! ♥

Eläimellistä menoa

Huhhuh mikä viikko. Viime sunnuntaina oli siskoni Vilman rippijuhlat, mikä tarkoitti sitä, että edeltävä viikko kului pitkälti juostessa kaupasta toiseen, siivotessa ja leipoessa kuin hullu. Mukaan mahtui myös reissu Tampereen suunnalle, pari frettijuttua sekä supershauska Wirneen hakupäivä!

Aloitetaan ei niin kivoista uutisista. Viime toukokuussa huomasin, että MuiMuin keväällä 2012 saama suprelorin hormoni-implantti ei enää ollut toiminnassa ja Muisku oli aloittelemassa uutta kiimaa. Noh, ei siinä mitään, pikku juttu, vaikka vähäsen kismittikin ettei implantin vaikutus kestänyt seuraavaan kevääseen. 7.5 kävimme siis hakemassa uuden lantin niskaan, mutta se ei ollutkaan mikään helppo homma...MuiMuin niskanahka oli niin valtavan paksua ettei tylsä neula lävistänyt itsestään sitä, vaan MuiMuille jouduttiin viiltämään niskaan pieni aukko avitukseksi. Siinä vaiheessa raukka oli kuitenkin jo niin paniikissa, että katsottiin paremmaksi antaa vielä kevyt rauhoitus. Rauhoituksessakaan implantin laitto ei ollut helppoa, mutta lopulta lantti näytti menevän sisään. Joskin epäilin ettei se ollut kunnolla paikoillaan, sen verran pahalta koko toimitus näytti.

Noh, eihän se ollutkaan. Maanantai-iltana iltaruoan aikaan huomasin, että MuiMuilla oli jälleen kiima täysiä päällä. Samalla tajusin miksi näätä oli ollut niin rasittava viimeiset viikot. Kyllä kismitti. Implantin tulisi kestää vähintään 5kk, yleensä huomattavasti pidempään, eikä MuiMuilla ollut ollut sitä edes kahta kuukautta. Soitettiin eläinklinikalle ja sieltäkin myönnettiin ettei homma voinut mennä näin, joten saisimme uuden implantin veloituksetta. Keskiviikkona haimme siis uuden lantin niskaan ja tällä kertaa varmistettiin, että se todella meni sisään. Eläinlääkäri uskoi myös edellisen implantin tippuneen runsaan verenvuodon mukana, sillä vaikka freteillä yleinen lisämunuaissairaus voi oireilla samalla tavoin kuin kiima, ei MuiMuilla ole ollut sairaudelle ominaista karvanlähtöä ja se on muutenkin erinomaisessa kunnossa kaikin puolin. Helpottavaa kuulla :) Tällä hetkellä MuiMuin kiima on menemäisillään ohi, mutta en innolla odota seuraavia kuutta viikkoa hormoonihuuruisen näädän kanssa.

Lauantaina oli luvassa lisää frettimäistä menoa pk-frettien järjestämän joukkorokotuksen muodossa. Paikkana toimi eläinklinikka Linnunmäki Kulloossa ja paikalla taisi olla vähän päälle 20 ihmistä ja yli 60 frettiä. Linnunmäki on suosittu klinikka fretti-ihmisten keskuudessa, sillä se on yksi harvoista paikoista suomessa jossa on todella frettejä tunteva henkilökunta. Erityisen hyvä mieli tulikin, kun frettejä tunteva eläinlääkäri kehui tyttöjeni kuntoa erinomaiseksi! :)  Meille Linnunmäki on vieläs suht uusi tuttavuus, mutta olen päässyt käymään siellä joitain kertoja Hipun tiineyden yhteydessä ja ehdottomasti käydään jatkossakin, vaikka välimatka ei ole ihan lyhimmästä päästä. Toivottavasti seuraavan kerran tarve on vasta vuoden päästä uusien rokotusten yhteydessä.

Ihanaa kun rokotukset ovat taas seuraavan vuoden ajaksi kunnossa, mutta ehdottomasti parasta lauantaissa oli mukaani tarttunut pikku näätä! Hipun tytär Nera saavutti nimittäin 10vko iän ja pääsi viimeinkin muuttamaan uuteen kotiinsa. Näin lyhyen tuttavuuden perusteella Nera on mahtava pikku neiti! Villistä verestään huolimatta se on hurjan rohkea ja sosiaalinen fretin alku. Se on kiltti, käy laatikolla eikä juurikaan pure. Mitä nyt varpaita vähän vaanii, kuten äitinsäkin ;) Ulkonäkönsä ja varvasfetissin lisäksi Nera on perinyt äidiltään ainakin hurjan ruokahalun! Meillä ei kukaan näädistä käännä selkäänsä ruokalautaselle, mutta Neran ruokahalu on ihan omaa luokkaansa :D Ihan kuten Hipunkin, Neran luonnetta on vaikea kuvailla. Se on suuri persoona pienessä paketissa. Pari videota ekalta päivältä: KLIK KLIK

Hippu ja Nera ovat ottaneet itselleen äiti/tytär roolit, vaikka Nera oli vasta kolmen viikon ikäinen, kun ne erotettiin toisistaan. Nera jopa yrittää saada Hipun nisistä maitoa! Tosin se yritti samaa myös kasvattajansa urosfretin kanssa....tyttöä ei siis voi kutsua erityisen älykkääksi :P Muusa, Nova ja Veela ovat Neran suhteen neutraaleja. Ne kirputtivat ja seurasivat sitä aluksi, mutta nopeasti vauvasta tuli "vanhoja uutisia". MuiMui on järkyttynyt ja esittää marttyyria, kuten aina uuden pennun kohdalla, mutta kokemuksesta tiedän, että pian Nerasta ja MuiMuista tulee hyviä kavereita. En malta odottaa sitä, sillä Nera näyttää jo rakastavan kaikkia ja seuraa tyttöjäni onnellisesti kähisten. Sunnuntaina heräsin jo kuudelta aamulla katkonaisesti nukutun yön jälkeen. Nera jaksoi riehua pitkin yötä ja että voikin lähteä paljon ääntä pienestä eläimestä...Välillä tyttö kiipesi itse (!!!) sänkyyni ja yllättyi joka kerta   iloisesti nähdessään siellä minut :D Ihanaa, että Nera on jo nyt ottanut minut "omakseen". 

Joka tapauksessa, heti aamusta alkoi tohina. Minun oli lähdettävä ajelemaan jo yhdeksältä kohti Nurmijärveä ja sitä ennen piti tehdä viimeistelyjä kakkuihin ja laittaa siskoni valmiiksi hänen rippijuhliaan varten. Kymmeneltä olimme sopineet tapaamisen Noxin kasvattajan Lauran luo. Paikalla olivat lähes kaikki J-pentujen tulevat omistajat ja jo vanhempaa Wirneen sakkia, joiden kanssa ehdittiin hieman tutustua ja mässätä ruokaa ennen kuin siirryttiin hakumetsään.

En ole koskaan nähnyt hakua livenä, saati päässyt tallaamaan aluetta (vaikeaa!), mutta tahdon kokeilla Noxin kanssa kaikkea ja haku vaikuttaa todella hauskalta lajilta. Jakauduimme kahteen ryhmään, kokeneempiin koirakoihin ja junnuihin. Junnupuolella pentujen kanssa keskityttiin antamaan J-lapsille kuva siitä, että metsässä olo on superhauskaa! Sieltä saattaa löytyä ihmisiä ja ruokaa, mikä sen parempaa? ;) Pennut tuotiin siis yksitellen metsän laitaan, jossa niitä houkuteltiin ruokapurkeilla ja siirryttiin sitten hieman kauemmas kutsumaan pentua. Hurjaa vauhtia ne tulivatkin ruoan perässä! Tämä toistettiin muutaman kerran aina kasvattaen välimatkaa vähäsen. Nox ainakin näytti olevansa ahne pikku porsas jota oli yllättävän vaikeaa pidellä paikallaan sillä välin kun herkkupurkki loittoni  :D 

Hymypoika

Raskaat treenit ;)

Muuten päivä sujui ihmisten kanssa jutellen ja hienoja koiria ihaillen. Kun hakutreenit olivat ohitse, kävelimme läheiselle lammelle uittamaan koiria ja J-pennutkin saivat ensikosketuksensa veteen. Osa uskalsi kahlata vedessä mahaa myöten, kun taas toiset eivät olleet hommasta niin varmoja. En yhtään ihmettele. Ihan liian kylmää ainakin minulle! 

Nox ja Juju

Rasavillit Nox ja Maggie

Sitten päivä olikin ohi, mutta palaan jo ensi lauantaina hakemaan Noxin kotiin. Hurjaa! Ehdin kotona onneksi tavata vielä sukulaisiakin Vilman rippijuhlissa, mutta näyttää siltä, että minusta tulee pahemman luokan koiraharrastaja. Valitsin metsässä rämpimisen juhlien sijaan :D Kiitos vielä koko Wirneen porukalle upeasta päivästä!

Ps. Ilmoitin meidät Noxin kanssa syyskuussa alkavaan rally-tokon alkeisryhmään. Tästä se lähtee! 

Pentutesti

Maanantaina oli pitkään jännitetyn pentutestin aika, jonka jälkeen sain kuulla myös maailman parhaat uutiset: Wirneen Jarru Pohjaan muuttaisi laumani jatkoksi. Nyt olen ehtinyt lukea pentutestin tulokset miljoona kertaa läpi ja yrittänyt analysoida niitä itse, mutta tässä vielä blogiin muistutukseksi mitä pienestä harrastuskoiran alustani todettiinkaan.


Wirneen Jarru Pohjaan "Jarru"

1. Käyttäytyminen sylissä 
5 Erittäin rentoutunut. Kiltti.
2. Luoksetulo/rohkeus
4 Tulee kohtuullisen hyvin luo / häntä alhaalla. Nuuskii, katse eteenpäin.
3. Kontakti
5 Avoin, ystävällinen, vapautunut. Nuolee kättä, kiltti.
4. Taistelutahto
2 Ei taistele. Jahtaa hieman.
5. Taistelutahto (ajava saalisvietti)
4 Ryntää perään, jää sinne.
6. Alistus
4 Rentoutuu kohtuulliesti. Vinkuu, ei juurikaan rimpuile.
7. Palautuminen
5 Palautuu välittömästi.
8. Ääniherkkyys
5 Ei pelkää / menee heti tutkimaan.
9. Käyttäytyminen pöydällä
5 Liikkuu järkevästi ja rohkeasti, häntä ylhäällä.
10 Laumavietti (seuraaminen)
5 Seuraa vapautuneesti, rohkeasti.
Yhteenveto
Toimintakyky 5- erittäin hyvä
Hermorakenne 4- hyvä
Muuta 
Vahva, itsenäinen, liikkuva, aktiivinen pentu.

Omaan korvaani kuulostaa ainakin todella hyvältä! :) Tulokset otettu pentublogista, josta löytyy myös Noxin sisarusten testit sekä kerrotaan mistä pentutestissä on oikeasti kyse.

Juuri se oikea

Kaikki tietävät mikä on se hetki pennunodotuksessa. Päivä jona pikkuisen saa syliinsä, viet sen kotiin ja se on todella sinun omasi. Kuitenkin odotuksessa on monta välietappia. Kasvattajan valinta ja tapaaminen, emän juoksujen alku, astutus, ultra, syntymä, ensimmäinen kerta kun näet vauvat...on niin paljon jännitettävää ennenkuin pentu todella tulee kotiin. Yksi suuri ja odotettu etappi saavutettiin eilen: sain tietää kuka Wirneen J-lapsista on minun!

Kuva varastettu törkeästi pentublogista

Alusta asti olin iskenyt silmäni yhteen tiettyyn poikaan. En tiedä miksi, mutta rakastuin siihen täysin jo ensimmäiset kuvat nähtyäni. Jarrussa oli vain sitä jotain. En voinut olla wirnistelemättä kun katsoin sen kuvia ja päivä päivältä tuntui enemmän ja enemmän siltä, että halusin juuri sen itselleni. En ole ikinä tahtonut mitään muuta yhtä pahasti. Samaan aikaan tiesin kuitenkin ettei Jarru välttämättä olisi se pentu. Jarru saattoi olla jonkun muun, muuttaa toiseen kotiin ja joku muu olisi minun koirani. Tiedän, että olisi pentu ollut kuka tahansa, olisin rakastanut sitä aivan yhtä paljon ja julistanut, että näin sen pitikin mennä! Mutta Jarru...en vain saanut sitä mielestäni.

Sitten kasvattaja kävi meillä kylässä pentujen kanssa ja ilmoitti, että Jarru olisi melko varmasti minun ellei eteen tulisi mitään dramaattisia käänteitä. Koska pessimisti ei pety, en uskaltanut innostua ennenkuin maanantai-iltana puhelimeeni tuli viesti: Jarru olisi minun!

Meille muuttaa siis Wirneen Jarru Pohjaan, musta pieni poika, joka saa nimekseen Nox! Ihmiseläimelle saattoi tulla muutama ilon kyynelkin silmään uutiset saatuaan. Minä tiesin, tiesin, että sen on oltava minun <3