Pickpocket's Rise of the Phoenix

Tiedän mitä moni ajattelee: "Kuudes, onko toi nainen ihan sekaisin?" Ehkä vähän, pakko myöntää. Vuosi vuodelta mun rajani näädissä on kasvanut. Ensin se oli yksi, sitten kolme, neljä ja viisi. Viiteen vedin ehdottoman rajan. En halunnut enää yhtää enempää jo senkin takia, että näädilläni ei ole montaa vuotta ikäeroa ja pelkään, että kaikilla tulee ongelmia terveyden kanssa samanaikaisesti. Lisäksi ei ollut tiedossa yhtään yhdistelmää, josta todella olisin halunnut pennun. Vuosien varrella minulle on kehittynyt näätäsilmää enkä enää ole valmis ottamaan mistä tahansa uutta näätää. Onnekseni minulla on käynyt valtavan hyvä tuuri ja kaikki nykyiset näätäni ovat mahtavista yhdistelmistä.

Sitten kasvattajaystävälleni tuli muutoksia suunnitelmiin ja päätettiinkin, että Hippua käytettäisiin seuraavana keväänä. Uroksena käytettäisiin upeaa hybridi herraa, jonka kasvatuskäyttöä oli suunniteltu jo vuosia. Ja yhtäkkiä olin taas pennunodottaja, joskin pienellä varauksella. Silloin koiranpennun tulo ei ollut vielä varmaa, mutta varovaisia suunnitelmia olin tehnyt. Päätin, että ottaisin kuudennen näädän vain jos koiraa ei tulisi vielä tänä vuonna.

Hippu

Rocky

Pian poksahtaa

Hipun tiineys oli viimeiseen viikkoon asti hyvin epävarmaa. Ensimmäisessä ultrassa nähtiin vain yksi epämääräinen massa ja eläinlääkärin sanoin, uskoimme sen olevan vain "pieru". Kävimme kuitenkin varmistamassa asian ultrassa paria viikkoa myöhemmin ja selvisi, että Pieru olikin ihka oikea sikiö! Ikävämpi juttu  pennulle oli, että siinä vaiheessa Pieru oli jo vakiintunut pikkuisen työnimeksi :D 

27.4 Hipulle syntyikin kaksi pientä tyttöä, joista toinen ikävä kyllä menehtyi vain viiden päivän iässä.

Pieru sen sijaan lähti kasvamaan (hehheh), mutta ikävä kyllä vain yksi  pentu ei riittänyt pitämään Hipun hormoneja kurissa ja se aloitti uuden kiiman. Kiimahuuruissaan Hippu ei kyennyt huolehtimaan pennustaan, vaan Pieru siirrettiin varaemo Esmelle, jolla oli jo ennestään 10 pentua ja Hippu sai hormonipiikin takamukseensa ennenkuin palasi kotiin.

13vrk, 34g

25vrk, 124g

Pieru osoitti alusta asti olevansa aika kova mimmi. Viikon nuorempana ja monta kertaa pienempänäkin se osasi jo taistella tiensä tissille muiden pentujen ohi. Ahne pieni porsas ;) Tässä vaiheessa olin jo syvästi rakastunut pieneen ihmeeseen, jonka selviäminen oli ensimmäiset viikot epävarmaa. Fretti voi saada pentuja oikeastaan mitä tahansa 1-14 välillä ja vain +/-10g pentujen selväminen ei todellakaan ole ensimmäisinä viikkoina itsestäänselvyys. Yhden tai kahden pennun pentueet ovat vielä suurempi riski sekä pennuille, että emolle. Vietin Pierun ensimmäiset viikot tiiviisti kasvattajan luona varmistamassa että silkkinakki lähti kasvamaan ja luulen tietäneeni alusta asti, että jos pikkuinen vain selviäisi, en voisi olla ottamatta sitä. Jopa kasvattaja sanoi, ettei tuntuisi oikealta myydä pentua toiseen kotiin, se oli jo minun.

34vrk, 231g 

Yleisesti fretin pennut luovutetaan 8vko ikäisinä. Hybridipentujen kanssa odotetaan usein kuitenkin pidempään, sillä ne kehittyvät tavallisia pentuja hitaammin. Hipun pienokainen on vasta seitsemän viikkoinen ja muuttaa näillä näkymin meille 5.7 joukkorokotuksen yhteydessä. Tytölle valikoitui nimeksi Nera, italialainen sana joka tarkoittaa mustaa, mutta myös palavaa valoa. Erittäin sopiva nimi siis feenikselleni.

Rasavilli lapsi

Nera 7vko

Suloinen pieni <3

Neran myötä laumani on täysi. Vuosi vuodelta rajani näätien määrässä on kasvanut, mutta kuusi on ehdottomasti se johon päädyn. Siinä riittää jo vilskettä ja vilinää ihan tarpeeksi, ilman, että se kuitenkaan menee yli. Toivottavasti menee vielä vuosia ennenkuin voin harkitakaan uuden silkkinakin ottamista. Tietenkään koskaan ei voi sanoa ei koskaan.

Sanottakoon vielä niille, jotka ihmettelevät laumani kokoa, että fretti ei ole koira. On täysin eri asia omistaa kuusi koiraa tai edes kissaa, kuin sama määrä frettejä. Toki on iso muutos hypätä kolmesta fretistä viiteen tai kuuteen, mutta kun niitä pyörii jaloissa jo valmiiksi viisi, ei kuudes hetkauta arkeani juurikaan. Kyseessä on vielä tyttö, jonka ruokaan ei uppoa hirmuisia määriä rahaa kuukaudessa. Paskan määrä ja eläinlääkäri kulut ovat ne suurimmat päänvaivat, mutta en ole tehnyt tätä päätöstä kevyin mielin. Tietenkään näin suuri lauma ei ole kaikkia varten, mutten ymmärrä myöskään miksi kellään olisi aihetta valittaa minun frettieni määrästä niin kaun kun se ei heihin vaikuta :)

Suomessa ei ole edes tavatonta omistaa viittä tai kuutta frettiä muiden lemmikkien lisäksi. Jos ihminen pystyy tarjoamaan kaikille näädille niiden vaatimat, tai itseasiassa ansaitsemat, olot ja ajan, en näe mitään syytä siihen ettei voisi pitää näinkin suurta laumaa. Siinä vaiheessa kun ihmisellä ei ole varaa hoitaa eläimiään tai hän joutuu häkittämään näätiään, on raja tullut vastaan. Ikävä kyllä ulkomailla ei ole tavatonta omistaa jopa paria kymmentä frettiä, jotka asuvat kaikki häkeissä ja pääsevät ehkä silloin tällöin juoksemaan vapaasti. Tai sitten ei. Niin suurella laumalle on mahdotonta antaa jokaisen yksilön ansaitsemaa huomiota, eivätkä ne kykene millään elämään yhtenä porukkana.

Sainpas aikaseksi myös lievästi tuohtuneen saarnan tähän loppuun, vaikka kyseessä olivat iloiset uutiset. Noh, ensi kerralla tsemppaan ;)

Neran seitsemän viikkois kuvia lukuun ottamatta ovat kuvat Neran kasvattajan, Lisa Hyökyn ottamia.

Tammerferret 2014

Harrastan frettieni kanssa melko aktiivisesti frettinäyttelyitä, sillä ne ovat mukava tapa tavata samanhenkisiä ihmisiä ja vaihdella kuulumisia niidenkin kanssa, joita muuten ei tulisi nähtyä. Tietenkin yksi syy on myös, että omat näätäni ovat pärjänneet melko hyvin lyhyen uransa aikana, mutta ehdottomasti pääasia on ihmisten ja muiden frettien lällyttely. 

Lauantaina avasimme siis seuraavan näyttelykauden näätieni kanssa. Koska Hippu osoittautui kuin osoittautuikin olevan tiineenä epäilyistä huolimatta ja oletin sen edelleen olevan mammailemassa kasvattajan luona näyttelypäivänä, oli porukastani ilmoitettuna vain Muusa, Nova, MuiMui ja Veela. Suuntasimme siis nelikkoni kanssa Pickpocket's Ferretsin kasvattajalle Lisalle jo torstaina, sillä aamulla oli kellot soimassa jo viideltä, että ehtisimme varmasti paikalle ajoissa. Torstaina oli kuitenkin jos jonkin näköistä puuhaa ennenkuin pystyimme painua yöpuulle. Ehdottomasti jännittävin juttu oli uusien Pickpocket'sien pentutarkastus. Onneksi kaikki yksitoista pentua olivat erinomaisessa kunnossa ja pystyimme hyvillä mielin vetää napaamme pitsaa, pestä näätiä ja hoitaa miljoona muuta asiaa kuntoon ennenkuin yhden aikaa viimein saimme unta palloon. 

Pickpocket's Rise of the Phoenix "Nera"

Aamu kuudelta oli lähtö ja ai että pystyikin väsyttää...nappasimme vielä yhden näätänaisen mukaamme Vantaalta ja suuntasimme kohti Tamperetta 14 fretin kanssa. Meno oli väsyneen hysteeristä, kuten aina näyttelyreissuilla. Loppu päivä menikin pitkälti lattialla makoillessa hyvien ystävien seurassa. Meidän porukka oli aika kovaäänistä ja häiriköivää, joten anteeksi muille! :D Oman näätäni olivat kahdessa eri luokassa, jotka olivat ihan ensimmäisten joukossa, joten puolen päivän jälkeen pystyin vain ottaa rennosti ja vetää perus hesesafkat rakkaan ystäväni kanssa. Sihteeröin myös yhden luokan ensimmäistä kertaa ikinä ja uskon sen menneen ihan hyvin. Harmi vain siinä vaiheessa alkoi olla sen verran heikko olo, että nakitin loput luokat muille. 

Sitten alkoivat recalit, eli sijoitusten ratkaisu. Nova ja MuiMui kävivät omien väriensä recaleissa, mutta sehän ei sano yhtään mitään. En todellakaan odottanut, että huonossa kunnossa olevat näätäni sijoittuisivat tällä kertaa. Etenkään Nova, MuiMui ja Muusa, sillä musta soopeli/soopeli luokka on aina todella kova. Ainut toiveeni oli Veelassa, sillä olemme olleet kerran aikaisemminkin kyseisen tuomarin arvosteltavana ja tällöin siitä pidettiin kovasti. Silti epäilytti, kuten aina.

Mutta ei tarvinnut pettyä! Veela nappasi kovilla pisteillä luokkansa ykkös sijan ja olin onnesta soikea, on se vaan hieno typy! Tummiaisille ei luokkasijoituksia odotetusti tippunut. Loput luokat käytiin läpi ja siirryttiin värien parhaisiin. Ystäväni hämmästeli kovasti parhaaksi kuviolliseksi sijoittunutta näätäänsä ja onnistuin nappaamaan hauskan tilannekuvan hänen ilmeestään, kun voittaja mainittiin. Kuvaa hekotellessani paljastettiin paras musta soopeli. "Pickpocket's Biscuit..." Anteeksi mitä? Päästin melko korkean kiljahduksen ja lähdin rivin jatkoksi seisomaan MuiMuin kanssa. Sijoitus tuli niin puskista, että nauroin vain hysteerisesti kun paras soopeli ilmoitettiin heti perään. "IF's Infinity Chilli." Tämä oli jo vähän liikaa. Lisa kävi noutamassa Novan minulle ja seisoin hämmentyneesti nauraen edessä tyttöjeni kanssa. Loput palkinnot jaettiin ja meidän Team Ahmasta löytyi luokan ykkösiä, parasta väriä ja paras veteraanikin. Myös muiden ystävieni näädät pärjäsivät upeasti. Viimeiseksi ilmoitettiin vielä näyttelyssä valioituneet näädät ja kun Veelan nimi sanottiin, olisin voinut purskahtaa itkuun. Ollaan haviteltu Veelan kanssa Valion arvoa jo useassa näyttelyssä ja viimein se irtosi. Täydellinen päätös näyttelylle.

Nova - paras soopeli

 Sitten olikin taas aika sanoa näkemiin ihanille ystäville ja toivoa, ettei menisi kovin pitkään seuraavaan tapaamiseen. Kaikkien palkintojen ahtaminen jo valmiiksi täyteen autoon tuntui epätoivoiselta, mutta onnistuttiin siinäkin. Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä ja suunniteltiin, että painutaan samantien pehkuihin. Seuraavana päivänä oli kuitenkin lähdössä hurja joukko luovutusikäisä vauvoja uuteihin koteihinsa ja pitihän niitä lällytellä vielä viimeisiä kertoja. Saatiin kuitenkin kymmenisen tuntia unta ja herättiin kasilta saattamaan ekat pennut matkaan. Olen päässyt seuraamaan tiivisti näiden näätälapsien kasvua ja tuntui hurjalta, että ne lähtivät jo uusiin koteihin. Kasvattajalle jäi enää viisi pentua mukaan lukien Hipun ainokainen Nera, jonka luovutus on vasta muutaman viikon päästä.

Hurja hyypperi

Like mother like daughter, Nera

Illasta suunnattiin tyttöjen kanssa kotiin. Näyttelyviikonloput ovat todella hauskoja, mutta raskaita ja oli ihana tulla kotiin omaan sänkyyn. Ehdin vasta kotona ihmetellä näätieni voittoja, joista ei ikävä kyllä ole kuvia. Saatiin kuitenkin erilaisia nameja, vitamiinitahnaa, lahjakortteja, leluja, matkajuomakuppeja, pari pyöreää mökkiä, todella kauniit ruusukkeet ja Novan lahjakkaan kasvattajan tekemät pienet puupystit. Eli ihan hirmu hyvät palkinnot! Näyttely oli muutenkin järjestetty erittäin hyvin ja ihan varmasti mennään ensi vuonnakin tyttöjen kanssa, jos näyttely vain järjestetään. Kuulin kyllä jo vähän huhuja siihen suuntaan ;)

Unohdin täysin ottaa yhden yhtä kuvaa näyttelyssä, mutta laitoin sekaan perjantaina otettuja näätävauvakuvia! :)

Voihan vauvat...

Eilen koitti pitkään odotettu ja jännätty päivä, pääsin nuuskuttelemaan vauvoja ensimmäisen kerran! Ensimmäistä ihkaomaa pentuaan odottavalle kaikki on ihan superjännää, enkä voi sanoin kuvailla niitä tunteita joita koin kuin istuin kahdeksan pennun, niiden mamman ja yhden yli-innokkaasti naamaa nuolevan Nessan ympäröimänä. Siispa annan kuvien puhua puolestani.

Vielä vähän päälle neljä viikkoa H-hetkeen!

Omituisten otusten kerho

Nyt kun blogi on vihdoin aloitettu, on aika esitellä hieman paremmin karvakakaroitani. Joten täältä pesee!

Pickpocket's Biscuit "MuiMui"

Möiskylä, MuiMui, MööMöö, rakkaalla lapsella on monta nimeä. MuiMui on minun ensimmäinen frettini ja syy siihen, että nyt noita juoksee jaloissa jo "muutama". En olisi voinut toivoa täydellisempää ensifrettiä. MuiMui on äärettömän kiltti, voin laskea yhden käden sormilla kerrat joina se on minua purrut ja voin huoletta antaa sen vieradenkin ihmisten syliin. MuiMui on melko nössö fretti ja se ahdistuu helposti uusista tilanteista ja näätätuttavuuksista, mutta ajan ja harjoittelun kanssa stressikin on helpottanut. Kotona MuiMui on kuitenkin yksi hauskimmista näädistä joita tiedän. Se syöksyy, juoksee ja putputtaa jatkuvaa tahtia ja keksii kaikkea mukavaa päämme menoksi. MuiMui on myös erittäin perso ruualle ja onkin heti ensimmäisenä paikalla, kun jääkaapin ovi aukeaa tai joku rapistelee keittiössä. Ruoan lisäksi MuiMui rakastaa onkileluja, sitrushedelmiä leluina, "viskaa näätää" leikkiä ja kaurakeksejä. Harmi että mamma ei anna niitä syödä!

Pickpocket's Bloody Mary "Veela"

Hyvin pian MuiMuin tulon jälkeen aloin pyöritella ajatusta toisen fretin ottamisesta. Alkuvuodesta 2012 otin yhteyttä MuiMuin kasvattajaan enkä tiennytkään millainen onnenpotku minua odotti! Kesäkuussa syntyi kasa karvanakkeja maailman kauneimmalle albiinonaaraalle. Ensin emmin albiinofretin ottamista, mutta onneksi päätin Veelan ottaa.Veela on äärettömän hauska ja kaunis naaras, joka onkin menestynyt erinomaisesti näyttelyissä. Se on elämäniloinen, äänekäs, erittäin leikkisä ja meidän lauman mammahahmo. Vaikka Veela osaa olla aikamoinen paholainen vieraita näätiä kohtaa, ei uusien pentujen kanssa ole ongelmia ollut. Ihmisten kanssa Veela on myös yleensä todella kiltti ja lähes poikkeuksetta ihmiset rakastuvat näädistäni juuri siihen, johtui se sitten ulkonäöstä tai mahtavasta luonteesta.Veela rakastaa niin omia ihmisiä kuin näätiäänkin. Muutamia ei niin mukavia tapoja ovat mm. näätäpuffaukset, joita Veela päästelee ollessaan iloinen, tyytyväinen, harmistunut tai vihainen. Eli siis kokoajan....Veelalla on myös pahanlaatuinen korvafetissi joka ilmenee ihmiseläinten korvien innokkaana kirputtamisella. Muita Veelan rakkauden kohteita ovat mm. koiran kanssa lenkkeily, vinkulelut ja ihmisten huomio.

E-Pic's Dance with Dragons "Muusa"

Muusa on ainut freteistäni, jonka ottamista en ollut suunnitellut. Odotin Muusan kasvattajalta suklaatyttöä keväällä 2013 ja jo siellä vieraillessani ihastuin toisen pentueen rasavilli lapsosiin ja harmittelin etten siitä voinut pentua ottaa. Mutta kuinkas ollakaan, minulle tarjoutuikin tilaisuus ottaa yksi tyttö kyseisestä pentueesta enkä voinut vastustaa kiusausta. Niinpä meille muutti Muusa. Muusan kanssa alku oli kaikkea muuta kuin helppo. Pieni siiselirotta ei luottamustaan antanut helpolla ja pelko purkautui raivokkaana puremisena. Hetken jo mietin olinko haukannut liian suuren palan, mutta ansaittuani Muusan luottamuksen ja asetettuani sille selvät rajat, kehittyi rakkaasta tuhmelista mitä mainioin pikkunäätä. Edelleen vieraissa ja kokemattomissa käsissä saattaa Muusa olla hankala, mutta tilanne on silti parempi kuin ennen. Muusa on todella hauska ja ketterä pieni otus. Se kähisee ja sinkoilee paikasta toiseen pää viidentenä jalkana, mutta rauhoittuu mielellään syliini nukkumaan ja tuhisemaan. En voisi kuvitella elämääni ilman Möösää.

E-Pic's Bittersweet "Hippu"

Voi Hippu, miten sitä voisi kuvailla...ihan alusta asti olen unelmoinut erään tietyn naaraan suklaapennusta ja vihdoin, muutaman vuoden odotuksen jälkeen, sain Hipun. Hippu on niin suuri persoona, että sitä on vaikea kuvailla. Se on äärettömän elämäniloinen ja hauska otus, joka ei tahdo kenellekään pahaa. Se on alusta asti ollut todella kiltti, eikä ole purrut juuri ollenkaan. Kuitenkin Hipusta löytyy myös se täpäkämpi puoli, joka ei anna kenenkään hyppiä silmille. Kiltisti sanottuna se ei ole penaalin terävin kynä, eikä ketterinkään, mutta on äärettömän viihdyttävää katsoa sen päätöntä menoa ja kuunnella iloista kähinää ja kotkotusta. Hippu on hirvittävän aktiivinen näätä ja yleensä muut väsyvät reilusti ennen sitä. En keksi juuri mitään mitä Hippu ei rakastaisi. Ruoka, vesileikit, onkilelut, koirat, omat kaverit, vieraat kaverit...Hippu on melko suurikokoinen naaras, jolla on voimakas rintakehä ja upea tuuhea turkki sekä kaunis katse, joskin se osaa näyttää myös todella idiootilta halutessaan. Kuitenkin se on menestynyt hyvin näyttelyissä lyhyen uransa aikana. Hipulla tehtiin keväällä 2014 pentue Pickpocket's Ferretsin nimiin. 

IF's Infinity Chilli "Nova"

Hipun tulon jälkeen unelmoin vielä kahdesta asiasta frettirintamalla. Toinen oli saada pentu samasta linjasta MuiMuin, ensimmäisen frettini kanssa ja toinen oli matalaprosenttinen hybridityttö. Koska MuiMuin linjaa ei ollut enää suomessa kasvatuksessa ja ulkomaillakin vain suurina villiprosentteina, päätin sysätä toisen haaveeni syrjään ja varata itselleni hybriditytön suomesta. Sitten hyvä ystäväni ja Hipun ja Muusan kasvattaja vihjasi 4kk ikäisestä latvialaisesta hybriditytöstä, joka oli edelleen vailla kotia. Mikä parasta, kyseinen tyttö oli MuiMuin sisaren tyttärentytär ja vielä Veelan serkku! Olin ihastellut Novaa jo aiemmin ja niinpä tein päätöksen, että se voisi muuttaa luokseni. Nova on hieman erikoinen hybridi. Vaikka siinä on 25% villiä verta, on se valtavan rohkea ja kiltti näätä, jota ei tarvitse pelätä kenenkään ja moni ihminen onkin rakastunut syvästi Novaan. Se on purrut minua kahdesti säikähtäessään ja tällöin silminnähden hämmästyi itsekin tapahtuneesta. Se on aina aidon iloinen nähdessään minut ja osoittaa sen hyppimällä ja kotkottomalla villisti. Hybridiluonne näkyy eniten Novan ketteryydessä ja vauhdissa, mutta muuten se on kuin kuka tahansa näätä. Nova on erittäin hyvä ulkoilija ja kulkee koiramaisesti eteenpäin. Novan salainen haave olisi olla saukko, niin paljon se rakastaa lätäköissä ja ojissa läträämistä. Veden lisäksi Nova rakastaa onkileluja, päätöntä sinkoilua ja huppumatkustusta.

Siinä on tämänhetkinen laumani! Gera tulee myös varmasti vilahtelemaan siellä täällä tekstin seassa, katsellaan jos intoudun kertomaan enemmänkin sen elämästä, mutta tällä hetkellä blogi painottuu fretteihin sekä pian saapuvaan mysteeri eläimeen. Koska olen malttamaton ihminen, paljastetaan iloiset uutiset heti blogin alkumetreillä:  Noin kuukauden päästä yksi suuri unelmani toteutuu pienen australianpaimenkoiran muodossa. Tuleva pentu on itseasiassa yksi suurimmista syistä blogini perustamiseen. Haluan kirjata kaiken mahdollisimman tarkasti ylös, jotta tulevaisuudessa voin palata tänne muistelemaan ihanaa/kamalaa pentuaikaa. Siispä luvassa on armotonta pentuspämmäystä! 

Tästä se lähtee!

Nimittäin minun blogiurani. Monta vuotta olen jo pohtinut ja miettinyt blogin perustamista, mutta vasta nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä sen!

Ja kuka täällä ruudun takana sitten kirjoittelee...Olen pian 20-vuotias naisen alku etelä-suomesta Lohjalta ja ja asun vielä vanhempieni sekä kahden pikkusisareni kanssa täällä maalla. Valmistuin vuosi sitten keväällä ylioppilaaksi Helsingin kuvataidelukiosta ja viimeisen vuoden on viettänyt välivuotta ja lähinnä yrittänyt päättää mitä tulevaisuudeltani tahdon. Ensi vuoden suunnitelmat ovat vielä epävarmoja, mutta syksyllä 2015 toivon löytäväni itseni Helsingin lääketieteellisestä. En ole vielä 100% varma siitä onko eläin- vai ihmislääketiede minun juttuni.

Olen äärettömän eläinrakas ihminen ja perheessämme onkin aina ollut jos jonkinlaista karvaista otusta. Pidän kaikenlaisista eläimistä, mutta silti melko harvan lajin kelpuuttaisin itselleni. Luen itseni ehdottomasti koiraihmiseksi enkä usko, että koti on mitään ilman koiraa, enkä tahdo edes kokeilla teoriaani. Kissaa sen sijaan minulla tulee tuskin koskaan olemaan, sillä niin kauniita ja hauskoja eläimiä kuin ne ovatkin, emme tule tarpeeksi hyvin juttuun, jotta sellaisen hankkisin itselleni. Nykyään myös kanit, hiiret ja muut jyrsijät rikastuttavat elämääni lähinnä pakastettuina ja odottamassa pääsyään näätien ruokalautaselle.

Sen oman lajini löysin kuitenkin muutama vuosi sitten. Olin lapsena nähnyt fretin eläinkaupassa ja nämä hassut eläimet jäivät kummittelemaan mieleeni. En tiennyt freteistä juuri mitään, mutta mitä enemmän luin ja opin niistä, sitä varmempi olin siitä, että tälläinen oli saatava. Niinpä otin yhteyttä yhteen Suomen Frettiliiton virallisista kasvattajista ja muutaman mutkan kautta keväällä 2011 muutti luokseni 10vko ikäinen frettinaaras Pickpocket's Biscuit eli MuiMui. Jo silloin olin saanut tietynlaisen kuvan fretti-ihmisistä ja vannoin kasvattajalta lähtiessäni: "Minusta ei tule hullua frettinaista. Yksi saa riittää!" Kuuluisia viimeisiä sanoja...Hullaannuin kuitenkin tähän hauskaan lajin niin syvästi että jo seuraavana vuonna saapui MuiMuin kaveriksi albiinonaaras Veela ja sitä seuraavana vuonna Muusa, Hippu ja Nova. Nälkä kasvaa syödessä ;) Nykyään toimin aktiivisesti frettipiireissä ja minut voi nähdä kaikissa suomen näyttelyissä, sekä pk-seudulla edustamassa Pääkaupunkiseudun fretit ry:tä erilaisissa tapahtumissa.

Frettien lisäksi perheeseemme kuuluu 8-vuotias Gera, rodultaan Viipurin Saksalainen noutava paimenkoira ;) Gera on siis sekarotuinen narttu, joka muutti luoksemme Suomeen n. 5kk ikäisenä Viipurin koirat ry:n kautta ja on osoittanut olevansa täydellinen lisä porukkaamme.

Tässä nyt lyhyesti itsestäni ja värikkäästä laumastani. Blogi hakee vielä muotoaan, mutta tarkoituksena on pitää itselleni päiväkirjaa, josta joskus voin käydä muistelemassa mitä sitä on tullut tehtyä. Mutta jos joku tätä ryhtyy seuraamaan, on se vain plussaa! Myös ulkoasu tulee muuttumaan, kunhan minulla on aikaa ja energiaa sen kanssa tapella ja ainakin näätien omat esittelysivut tulevat saamaan täytettä piakkoin. Ehkä tämä lähtee tästä sujumaan :)

-Emppu