Ystävänpäivä

Ystävänpäivää vietettiin mitä parhaimmassa seurassa karvaisten, ja vähän vähemmän karvaisten, kavereiden kanssa. Aamu viideltä heräsin jälleen puunaamaan näyttelynelikkoa ja seiskan aikoihin äitini ja pikkusisareni saapuivat meille jonka jälkeen suuntasivat Veelan, Novan, Hipun ja Neran kanssa Vantaalle Valentine's Ferret show'hun. Minä jäin vielä kotiin nukkumaan ja ysiltä käytiin pellolla juoksemassa Noxin kanssa ja sitten peko treeneihin.

Tällä kertaa tehtiin erilaisia hallintaharjoituksia, niissä kun kuulemma saattaa olla ongelmia. Samanlaisia yliheittoja kun viimeksi, mutta tällä kertaa ukot piileskelivät valkoisten pressujen alla että voitaisiin pikkuhiljaa häivyttää ihmistä koiran silmissä. Tarkoituksena oli saada jälleen lähetettyä koira suorassa linjassa haluamaasi suuntaan. Noxilla meni muuten hyvin, mutta se alussa yritti todella voimakkaasti vain oikealle, koska sieltä pressun alla piileskelevä ihminen oli helpommin havaittavissa, kun toisella puolella joutui oikeasti vähän etsimään. Otettiin Nox liinaan toisinkuin muut, koska sille oli selkeästi ongelmallista palata minun luokseni aina välissä, kun tajusi mistä ne ukot ja palkan aina löysi. Loppua kohden Nox oli kuitenkin jo huomattavasti paremmin hallinnassa. Noxista näki että päässä raksutti niin että melkein savu nousi korvista :D Itse taas sähläsin..

Välissä sain juosta kunnolla kentän laitaa ja piileskellä ojassa tai ravata viemässä purkkeja niin että meinasi itseltä kunto loppua. Koska meitä oli niin vähän paikalla, jäi kaikille vielä hienosti aikaa toiselle kierrokselle. Noxille tehtiin taas erilainen harjoitus kun muille. Asettauduttiin Y-muotoon kentälle niin että minä ja Nox olimme keskellä. Minun piti päättää kenen luokse lähetän Noxin ja palkkaa tuli vain jos lähdettiin oikeaan suuntaan. Ensin Nox yritti taas juosta kaikkien välissä kerjäämässä palkkaa eikä halunnut palata minun luokseni seuraavaa lähetystä varten, mutta kun ukot käänsivät selkänsä eikä palkkaa herunut sooloilusta, alkoi luoksetulokin pelaamaan paremmin ja saatiin hyviä suorituksia aikaiseksi. Itse tuskailin tottelemattomuutta, mutta onhan se vielä nuori koira eikä innokkuus huono juttu ole :) selkeästi kuitenkin pää raksutti koko treenien ajan ja opittiin molemmat paljon!

Treenien jälken vauhdilla kotiin, vaatteiden vaihto ja suunta kohti Vantaata. Yhtään ei epäilyttänyt jättää Noxia pidemmäksi aikaa yksin, kun treenit olivat selkeästi vieneet suurimmat mehut koirasta pois. Vantaalla oli vähän sekava olo, kun ei ollut ollut paikalla aamusta asti, mutta päivä sujui mukavasti ystävien kanssa turisten ja puolet omista freteistäkin olivat jo käyneet arvostelussa. Päivä kuitenkin venyi ja venyi ja porukka alkoi turhautua. Pientä jännitystä aiheutti kun kello lähestyi yhdeksää, jolloin koulun, jossa näyttely järjestettiin, hälytykset olivat menossa päälle eikä palkintoja oltu jaettu. Kello taisi olla 20.50 kun viimein päästiin lähtemään kahden luokan ykkösen, kahden parhaan värin ja kahden valioituneen fretin kanssa. Hienoa Nera ja Veela! <3 Tuomarien arvoteluperiaatteet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia, mutta ikinähän sitä ei voi tietää etukäteen. Kaikenkaikkiaan mitä mainioin päivä!

Nerasta on kasvanut oikein hieno neiti <3

Muuten arki rullaa melko samaan malliin. Hipun implantista on jo useita viikkoja ja sen nisät ovat turvonneet, maha kaljuuntunut ja vyötärölle kerääntynyt ekstragrammoja. Valeraskaana siis. Nera ei ole vieläkään aloittanut kiimaa vaikka kovasti limaa alhaalta ja haisee kiimalle. Estääkseni Hipun paisumista muodottomaksi ja toivottavasti kerätäkseni Neralle lisää lihasta, alan säännöstelemään ruokintaa. Hippu saa lautasen vain kaksi kertaa päivässä lyhyiksi ajoiksi eteensä ja Nera saa ekstra kertoja itsekseen. Se kun ei millää malta syödä niin paha sitä on lihaksia ravinnotta kasvattaa...

Nox on aloittanut kunnon murkkuilun. Sillä oli lyhyt vaihe, jolloin teki taas asioita sisälle ja sen lisäksi korvat ovat jääneet kotiin lämpimään lenkkejen ajaksi. Viime viikolla oli pari pahaa lenkkiä jolloin palasin kotiin itkua niellen ja oli pakko olla eri huoneessa Noxin kanssa etten pura turhautumistani siihen. Ja sitten mentiin niin nätisti! Raivostuttavaa...En malta odottaa, että Noxista tulee aikuinen vaikka ennen sitä on varmasti pitkä ja kivinen tie edessä.