Aksaa

Perjantaina oli kunnon hyvänmielen treenit. Nox oli oma itsensä, mulla oli hyvä fiilis ja rata oli hauska. Kivaa!

Eihän tämä nyt toki mikään järkyttävän monimutkainen rata ollut, mutta Nox ei tiputtanut riman kuin pari kertaa ja nekin olivat täysin mun virheitä! Ihan huippua. Nyt jos/kun tää rimojen räiskintä saadaan kuriin, Noxilla on hienot kepit ja kontaktit sujuu, voidaan ihan oikeasti alkaa tekemään nollatreeniä ja miettiä kisaamista. Musta on alkanut myös tuntua, että voin luottaa Noxiin ja tiedän mitkä on meidän vahvuudet. Happy happy.

Ensitapaaminen

Ei sanoja <3

Kepkepkep

Maanantaina oli toinen kerta keppi- ja kontaktikurssilla ja tällä kertaa keskityttiin täysin pujotteluun.

Ennen tuntia törmättiin pihalla Evaan ja Maggieen ja päätettiin päästä sisarukset vähän riehumaan, kun oltiin kerrankin molemmat hyvissä ajoin paikalla. J - pentueen mustilla oli kyllä niin kivaa! Molemmat olivat riemuissaan leikkikaverista ja omistajat höpöttivät penskoista innolla. Torstaina pääsenkin jo katsomaan pikkuisia ekaa kertaa <3

Kepit olivat kahden mutkaputken "keskellä" ja niistä pääsi sitten ottamaan vauhtia. Meidän piti miettiä miten lähellä keppejä ohjaajan tulisi olla ja miten meidän tulisi kertoa koiralle, että matka jatkuu keppien jälkeen toiseen putkeen. Tarkoituksena oli katsoa taas miten paljon tukea koira vaatii pujottelussa ja vilkuileeko se ohjaajaa vaikka ohjaus hyvissä ajoin kertoisi mihin matka jatkuu.

Ekalla kahdella kerralla Nox haki kepit tosi nätisti, mutta vikalla välillä sujahti ulos vaikka kyseessä oli vain kuusi keppiä. Kaarina käski minun koittaa keskittyä suoraan juoksemiseen, koska nyt lähdin jo lopussa kääntämään omaa linjaa kohti putken suuta ja silloin Nox sujahti ulos. Kun korjasin linjani niin nokinokka ei paljon kysellyt vaan meni just sinne minne ohjattiin. Jes!

Tokalla kierroksella otettiin pitkät kepit. Eka pelkästään keppejä molemmilta puolilta. Nox oli hieman piippaillut häkissä kun kuuli toisen huutavan "putkeen" ja huomasi heti, että nyt sen vire oli taas korkeammalla ja se oli messissä. Ekalla kerralla taisi sujahtaa väärästä välistä, mutta sitten se jäikin.

Kun tämä meni hyvin, Kaarina antoi minulle kaksi tehtävää: kun koira on hakenut kepit, minun pitäisi olla katsomatta sitä ja pyöritellä käsiä samalla kun edettiin. Yksi koiraharrastusurani tähtihetkiä kun ekalla kerralla huudahdin "Kato Nox!" ja sehän keskeytti kepit ja tuli mun luokse :D Mutta nokinokka teki niin hienosti! Mä olin aika varma, että käsien pyörittely yhdistettynä siihen etten katso sitä, olisi vielä liian vaikeaa, mutta mitä vielä! Ekalla kerralla hämmennys näkyi normaalia hitaampina keppeinä, mutta sen jälkeen ei ongelmia. Ihan supertaitava Nox <3 Ja mä näytin kuulemma todella sulavalta käsiä heilutellessani :D

Nox sai taas hurjasti kehuja muiltakin ohjaajilta sen kepeistä ja olin niin ylpeä siitä! Ekalla kierroksella se haahuili, edes putket eivät kiinnostaneet ja Nox pyrki vain kepeille. Toisella pätkällä mä pidin heti alussa bileet ja olin hyvällä tuulella ja se näkyi kyllä nokinokastakin. Sitä ei enää kiinnostanut hajut ja asenne oli kohdillaan. Mun mieliala vaikuttaa tohon koiraan kyllä ihan älyttömästi. Eva sanoi Prillan olevan ihan samanlainen ja, että Noxissa muutenkin on hirmusti samaa äitinsä kanssa.

Kotiläksynä siis Noxille erilaisia häiriöitä kepeille. Keppejä "painamalla", kauempaa jne. Eiköhän tästä vielä hyvä tule.

Slow motion

Asteikolla 1 - 10, miten vaikeaa on piirtää paikkansa pitävää rataa puhelimella? No aika hitsin vaikeaa.

Eilen taas treenailtiin aksaa ohjatusti. Menin treeneihin ajatuksella "Nyt puututaan rimojen räiskintään", mutta kumma kyllä niitä ei tippunut kuin yksittäisiä kertoja.

Nox tuntui alusta asti todella tahmealta. Se ei reagoinut lämppälenkilläkään naksautuksiin ja hallissa omaa vuoroa odotellessa olivat ajatukset ihan jossain muualla. Me ollaan vihdoin löydetty omat toimivat rutiinit treenien alkuun ja siitä on hetki kun Nox ei ole ollut mukana hommissa ja keskittymiskyky on ollut kadoksissa.

Noxia sai "repiä" mukaansa radalla. Se ei yrittänyt varastaa lähdössä, räiskinyt rimoja, sujahtanut putkiin vaikka ei olisi pitänyt ja sitä piti kunnolla saatella esteille joille normaalisti irtoaisi. Sinällään positiivisiakin juttuja, mutta nyt koko homma tuntui hidastetulta. Ihan kun olisin katsonut meidän tekemistä ulkopuolelta. Se jokin "terävyys" ja into puuttui ja pakko sanoa, että vaikka normaalisti kiroan mustaa salamaa ja omaa koordinaatiokyvytöntö pökkelöjalka itseäni niin on se vaan siistimpää kun toinen menee täysiä.

Ensin pelästyin että nyt on joku paikka kipeänä, mutta suoritusten välit mentiin niin nokka maassa ja suu väpättäen, että taisi jonkun sulotuoksut olla ihan liian mielenkiintoisia tällä kertaa. Pitää tarkkailla tilannetta.

Ja rata näytti (jokseenkin) tältä

Oli siellä onneksi onnistumisiakin. Kontaktit toimi kivasti ja pituudelle tein vastakäännöksen vaikka se on mulle jostain syystä todella luonnoton liike. Siihen kääntyi kyllä tosi nätisti!

Maanantaina ois taas keppi/kontaktikurssi. Toivottavasti Nox on silloin oma itsensä.

Pikakuulumiset

Pikaiset aksakuulumiset. Perjantain ohjatuissa mentiin taas vauhdilla. Nox sujahti putkiin minkä kerkesi vaikka ei tosiaan olisi pitänyt. Minä olen yrittänyt muuttaa asennettani ja käytin oikeasti pitkään rataantutustumisessa linjojen ja eri ohjauskuvioiden, en niinkään esteiden, miettimiseen. Ja minusta se tuotti heti tulosta.

Nox sai taas hirmusti kehuja sen kepeistä. Se hakeutuu niille hienosti vähän hankalammastikin kulmasta, etenee hirmuisella vauhdilla ja määrätietoisesti. Vähän olin ehkä rinta rottingilla, sen verran olen paininut ja tehnyt hommia pujottelun kanssa. Onneksi työ on tuottanut tulosta!

Keppeihin nähden seuraava hyppy oli 90 asteen kulmassa ja minä meinasin heittää Noxin takaakiertoon ja tehdä persjätön jotta pääsisin oikealle linjalle. Cajsa  ehdotti kuitenkin japanilaista ja koitettiin siis meille ihan uutta ohjaustekniikkaa. Ja miten hienosti Noxilla meni <3 Mäkin jopa sain kehuja omasta rytmityksestä. Mehän kehitytään :D

Rimoja sensijaan tuli taas alas kuin sieniä sateella. Omissa treeneissä tilanne on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan kun moista huolimattomuutta ei ole sallittu joten pitää vaan jatkossa olla tiukempi myös ohjatuissa. Etenkin kun mielentila niissä on tavallistakin kiihkeämpi.

Pari kertaa ollaan käyty treenamassa keppi- ja kontaktikurssin kotiläksyjä ja suunta on onneksi oikea eli ylöspäin.

Vauvoja

Aika kuluu niin hitaasti. Vielä 6,5 viikkoa jäljellä...Mutta aloitetaan pentuspämmäys jo nyt! Kunpa olisi kristallipallo niin tietäisi kuka näistä neljästä typystä muuttaa tänne ensi kuun lopulla. Kaikki kuvat ovat Prillan omistajan Evan ottamia :) 

Pokka

Pinna

Pila 

Pika

Mamma ja kaikki tytöt

Kontakteja ja keppejä

Eilen meillä alkoi neljän kerran kontakti- ja pujottelukurssi lägillä. Nimensä mukaisesti kurssilla on tarkoitus pureutua kunkin koirakon kontaktien ja pujottelun ongelmakohtiin. Tapaamme aina kahden viikoin välein joten kotiläksyjäkin ehtii hyvin harjoitella aina tässä välissä. Niitä ehtikin tulla jo iso pino! Meidän lisäksi ryhmässä on myös Noxin sisko Maggie ja oli kyllä hurjan hauska nähdä miten samantyylisiä sisarukset olivat. Omat paineensa minulle toi Maggien (ja Prillan) omistajan Evan läsnäolo, mutta nokinokka käyttäytyi erinomaisesti enkä joutunut häpeämään yhtään.

Ekana näytettiin miten Nox teki kepit "normaalisti". Tosin vain kuudella kepillä. Ja sitten Kaarina heitti meille tehtäviä. "Istuta koira ja kutsu se kauempaa kepeille", "Lähetä se kepeille ilman liikettä", "Juokse kovaa eteenpäin", "Älä katso koiraa ja juokse ohitse" jne. Huomattiin, että Nox vaatii minulta aika paljon tukea eikä se kestä vielä kovin hyvin sitä, että olen sen edellä vaan silloin tulee kiire ja keppejä jää välistä. Jo se, että en katso sitä pujottelun aikana saa Noxin kiirehtimään. Joten treenattin muutama kerta niin että en katsonut koiraa, mutta etenin se tukena koko suorituksen ajan ja saatiin kivoja pätkiä.

Toisella pätkällä halusin katsoa meidän puomia. Näytin miten Nox valuu läpi yhdellä käskyllä ja jos painotan "kiipee" niin se himmaa. Koitettiin vaan siis yhdellä käskyllä ja Kaarina naksautti kun sain palkata. Kaksi ekaa kertaa Nox taisi valahtaa kontaktin läpi, mutta kolmannella ja lopuilla kerroilla jäi nättiin 2on2offiin. Hirveästi siis vaan lisää treeniä. Plääh, kontaktit on niin tylsiä :P

Eilen käytiin myös hakemassa meille oma dobopallo (pinkki, daa) ja aamulla treenailtiin ekaa kertaa. Melkoista tärinää aluksi, mutta parani loppua kohden. Aloitetaan nyt maltillisesti ja lisätään haastetta pikkuhiljaa niin saadaan nokinokan syvät lihakset huippukuntoon :)

Pentuun liittyen: Eva kertoi kaikkien voivan pulskasti <3 Tuijotan kuvia päivittäin ja tunnustelen tuleeko jostain samanlaista fiilistä kun Noxista aikanaan. Ja tuleehan sieltä. Jännä nähdä osuuko intuitio tälläkin kertaa oikeaan niinkuin mulle usein on käynyt. Meillä on täällä kaikki jo valmiina ja vain se tärkein puuttuu...