sunnuntai 30. elokuuta 2015

Pieni riiviö

Voi jestas miten paljon rakastan Avia! Siinä on niin mahtava pieni persoona, että ei tosikaan. Se ei edelläänkään ole se toivomani haaste, mutta onneksi vähän enemmän täpäkkyyttä löytyy kuin mammastaan! Pieni mustiainen roikkuu jo aitauksen pinnoissa kiinni, kun haluaa pois ja sen liikkumista seuratessani, mietin millainen apina siitä mahtaa tulla. Kun Nera astutettiin, toivoin pariskunnalta samanlaista näätää kuin Nera, mutta paremmilla lihaksilla ja oikealla määrällä hampaita. Hampaat ovat kunnossa ja sanoisin, että lihaksisto vaikuttaa lupaavammalta...nähtäväksi jää :P



Purukoulutuksen kanssa aion ottaa nyt erilaisen lähestymistavan kuin edellisten kanssa. Aviya puree paljon riehaantuessaan, mutta se on aika onnetonta eikä jätä edes jälkiä ihoon. Haluan puuttua siihen tässä vaiheessa kunnolla ennen kuin puruvoima kasvaa. Aville ei tunnu sähinä toimivan vaan se hyökkii uudestaan ja uudestaan käsien kimppuun leikkimään. Nyt olen pakottanut sen rauhoittumaan syliini ennen irti päästämistä, mutta sekään ei tunnu auttavan. Jatkossa typy pääsee siis koppajäähylle, jos riehaantuu liikaa. Sylissä Avi ei viihdy, kun olisi niin kiire, mutta erilaiset tahnat maistuu joten eiköhän se pikkuhiljaa ala myös viihtymään sylissä.



Neran kanssa on edelleen ongelma hampaiden näyttäminen, joten siihen pitää panostaa nyt myös Aviyan kanssa. Neran kanssa edistyttiin keväällä, mutta sitten tuli mammailu ja harjoitukset jäi. 19.9 ollaan menossa joukkorokotukseeen ja siellä olisi ehkä ihan hyvä näyttää hampaita lääkärillekin, joten otetaan se tavoitteeksi :D



Joukkikseen pitääkin ottaa sitten lähes koko porukka mukaan. Neralta, MuiMuilta, Muusalta ja Aviyalta puuttuvat penikkatautirokotteet ja sen lisäksi Nera, Aviya, Nova ja Hippu saavat rabiekset ensi talven Viron reissua varten. Niin ja passi Aville :P



Ollaan vietetty nyt viikonloppua vanhemillani jossa sijaitsee myös frettien ulkotarha. Tarha on ollut aika tylsä, mutta nyt ollaan päästy sisustamaan ja tytöillä on ollut hurjan kivaa ulkona ollessa! Avi on onnesta sekaisin kun ollaan käyty tarhassa yhdessä touhuamassa ja se menee kimeästi kotkottaen ja pomppien ees taas :') Kunhan saadaan vielä muutamat suunnitellut jutut valmiiksi, toivottavasti ensi viikon aikana, voin esitellä uutuksia paremmin, mutta tässä muutamia kuvia tarhatouhuista :)












P.S En tiedä koska pääsen käsiksi koneeseeni joten osa kuvista on facesta napattuja ja laatukin nähtävissä...
P.P.S Noxin kuulumisia ei ole pahemmin tultu päiviteltyä, mutta ensi viikolla päästään toivottavasti agin pariin niin sitten tulee nokinokastakin juttua!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kuusi on enemmän kuin tarpeeksi

Viime keväänä joku kysyi minulta kysymyksen: "Miltä tuntuu kun et voi ottaa Neran pentua?" Myönnän, ne sanat jäivät vaivaamaan enemmän kuin pitäisi. En edes muista mistä ne kuulin, mutta pystyin heti lukemaan rivien välistä viestin: kuusi on enemmän kuin tarpeeksi.

Jos jotain piirrettä inhoan itsessäni, on se miten paljon annan muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni. Pari vuotta sitten tapasin vanhan yläastekaverini erään lemmikkiliikkeen frettipäivässä ja taas kuulin vihjailuja siitä miten surullista on, että lemmikkini ovat niin iso osa elämääni. Vaikka kyseessä olivat ihmiset, jotka kuuluvat elämääni enää vain sosiaalisen median kautta, iski se vähän liiankin kovaa. 

Uskoin oikeasti kasvaneeni viimeisten vuosien aikana ja kovettaneeni itseäni sen verran, että en antaisi tuollaisten kommenttien enää päästä niin syvälle. Mutta olin väärässä. Kun minulle melko suoraan sanottiin, että Neran pentu ei olisi enää vaihtoehto, tuntui se tuomitsemiselta. Olin taas se hullu näätänainen, joka ei kykene hillitsemään itseään. 

Voisin selittää tähän pitkät pätkät siitä miksi minusta x määrä frettejä ei ole liikaa tai miksi laumani on sellainen kuin on, mutta se olisi turhaa. Miksi puolustelisin itseäni ihmisille, jotka eivät millään voi ymmärtää. Minäkään en tuomitse tai suuremmin vaivaa päätäni ihmisillä joilla on vaikka useampi aktiivinen harrastuskoira. Tiedän vain että minusta ei siihen olisi :P Miksi se on siis joillekin kova paikka vaikka minulla olisi kymmenen frettiä? Joo ei ole eikä tule, mutta periaatteessa.

Muutama näätä sitten :D 
 Ja miksi tälläinen aloitus. Mietin pitkään paljastaisinko tätä blogissa vaikka vihjauksia siihen suuntaan kenties on ollutkin, mutta jos jotain oikeasti kiinnostaa, on tieto helposti löydettävissä muutenkin... 

Nera palasi siis lauantaina 11 viikon jälkeen kotiin, ja ei, se ei tullut yksin! Neran ainokainen prinsessa Aviya muutti siis laumani jatkoksi ja seitsemänneksi (just niin!) fretikseni äitinsä mukana. Neran ja Pedon pentua olen halunnut siitä hetkestä lähtien kun Neran kasvattaja Lisa suunnitelmistaan jo viime syksynä mainitsi. Alunperin pentue oli tarkoitus tehdä myöhemmin ja pystyin järkeilemään itselleni uuden pennun ajattelemalla että siinä vaiheessa MuiMui on jo ihan mummo :D Mutta suunnitelmat muuttuvat ja kun tiesin, että toista mahdollisuutta ei tule, päätös oli helppo. 

 Myönnän, että Nera oli minulle vähän sellainen "Vauvani saa omia vauvoja, pakko saada pentu!" Alunperin tarkoitus oli käyttää toista urosta Hipulle enkä ollut ihan varma halusinko kyseiseltä parilta pentua, mutta Hippu x Rocky yhdistelmä vaikutti mielenkiintoiselta ja kuten on nähty, päätös oli erinomainen!

N'äinkin edustavan kuvan saatte nyt! Otetaan uusia kun mammapaino sulaa pois ;D 


Tästä päästäänkin siihen miksi minun oli ehdottomasti saatava Aviya itselleni. Rakastan kaikkia frettejäni yhtälailla ja jokaisella niistä on aivan erityinen paikka sydämemessäni. Toivottavasti en kuulosta ilkeältä muita tyttöjäni kohtaan, mutta luulen Neran olevan elämäni fretti. Sillä on voimakas rakenne, se on kaunis, huumorintajuinen, rohkea, sosiaalinen, ystävällinen, äärettömän hauska eikä minun ikinä tarvitse huolehtia sen käytöksestä vieraissakaan käsissä. Nera tuntuu itsekin rakastavan minua niin syvästi ja ehdottomasti, että välillä mietin mitä olen tehnyt ansaitakseni moisen otuksen elämääni.

Aviya Lisan kuvaamana

Petoa olen ihaillut pennusta asti. Se on aivan yhtä ystävällinen ja hauska tapaus kuin morsiamensa ja jo ihan junnuajoista näin siinä jotain. Kun hain Avin kotiin lauantaina ja istuin autossa, olin järjettömän innoissani. Pedosta on kasvanut juuri niin upea uros mitä odotinkin ja katsoessani pariskuntaa yhdessä, olen todella tyytyväinen. Ne täydentävät toisiaan ja uskon, että Avista tulee melko mainio tapaus. Edellytykset ovat ainakin hyvät :) 

Aviyan kasvua olen päässyt seuraamaan astutuksesta tähän päivään, joten tunnen sen jo melko hyvin ja olen pitänyt sitä alusta asti omanani. Avi on juuri niin hauska kun voi Pedon ja Neran jälkikasvulta odottaa. Se on iso luonne pienessä paketissa! Rohkea, sosiaalinen, olevinaan tuhma (puree melko paljon riehaantuessaan, mutta mitään jälkiä ei ole ihoon jäänyt), vauhdikas, pelottavan ketterä jo tässä minivaiheessa ja nätti kuin mikä! Rakastan Avin mustaa väritystä ja tuntuu, että se on jo nyt hurmannut monia ihmisiä :)



Kotiutuminen on mennyt hyvin. Yksinolot Avi ja Nera viettävät playpenissä erillään muista, koska haluan Avin hieman ketteröityvän ja kasvavan ennen isoon laumaan pysyvästi siirtämistä. Muusan ja Hipun kanssa Avi on jo paininut kunnolla ja se pistääkin aika hyvin vastaan kun ottaa huomioon miten mini se vielä on! Isoäitiinsä Aviya on ihastunut totaalisesti ja se seuraakin Hippua kimeästi piipittäen <3 Muutenkaa Avi ei tunnut olevan riippuvainen Nerasta vaan kaikki leikkikaverit kelpaavat. Väsähtäessä saattaa tulla itku ja silloin pitää päästä mamman luo :') 

Mutta niin kotiutumisesta. Veela on pari kertaa kurmuuttanut Avia, mutta toooodella hellästi kun ottaa huomioon millainen Veela voi olla. Näihin en ole puuttunut sillä Veela on lauman pomo ja sen pitää myös saada näyttää se tulokkaalle. MuiMui esittää, kuten kaikkien uusien kanssa, ettei pentua ole edes olemassa. Huvittavaa katsoa miten MuiMui tuijottaa Avin läpi kuin sitä ei olisikaan :D Nova itselleen ominaisella tavalla oli järkyttynyt ja piileskeli, mutta tänäänpä yllätin sen leikkimistä vauvan kanssa! Hyvältä siis vaikuttaa :) 

Nera sai hieman höykytystä osakseen Veelalta, mutta eilen 5/7 tytöistä (Nera, Avi, Veela, MuiMui ja Muusa) nukkuivat samassa pesässä eli rauha on maassa! 


Nox sensijaan yllätti. Se oli ekat päivät selkeästi todella mustasukkainen: itki aina jos olin näätähuoneessa tai lähdössä kotoa, tunki kokoajan iholle ja parin päivän aikana teki asioitaan sisälle...Nyt tilanne on rauhoittunut ja sisäsiisteys muistunut taas mieleen. Vähän tuntui helpottavan myös kun Avin kasvattaja kävi kylässä ja Nox sai ekstrarakkautta :P 

Lauantaina kirppu muuten painoi n. 530g enkä ole punninnut sitä sen jälkeen. Olen hirveän huono seuraamaan painoja vaa'asta. Kunhan pentu kasvaa eikä näytä sairaalalta, en jaksa stressata. Avin kanssa nyt varmaan tulee oltua pikkasen tarkempi sen historiasta johtuen. 

Muoks. 27.8 Aviya painoi tasan 600g! 




sunnuntai 16. elokuuta 2015

Loma loppui, viimeinkin!

Lomailu on mukavaa, mutta kyllä siitäkin saa tarpeekseen. Meillä on ollut viimeksi kunnon treenejä kesäkuussa eli viimeiset kaksi kuukautta ollaan Noxin kanssa vaan oltu ja temppuiltu kaikkea turhaa. On ollut mahtavaa huomata, että Nox on kestänyt tämän treenitauon suurempia stressaamatta ja selkeästi sille, ja mulle, on tehnyt hyvää antaa sekä mielen että kropan levätä. Ei sitä kokoajan tarvitse tahkoa.

Mutta aina välillä mieli on vaeltanut treeneihin ja erityisesti agikentälle...Viime keväänä totesin monestakin syystä, että amis ja laborantin opinnot eivät olleet minua varten, joten huhtikuussa lopetin koulun kesken. Viime viikolla aloitin taloushallinnon (merkonomi) opinnot Espoossa ja asunto on myös sieltä suunnalta etsinnässä joten en viitsinyt ottaa enää tänne Lohjalle kesäksi ryhmäpaikkaa. Toivon todella , että Hoasilta nappaisi pian ja pääsisimme muuttamaan sekä etsimään uutta harrastusporukkaa. Seuraava vuosi tulee olemaan rankka koulun sekä marraskuussa alkavan valmennuskurssin kanssa, mutta säännölliset treenit varmasti toimisivat piristäjänä.

Syyskuussa olisi tarkoitus hommata kuukausikortti agilityhallille, jotta päästään harjoittelemaan edes tuttuja juttuja ja miettiä, että mistä saataisiin ryhmäpaikka. Olen myös alkanut lämmetä tokolle (MINÄH?!), joten jollekin kurssille on ainakin päästävä, jos ei agilitysta nappaa. Molempi parempi tietenkin ;)

Viime päivityksestä on jo kuukausi ellei näyttelypostausta lasketa ja silloinhan tilanne Neran pienokaisen kanssa ei ollut kovinkaan hyvä... Monet kyyneleet on tullut vuodatettua, mutta ilokseni voin kertoa, että noin viikko sitten Aviya sai terveen paperit! On kuulemma todella reipas ja rohkea pentu :) Ja onhan se. Perjantaina kävin moikkaamassa tyttöjä ja Aviya on kyllä ihan yhtä hauska tapaus kuin Nera ja Peto. Ja kilttikin vielä! Riehaantuessaan saattaa yrittää purra aika täpäkästi, mutta peruspentua kiltimpi se todellakin on. Vähän epäilytti mikä pennusta mahtaa tulla, kun hilleriä tulee molemmilta puolilta, mutta ihana nähdä, että vanhemmat ovat periyttäneet upeaa luonnettaan <3 Näyttää myös siltä, että Avista on kasvamassa oikein kaunis näätäneito. Suosittelen vierailemaan Facebookissa Pickpocket's Ferretsin sivuilla ;)

Lisa Hyöky napannut jälleen kuvat :)

Sivuprofiili todella Neramainen...

Edestä ei niinkään :D  
<3

Isän linja näkyy vahvempana ainakin tällä hetkellä :) 





Kesänäyttelyt

KesäPiknik 2015

Kaksi viimeistä viikonloppua ovat menneet näyttelyiden parissa. Pitkästä aikaa! Tammerferrettiin en itse päässyt paikalle, joten viimeisin näyttely jossa olen itse ollut, oli Kevättassu Maaliskuussa. Ei ole tainnut moista taukoa olla koskaan...

Nyt olikin sitten kaksi näyttelyä peräkkäisinä viikonloppuina ja molemmat vielä ulkonäyttelyitä. Pääkaupunkiseudun frettien järjestämä KesäPiknik palasi taas Espoon Tuomiokirkon kirkkopuistoon 1.8. Toisaalta oli taas hurjan kiva olla vain osallistujana, ei järjestäjänä paikalla, mutta toisaalta oli haikea fiilis. Jos koiraharrastaminen ja koulu eivät veisi niin tuhottomasti aikaa, olisin mielelläni jatkanut hallituksessa vielä pidempään. Noh, onneksi meillä riittää puuhaa Fantastic Ferretinkin kanssa :)

Piknik järjestettiin siis Espoossa ja tuomariksi saapui monen mutkan kautta tanskalainen Christina Steensbro, joka on monessa pk-frettien näyttelyssä ollut aiemminkin. Alunperin tuomariksi piti saapua Marianne Petersen, joka sitten vaihtui suomalaiseen Emeliina Kaukolinnaan ja taas Christinaan. Vähältä piti etten perunut koko näyttelyyn menoa, kun tuomari vaihtui. Näätäni ovat olleet Christinn arvosteltavana monia kertoja eivätkä ne todellakaan ole hänen mieleensä. Koska näyttely oli kuitenkin halpa ja näyttelykuume poltteli, päätin lähteä hakemaan ne arvostelulaput :P

Olin jo aikaisin paikalla ja varasin paikan puiden alta ettei tarvitsisi ihan auringonpaahteessa porottaa. Varalta oli ottanut mukaan myös auringonvarjon ja vilttejä joilla suojata aitausta pahimmilta säteiltä jos sattuisi tulemaan kuuma päivä. Näyttely oli mennyt todella nopeasti täyteen eikä moni ystäväni ehtinyt ilmoittaa frettejään, joten ihan hirveäsi tuttua porukkaa ei ollut paikalla. Mutta seura oli silti mitä mahtavinta ja sai nauraa kyllä kunnolla koko päivän.

Paikalla oli useita fretti-ihmisiä joilla on myös hiiriä lemmikkeinä/ruokakasvatuksessa ja pari ystävääni saikin Piknikiltä uusia pitkähäntäisiä. Varsin suloisia otuksia, mutta oli jännä nähdä, että avoimessa tilanteessa ulkona ja parinkin metrin päästä Veelaa alkoivat kiinnostaa hiiret vaikka ne olivatkin muoviboksin suojissa. Nenä kävi kovaa vauhtia ja veikkaan, että jos tyttö olisi saanut päättää, olisivat hiirut päätyneet ateriaksi. Kiva tietää, että pedonvaistot ovat vielä voimakkaat.

Palkinnojaossa ei suuria yllätyksiä tullut vaan pystit menivät oikeastaan juuri sinne minne epäilin. Meidän porukan yllättäjät olivat Nova joka sijoittui luokkansa ensimmäiseksi (muttei valioitunut vieläkään, murrr) sekä Veela, joka ei sijoittunut, mutta pääsi samoille pisteille toiseksi sijoittuneen kanssa. Tästä jäi todella hyvä mieli sillä viimeksi kyseisen tuomarin mielestä Veela oli kaikkea muuta kuin palkinnon arvoinen :D

Tämän näyttelyn jälkeen meillä lähti myös Zylkene kokeiluun Novalle. Se käyttäytyy hienosti tuomareiden kanssa, mutta kopassa ollessa onkin vähän eri juttu. On raskasta ajella tapahtumiin, kun yksi repii ja sekoilee boksissa...joskus tullut recalleista jopa naama verillä takaisin :( Kotimatkalla oli kyllä varsin hiljaista ja väsynyttä näätää ja omistajaa. Pysähdyin monta kertaa alle tunnin matkalla bussipysäkeille herättelemään itsenäni etten vain ajaisi ojaan...Seuraavana yönä sainkin 9 tuntia unta palloon. Melkoinen määrä kun normaalisti nukun ehkä 7 tuntia ja senkin lyhyissä pätkissä! 

Summer Ferret Show 2015

Viikkoa myöhemmin oli aika suunnata lätäkön taakse Viroon, Eesti Tuhkrute liiton kesänäyttelyyn. Kyseisessä näyttelyssä olen ollut kerran ja odotin innolla tätäkin reissua. Vaikka ulkomaan matkat ovat raskaita, on niissä omat tunnelmansa.

Perjantaina ennen töihin menoa äitini heitti minut ja tämän hetkisen näyttelyporukkani (Hippu, Nova, Veela) Lisalle, jotta minun ei tarvitsisi suunnata neljän aikaan aamulla pk-seudulle. Ilta kului niitä näitä turisten ja Neran pienokaista ihaillen. Nera pääsi pitkästä aikaa juoksemaan kavereiden kanssa ja Hipun nähdessään se meni sekaisin onnesta. Miten paljon jo haluaisin tytön kotiin! <3

Kello soi puoli viisi aamulla ja tehtiin viime hetken pakkaukset ennenkuin suunnattiin hakemaan Senniä ja hänen viittä näätäänsä. Laivaan päästiin ensimmäisten joukossa mikä oli tietenkin huono juttu ulospääsyn kannalta. Laivamatka sujui nopeaan ja törmättiin tuttuun suomalaisporukkaan jotka hekin suuntasivat näyttelyyn. Jumitimme puoli tuntia autokannella odottamassa liikkeelle pääsyä ja koska olimme nälkäisiä ja laivan hinnat törkeitä, kurvasimme vielä Hesen kautta näyttelypaikalle. 

Olimme noin tunnin myöhässä ja tyttöjen luokka oli juuri alkamassa kun saavuimme paikalle. Virossa on hassusti luokat jaettu vain ikäluokkien, sukupuolen ja leikkausstatuksen mukaan, joten minulla olivat kaikki näädät samassa luokassa ja vielä peräkkäin. Paniikkiputsaukset, näädät arvosteluun ja 11 aikaan meidän porukka oli hoitanut osansa! Aika kiva :D 

Loppupäivä sujui muiden näätiä katsellen ja vain maaten tuskastuneena ruohikolla. Tallinnaan oli luvattu jopa ukkosta ja sateita, mutta muutamaa jyrähdystä ja pisaraa lukuunottamatta oli todella aurinkoista. Mukaan ottamani pressu toimi hyvin auringonsuojana tytöille. Erityisesti Veela on herkkä auringonpaisteelle. Ehkäpä tuosta albiino värityksestä johtuvaa. Itse paloin. Yllätys...

Recalleista pystyi aika hyvin sanomaan miten palkinnot tulisivat menemään, mutta oli se taas ihana yllätys, kun sijoja alettiin huutelemaan. Hippu nappasi luokan 3. sijan ja Veela veti potin kotiin olemalla paras albiino, luokan 1., paras seniori ja vielä valio! <3 Näyttelyn tuomari Una (Novan kasvattaja) kävi vielä ihastelemassa Veelaa jälkikäteen ja vihjasi, että ilman ylimääräistä rasvaa, olisi se isoin palkinto tullut vielä meille. Joten lähellä oli! Mutta palkinnot olivat kyllä ihan hurjan kauniita...Una kävi myös näpelöimässä Novaa taas pitkästä aikaa ja vinkkasi että hänelle kelpaisi Novan vauva :D 

Anteeksi vaan kaikille jotka meidän kanssa samalla laivalla matkustivat takaisin. Miltei 24h valvomista teki tehtävänsä ja meidän jutut ei olleet ehkä ihan asiallisia XD Jotenkin selvittiin takaisin Lisalle jossa piti vielä leikittää pikkuista Aviyaa, jolla oli mitä ilmeisemmin ollut ihan tylsää kun talo oli tyhjänä!

Hurjan hauska reissu jälleen, seuraavaa odotellessa! :)