Rallya rallya

Eilen oli toinen varsinainen kerta rallya ja täytyy sanoa, etten lähtenyt treeneihin yhtään mielelläni. Väsytti ja ketutti ja mielessä oli edellisen kerran sähelly mutten kehdannut jäädä poiskaan. Onneksi ei jääty!

Oltiin paikalla jo reilusti etuajassa, kuten olin suunnitellutkin. Noxin kanssa alku on aika sähellystä. Se ei pysty ensimmäisiin minuutteihin keskittymään yhtään mihinkään, kun ympärillä olisi vain ihania koiria ja ihmisiä, joten yritettiin vain rauhoittua, niin vaikeaa kun se onkin. Alkuinnostuksen jälkeen käsissä on kuitenkin upeasti keskittyvä pikkuaussie, jonka kanssa on ilo tehdä :) Mutta mitäs me sitten tehtiin...

Säälittävä ratapiirros yritelmä....Ihmeen nopeasti päästä katoaa kaikki tehty enkä kuollaksenikaan meinannut muistaa loppuradan kylttejä enää tänään :D

Gimp taidonnäytteeni. Mittasuhteet ei oo sinne päinkään :D

Mutta jotain tälläistä se oli. Harjoiteltiin Noxin kanssa tuota viereen kiertämistä minun takakauttani ja se oli melko ongelmallinen...ei olla ikinä kokeiltu mitään sen tapaistakaan ja täysin sheippaamalla opetettu pentu ei meinannut millään ymmärtää, että sitä kädessä olevaa juuston palaa voi seurata. Nox yritti tarjota kaikkea muua mahdollista eikä mikään saanut juustoa suuhun :D Seuraavaksi alan siis sheippaamaan tota. Radalla kyllä pyörähti jo nätisti takaa. 

Seuraaminen sujui hämmästyttävän hyvin. Ensimmäisellä kyltillä tein sen virheen, että laskin askeleet ääneen ja annoin niiden perään sivu-käskyn, joten käsky oli myöhässä ja koira tietenkin liian edessä. Seuraavalla kerralla sain itseni pitämään suun kiinni ja peppukin painui maahan heti pysähtyessä. Taito poika! Päätin, että käyn Noxin kanssa radan vain kerran läpi, kun muut vielä harjoittelivat. Nox tuppaa joskus turhautumaan, kun väsähtää ja myönnän, että joskus omaa innokkuuttaan tulee treenattua liikaa kerralla...

Maate käsky alkaa olla Noxilla vahva ja se sujuikin todella hyvin radalla. Myös perusasennon paikka paranee kokoajan. Viime kerran pahasta tuulesta ei ollut tietoakaan ja minulla oli valmiiksi hirmu hyvä fiilis, joka vielä parani kouluttajan kehuista. Noxista kuulemma näkee, että se halua kuunnella ja tehdä mun kanssani ja, että sillä on uskomattoman hyvä keskittymiskyky noin nuoreksi pennuksi. Täytyy olla ylpeä, ei olla ihan hirveän vikaan menty Noxin kanssa vaikka siitä stressaankin :P

Nera

Rakas pieni hybridityttöni täyttää pian 6kk, hurjaa...Nerasta on kasvamassa kaunis näädänalku, joka on onnistunut hurmaamaan jo monia mielettömällä luonteellaan. En voi uskoa miten hyvä tuuri minulla kävi Neran kanssa, se on juuri täydellinen sekoitus molempia vanhempiaan.

Noxkin täytti viime perjantaina 5kk, joten herra on majaillut meillä vasta 3kk! Sanon vasta, koska en pysty muistamaan aikaa ennen nokipoikaa, se on vienyt sydämeni täysin <3

FFF ja muuta mukavaa

Nyt niitä kuulumisia!

Ollaan kotiuduttu uuteen asuntoomme Lohjalle. Nox ei ole moksiskaan kerrostaloelämästä ja näädätkin viihtyvät paremmin kuin hyvin. Ollaan ehditty jo säikäyttää ikkuremppaajat kuoliaaksi, jostain kumman syystä he eivät osanneet odottaa ikkunan takana kyttäävän kuusi silmäparia :D

Nyt ollaan kyllä viihdytty pari viikkoa koti kotona Pusulassa. Äitini ja toinen pikkusiskoni lähtivät Lontooseen 5päiväksi ja minä raahasin koko karvaisen konkkaronkan maalle koiravahtiin. Näädät ovat saaneet asustella terassilla ja aloitella talvikarvojen kasvattamista ja Gera ja Nox ovat saaneet nauttia toistensa seurasta.

4.10 olimme Kulloossa eläinklinikka Linnunmäessä joukkorokuksessa vol 2. MuiMui saa viimein penikkatautirokotteen ja Nera, Hippu sekä Nova saivat rabiekset tulevia ulkomaan näyttelyreissuja varten. Neralla otettiin myös EU-passi. En malta odottaa helmikuuta jolloin on luvassa kahdet reissut ulkomaille! Lähdetään siis Veelan, Hipun, Novan ja Neran kanssa ruotsiin ja viroon :)

8.10 alkoi kauan odotettu rally-kurssi. Ensimmäisellä kerralla oli luvassa vain luento, jolla ryhmä sai kuulla vähän rallysta lajina ja tutustuttiin alo kyltteihin. Viime viikolla sen sijaan päästiin jo hommiinkin. Meille tehtiin yksinkertainen rata joka sisälsi muistaakseni 10 erilaista kylttiä, mukaanlukien lähdön ja maalin. Kolme erilaista pyörähdystä: 360 oikeaan ja vasempaan ja 270 oikeaan. Istu, istu ja maate, peruutuksia ja pysähdyksiä, liikkeestä maahan, käännös vasempaan. Jokainen koirakko meni radan läpi vähintään kahdesti ja sanoisinko että tilanne oli aika kaoottinen...radalla pyöri useita koiria samaan aikaan ja Noxin keskittyminen rakoili pahasti kun mentiin toisten koirien kanssa ihan peräkanaa. Tuntui että panostettiin enemmän määrään kuin laatuun. Mieluummin oltaisiin menty rata vain kerran läpi kunnon ohjeiden kera. Nyt tuntuu siis että mitään ei saatu irti tuosta tunnista ja jäi vähän paha maku suuhun...jos jotain positiivista niin harjoiteltiin siinä sivussa vähän omia juttuja ja vähäisestä häiriötreenistä huolimatta Nox keskittyi huippuhyvin! Odotteluajat se kyllä vinkui ja kitisi, koska onhan se väärin ettei pieni nokipoika pääse tervehtimään kaikkia, mutta heti kun alettiin hommiin niin tehtiin kunnolla. Upea poika <3

Viime viikonloppuna oli viimein Finnish Ferret Festival - näyttelyn aika. Lähdettiin jo perjantaina kahden aikoihin kohti Vantaata koulukaverini, ja mahdollisesti tulevan hullun näätänaisen Saran, kanssa. Vantaalta napattiin mukaan Wera ja Senni sekä omien viiden tyttöni lisäksi myös 11 muuta frettiä. Sanon vaan, että huhhu sitä tavaran määrää...Fretti-ihmiset ovat pakkaustetrikseksen ammattilaisia! Siitä jatkettiin matkaa Lempäälään.

Wera ikuisti meidän upeasti pakatun auton :P

Saavuimme Lempäälään joskus kuuden aikoihin ja purkasimme tavarat. Meidän porukka vei melkein yhden seinustan verran tilaa :P Ilta sujui muiden fretti-ihmisten kanssa juoruten ja pääsimme melko myöhään nukkumaan, mikä oli huono juttu aikaisen herätyksen kannalta. Noin kuudelta porukka alkoi heräilemään ja puoli yhdeksän aikaa loput näyttelyihmisistä valuivat sisälle.

Päivä kului kuten mitä tahansa näyttely, tuijotettiin eteemme väsyinenä ja lähetettiin näätiä vauhdilla arvosteluun. Itse toimin parissa luokassa sihteerinä ja oli taas mielenkiintoista päästä seuraamaan tuomarin arvoteluperiaatteita. Yleensä nämä tilanteet jännittävät hurjasti, mutta tällä kertaa tuomarit olivat suomalaisia ja itse pääsin sihteeriksi MuiMuin, Neran ja Veelan kasvattajalle Lisalle. Olin tästä erittäin iloinen, sillä tulevaisuudessa tahdon mahdollisesti alkaa kasvattamaan ja Lisan linjat ovat hyvin pitkälti sellasia jota ihailen. Opin siis taas paljon siitä millainen fretin rakenteen, hampaiden yms tulisi olla :) 

Sitten alkoivatkin recallit ja vaikka en todellakaan odottanut mitään omalle porukalleni, kutsuttiin Nova uusiksi katsottavaksi. Olin lievästi sanoen järkyttynyt. Olen niin tottunut näkemään Novan pienenä raukkana, jolla on niska ruvella ja huonot lihakset etten osannut todellakaan odottaa edes recalleihin pääsyä. Mutta niin vain palkintojen jaossa Nova oli luokkansa ensimmäinen ja paras soopeli. Ihan mieletöntä! Musta soopeli/soopeli luokat ovat kaikista kovimmat näyttelyissä joten en voisi olla ylpeämpi. Minun on vain hyväksyttävä, että kaunis tyttö se on <3 Kaikista ihaninta oli kuitenkin kertoa Novan kasvattajalle menestyksestämme. Una on aina niin iloinen ja ylpeä omista kasvateistaan :)

Paras soopelini <3

Palkinnoiksi tuli vaikka ja mitä! Petiä, pokaalia, herkkuja, lahjakorttia...Frettinäyttelyissä panostetaan ainakin palkintoihin ja jos oma fretti sattuu pärjäämään, tulee ilmomaksut tavaroina varmasti takaisin :D

Kotimatkalla olin lievästi sanoen väsynyt ja vasta nyt alan tuntea oloni taas ihmiseksi. Meidän oli tarkoitus käydä hakuilemassa Noxin kanssa sunnuntaina, mutten yksinkertaisesti olisi selvinnyt, joten jäätiin kotiin lepäämään. Onneksi seuraavaan näyttelyyn on päälle kuukausi aikaa :P Ehkäpä tytöt ovat siihen mennessä saavuttaneet myös talvipainonsa ja kasvattaneen turkkinsa. 

Kuvapläjäys

Huonoa omatuntoa poteva laiska päivittäjä jättää tähän vain muutamia kuvia Muusasta ja Novasta ja lupaa palata tämän viikon jälkeen kuulumisien ja loppujen näätäkuvien kera!

Nova

 Muusa

Muutto!

Kerroinkin jo aikaisemmin, että minulle ja siskolleni oli tarjottu asuntoa Lohjalta, melko läheltä meidän molempien koulua. Päätimme ottaa asunnon vastaan ja eilen oli sitten viimein muuttopäivä, jännää...Tultiin siskoni ja Noxin kanssa jo aamusta järjestelemään paikkoja ja vanhempani toivat myöhemmin sängyt ja muita huonekaluja. Nox jaksoi tohottaa monta tuntia ennekuin väsähti, otti torkut ja jaksoi taas. Kovasti pieni paimen yritti auttaa yöpöydän kasaamisessa mutta sai vain tuhoa aikaan :D 

Ikea uutuus: hankala koottava, mutta lopputulos varmasti palkitsee ;) 

Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli levoton. Nox ei meinannut rauhoittua millään vaan haahuili ympäri kämppää minun päänvaivanani. Kun se vihdoin kahden aikoihin nukahti, minulle iski kunnon flunssa ja koko yö meni ilmaa haukkoen...

Kuuden aikaan aamulla vihdoin luovutin ja nousin ylös. Kävimme Noxin kanssa tutkimassa uusia lenkkipolkuja ja ainakin näin pikaisesti katsottuna, vaikuttaa hyvältä. Pienen kävelymatkan päässä alkavat pitkät metsäpolut jossa Noxin voi päästää rallaamaan. Tässä parin lenkin aikana on tullut huomattua, että hihnakävelyyn ei ole panostettu tarpeeksi Noxin kanssa...melkoista kiskomista ja sinkoilua. Mutta saadaan ainakin arvokkaita koiran ohitus kokemuksia. Ollaan nimittäin nähty eilis illan jälkeen moninkertaisesti se määrä koiria yhteensä kuin tuolla maalla parissa kuukaudessa. 

Huomenna saapuvat viimeiset huonekalut ja isäni tulee pystyttämään freteille oman aitauksen olkkariin, joten saan tytötkin kotiin, jee! Mutta näätätiloista tulee vielä ihan oma postauksensa piakkoin :) 

Nyt on jonkin aikaa luvassa laadullisesti kamalia postauksia, koska joudun näpyttämään ne puhelimen ohjelmalla...

Kasvua

Facebookissa tuli keskustelua pentujen, ja erityisesti J-kakrujen, painoista. Itse olen kovin neuroottinen Noxin painon suhteen ja olen ottanut hirveästi stressiä, jos Nox on ollut grammankin jäljessä sisaruksistaan...Nox on ollut alusta asti pentueen pienin ja kasvanut silti tasaisesti kokoajan, joten tiedän, että on tyhmää hermoilla siitä. Nyt Nox on jopa ohittanut osan tytöistä. Mutta minkä sitä itselleen voi. Päätin nyt kuitenkin laittaa tännekin ylös miten Nox on kehittynyt:

27.7   5,2 kg
3.8     5,9 kg
10.8   6,2 kg
7.9     9,0 kg
11.9   9,7 kg
13.9   10.0kg

9vko

14vko, © Jenny Söderlund

16vko

"MÄ JUOKSEN KOVAA"

"Viestikoiria käytettiin molemmissa maailmansodassa armeijan apuna; ne pitivät yhteyttä eri yksiköiden (tulenjohdon ja tykkipattereiden) välisinä viestin viejinä silloin kun muunlainen tiedonvälitys syystä tai toisesta oli mahdotonta.

Lajiin soveltuivat vain koirat, joiden henkiset ja fyysiset ominaisuudet olivat erinomaiset, sillä viestin liiallinen viipyminen tai vääriin käsiin joutuminen saattoi olla kohtalokasta. Viestikoiria koulutettiin sekä käytettiin niin Suomessa, kuin muualla Euroopassa.

Nykyisin viestikoirakokeita järjestetään enää vain pohjoismaissa ja se noudattelee tätä sodanaikaista mallia." -Koirakoulu Kompassi

Ensimmäisen kerran tapasin Noxin äidin Prillan viestin parissa ja kiinnostuin lajista välittömästi. Päätin, että jos vain minulle pentu syntyisi ja sillä olisi taipumuksia viestiin, aloittaisimme lajin treenaamisen. Viesti houkuttelee myös siinä mielessä, että pystyisimme treenaamaan sitä omillamme. Viesti ei välttämättä vaadi ryhmää ja Noxin kasvattaja Laura tietää lajista, joten saamme varmasti sieltä suunnalta kullanarvoisia vinkkejä. Huijasin siskoni Vilman toiseksi ohjaajaksi ja olemmekin ehtineet tehdä alkeisharjoituksia muutaman kerran. Niiden perusteella Noxista tulee vielä oikein pätevä viestikoira ;)

Ei viestitreenit, mutta saa vähän käsitystä vauhdista :D

Ihan aluksi tehtiin perusharjoittelua eli otettiin välimatkaa Vilman kanssa, niin että kutsuttiin Noxia vuorotellen luoksemme syömään ruokaa. Kutsuminen jätettiin kuitenkin heti pois, kun Nox tajusi idean. Siihen ei kauaa mennyt. Olen myös vaatinut Noxia odottamaan jo joitakin sekunteja ennen juoksemista, sillä viestikokeessa ennen lähetystä on aina 30 sekunnin hiljaisuus, jonka aikana koiran on oltava täysin rauhallisena ohjaajan vieressä eikä sille saa puhua. Tämän tahdon opettaa Noxille alusta alkaen.

Siirtymät kannattaa ottaa melko nopeasti mukaan ja tiistaina tehtiin ensimmäinen harjoitus niin, että siirryin kolme kertaa pienen matkan, kuitenkin niin, että Nox näki minut kokoajan. Tässä ei ollut ongelmia ja Nox sai pitkiin koipiinsa vieläkin enemmän vauhtia nähdessään mamman etääntyvän :D 
Nox sai juosta välin seitsemän kertaa, sillä saatiin vinkiksi ettei kannata jumittua pelkästään viiteen matkaan. Jos koira oppii juoksemaan useamman kerran, on kokeen viisi lähetystä sille "helppo" juttu. Nyt matkat ovat tietenkin lyhyitä ja rakennetaan Noxin motivaatiota tähän hommaan. No problems there ;)

On se vaan hurjan pätevä pieni otus <3