FFF ja muuta mukavaa

Nyt niitä kuulumisia!

Ollaan kotiuduttu uuteen asuntoomme Lohjalle. Nox ei ole moksiskaan kerrostaloelämästä ja näädätkin viihtyvät paremmin kuin hyvin. Ollaan ehditty jo säikäyttää ikkuremppaajat kuoliaaksi, jostain kumman syystä he eivät osanneet odottaa ikkunan takana kyttäävän kuusi silmäparia :D

Nyt ollaan kyllä viihdytty pari viikkoa koti kotona Pusulassa. Äitini ja toinen pikkusiskoni lähtivät Lontooseen 5päiväksi ja minä raahasin koko karvaisen konkkaronkan maalle koiravahtiin. Näädät ovat saaneet asustella terassilla ja aloitella talvikarvojen kasvattamista ja Gera ja Nox ovat saaneet nauttia toistensa seurasta.

4.10 olimme Kulloossa eläinklinikka Linnunmäessä joukkorokuksessa vol 2. MuiMui saa viimein penikkatautirokotteen ja Nera, Hippu sekä Nova saivat rabiekset tulevia ulkomaan näyttelyreissuja varten. Neralla otettiin myös EU-passi. En malta odottaa helmikuuta jolloin on luvassa kahdet reissut ulkomaille! Lähdetään siis Veelan, Hipun, Novan ja Neran kanssa ruotsiin ja viroon :)

8.10 alkoi kauan odotettu rally-kurssi. Ensimmäisellä kerralla oli luvassa vain luento, jolla ryhmä sai kuulla vähän rallysta lajina ja tutustuttiin alo kyltteihin. Viime viikolla sen sijaan päästiin jo hommiinkin. Meille tehtiin yksinkertainen rata joka sisälsi muistaakseni 10 erilaista kylttiä, mukaanlukien lähdön ja maalin. Kolme erilaista pyörähdystä: 360 oikeaan ja vasempaan ja 270 oikeaan. Istu, istu ja maate, peruutuksia ja pysähdyksiä, liikkeestä maahan, käännös vasempaan. Jokainen koirakko meni radan läpi vähintään kahdesti ja sanoisinko että tilanne oli aika kaoottinen...radalla pyöri useita koiria samaan aikaan ja Noxin keskittyminen rakoili pahasti kun mentiin toisten koirien kanssa ihan peräkanaa. Tuntui että panostettiin enemmän määrään kuin laatuun. Mieluummin oltaisiin menty rata vain kerran läpi kunnon ohjeiden kera. Nyt tuntuu siis että mitään ei saatu irti tuosta tunnista ja jäi vähän paha maku suuhun...jos jotain positiivista niin harjoiteltiin siinä sivussa vähän omia juttuja ja vähäisestä häiriötreenistä huolimatta Nox keskittyi huippuhyvin! Odotteluajat se kyllä vinkui ja kitisi, koska onhan se väärin ettei pieni nokipoika pääse tervehtimään kaikkia, mutta heti kun alettiin hommiin niin tehtiin kunnolla. Upea poika <3

Viime viikonloppuna oli viimein Finnish Ferret Festival - näyttelyn aika. Lähdettiin jo perjantaina kahden aikoihin kohti Vantaata koulukaverini, ja mahdollisesti tulevan hullun näätänaisen Saran, kanssa. Vantaalta napattiin mukaan Wera ja Senni sekä omien viiden tyttöni lisäksi myös 11 muuta frettiä. Sanon vaan, että huhhu sitä tavaran määrää...Fretti-ihmiset ovat pakkaustetrikseksen ammattilaisia! Siitä jatkettiin matkaa Lempäälään.

Wera ikuisti meidän upeasti pakatun auton :P

Saavuimme Lempäälään joskus kuuden aikoihin ja purkasimme tavarat. Meidän porukka vei melkein yhden seinustan verran tilaa :P Ilta sujui muiden fretti-ihmisten kanssa juoruten ja pääsimme melko myöhään nukkumaan, mikä oli huono juttu aikaisen herätyksen kannalta. Noin kuudelta porukka alkoi heräilemään ja puoli yhdeksän aikaa loput näyttelyihmisistä valuivat sisälle.

Päivä kului kuten mitä tahansa näyttely, tuijotettiin eteemme väsyinenä ja lähetettiin näätiä vauhdilla arvosteluun. Itse toimin parissa luokassa sihteerinä ja oli taas mielenkiintoista päästä seuraamaan tuomarin arvoteluperiaatteita. Yleensä nämä tilanteet jännittävät hurjasti, mutta tällä kertaa tuomarit olivat suomalaisia ja itse pääsin sihteeriksi MuiMuin, Neran ja Veelan kasvattajalle Lisalle. Olin tästä erittäin iloinen, sillä tulevaisuudessa tahdon mahdollisesti alkaa kasvattamaan ja Lisan linjat ovat hyvin pitkälti sellasia jota ihailen. Opin siis taas paljon siitä millainen fretin rakenteen, hampaiden yms tulisi olla :) 

Sitten alkoivatkin recallit ja vaikka en todellakaan odottanut mitään omalle porukalleni, kutsuttiin Nova uusiksi katsottavaksi. Olin lievästi sanoen järkyttynyt. Olen niin tottunut näkemään Novan pienenä raukkana, jolla on niska ruvella ja huonot lihakset etten osannut todellakaan odottaa edes recalleihin pääsyä. Mutta niin vain palkintojen jaossa Nova oli luokkansa ensimmäinen ja paras soopeli. Ihan mieletöntä! Musta soopeli/soopeli luokat ovat kaikista kovimmat näyttelyissä joten en voisi olla ylpeämpi. Minun on vain hyväksyttävä, että kaunis tyttö se on <3 Kaikista ihaninta oli kuitenkin kertoa Novan kasvattajalle menestyksestämme. Una on aina niin iloinen ja ylpeä omista kasvateistaan :)

Paras soopelini <3

Palkinnoiksi tuli vaikka ja mitä! Petiä, pokaalia, herkkuja, lahjakorttia...Frettinäyttelyissä panostetaan ainakin palkintoihin ja jos oma fretti sattuu pärjäämään, tulee ilmomaksut tavaroina varmasti takaisin :D

Kotimatkalla olin lievästi sanoen väsynyt ja vasta nyt alan tuntea oloni taas ihmiseksi. Meidän oli tarkoitus käydä hakuilemassa Noxin kanssa sunnuntaina, mutten yksinkertaisesti olisi selvinnyt, joten jäätiin kotiin lepäämään. Onneksi seuraavaan näyttelyyn on päälle kuukausi aikaa :P Ehkäpä tytöt ovat siihen mennessä saavuttaneet myös talvipainonsa ja kasvattaneen turkkinsa. 

Kuvapläjäys

Huonoa omatuntoa poteva laiska päivittäjä jättää tähän vain muutamia kuvia Muusasta ja Novasta ja lupaa palata tämän viikon jälkeen kuulumisien ja loppujen näätäkuvien kera!

Nova

 Muusa

Muutto!

Kerroinkin jo aikaisemmin, että minulle ja siskolleni oli tarjottu asuntoa Lohjalta, melko läheltä meidän molempien koulua. Päätimme ottaa asunnon vastaan ja eilen oli sitten viimein muuttopäivä, jännää...Tultiin siskoni ja Noxin kanssa jo aamusta järjestelemään paikkoja ja vanhempani toivat myöhemmin sängyt ja muita huonekaluja. Nox jaksoi tohottaa monta tuntia ennekuin väsähti, otti torkut ja jaksoi taas. Kovasti pieni paimen yritti auttaa yöpöydän kasaamisessa mutta sai vain tuhoa aikaan :D 

Ikea uutuus: hankala koottava, mutta lopputulos varmasti palkitsee ;) 

Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli levoton. Nox ei meinannut rauhoittua millään vaan haahuili ympäri kämppää minun päänvaivanani. Kun se vihdoin kahden aikoihin nukahti, minulle iski kunnon flunssa ja koko yö meni ilmaa haukkoen...

Kuuden aikaan aamulla vihdoin luovutin ja nousin ylös. Kävimme Noxin kanssa tutkimassa uusia lenkkipolkuja ja ainakin näin pikaisesti katsottuna, vaikuttaa hyvältä. Pienen kävelymatkan päässä alkavat pitkät metsäpolut jossa Noxin voi päästää rallaamaan. Tässä parin lenkin aikana on tullut huomattua, että hihnakävelyyn ei ole panostettu tarpeeksi Noxin kanssa...melkoista kiskomista ja sinkoilua. Mutta saadaan ainakin arvokkaita koiran ohitus kokemuksia. Ollaan nimittäin nähty eilis illan jälkeen moninkertaisesti se määrä koiria yhteensä kuin tuolla maalla parissa kuukaudessa. 

Huomenna saapuvat viimeiset huonekalut ja isäni tulee pystyttämään freteille oman aitauksen olkkariin, joten saan tytötkin kotiin, jee! Mutta näätätiloista tulee vielä ihan oma postauksensa piakkoin :) 

Nyt on jonkin aikaa luvassa laadullisesti kamalia postauksia, koska joudun näpyttämään ne puhelimen ohjelmalla...

Kasvua

Facebookissa tuli keskustelua pentujen, ja erityisesti J-kakrujen, painoista. Itse olen kovin neuroottinen Noxin painon suhteen ja olen ottanut hirveästi stressiä, jos Nox on ollut grammankin jäljessä sisaruksistaan...Nox on ollut alusta asti pentueen pienin ja kasvanut silti tasaisesti kokoajan, joten tiedän, että on tyhmää hermoilla siitä. Nyt Nox on jopa ohittanut osan tytöistä. Mutta minkä sitä itselleen voi. Päätin nyt kuitenkin laittaa tännekin ylös miten Nox on kehittynyt:

27.7   5,2 kg
3.8     5,9 kg
10.8   6,2 kg
7.9     9,0 kg
11.9   9,7 kg
13.9   10.0kg

9vko

14vko, © Jenny Söderlund

16vko

"MÄ JUOKSEN KOVAA"

"Viestikoiria käytettiin molemmissa maailmansodassa armeijan apuna; ne pitivät yhteyttä eri yksiköiden (tulenjohdon ja tykkipattereiden) välisinä viestin viejinä silloin kun muunlainen tiedonvälitys syystä tai toisesta oli mahdotonta.

Lajiin soveltuivat vain koirat, joiden henkiset ja fyysiset ominaisuudet olivat erinomaiset, sillä viestin liiallinen viipyminen tai vääriin käsiin joutuminen saattoi olla kohtalokasta. Viestikoiria koulutettiin sekä käytettiin niin Suomessa, kuin muualla Euroopassa.

Nykyisin viestikoirakokeita järjestetään enää vain pohjoismaissa ja se noudattelee tätä sodanaikaista mallia." -Koirakoulu Kompassi

Ensimmäisen kerran tapasin Noxin äidin Prillan viestin parissa ja kiinnostuin lajista välittömästi. Päätin, että jos vain minulle pentu syntyisi ja sillä olisi taipumuksia viestiin, aloittaisimme lajin treenaamisen. Viesti houkuttelee myös siinä mielessä, että pystyisimme treenaamaan sitä omillamme. Viesti ei välttämättä vaadi ryhmää ja Noxin kasvattaja Laura tietää lajista, joten saamme varmasti sieltä suunnalta kullanarvoisia vinkkejä. Huijasin siskoni Vilman toiseksi ohjaajaksi ja olemmekin ehtineet tehdä alkeisharjoituksia muutaman kerran. Niiden perusteella Noxista tulee vielä oikein pätevä viestikoira ;)

Ei viestitreenit, mutta saa vähän käsitystä vauhdista :D

Ihan aluksi tehtiin perusharjoittelua eli otettiin välimatkaa Vilman kanssa, niin että kutsuttiin Noxia vuorotellen luoksemme syömään ruokaa. Kutsuminen jätettiin kuitenkin heti pois, kun Nox tajusi idean. Siihen ei kauaa mennyt. Olen myös vaatinut Noxia odottamaan jo joitakin sekunteja ennen juoksemista, sillä viestikokeessa ennen lähetystä on aina 30 sekunnin hiljaisuus, jonka aikana koiran on oltava täysin rauhallisena ohjaajan vieressä eikä sille saa puhua. Tämän tahdon opettaa Noxille alusta alkaen.

Siirtymät kannattaa ottaa melko nopeasti mukaan ja tiistaina tehtiin ensimmäinen harjoitus niin, että siirryin kolme kertaa pienen matkan, kuitenkin niin, että Nox näki minut kokoajan. Tässä ei ollut ongelmia ja Nox sai pitkiin koipiinsa vieläkin enemmän vauhtia nähdessään mamman etääntyvän :D 
Nox sai juosta välin seitsemän kertaa, sillä saatiin vinkiksi ettei kannata jumittua pelkästään viiteen matkaan. Jos koira oppii juoksemaan useamman kerran, on kokeen viisi lähetystä sille "helppo" juttu. Nyt matkat ovat tietenkin lyhyitä ja rakennetaan Noxin motivaatiota tähän hommaan. No problems there ;)

On se vaan hurjan pätevä pieni otus <3

Tuleva hakutähti

Aamulla suunnattiin Kiljavalle Noxin kanssa, jossa meidän oli tarkoitus tehdä pientä hakutreeniä. Paikalle saapuivat J penneistä Noxin lisäksi Jippi, Jäynä ja Melli. Jäynää ja Melliä ei ollakaan nähty vähään aikaan, mutta ei se mitään. Hyvät painit saatiin aikaiseksi ;)

Tehtiin samantapaista harjoitusta kun ensimmäisellä kerralla eli silloin kuin pennut olivat vasta seitsemän viikkoisia. Metsässä kulkeva polku toimi keskilinjana ja molempia puolia polkuja liikkuivat ukot, joiden väliä Noxi poju pääsi juoksemaan ja syömään ruokaa, jihuu! Melkoista vauhtia nokikuono kiitikin metsässä ja vielä olisi jaksanut (syödä) :D

Lopussa yritettiin vielä ottaa yhteiskuva karvakakaroista. Aika homma, mutta Julia sai ikuistettua hienosti J-poppoon. Kiitos!

Jäynä, Melli, Nox

Pojut edessä, Melli-neiti taaempana

Jäynä, Melli, Nox ja Jippi

Nox :'D

Muutoksen tuulia

Minulla on jännittävä olo....viimeisen vuoden olen viettänyt välivuotta lukion jälkeen ja yrittänyt etsiä elämälläni jonkinlaista suuntaa. Tulevaisuus on tuntunut jopa ahdistavalta ja toivottomalta. Tuntui, että voisin vain jäädä kotiin nukkumaan ja olla tekemättä mitään.

Mutta viime kevät on tuonut paljon muutoksia elämääni ja asiat tuntuvat viimein loksahtavan kohdilleen. Olen lähtenyt mukaan pk-frettien ja suomen frettiliiton hallitustoimintaan ja tykkään hommasta hurjasti. Alkuvuodesta kasvattajaystäväni päätti käyttää Hippua linjanjatkajana ja Hipun tiineys ja lopulta Neran syntymä ja kasvu veivät suuren osan aikaani. Jopa niin paljon etten ehtinyt hermoilla Prillan pentueen lähestyvää syntymää ja vauvojen viimein synnyttyä, eivät ajatukseni olleet 24/7 pennussa. Odotusaika meni siis yllättävän nopeasti :)

Nera oikealla yhden päivän iässä

Nera melkein 5kk, jotain kehitystä tapahtunut ;)

Nox on tietenkin ollut yksi suurimmista ja ihanimmista muutoksista elämässäni tähän mennessä. Pentuarkeen totuttautuminen on ollut oma juttunsa, mutta sujunut kuitenkin yllättävän helposti. MuiMuin ja Veelan kohdalla koin pahaa "vauvamasennusta". Rakastin molempia koko sydämestäni siitä lähtien kun tiesin niiden olevan minun, mutta vastuu pienen näädän kasvattamisesta terveeksi ja mukavaksi fretiksi, tuntui sietämättömältä. Siksi pelkäsin kokevani Noxin kohdalla samoja tuntemuksia, mutta ilmeisesti neljän vuoden suunnittelu ja valmistautuminen olivat tarpeeksi. En ole hetkeäkään ollut ahdistunut uudesta tilanteesta ja pienistä tuhoista huolimatta oma huumorintajuni ei ole vielä loppunut :D

Pikkuinen Noximon noin kolmi viikkoisena <3

Muutama viikko sitten sain lisää muutoksia aiheuttavia uutisia. Hain keväällä yhteishaussa ammattikouluihin, jottei edessäni olisi toista välivuotta ja pääsinkin kokin perustutkintoa opiskelemaan. Päätin kuitenkin kieltäytyä paikasta, sillä ala ei kiinnostanut minua tarpeeksi, jotta olisin jaksanut opiskella sitä mahdollisesti kolme vuotta. Huomasin elokuun alussa Luksiassa olevan vielä paikkoja laboratorioalalle ja päätin koettaa onneani. Vain päivä tai kaksi hausta, sain puhelun: "Otatteko paikan vastaan?" TOTTAKAI! Aloitin koulun 25.8 ja olen tykännyt siitä hurjasti. Edelleen tähtäimeni on lääketieteellisessä, mutta on mukavaa opiskella sillä välin oikeasti kiinnostavaa alaa :)

Nox on suhtautunut muutokseen hyvin. Koulupäiväni ovat lyhyitä ja ainakin toistaiseksi vain neljänä päivänä viikossa, joten meillä jää rutkasti aikaa puuhailla yhdessä. Yksinolotkin sujuvat onneksi hyvin eikä asioita ole juurikaan tehty sisälle viime aikoina. Näädät taas eivät todennäköisesti edes tajua arjen muuttuneen mitenkään. Ne pääsevät edelleen touhuamaan ympäri taloa vähintään kerran päivässä ja käyvät näätähuoneessa vain nukkumassa ja syömässä.

Yksi iso muutos meidän porukalle on vielä luvassa. Minulle ja siskolleni tarjottiin asuntoa vain muutaman kilometrin päästä koulusta, jossa molemmat opiskelemme ja päätimme ottaa sen vastaan. Kyseessä on melkein 80 neliön kolmio, joten se on enemmän kuin sopiva meidän suurperheelle :) Asunto on erinomaisella paikalla ainakin kouluun ja palveluihin nähden ja ihan kävelymatkan päässä pitäisi olla myös hyvää ulkoilumetsää ja rantaa, jee! Toivottavasti saadaan hommattua myös Noxille koirakavereita lähistöltä. Ainakin koiratoiminta on Lohjalla hieman aktiivisempaa kuin täällä peräkylässä :D